Luominen

Matteuksen ja Luukkaan sukuluetteloissa on eroja, jotka ovat ilmeisiä ensisilmäyksellä. Aiheuttavatko nämä eroavaisuudet ristiriidan?

Lita Cosner

Matteuksen ja Luukkaan sukuluetteloissa on eroja, jotka ovat ilmeisiä ensisilmäyksellä. Aiheuttavatko nämä eroavaisuudet ristiriidan? Jotkut Raamatun tutkijat ovat lakanneet etsimästä tyydyttävää ratkaisua. Esimerkiksi Nolland toteaa Matteuksen selityskommentaarissaan seuraavaa:

”Monia harmonisointiyrityksiä on kokeiltu, mutta mikään niistä ei ole muuta kuin spekulaatiota. Ottaen huomioon VT:n ja muiden antiikin sukuluetteloiden ristiriitaisuudet, on varmaankin paras antaa jokaisen sukuluettelon puhua puolestaan Jeesuksen merkittävyyden ymmärtämiseksi.”¹

Tällä halutaan sanoa, että ei oikeastaan ole väliä sillä, oliko Jeesus todella niiden jälkeläinen, kenestä hänen sanotaan polveutuneen, koska ensisijainen tarkoitus on, että me teemme teologisia johtopäätöksiä sukuluetteloista. Mutta koska Kirjoitukset esittelevät meille Jumalan, joka toimii historian kuluessa,² historiaa ja teologiaa ei voida erottaa toisistaan – jos nämä eivät ole Jeesuksen todellisia sukuluetteloita, silloin ne eivät kerro meille mitään Hänestä. Vielä pahempaa, Raamattu valehtelisi.

Onneksi meidän ei ole pakko antaa periksi ja luopua ratkaisun löytämisestä. Vaikka harmonisointi vaatii meiltä jonkinlaista ”arvuuttelua”, (koska kaikkea tietoa ei ole saatavissa enää nykyään), voimme löytää raamatullisesti johdonmukaisen näkökulman, joka antaa järkevän selityksen joillekin sukuluetteloiden näennäisille eroavaisuuksille.

Kaksi sukuluetteloa?

Ensimmäinen kysymys lienee: ”Miten jollakin voi olla kaksi sukuluetteloa?” Matteuksen sukuluettelo jäljittää sukulinjaa Aabrahamista eteenpäin Daavidiin ja edelleen Salomon kautta Joosefiin. Luukkaan sukuluettelo kulkee taaksepäin Daavidin kautta hänen poikaansa Naataniin ja aina Aadamiin saakka. Daavidin ja Joosefin välillä sukulinjat yhtyvät vain Sealtielin ja Serubbaabelin kohdalla, vain erotakseen jälleen yllättäen! Miten selitämme tämän?

Ensinnäkin on tärkeää huomata, että sukuluetteloista löytyy biologisten suhteiden ohella monia adoptiosuhteita. Nämä adoptiosuhteet olivat yhtä todellisia ja laillisesti sitovia kuin biologisetkin, ja perintöoikeus oli eräs tärkeä syy siihen, miksi joku saatettiin adoptoida. Daavidin huoneen jälkeläisten kohdalla nimen ja tittelin periytyminen oli tavallistakin merkityksellisempää kuninkuuden jatkuvuuden varmistamiseksi.

Kieliopin suhteen kreikka on selkeää – kumpikin sukuluettelo on Joosefin. Matteus 1:16 kertoo: ”Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies, hänen³, josta syntyi Jeesus, jota kutsutaan Kristukseksi.” Eli Jaakob on Joosefin isä – kyse on hänen sukuluettelostaan. Luukas 3:23:ssa lukee, ”Ja hän, Jeesus, oli aloittaessaan vaikutuksensa noin kolmenkymmenen vuoden vanha, ja oli, niinkuin luultiin, Joosefin poika. Joosef oli Eelin poika.” Luukas on hyvin huolellinen huomauttaessaan, että Jeesuksen ajateltiin olevan Joosefin poika (lukija, joka on juuri edellä käynyt läpi Luukkaan kirjoittaman syntymäkertomuksen, tietenkin tietää, että Jeesuksella ei ollut ihmisisää). Mutta mitä Joosefin vanhempiin tulee, teksti on hyvin suoraviivainen: ”Joosef oli Eelin poika”, minkä jälkeen sukulinjaa luetellaan taaksepäin Eelin esivanhempien kautta.

