Luominen artikkeliarkisto

Harold Hunt ja Russell Grigg

Kun Nooa ja hänen perheensä astuivat ulos arkista, he olivat ainoat ihmiset maan päällä. Nooan kolmen pojan Seemin, Haamin, Jaafetin ja heidän vaimojensa tehtäväksi jäi asuttaa maa uudelleen vedenpaisumuksen jälkeen syntyvien lasten myötä. Nooan lastenlapsista 16:ta pojanpojan nimet on mainittu 1. Mooseksen kirjan 10:ssä luvussa.

Jumala on jättänyt meille runsaasti todisteita siitä, että nämä Nooan 16 pojanpoikaa ovat todella eläneet, heidän Raamatussa mainitut nimensä ovat aitoja ja että Baabelin hajaannuksen jälkeen (1. Moos. 11) näiden poikien jälkeläiset levittäytyivät kaikkialle maailmaan ja perustivat muinaisen maailman monet valtakunnat.

Ensimmäinen vedenpaisumuksen jälkeinen sukupolvi eli hyvin vanhaksi, osa heistä oli elossa vielä lastensa, lastenlastensa ja jopa lastenlastenlastensa jälkeenkin. Tämä antoi heille erityisen aseman. Nooan 16 pojanpoikaa olivat päällikköjä heimoklaaneissaan ja näistä klaaneista muodostui iso alueellinen väestö. Tapahtui useita asioita:

1. Monin paikoin ihmiset kutsuivat itseänsä suvun kantaisän mukaan.
2. Ihmiset kutsuivat maataan ja usein tärkeintä kaupunkiaan sekä suurinta jokeaan kantaisänsä mukaan.
3. Joskus eri kansat lankesivat esi-isien palvontaan. Kun näin tapahtui, oli luontevaa kutsua jumalaa sen miehen nimellä, joka oli heidän yhteinen esi-isänsä tai julistaa pitkäikäinen esi-isä jumalaksi.

Kaikki tämä tarkoittaa, että todisteet ovat säilyneet tavalla, mikä ei milloinkaan katoa ja mitä ihmisen nokkeluus ei voi pyyhkäistä pois. Tutkitaan sitä seuraavaksi.

Jaafetin seitsemän poikaa

1. Moos. 10:1–2 kertoo:

”Tämä on kertomus Nooan poikien, Seemin, Haamin ja Jaafetin, suvusta. Heille syntyi poikia vedenpaisumuksen jälkeen. Jaafetin pojat olivat Goomer, Maagog, Maadai, Jaavan, Tuubal, Mesek ja Tiiras.”

Nooan pojanpojista mainitaan ensimmäisenä Goomer. Hesekiel sijoittaa Goomerin varhaiset jälkeläiset yhdessä Toogarman (Goomerin poika) kanssa pohjoisille alueille (Hes. 38:6). Nykyisessä Turkissa on alue, jota Uuden Testamentin aikaan kutsuttiin Galatiaksi. Juutalainen historioitsija Flavius Josefus on kirjoittanut, että ihmisiä, joita hänen aikanaan (noin 93 jKr.) kutsuttiin galatalaisiksi tai gallialaisiksi, kutsuttiin aikaisemmin goomerilaisiksi.¹

Raunioita Turkissa. On olemassa todisteita, jotka viittaavat Turkin saaneen nimensä Nooan Toogarma-nimisen jälkeläisen mukaan (ks. teksti).

He vaelsivat länteen alueelle, jota nykyään kutsutaan Ranskaksi ja Espanjaksi. Monien vuosisatojen ajan Ranskaa kutsuttiin Galliaksi Goomerin jälkeläisten mukaan. Espanjan koillisosaa kutsutaan nykyisinkin Galiciaksi.

Jotkut goomerilaisista vaelsivat alueelle, jota nykyään kutsutaan nimellä Wales. Walesilainen historioitsija Davis kertoo perinteisestä walesilaisesta uskomuksesta, jonka mukaan Goomerin jälkeläiset ”rantautuivat Brittein saarille Ranskasta noin kolmesataa vuotta vedenpaisumuksen jälkeen”.² Davis kertoo myös, että Walesin kieltä kutsutaan kymriksi (heidän kantaisänsä Goomerin mukaan).

