lauantaina, 30. lokakuuta 2021, klo 8.23

Fossiilit vahvistavat vedenpaisumuksen

Pekka Reinikainen

Dr Jeffrey P. Tomkins kirjoittaa Acts and Facts -lehden syyskuun 2021 numerossa kuinka evolutionistien liitukausi (alkoi heidän mukaansa noin 144 ja päättyi 66 miljoonaa vuotta sitten) on pysynyt ratkaisemattomana ongelmana heille. Tämä johtuu siitä, että monet liitukautta varhaisemmat elämän muodot ovat hautautuneet väitetyn liitukauden lopun massasukupuuton kerrostumiin.

Tämän lisäksi, liitukaudella ilmestyy ihmeenomaisesti monia ainutlaatuisia kasveja ja eläimiä ilman mitään viitteitä esi-isistä. Liitukauden fossiilien arvoituksellinen kokoelma, jota ei ole onnistuttu selittämään liittyy heidän Pangaeansa (evolutionistien yhtenäinen jättiläismanner 300–180 miljoonaa vuotta sitten) hajoamisen päätösvaiheisiin. Tämä ainutlaatuinen, rajussa mannerlaattojen luonnonmullistuksessa hautautuneen fossiilisekamelskan arvoitus kuitenkin ratkeaa, kun ymmärretään kuinka ekologiset elinalueet hautautuivat vedenpaisumukseen liittyneessä nopeassa mannerlaattojen liikkeessä, yksi toisensa jälkeen.

Darwinikin kauhistuttanut ongelma

Darwin myönsi, että fossiilisten välimuotojen puute oli pätevä vastaväite hänen teorialleen, jonka mukaan elämän muodot kehittyisivät pienin askelin vuosimiljoonien aikana. Ongelma ei liittynyt pelkästään eläimiin, vaan kasvikunta muodosti sitäkin suuremman arvoituksen, joka vaivasi häntä valtavasti.

Darwin kirjoitti läheiselle ystävälleen, kuuluisalle kasvitieteilijälle, Joseph Hookerille, 20 vuotta Lajien synty -kirjansa julkaisemisen jälkeen, ja valitti, kuinka kauhistuttava arvoitus kaikkien kasvien äskettäinen kehittyminen on. Suurin kauhistus Darwinille oli monien ainutlaatuisten kukkakasvien äkillinen ilmestyminen liitukaudella. Tämä ilmiö vain paheni myöhemmissä kerrostumissa.

Dinosaurusfossiilien pehmytkudokset ällistyttävät

Dinosauruksia on meidän päiviimme asti pidetty pitkien evoluution ajanjaksojen todistajina, mutta niiden alkuperän arvoitus ja dinosaurusten joukkohaudat todellisuudessa todistavat luomisesta ja maailmanlaajuisesta tulvasta. Dinosaurukset ilmestyvät ikään kuin tyhjästä triaskaudella (evolutionistien geologinen ajanjakso noin 252–201 miljoonaa vuotta sitten) ja niiden yhä ainutlaatuisempia muotoja sukeltaa yllättäen esiin kautta koko jurakauden (206–144 miljoonaa vuotta sitten) ja liitukauden. Itse asiassa liitukaudella fossiiliaineistoon ilmestyy monia uusia dinosaurustyyppejä, joiden esi-isät ovat hämärän peitossa. Geologisista ajanjaksoista lisätietoja on Syvän ajan petos ja Kuusi päivää (TV7 kustannus) kirjoissa.