On hyviä syitä olettaa, että kumpikin sukuluettelo on aito. Ensimmäisellä vuosisadalla ne ovat voineet olla julkisia asiakirjoja, koska päästäkseen suorittamaan temppelipalvelusta juutalaisen piti kyetä todistamaan sukupuunsa. Mutta miksi Matteus ja Luukas käyttivät eri sukuluetteloita? Koska he kirjoittivat eri tarkoitusta varten. Matteus pyrkii vakuuttamaan juutalaiset kuulijansa siitä, että Jeesus oli Daavidin Poika, Messias, jota he olivat odottaneet. Siksi virallinen sukuluettelo, joka osoittaa polveutumisen (vaikka Matteuksen lähde on sittemmin kadonnut), oli ensimmäistä kertaa ylös kirjattuna arvokas. Sen sijaan Luukas on pakanoille kirjoittava pakana – Jeesuksen polveutuminen Aadamista on olennainen osoitus siitä, että Hän on koko ihmiskunnan pelastaja.

Mutta hetkinen – miten Luukas voi todistaa Jeesuksen ihmisyyden jäljittämällä Joosefin sukulinjan takaisin Aadamiin? Siksi, että sukuluettelo on luultavasti myös Marian sukuluettelo, vaikka se kieliopillisesti onkin Joosefin. Jos Eelillä oli vain tyttäriä, Joosefista olisi voinut tulla Eelin perijä (”Eelin poika”) adoption kautta, erityisesti jos Joosefista samalla tuli myös hänen vävynsä.

Eeli olisi siis Jeesuksen isoisä äidin puolelta – mikä tarkoittaa, että Luukas todella jäljitti Jeesuksen sukulinjan Aadamiin asti. Tämä on hyvin merkittävää sen raamatullisen opetuksen kannalta, että Jeesus on meidän sukulunastajamme (Jes. 59:20), joka kuoli kanssaihmistensä puolesta (Hebr. 2:14) ja jakaa näiden kanssa yhteisen – yhdestä ihmisestä lähtöisin olevan – sukupuun (kuten Luukas myöhemmin taltioi Paavalin julistuksesta Apt. 17:26).

Vaikka tämä ratkaisu on spekulatiivinen (kuten mikä tahansa ratkaisu olisi, koska Raamattu ei kerro meille yksityiskohtia), tämä tekee mielestäni oikeutta sille, miten Luukas korostaa Jeesuksen ja meidän yhteistä ihmisyyttä etenemällä taaksepäin aina Aadamiin asti.

Myös Luukas 1:32 näyttää itsessään tukevan sitä, että Maria oli Daavidin jälkeläinen, koska enkeli Gabriel ilmoitti Marialle, että hänen poikansa on oleva Daavidin jälkeläinen. Maria kysyi kuitenkin vain sitä miten hän, neitsyt, voisi saada lapsen, eikä sitä, miten tuo lapsi voisi polveutua Daavidista. Tämä tarkoittaa, että asia oli itsestään selvä, koska Maria itse oli kyseistä sukujuurta.

Miksi tämä on tärkeää?

Monet lukijat pitävät sukuluetteloita Raamatun kaikkein tylsimpinä kohtina ja ihmettelevät, miksi Jumala olisi inspiroinut näitä pitkiä nimilistoja! Tällainen näkemys on kuitenkin suhteellisen uusi, ja nykyisinkin sukuluetteloilla on suuri merkitys joissakin kulttuureissa (esimerkiksi ”Binumarien” kansa Papua-Uudessa-Guineassa alkoi pitää Jeesusta oikeana historian henkilönä vasta, kun he kuulivat hänen sukuluettelonsa⁴.) Kristittyinä me uskomme Jumalan toimivan historiassa osoittaakseen itsensä meille ja että Hän tuli lihaksi historian kuluessa pelastaakseen meidät täydellisen elämänsä, uhrikuolemansa ja ylösnousemisensa kautta.⁵ Matteuksen sukuluettelo antaa painoarvoa Jeesuksen väitteelle siitä, että Hän on Daavidin poika ja Aabrahamin jälkeläinen – joka on perusta Paavalin opetukselle siitä, että Jeesus oli Aabrahamin ainutlaatuinen siemen (Gal. 3:16). Luukkaan sukuluettelo osoittaa, miten Hän voi olla ”viimeinen” Aadam, koska Hän polveutuu ”ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista” (1. Kor. 15:45) – ollen siten koko ihmiskunnan pelastaja, niin juutalaisten kuin pakanoidenkin. Tämän sukuluettelot osoittavat kuitenkin vain, jos ne ovat aitoja.