Muut klaanin jäsenet asettuivat matkan varrelle, muun muassa Armeniaan. ”Ja Goomerin pojat olivat Askenas, Riifat ja Toogarma” (1. Moos. 10:3). Encyclopædia Britannica toteaa, että armenialaiset ovat perinteisesti väittäneet polveutuvansa Toogarmasta ja Askenasista.³ Muinainen Armenia ulottui Turkkiin saakka. Nimi Turkki juontuu alkuaan todennäköisesti Toogarmasta. Osa vaelsi Saksaan. Askenas on hepreankielinen nimi Saksalle.

Seuraavaksi pojanpojista mainitaan Maagog. Hesekielin mukaan Maagog asui pohjoisessa (Hes. 38:15, 39:2). Josefus kertoo, että niitä, joita hän kutsui maagogilaisiksi, kreikkalaiset kutsuivat skyyttalaisiksi.¹ Encyclopædia Britannican mukaan muinainen nimi alueelle, johon kuului osia nykyisestä Romaniasta ja Ukrainasta, oli Skyytia.⁴

Seuraava pojanpoika oli Maadai. Seemin pojan Elamin tavoin Maadai on nykyisten iranilaisten kantaisä. Josefus kertoo, että kreikkalaiset kutsuivat Maadain jälkeläisiä meedialaisiksi.¹ Joka kerta, kun Meedia mainitaan Vanhassa testamentissa, käytetään hepreankielistä sanaa Madai. Kyyroksen ajan jälkeen meedialaiset mainitaan (yhtä poikkeusta lukuun ottamatta) aina samassa yhteydessä persialaisten kanssa. Näistä kansoista tuli yksi valtakunta, jolla oli yksi laki – ”meedialaisten ja persialaisten laki” (Dan. 6:8, 12, 15). Myöhemmin heitä kutsuttiin yksinkertaisesti persialaisiksi. Vuodesta 1935 lähtien he ovat kutsuneet maataan Iraniksi. Meedialaiset myös ”asuttivat Intian”.⁵

Seuraavan pojanpojan nimi Jaavan on hepreankielinen nimi Kreikalle. Kreikka ja kreikkalaiset mainitaan viisi kertaa Vanhassa Testamentissa, ja aina hepreankielisessä muodossa Javan. Daniel viittaa ”Jaavanin” kuninkaaseen (Dan. 8:21). Jaavanin pojat olivat Elisa, Tarsis, Kittim ja Dodanim (1. Moos. 10:4 [Biblia 1776]), joilla kaikilla on yhteyksiä kreikkalaisiin. Helleenit (muinaiset kreikkalaiset) saivat nimensä mitä ilmeisimmin Elisasta. Tarsis tai Tarsos sijaitsi Kilikian alueella (nykyisessä Turkissa).

Encyclopædia Britannica mainitsee Kittimin olleen raamatullinen nimi Kyprokselle.⁶ Kreikkalaiset palvoivat Jupiteria nimellä Jupiter Dodanaeus, mikä viitannee Jaavanin neljänteen poikaan, Jupiterin ollessa johdannainen Jaafetista. Hänen oraakkelinsa oli Dodenassa.

Seuraavana on Tuubal. Hesekiel mainitsee hänet yhdessä Googin ja Mesekin kanssa (Hes. 39:1). Tiglath-Pileser I, Assyrian kuningas noin 1100 eKr., viittaa Tuubalin jälkeläisiin Tabali-nimellä. Josefus taltioi heidät tobelilaisina [engl. Thobelites]. Myöhemmin heidät tunnetaan nimellä iberialaiset.¹”Roomalaiset kutsuivat heidän maataan Josefuksen aikaan Iberiaksi ja se käsittää nykyisen (entisen Neuvostotasavallan) Georgian, jonka pääkaupunki tänä päivänäkin kantaa Tuubalin mukaan nimeä Tbilisi. Näiltä seuduilta Kaukasus-vuoret ylitettyään, ihmiset vaelsivat koilliseen antaen heimonimensä Tobol-joelle, ja siten myös tunnetulle Tobolskin kaupungille.”⁷

Mesek, seuraavan pojanpojan nimi, tarkoittaa muinaista Moskovaa. Moskovalla tarkoitetaan sekä Venäjän pääkaupunkia että myös sitä ympäröivää lähialuetta. Aina tähän päivään saakka, yksi sen osa, Meštšoran alanko [engl. Meshchera Lowlands], kantaa edelleen Mesekin [engl. Meshech] nimeä lähes muuttumattomana.

