Pekka Reinikainen
Täysin pimeissä maanalaisissa luolissa elää kaloja, joilla ei ole silmiä. Kehitysopin kannattajat riemastuivat tästä havainnosta.
Kerrankin heillä olisi kouriintuntuva esimerkki silmiemme edessä tapahtuvasta evoluutiosta! Sattumanvaraiset mutaatiot olisivat muuttaneet kalojen perimää, ja luonnonvalinta olisi sallinut yhä kelpoisempien kalojen jäädä eloon. Silmät olisivat poistuneet lopullisesti pienin mutaatioaskelin. -- Mutta miksi he juhlivat tätä, elimien menettämistä, evoluution todisteena?
Valintaetuna näillä sokeilla kaloilla olisi evoluution kannattajien mukaan, ollut vähäisempi ravinnon tarve, koska silmien tuottamiseen ei enää tarvittu energiaa. Lisäksi olisi vältytty silmätulehduksilta ja -vaurioilta, joita syntyisi, kun törmätään luolan seinämiin pimeässä. Mutta tällaisten samansuuntaisten ja onnekkaiden mutaatioiden, valintojen ja vähittäisten muutosten populaatioon vakiintumisen tapahtumasarja olisi vienyt vähintäänkin vuosimiljoonia. Ja olisiko se edes ollut tilastomatemaattisesti mahdollista? Eli onko evoluution kannattajien väite tieteellisen menetelmän mukainen?
Biokemian professori Michael J. Behe on osoittanut, että pelkästään kahden, samansuuntaista lopputulosta kohti vievän mutaation esiintyminen on äärimmäisen harvinaista, kolmesta samansuuntaisesta mutaatioaskeleesta puhumattakaan. Toisaalta tiedetään, että DNA:ta ei saa muuttaa sattumanvaraisesti, koska kyseessä on solun ”tietokanta”, jonka muutoksesta voi aiheutua monenlaisia ongelmia, kuten sairauksia, syöpää ja epämuodostumia. Mutta miksi tällaiset sattumanvaraiset DNA-mutaatiot, ”darvinismin moottori”, ovat vaarallinen ongelma?
Se johtuu tosiasiasta, jonka mukaan yksi ainoa DNA-koodikirjain osallistuu usein tuhansien anatomisten rakenteiden koodaamiseen ja tuhansien fysiologisten toimintojen ohjaamiseen. DNA-kaksoiskierrettä luetaan nimittäin molempiin suuntiin, nauhan eri puoliskoista ja niiden lukeminen voidaan aloittaa eri kohdista, sen mukaan, mitä solujen epigeneettiset tiedostot kulloinkin määräävät.
Solujen epigeneettiset tiedostot muodostavat solun ”softan” eli käyttöjärjestelmän
Silmien menettämisessä kyseessä ei siis ole mutaatio-valinta prosessi, vaan kaloissa oleva, jo luomisessa perimään asennettu epigeneettinen mekanismi, joka mahdollistaa nopeat muutokset. Muutoksiin on siis jo ennalta varauduttu luomisessa, eli jo ennen kuin haastetta on edes kohdattu!
Sokean kalamme suomuissa on aistivia molekyylejä, jotka ovat herkkiä ympäristön valon määrälle. Kun sokeita kaloja laitettiin valaistuun akvaarion, suomuista lähti viesti epigeneettiselle säätelyjärjestelmälle, joka käynnisti silmien rakentumista takaisin eli informaatiota niiden muodostamiseksi ei oltukaan menetetty.
Luonnonvalinnalla ja onnekkailla sattumamutaatioilla ei ollut silmien menettämisessä mitään roolia, vaan mahdollisuus palauttaa silmät oli yhä jäljellä! Tämä havainto osoittaa, että kyseessä oli luomisessa ”tehdasasennettu” sopeutumismuuntelumekanismi, eikä uusdarvinistinen ilmiö. Tämä havainto osoittaa, että kouluissa ja yliopistoissa opetetulla ja median ylistämällä evoluutiolla ei ole mekanismia eli klassinen darvinismi on kuollut ja epigeneettinen, luomisessa ohjelmoitu mekanismi huolehtii eliöiden hyvinvoinnista ja selviämisestä muuttuvissa luonnon oloissa.
Sopeutumismuuntelun mahdollisuus on siis mekanismi, joka on valmiiksi asennettu luotuihin organismeihin. Epigeneettisen informaation olemassaolo on näin ollen mitätöinyt uusdarvinistisen evoluutioteorian, joka on jo ollutkin tosiasiallisessa kriisissä, koska sen oletettu mekanismi on riittämätön ja aivan liian hidas. Luolakaloista voit lukea lisää tuoreesta kirjastamme Game over, Darwin! The Revolution in Origins Sciences.
Darwinin sirkut mursivat myös evoluution
Galapagossaarilla vaikuttavat, suursäätilan pitkäaikaiset muutokset, selittävät sirkkujen nokkien muutokset, jotka Darwin tulkitsi evoluutioksi. Kun lintujen ravintonaan käyttämät siemenet ovat kovia, munista kuoriutuu jykevänokkaisia lintuja. Kun sateet alkavat ja hyönteiset lisääntyvät, munista kuoriutuu hentonokkaisia. Ilmiö tapahtuu edestakaisin, eikä sillä ole mitään tekemistä evoluution mutaatio-valinta -prosessin kanssa!
Charles Darwinin aikaan genetiikasta ei tiedetty juuri mitään. Darwinilla tosin oli Gregor Mendelin kirja hyllyssään, mutta hän ei ollut avannut sen sivuja paperiveitsellä. Jos Darwin olisi lukenut Mendelin kirjan, voi olla, että hän ei olisi kirjoittanut Lajien Synty -kirjaansa, missä lajien synty ei selviä, vaan asialla ainoastaan spekuloidaan yli 600 kertaa!
Vallankumous biologiassa on tosiasia. Jumalan luomistyö on ilmeisempää kuin koskaan. Ja mikä upeinta, tieteellinen menetelmä vahvistaa tapahtuneen luomisen tosiasiaksi!
Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen .
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.