Suuren yleisön suosikkidinosaurus, Tyrannosaurus rex, ilmestyy fossiilina myöhäisliitukauden kerrostumiin. Se oli evolutionistien mukaan 68–65 miljoonaa vuotta sitten elänyt teropodidinosaurus. T.rex on Tyrannosauridae-heimon suurin laji ja yksi suurimmista teropodeista. Tyrannosaurus rex oli myös yksi viimeisistä dinosauruksista, joka kuoli sukupuuttoon ”liitukauden joukkosukupuutossa” 65 miljoonaa vuotta sitten. Ne olivat valtavia, takaraajojensa varassa liikkuneita liskoja, joilla oli valtava 2 metrin mittainen kallo ja huomattavan suuret ja terävät hampaat. Suuresta koostaan huolimatta ne liikkuivat ketterästi lihaksikkaiden raajojensa avulla. T.rexin luista on eristetty pehmytkudoksia. Tämä kumoaa niiden väitetyn 65-68 miljoonan vuoden iän. Fossiileissa on alkuperäisiä luusoluja (osteosyyttejä), verisoluja sisältäviä taipuisia verisuonia, kollageenisäikeitä ja proteiineja. Näistä on kuvia uutuuskirjassani Dinosaurukset – muinaiset lohikäärmeet (Kuva ja Sana 2021). Pehmytkudokset ovat säilyneet, koska dinosaurukset hautautuivat äkisti elävinä valtavien maamassojen puristuksiin noin 4 300 vuotta sitten tapahtuneessa maailmanlaajuisessa vedenpaisumuksessa. On täysin mahdotonta, että ne olisivat säilyneet kymmeniä vuosimiljoonia.

Toinen suosikkidinosaurus, Triceratops, ilmestyy myös ilman esi-isiä yht’äkkiä liitukauden kerrostumiin. Tällä merkillisellä dinosauruksella on ainutlaatuinen, nokkaa muistuttava suu ja kolme komeaa sarvea naamansa luisessa kilvessä. Upea ilmestys oli 15 metrin mittainen, 12 tonnin painoinen kasvinsyöjä, mutta silti dinosauruksista ehkä vaarallisin aseistuksestaan johtuen. Myös niistä on eristetty pehmytkudosta.

Kolmas esimerkki liitukaudelta on ankannokkainen hadrosauri, jonka leuat oli suunniteltu kasvien jauhamiseen ja siinä kuluvat hampaat uusiutuivat jatkuvasti. Ne olivat toistakymmentä metriä pitkiä ja painoivat 4 tonnia. Niiden fossiileista on myös eristetty hämmästyttävän hienoja pehmytkudoksia, kuten osteosyyttejä, rustoa, kollageenivalkuaisainetta ja DNA:ta sisältäneitä rustosoluja. Evidence of proteins, chromosomes and chemical markers of DNA in exceptionally preserved dinosaur cartilage

Runsaasti nisäkkäitä ja lintuja

Trias- ja jurakausilta on löydetty paljon nisäkkäiden ja lintujen fossiileja dinosaurusten fossiilien seasta. Näin jatkuu liitukaudelle, missä uusia nisäkästyyppejä ilmestyy äkisti kerrostumiin. Ne olivat ekologisesti moninaisia; liitäviä, uivia, kaivautuvia ja kiipeileviä. Tämä fossiilien odottamaton ilmestyminen sai kuuluisan evoluutiopaleontologin, David Krausen, toteamaan: ”Varsinkin Kiinasta kahden viime vuosikymmenen aikana räjähdysmäisesti löydetyt varhaiset nisäkkäät ovat räväyttäneet auki silmämme, huimanneet päätämme ja kerta kaikkiaan lumonneet meidät”. (Nature574: 468-472).

Eivät pelkästään nisäkkäät, vaan myös linnut ilmestyvät äkisti dinosaurusten rinnalle. Tuore löytö Kiinasta osoittaa täysin lentokykyisten lintujen ilmestyneen kuin tyhjästä liitukauden alussa. Tähän asti löytöjä oli vain liitukauden lopulta linnuista, jotka lähinnä liitelivät tai kiipesivät. Tämä kumoaa väitteen, jonka mukaan linnut polveutuisivat dinosauruksista.