LITA COSNER
Lita Cosner on humanististen tieteiden kandidaatti (Raamattututkimus) Oklahoman Wesleyanin yliopistosta ja filosofian maisteri (Uuden testamentin tutkimus) Trinity Evangelical Divinity School –oppilaitoksesta. Hän toimii CMI-USA:n kokopäiväisenä tiedottajana.

Evoluutioteorian mukaan kaikki elävät olennot kehittyivät pitkien aikakausien kuluessa yhdestä ainoasta solusta luonnollisten prosessien avulla eikä Jumalalla ollut mitään tekemistä asian kanssa.

Don Batten

Evoluutioteorian mukaan kaikki elävät olennot kehittyivät pitkien aikakausien kuluessa yhdestä ainoasta solusta luonnollisten prosessien avulla eikä Jumalalla ollut mitään tekemistä asian kanssa. Teorian mukaan jokainen eläin kehittyi toisesta eläinlajista ”miljoonien vuosien” kuluessa. Monet evolutionistit vakuuttelevat esimerkiksi, että nykyiset linnut kehittyivät dinosauruksista. Nykyisten lintujen fossiilien löytyminen samoista kerrostumista dinosaurusten kanssa, siis ei pelkästään niiden yläpuolelta, kertoo jotakin aivan päinvastaista.

Dr Carl Wernerin kirja ja DVD, Living Fossils, paljastaa fossiilitutkijoiden löytäneen monien nykyisten lintujen jäänteitä yhdessä dinosaurusten kanssa. Museot eivät kuitenkaan pidä näitä fossiileja esillä, vaan ne ovat kulissien takana. Kun tämä tieto piilotetaan, lapsia ja aikuisia johdetaan harhaan mielikuvalla, että eläimet muuttuivat aikojen kuluessa (dinosaurusten ajoista) ja että evoluutio on totta.

Dr Carl Werner vieraili 60:ssä luonnontieteellisessä museossa ja kymmenellä dinosaurusten kaivuualueella seitsemässä eri maassa testatakseen evoluutiota. Kun hän kysyi paleontologeilta, oliko heillä henkilökohtaista tietoa nykyisten lintujen löytymisestä dinosaurusten kanssa, hän kohtasi aikamoisen yllätyksen.

”Haastattelin yhtä tiedemiestä Berkeleyn Paleontologian museossa. Hän kertoi papukaijan fossiilista, jonka he olivat löytäneet liitukauden kerrostumasta (’dinosauruskerrostuma’). Mutta papukaijan fossiili ei ollut esillä museon näyttelyssä.”

Jokaisen haastattelun yhteydessä hänen luetteloonsa tuli lisää lintulöytöjä dinosaurusalueilta: papukaijoja, pingviinejä, huuhkajia, rantasipejä, albatrosseja, flamingoja, kuikkia, ankkoja, merimetsoja ja avosettejä. Carl kokosi tämän luettelon haastatteluista, joita hänellä oli paleontologien kanssa, sekä myös evoluutiotutkijoiden artikkeleista ja oppikirjasta (yksityiskohtainen tieto lähteistä on Living Fossils -teoksissa).

Ei kestänyt kauaakaan, kun Dr Werner teki merkittävän havainnon: Museot eivät pitäneet esillä sitä, mitä tutkijat paljastivat kahdenkeskisissä haastatteluissa. Luonnontieteelliset museot kielsivät todellisuuden ja esittelivät päinvastaista. Niissä 60:ssä museossa, joissa hän vieraili, hän ei nähnyt esillä ainoatakaan dinosaurusalueilta löydettyä nykylinnun fossiilia. Ainoastaan yhdessä, Milwaukeen museossa, esiteltiin nykylinnun mallikappaletta yhdessä dinosauruksen kanssa. Museo oli kunnostanut syrjäiseen kulmaukseen avosetin, joka oli löytynyt Hell Creekistä (Montana) dinosaurusten kaivuualueelta (ks. ylempi kuva linnuista) – tämä on selvästi avosetti.

