Luominen artikkeliarkisto

Russell Grigg

Englantilainen biologi Thomas H. Huxley (1825–1895), joka tunnetaan myös nimellä ”Darwinin bulldoggi”, oli aikansa näkyvin humanisti ja aggressiivinen evoluution puolustaja.¹ Luettuaan Lajien synty -kirjan, hän kirjoitti Charles Darwinille:²

”Sain luettua kirjasi eilen. – – Ja mitä tulee niihin rakkeihin, jotka haukkuvat ja uikuttavat – sinun on muistettava, että osa ystävistäsi on joka tapauksessa taisteluvalmiudessa, josta (vaikka olet usein ja oikeutetusti moittinut sitä) voi olla sinulle suurta hyötyä.”

”Olen valmiudessa teroittamassa kynsiäni ja nokkaani.”³

Tästä lähtien Huxley ajoi evoluutio-opin asemaa eteenpäin suurella innolla julkisissa luennoissa, väittelyissä, Lajien synty -kirjan arvosteluissa ja lukuisissa esseissä siitä huolimatta, että hän oli eri mieltä Darwinin kanssa evoluution temposta. (Huxley suosi yhtäkkisiä tai laaja-alaisia muutoksia, joita toisinaan kutsutaan ”saltaatioiksi” tai ”hypyiksi”, joita Darwin puolestaan inhosi). Huxley ei myöskään ollut täysin vakuuttunut, että luonnonvalinta oli evoluution mekanismi.⁴

Hänet tunnetaan varmaankin parhaiten hänen vuonna 1860 tapahtuneesta ”väittelystään” piispa Samuel Wilberforcen kanssa.⁵ Kirjassaan Evidence as to Man’s Place in Nature (1863) Huxley ennakoi Darwinin kirjaa Descent of Man (1871) väittämällä, että ihmiset ja apinat olivat kehittyneet yhteisestä esi-isästä vähän aikaa sitten

Vuonna 1869 hän loi käsitteen ”agnostinen” (kreikan kielestä a = ei ja gnosis = tieto) kuvaillakseen itseään ja mielipidettään, ettei hän tiennyt onko Jumalaa olemassa vai ei. Joka tapauksessa koko hänen elämänsä kestänyt, lähes kaikenlaisen järjestäytyneen uskonnon vastustaminen, sai kommunistijohtaja Leninin esittämään terävän huomion, että ”Huxleyn tapauksessa – – agnostismi on materialismin viikunanlehti”.⁶ ”Materialismilla” Lenin tarkoitti filosofiaa, jonka mukaan kaikki mitä on, on aineellista, siis ei-yliluonnollista, lyhyesti sanottuna ateismia.

Raamatun opetusta hänen omille lapsilleen!

Yksi Huxleyn suurimmista kiinnostuksen kohteista oli koulujen oppiainevalikoima. Onkin yllättävää, että vaikka hän suhtautui vihamielisesti teologiaan, hän puolusti Raamatun opetusta kaikille lapsille, mukaan lukien hänen omillensa. Hän kirjoitti eräässä esseessä vuonna 1870:

”Uskoakseni yksikään ihminen tai yhteisö ei ole koskaan saanut, eikä tule saamaan mitään aikaan, ellei heidän käytöstään ohjaa rakkaus johonkin eettiseen ihanteeseen. – – Ja jos minut pakotettaisiin valitsemaan omille lapsilleni joko koulu, jossa annetaan todellista uskonnollista ohjeistusta, tai koulu ilman sitä, valitsisin edellisen, vaikka lapsi saisikin sen mukana reilusti teologiaa.”

”Siispä kun Englannin kansan enemmistö julistaa haluavansa Raamattua opetettavan lapsille peruskouluissa, en näe syytä vastustaa tätä toivetta. Varmastikaan minä yksilönä en voisi säilyttää johdonmukaisuuttani ja vastustaa toisten lapsille opetettavan sitä, mitä minun omat lapseni on opetettu tekemään.”⁷

Hyödyt ilman Hyväntekijää

Huxley kohtasi saman vaikean pulman, jonka evoluutioyhteisö kohtaa tänä päivänä. Toisaalta Huxley opetti luennoillaan ihmisille ympäri maata, että he olivat kehittyneet eläimistä. Mutta toisaalta, jotta he eivät alkaisi käyttäytyä kuten eläimet luonnollisena seurauksena hänen opetuksistaan, hän halusi kaikkien lasten saavan kristillisen moraalin perusteet. Hänen tarjoamansa ratkaisu oli opettaa Raamattua kouluissa ilman teologiaa eli jättää opettamatta, että olemme Jumalan luomia ja vastuussa Hänelle.

”Huxley halusi - - vastustaa Raamatun sanomaa Jumalasta Luojana - - mutta samalla säilyttää osan Raamatun ’hyödyistä’.”

Kun minä olin lapsi, oli tavallista, että vanhemmat lähettivät lapsensa pyhäkouluun saamaan annoksen kristillistä moraalikäsitystä. Nykyään yhteiskunta on paljon syvemmällä evoluutioteorian uskonkappaleissa kuin Huxleyn aikana. Tämän takia kristillisten arvojen kannatus yhteiskunnassamme on vastaavasti laskenut, ja ne on korvannut moraalinen relativismi eli se, ettei ole absoluuttista oikeaa ja väärää. Tämä ei ole kovinkaan yllättävää – yhteiskunta, joka ei usko Jumalan olevan olemassa, ei todennäköisesti myöskään usko Jumalan olevan yleisen moraalin perimmäinen lähde, ja siten moraalin olevan yhtä absoluuttinen kuin Hän.