Liitukauden joukkosukupuutto – savua ilman tulta

Evoluutiotarinat rakentuvat toisiaan seuranneista, kuvitelluista joukkosukupuutoista. Todistusaineisto sopii kuitenkin paljon paremmin maapallon laajuiseen mullistukseen, joka hukutti ja hautasi elinympäristöjä tsunameihin, vesien vähitellen noustessa. Suosituin tarina on mielikuvituksellinen kertomus liitukauden joukkosukupuutosta, jossa suuri asteroidi olisi törmännyt Jukatanin niemimaalle. Se olisi ”aiheuttanut valtavan törmäysräjähdyksen, joka levitti kuumaa kaasua ympärilleen myrskytuulen voimalla. Puita kaatava paineaalto, hyökyaallot ja kuuman kiven sade olivat tappavia törmäyskohdan lähellä. Voimakas maanjäristys mylläsi maata ja aiheutti suuria maanvyöryjä. Joukkosukupuutosta selvisivät pienet maaeläimet kuten nisäkkäät. Höyhenten peittämät linnut selvisivät. Matelijoista selvisivät kilpikonnat, krokotiilit, liskot ja käärmeet. Kalat ja sammakot selvisivät myös. Luukalat selvisivät erittäin hyvin, vaikka niissäkin tuho kosketti suuria lajeja. Hyönteiset selvisivät. Luukalat selvisivät parhaiten. Nämä olivat makean veden eliöitä, samoin kuin sammakot, krokotiilit ja vesikilpikonnatkin”. (Wikipedia)

Vedenpaisumus ratkaisee evolutionistien arvoitukset

Alussa luodun alkumantereen (evolutionistien Pangaean) hajoaminen käynnistyi ”evolutionistien triaskaudella”, Mannerten etääntyminen nopeutui ”jurakaudella” ja jatkui ”liitukaudella”. Viimemainittujen aikana syvyyden lähteistä (1. Moos.7:11) purkautui lisää uutta merenpohjan basalttia loittonevien mannerlaattojen väliin. Maapallon peittäneen tulvan huippukohta osui todennäköisesti samaan aikaan viimeisten liitukauden sedimenttien muodostumisen kanssa. Tällöin toisistaan erkaantuneet mannerlaatat olivat täysin veden peittämiä ja elämä maan päällä menehtyi.

Liitukauden kiihtyvä tuliperäinen toiminta voimisti vedenpaisumuksen väkivaltaa ja painoi tsunaminkaltaisia aaltoja yhä syvemmälle sisämaahan. Tämä voimakas toiminta vei mukanaan suuria merten jättiläisiä, kuten mosasauruksia ja syvän meren kaloja, erilleen ajautuneiden mannerten päälle ja sekoitti meri- ja maaeläimet kauas mantereiden korkeuksiin. Väkivaltainen vesien edestakainen liike vei mukanaan myös joitakin maaeläimiä, kuten dinosauruksia, jotka hautautuivat syvälle meren sedimentteihin. Liitukauden sedimentteihin hautautuneet maaeläimet kertovat sekä nousseesta vesien tasosta että väkivaltaisen hautautumisen voimasta, kun kauempana merestä olevat ekosysteemit vähitellen hautautuivat. Paikka paikoin suuret dinosauruslaumat pakenivat nousevia vesiä ja ovat hautautuneet merieläinten sekaan yhdessä maaeläinten kanssa. Kaikki todistusaineisto vahvistaa maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen.



PEKKA REINIKAINEN, LL, tietokirjailijaPekka Reinikainen on valmistunut lääkäriksi Ranskan Montpellierissä ja toiminut käytännön lääkärinä yli 40 vuotta sekä yli 10 vuotta kuntoutuslääkärinä ja koululääkärinä. Reinikainen on toiminut kolme kautta Lääkäriliiton valtuuskunnassa ja useissa valiokunnissa sekä Kunnallislääkärit ry:n hallituksessa, Helsingin aluelääkäriyhdistyksen puheenjohtajana sekä Suomen kristillisen lääkäriseuran puheenjohtajana. Hän on myös Viron kristillisen lääkäriseuran kunniajäsen. Hän on toiminut 10 vuotta sosiaalilautakunnan, 20 vuotta Helsingin kaupunginvaltuuston ja Valtioneuvoston päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan jäsenenä sekä kirkolliskokouksen jäsenenä 16 vuotta.


Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen .
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.