Avosetti dinosaurusnäyttelyssä Milwaukee Museossa (yllä) – harvinainen esimerkki nykyajan linnusta (alla) tämäntyyppisessä näyttelyssä.

Dr Werner: ”Museot eivät esittele näitä nykylintujen fossiileja eivätkä piirrä nykylintuja sulkineen dinosaurusympäristöjen kuvauksiinsa. Se on väärin. Periaatteessa aina, kun T. rex tai Triceratops kuvataan museon näyttelyssä, pitäisi kuvata myös ankkoja, kuikkia, flamingoja tai joitakin muita näistä nykyajan linnuista, joita on löydetty samoista kivikerrostumista dinosaurusten kanssa. Mutta näin ei tapahdu. En ole koskaan nähnyt ankkaa dinosauruksen kanssa luonnontieteellisessä museossa, oletko sinä? Pöllöä? Papukaijaa?”

”He eivät ainoastaan jätä näyttämättä lintuja vaan arvovaltainen Amerikan Luonnonhistoriallinen museo esittää [jopa] ihan päinvastaista omassa Dinosauruksesta lintuun -julisteessaan. Tämä juliste on erittäin harhaanjohtava eikä edelleenkään mainitse lintuja dinosaurusten yhteydessä.” (Ks. kyltti sivun lopussa)

Ovatko museoiden näyttelyt vain ajastaan jälkeen jääneitä vai salaavatko ne tietoa harkitusti? Kaksi vuotta Dr Carl Wernerin kirjan julkistamisen jälkeen, Carnegien, Smithsonian ja Amerikan Luonnonhistorian museo eivät ole korjanneet näitä epäjohdonmukaisuuksia.

Dr Wernerin laaja tutkimus paljasti, että kyseessä on maailmanlaajuinen ilmiö museoissa: vain yksi museo antoi jotakin viitettä siitä, että lintuja on löytynyt dinosaurusten kanssa.

Lienee syytä todeta, että nykyajan lintulajeja ei löytynyt kaikista dinosauruskerrostumista, vaan ainoastaan liitukauden kerrostumista (ei jura- eikä triaskauden kerrostumista). Evoluutioon uskova paleontologi Dr Bill Clemens kertoi Carlille, että liitukauden lintufossiilit löytyivät, kun he menivät etsimään nykyajan eläimiä liitukauden kerroksista tarkoituksenaan löytää todisteita asteroiditörmäys-olettamusta vastaan.¹ (Kyseisen olettamuksen mukaan dinosaurukset olisivat tuhoutuneet asteroidin maahan syöksymisen seurauksena liitukauden lopulla.) Tutkijat yrittivät näyttää toteen jatkuvuutta liitukauden ja sen yläpuolisen kerrostuman fossiilien välillä. Siksi he etsivät nykyajan eläimiä. Kukapa tietää, mitä he löytäisivät, jos he etsisivät oikein kovasti myös muista kerrostumista?

CMI:n (Creation Ministries Internationalin) dokumentissa Darwin — the Voyage that Shook the World, Professori Phil Currie, Albertan yliopiston paleontologi Kanadasta, kertoi tutkijan ”silmälaseista”, jotka voivat vaikuttaa siihen, mitä löydetään. ”Siitä huolimatta, että luulet kulkevasi avoimin mielin, käsityksesi siitä, miten asioiden pitäisi olla, tai ’silmälasisi’, tai kulttuurisidonnaiset uskomukset, vaikuttavat ajatuksiisi niin, että silmäsi eivät olekaan auki, vaikka siltä tuntuisi. Niiltä jää näkemättä sellaista, mikä voisi viedä aivan uuteen suuntaan.”

Kun tutkijat etsivät dinosauruksia, he eivät välitä muiden eläinten ja kasvien jäänteistä. Kun niitä löydetään, ne laitetaan syrjään vähemmän kiinnostavina. Uuden ”eksoottisen” dinosauruksen löytäminen on paljon mielenkiintoisempaa ja yleisöön menevämpää kuin kaikille tutun linnun tai nisäkkään löytäminen. Ja tietenkin rahoittajat kulkevat kadonneen maailman kiinnostavien löytöjen perässä, eivätkä heitä niinkään kiinnosta ”tylsät” nykyajan eläinten fossiilit, jotka hienovaraisesti vihjaavat, että eläimet eivät ole kehittyneet.