Kuitenkin Huxley halusi sekä pitää kakun että syödä sen, eli vastustaa Raamatun sanomaa Jumalasta Luojana opettamalla evoluutiota, mutta samalla säilyttää osan Raamatun ”hyödyistä”.

Huxley kiitteli: ”sitä suurta historiallista tosiseikkaa, että kolmensadan vuoden ajan⁸ tämä kirja on ollut osa Englannin historian parasta ja jalointa elämää – – että se on kirjoitettu mitä jaloimmalla ja puhtaimmalla englannin kielellä ja on tulvillaan mitä kauneimpia kirjallisia ilmauksia ja estää pahintakin moukkaa, joka ei koskaan ole poistunut kylästään, olemaan tietämätön toisten valtioiden ja sivilisaatioiden olemassaolosta tai suurenmoisesta menneisyydestä, joka ulottuu maan kaukaisimpiin ääriin ja vanhimpiin kansakuntiin.”⁷

Huxley päätti Raamatun lukemiseen kannustavat perustelunsa muistelemalla omia kokemuksiaan nuorena poikana:

”Tiedän, että osa miellyttävimmistä lapsuusmuistoistani liittyy isoäidilleni kuuluneen ikivanhan Raamatun vapaaehtoiseen tutkiskeluun. – – Muistan elävästi iloni Joosefin ja Daavidin kertomuksista ja syvän arvostukseni siitä ritarillisesta ystävyydestä, jota Aabraham osoitti Lootille. – – Ja näen kuin pilvessä Ilmestyskirjan uljaan mielikuvituksellisen kuvamaailman.”

”Luettelen tässä siis lapsenomaisia mielikuvia sitä mukaan kun niitä tulvii ulos aivojeni sopukoista, joissa ne ovat olleet haudattuina lähes häiriöittä neljäkymmentä vuotta. Arvostan niitä todistusaineistona siitä, että viiden tai kuuden vanha, omiin oloihinsa jätetty lapsi saattaa olla syvästi kiinnostunut Raamatusta ja ammentaa siitä tervettä moraaliravintoa.”⁷

Arvoitus

Kuinka Huxley saattoi olla näin perehtynyt Raamattuun, mutta olla samalla niin sokea sen todelliselle sanomalle, jonka mukaan ihminen on kapinoinut Jumalaa vastaan, mutta Herramme Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta Jumala on tehnyt tarvittavan, jotta ihminen voitaisiin sovittaa Jumalan kanssa?

Huxley kirjoitti kerran:

”Luonnollisen tiedon edistäjä kieltäytyy ehdottomasti tunnustamasta auktoriteettia sellaisenaan. Skeptisyys on hänen korkein velvollisuutensa ja sokea usko ainoa anteeksiantamaton syntinsä. – – Tiedemies on oppinut luottamaan perustelujen oikeutukseen toteennäytön – ei uskon – perusteella.”⁹

Huxley hylkäsi Jumalan auktoriteetin Luojanaan ja Tuomarinaan. Huolimatta ivallisesta suhtautumisestaan uskoon syntinä, hän perusti koko elämänsä ja tulevaisuutensa iankaikkisuudessa omaan uskoonsa alkusyntyteoriaan, jolle ei ole kokemusperäistä vahvistusta. Hän ei ymmärtänyt tulkitsevansa tieteelliseksi väittämäänsä todistusaineistoa oman maailmankuvansa suodattimien läpi. Tämän seurauksena hänen mielensä oli sokea hengelliselle todellisuudelle (2. Kor. 4:4)

Hän myös puhui kaksiselitteisesti, eli vaihtoi sanojen merkitystä, kuten sanan ”oikeutus” kohdalla. Paavalin kirjoituksissa tämä sana tarkoittaa oikeudellista vanhurskaaksi julistamista. Tämä oikeutus tai vanhurskauttaminen tapahtui, kun syntimme siirrettiin Kristuksen kannettaviksi ristillä (Jes. 53:6) ja kun Kristuksen täydellinen vanhurskaus luettiin meidän hyväksemme (2. Kor. 5:21).

Toisaalta Raamattu sanoo meille: ”mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on” (1. Tess. 5:21). Raamatussa usko ei ole järjen, vaan näkemisen vastakohta.

Jälkikirjoitus: Miljoonat ihmiset ovat nykypäivänä samassa pulmallisessa tilanteessa kuin Huxley. Tässä palvelutehtävässämme saamme usein tietää tapauksista, missä ”valot yhtäkkiä syttyvät” ja ihmiset tulevat pelastavaan uskoon Kristuksessa, kun heidän kehitysopilliset väitteensä murretaan. Tämä tapahtuu, kun Jumala armossaan käyttää luomisaiheista materiaalia ja tietoa, kuten tätä lehteä, jota uskovat ovat jakaneet ystävilleen, kollegoilleen ja perheenjäsenilleen.

RUSSELL GRIGG, Filosofian maisteri
oli teollisuuskemisti, ennen kuin hän palveli 20 vuotta Ulkomaiden lähetystyöntekijäin yhteisössä (Overseas Missionary Fellowship, nykyään OMF International). Hän kuuluu Creation Ministries Internationalin Australian toimipisteen henkilökuntaan.