Josefuksen mukaan Tiiras-nimisen pojanpojan jälkeläiset olivat tiirasilaisia. Kreikkalaiset muuttivat heidän nimensä traakialaisiksi.¹ Traakian alue ulottui etelän Makedoniasta pohjoisen Tonavaan ja idässä Mustaanmereen saakka. Alue kattoi pitkälti entisen Jugoslavian alueen. World Book Encyclopedia kertoo: ”Traakialaiset olivat raakoja indoeurooppalaisia, jotka pitivät sodankäynnistä ja ryöstelystä.” ⁸ Tiraksen jälkeläiset palvoivat häntä Turaksena tai Thorina, ukkosen jumalana.

Haamin neljä poikaa

Seuraavaksi tulevat Haamin neljä poikaa: Kuus, Misraim, Puut ja Kanaan (1. Moos. 10:6).

Haamin jälkeläiset asuvat lähinnä Lounais-Aasiassa ja Afrikassa. Raamattu viittaa Afrikkaan usein Haamin maana (Psalmi 105:23,27; 106:22). Nooan pojanpojan nimi Kuus on heprean kielen nimitys vanhalle Etiopialle (Assuanista etelän Khartumiin). Etiopia on poikkeuksetta käännetty englanninkielisessä Raamatussa heprean sanalla Chus. Josefus käytti nimestä muotoa Kuus ja kirjoitti, että ”etiopialaisia on tähän päivään saakka kutsuttu sekä omiensa että kaikkien aasialaisten toimesta kuusilaisiksi.”⁹

Seuraavaksi mainittu Nooan pojanpoika oli Misraim. Mizraim on heprean sana Egyptille. Nimi Egypti esiintyy satoja kertoja Vanhassa Testamentissa ja on (yhtä poikkeusta lukuun ottamatta) käännös sanasta Mizraim. Esimerkiksi Jaakobin hautajaisissa kanaanilaiset tarkkailivat egyptiläisten suremista ja antoivat paikan nimeksi Aabel-Misraim (1. Moos. 50:11).

Seuraavan pojanpojan nimi Puut on hepreankielinen nimi Libyalle. Se on käännetty näin kolmesti Vanhassa Testamentissa. Muinainen Puutin joki sijaitsi Libyassa. Danielin aikaan nimi oli jo vaihdettu Libyaksi (Dan. 11:43). Josefus kirjoittaa: ”Puut oli myös Libian [sic] perustaja, ja kutsui asukkaita puutilaisiksi itsensä mukaan”.⁹

Kanaan, Nooan seuraavan pojanpojan nimi, on hepreankielinen nimi alueelle, jota roomalaiset myöhemmin kutsuivat Palestiinaksi, toisin sanoen nykyinen Israel ja Jordania. Tässä meidän on syytä lyhyesti tarkastella muutamaa Haamin jälkeläistä (1. Moos. 10:14–18 [Biblia 1776]). Philistim on selvästi filistealaisten esi-isä (siitä on selvästi johdettu nimi Palestiina) ja Siidon, muinaisen samannimisen kaupungin perustaja, sekä Heet muinaisen heettiläisten valtakunnan perustaja. Tämä jälkeläinen löytyy myös 1. Moos. 10:15–18 listasta jebusilaisten (Jebus oli Jerusalemin muinainen nimi – Tuom. 19:10), amorilaisten, girgasilaisten, hivviläisten, arkilaisten, siiniläisten, arvadilaisten, semarilaisten ja hamatilaisten kantaisänä. Nämä kaikki muinaiset kansat asuivat Kanaanin maassa.

Haamin tunnetuin jälkeläinen oli Nimrod, Baabelin (Babylonian) perustaja, samoin kuin Erekin, Akkadin ja Kalnen Sinearissa (Babyloniassa).

Menneen ajan suuria imperiumeja, Egyptiä, Assyriaa, Babyloniaa ja Persiaa yhdistävät vahvat historialliset linkit raamatullisiin hahmoihin, jotka tunnettiin Nooan poikina ja pojanpoikina. Useimmat, elleivät jopa kaikki muinaiset heimot ja kansat voidaan johtaa näihin kantaisiin heidän jälkeläistensä kautta.

Valtava kalliokaiverrus Egyptin suuresta faaraosta, Ramses II:sta.

---

Muinaisen nabatealaiskaupungin Petran raunioita.

Seemin viisi poikaa

Lopuksi tulevat Seemin pojat: Eelam, Assur, Arpaksad, Luud ja Aram (1. Moos. 10:22).