Kaikesta huolimatta yhä enemmän nykyaikaisia eläimiä ja kasveja löydetään kivikerrostumista, joissa niitä ei evoluutionäkemyksen mukaan pitäisi olla. Tästä on runsaasti esimerkkejä (kuten ne, joista puhutaan Living Fossils -teoksissa) ja ne osoittavat kiistattomasti, että eläimet eivät ole merkittävästi muuttuneet ajan kuluessa ja että Jumala loi eläimet saamaan jälkeläisiä ”lajinsa mukaan”. Nämä löydöt ovat vahva haaste evoluutiotarinalle.

Amerikan Luonnonhistorian museon kyltti vuonna 2011. Päinvastoin kuin kyltissä lukee, Dr Werner on tehnyt havaintoja lukuisista linnuista, joita on löytynyt yhdessä dinosaurusten kanssa. Näihin kuuluu ankkoja, kuikkia, flamingoja, albatrosseja, pöllöjä, pingviinejä, rantasipejä, papukaijoja, merimetsoja, avosettejä ja myös sukupuuttoon kuolleet linnut Mononykus, Archaeopteryx ja Hesperornis. Vaikka näillä muinaisilla linnuilla oli hampaat, fossiileina on löytynyt monia hampaattomia lintuja. Museon näyttely johtaa yleisöä harhaan, kun tämä jätetään kertomatta.

Amerikan Luonnonhistorian museon kyltin teksti suomeksi

Dinosaurusajan lintufossiilit (Mesotsooiselta aikakaudelta) ovat erittäin harvinaisia. Vain muutamia lajeja tunnetaan. Tämä johtuu mahdollisesti niiden pienistä ja hienorakenteisista luista, jotka tästä syystä eivät kivettyneet. Joillakin Mesotsooisen kauden linnuilla kuten Mononykusilla ja Hesperornisilla, on alkeellisia rakenteita kuten hampaita. Monet varhaisimmista linnuista olivat lentokyvyttömiä vesi- ja maaympäristöön erikoistuneita lajeja.

DON BATTEN, Filosofian tohtori
Dr Batten on kasvifysiologian asiantuntija ja tutkija, joka toimii täysipäiväisesti Creation Ministries Internationalin palveluksessa Brisbanessa, Australiassa.

Miksi Jumala valmisti Eevan Aadamin kylkiluusta? Jumalahan olisi niin halutessaan voinut helposti tehdä Eevan maan tomusta.

Russell Grigg

Miksi Jumala valmisti Eevan Aadamin kylkiluusta? Jumalahan olisi niin halutessaan voinut helposti tehdä Eevan maan tomusta. Hän teki Aadamin sillä tavoin (1. Moos. 2:7), samoin kuin ”kaikki metsän eläimet” ja ”kaikki taivaan linnut” (1. Moos. 2:19). Miksi siis Eeva rakennettiin eri tavalla? Ehkä Jumalan tarkoitus oli antaa meille tietoa sekä Aadamin ja Eevan että ”viimeisen Aadamin”, Herran Jeesuksen Kristuksen tehtävistä (1. Kor. 15:45).

Ensimmäinen ”ei hyvä” -toteamus

Ennen kuin Jumala loi Eevan, Hän sanoi: ”Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva” (1. Moos. 2:18). Luomiskertomuksen lukijan pitäisi järkyttyä tästä toteamuksesta, sillä tähän asti Jumala oli aina todennut luomistyönsä ”hyväksi” sitä tarkasteltuaan, kuten odottaisimme asian olleenkin ennen syntiinlankeemusta. Ihmisen yksinolo oli ensimmäinen ”ei hyvä” asia, joka vaati ratkaisun.

Jumala loi siis Eevan avuksi, ”joka on hänelle sopiva” (1. Moos. 2:18b). Sana ”avuksi” (hepreaksi ezer) ei viittaa vähäisempään rooliin tai arvoasemaan, vaan erilaiseen tehtävään. Eevasta tuli Aadamin työtoveri, miehen täydentäjä. Jumala käyttää samaa sanaa meitä auttaessaan, esimerkiksi psalmeissa 33:20 ja 121:1–2. Itse asiassa tähän perustuu raamatullinen nimi Asarja = Jumala on auttanut. Kun Eeva esiteltiin Aadamille, tämä sanoi: ”Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu”¹ (1. Moos. 2:23). [Toim. huom. Mies on englanniksi man ja nainen woman; hepreaksi mies on אִישׁ (ish) ja nainen אִשָּׁ֑ה (isha) eli ”miehetär”.]

”Yhdeksi lihaksi” tulemisen merkitys

Oliko Eevan rakentaminen Aadamin kylkiluusta todella välttämätöntä? Calvin totesi: ”Jos sukupuolet olisivat olleet peräisin eri lähteistä, tämä olisi mahdollistanut joko molemminpuolisen ylenkatsonnan tai kateuden tai kilpailun.”² Hän jatkoi: ”Aadamista otettiin pois jotakin, jotta hän suhtautuisi suopeammin vaimoonsa, joka oli osa häntä itseään. Sen tähden hän menetti yhden kylkiluistaan;³ mutta sen tilalle hänelle suotiin paljon rikkaampi palkinto uskollisen elämänkumppanin muodossa, sillä nyt hän, joka oli aikaisemmin ollut epätäydellinen, näki tulevansa vaimonsa myötä täydelliseksi.”²

Eevan tuli myös olla Aadamin sukua – jos hänet olisi luotu maan tomusta, hän olisi täysin erillinen luomistyö. Eeva polveutui Aadamista ainutlaatuisella tavalla, sillä hänet rakennettiin Aadamin osasta.

Eevan polveutuminen Aadamista oli välttämätöntä myös siksi, että hän voisi pelastua. Profeetta Jesaja kirjoitti tulevasta Messiaasta, että tämä olisi ”[suku]lunastaja”⁴ (Jes. 59:20), eli niiden verisukulainen, jotka hän pelastaa. Heprealaiskirje (2:11–18) selittää, kuinka Jeesuksen piti tulla ihmisen kaltaiseksi voidakseen pelastaa ihmiskunnan, mutta ei enkeleitä (eikä liioin tieteiskirjallisuuden olettamia avaruusolioita). Jeesus liittyi Aadamin sukuun ja tuli kirjaimellisesti sukulaiseksemme, ollakseen koko ihmiskunnan perheenjäsen (Luuk. 3:23–38).⁵ Jos kaikki ihmiset eivät polveutuisi Aadamista, tämä elintärkeä yhteys sukulunastajaan katkeaisi. Tai päinvastoin: jos nykyään eläisi ihmisiä, jotka eivät polveudu Aadamista, he eivät olisi Aadamin kautta sukua Kristukselle eivätkä voisi pelastua. Kumpikin tilanne on raamatullisesti mahdoton.⁶

Vastuu

Ensimmäiseksi ihmiseksi luotu Aadam oli ja on ihmiskunnan kokonaisvaltainen (ja vastuullinen) päämies. Täten hänen asenteensa Jumalaa kohtaan määräsi ihmiskunnan historian kulun. Eeva, joka tehtiin aikajärjestyksessä Aadamin jälkeen ja myös Aadamista, ei kanna Raamatussa tätä vastuuta, vaikka hän söi kiellettyä hedelmää hetkeä ennen Aadamia (1. Moos. 3:6).

Aadam oli se, jota Jumala oli kieltänyt syömästä (1. Moos. 2:16–17), ja Aadam oli Eevan kanssa, kun tämä söi hedelmää (1. Moos. 3:6). Ilmeisesti Aadam ei Eevaa kuitenkaan pidätellyt, välitti vain varoituksen eteenpäin (1. Moos. 3:1–3).⁷ Synti on perimmiltään halu elää erossa Jumalasta ja kapinoida Häntä vastaan.⁸ Uudessa Testamentissa ei ainoastaan vahvisteta, että käärme petti Eevan, vaan että Aadamia ei näin petetty (1. Tim. 2:14). Sen tähden näyttää siltä, että Aadam teki tietoisen valinnan olla tottelematta Jumalan käskyä, toisin sanoen tahallinen teko toi esiin synnin, joka oli jo tapahtunut sydämen tasolla (vrt. Matt. 15:19).

Uusi Testamentti ilmaisee, että Aadam kantaa vastuun kuoleman tulosta maailmaan, vertaa 1. Kor. 15:21–22: ”Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.”⁹ Tämä muistuttaa meitä siitä, että samoin kuin Aadam oli ihmissuvun päämies, Herra Jeesus Kristus on lunastetun ihmiskunnan päämies (Room. 5:12-21,¹⁰ Ef. 1:22-23, 5:23).