Eelam on Persian muinainen nimi. Persia on taas Iranin vanha nimi. Kyyroksen aikaan saakka alueen väestöä kutsuttiin elamilaisiksi, ja sillä nimellä heitä usein kutsuttiin jopa Uuden Testamentin aikoina. Apostolien teoissa (2:9) Persian juutalaisia, jotka olivat läsnä helluntaina, kutsuttiin elamilaisiksi. Persialaiset olivat siten sekä Seemin pojan Eelamin että Jaafetin pojan Maadain (kerrottu edellä) jälkeläisiä. 1930-luvulta lähtien he ovat kutsuneet maataan Iraniksi.

On mielenkiintoista huomata, että Adolf Hitleriä kiehtonut käsite ”arjalaiset” on yksi muoto nimestä ”Iran”. Hitler halusi tuottaa puhtaan arjalaisen superihmisten ”rodun”. Varsinaisesti termi ”arjalainen” merkitsee kuitenkin seemiläisten ja jaafetilaisten sukulinjojen sekoitusta!

Asshur  on hepreankielinen sana Assyrialle. Assyria oli yksi suurista muinaisista valtakunnista. Aina kun sanat Assyria tai assyrialaiset mainitaan Vanhassa Testamentissa, ne on käännetty sanasta Asshur. Jälkeläiset palvoivat kantaisäänsä. ”Niin pitkään kuin Assyria oli voimissaan, vuoteen 612 jKr. saakka, maininnat taisteluista, diplomatiasta ja ulkomaan tapahtumista olivat yleisiä tässä nimessä. Lisäksi jokainen Assyrian kuninkaan kruunua kantanut väitti olevansa kuningas yksinomaan Assurin jumalallisen hengen tahdosta.”¹⁰

Arpaksad oli kaldealaisten kantaisä. Tämä ”vahvistetaan hurrilaisten kivitauluissa (Nuzin taulut), jotka esittävät nimen muodossa Arip-hurra – Kaldean perustaja.”¹¹ Hänen jälkeläisensä Eeber antoi nimen heprealaisille pitkin sukulinjaa Eeber-Peleg-Regu-Serug-Naahor-Terah-Abram (1. Moos. 11:16–26). Eeberin toinen poika Joktan sai 13 poikaa (1. Moos. 10:26–30), jotka kaikki näyttävät asettuneen Arabiaan.¹²

Luud oli lyydialaisten kantaisä. Lyydia on alue, joka tunnetaan nykyään läntisenä Turkkina. Lyydialaisten pääkaupunki oli Sardes. Yksi Ilmestyskirjan seitsemästä seurakunnasta oli siellä (Ilm. 3:1).

Aram  on Syyrian hepreankielinen nimi. Aina kun nimi Syyria esiintyy Vanhassa testamentissa, se on käännös sanasta Aram. Syyrialaiset kutsuvat itseään aramealaisiksi ja heidän kieltään kutsutaan arameaksi. Ennen Kreikan imperiumin leviämistä aramea oli kansainvälinen kieli (2. Kun 18:26). Kun Jeesus huusi ristillä ”Eeli, Eeli, lama sabaktani?” (Mark 15:34),¹³ hän sanoi sen kansankielellä, arameaksi.

Johtopäätökset

Olemme luoneet vain pienen katsauksen Nooan kuuteentoista pojanpoikaan,¹⁴ mutta jo tästä voidaan vakuuttua, että he ovat todellakin eläneet, että he olivat henkilöitä, joita Raamattu kertoo heidän olleen ja että heidän jälkeläisensä ovat tunnistettavissa historian lehdiltä. Raamattu ei ole mikään myyttien ja legendojen kokoelma, vaan se on ainoa avain maailman varhaisimpien aikakausien historiaan.

HAROLD HUNT
Harold on toiminut pastorina Tennesseen, Georgian ja Mississipin osavaltioiden seurakunnissa 40:nen vuoden ajan. Tällä hetkellä hän valmistelee jae jakeelta kirjoitettua selitysteosta Paavalin kirjeistä.

RUSSELL GRIGG, Filosofian maisteri
oli teollisuuskemisti, ennen kuin hän palveli 20 vuotta Ulkomaiden lähetystyöntekijäin yhteisössä (Overseas Missionary Fellowship, nykyään OMF International). Hän kuuluu  Creation Ministries Internationalin Australian toimipisteen henkilökuntaan.