Miehen ja vaimon roolit Kristus-keskeisessä avioliitossa

Eräs syy Jumalalle asettaa avioliitto on antaa meille kuva Kristuksen rakkaudesta seurakuntaa kohtaan. Miehen ja naisen yksiavioinen avioliitto kuvaa sitä tavalla, mitä kahden miehen tai kahden naisen välinen ”avioliitto” tai mikä tahansa muu järjestely ei voi tehdä.¹¹ Niinpä kun Jeesus opetti avioliitosta (Matt. 19:3–6, Mark. 10:5–9), Hän siteerasi luomiskertomusta, jota hän piti todellisena historiana (1. Moos. 1:27, 2:24).¹²

Lisäksi Raamattu antaa miehelle ja naiselle täsmälliset tehtävät avioliitossa. Kattavin ohje on Efesolaiskirjeessä 5:22–33. Aviomiehiä kehotetaan rakastamaan vaimojaan ”niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä” (25–27), ”niin kuin omia ruumiitaan” (28–30), ja ennen muita sitoumuksia (31–33). Vaimoja kehotetaan olemaan omille miehilleen alamaisia ”niinkuin Herralle” (22). Tämä ei ole ristiriidassa Paavalin Galatalaiskirjeen 3:28 opetuksen kanssa, jonka mukaan ”– – ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.”¹³

Huomaa myös:
Avioliitossa on tarkoitus luopua vanhemmista ikään kuin meillä ei olisi heitä (vertauskuvallisesti puhuen), sillä Aadamilla ja Eevalla (kirjaimellisesti ja historiallisesti) ei todellisuudessa ollut vanhempia.

Avioliiton ihanteellinen tarkoitus on, että olisimme läheisiä, kuin ”yksi liha” (vertauskuvallisesti puhuen), sillä Eeva oli peräisin Aadamin lihasta (kirjaimellisesti ja historiallisesti).

Haavasta rakennettu morsian

Kun Jumala rakensi Eevan Aadamin kyljestä, 1. Mooseksen kirjan 2. luvun jakeissa 21–23 kerrotaan kuinka Jumala vaivutti Aadamin raskaaseen uneen. Siten Eeva, Aadamin tuleva morsian, syntyi hänen kylkensä haavasta (kirjaimellisesti ja historiallisesti).

Kun Jeesus, viimeinen Aadam (1. Kor. 15:45), kuoli ristillä, Hänen kylkensä puhkaistiin keihäällä, profetian täyttymyksenä (Joh. 19:34, 36–37; Sakarja 12:10). Tämä tapahtui välittömästi Hänen kuolemansa jälkeen – kuoleman, josta tuli välttämätön ensimmäisen Aadamin synnin tähden. Syntien vuoksi uhratun Jumalan Karitsan (Joh. 1:29) kyljestä vuoti kallisarvoinen veri (1. Piet. 1:19), joka pesee pois uskovien synnit.¹⁴ Nämä uskovat tulevat muodostamaan Kristuksen morsiamen, seurakunnan. Vertauskuvallisesti puhuen seurakunta, Kristuksen tuleva morsian, ”syntyi” ikään kuin keihään puhkaisemasta haavasta Hänen kyljessään.

Taivaallinen morsian ja Sulhanen yhdistyvät

Ilmestyskirjassa puhutaan Karitsan hääjuhlasta, kun Kristus palaa voitettuaan lopullisesti kuoleman ja pahan vallan (Ilm. 19:6–9). Hyvä uutinen on se, että vaikka me kaikki olemme tehneet syntiä ”Aadamissa”, ensimmäisessä aviomiehessä, me voimme kaikki olla sovitettuja Jeesuksen Kristuksen, ”viimeisen Aadamin” ja seurakunnan Sulhasen uhrin kautta. Hänen kauttaan me voimme saada syntien anteeksisaamisen, vanhurskauden runsaan lahjan ja siirtyä kuolemasta elämään (Kol. 1:14; Room. 5:17; 1. Joh. 3:14).

RUSSELL GRIGG, Filosofian maisteri
oli teollisuuskemisti, ennen kuin hän palveli 20 vuotta Ulkomaiden lähetystyöntekijäin yhteisössä (Overseas Missionary Fellowship, nykyään OMF International). Hän kuuluu Creation Ministries Internationalin Australian toimipisteen henkilökuntaan.