Pekka Reinikainen
Sähköautot ovat nykyään muotia, mutta Luoja suunnitteli sähkökalan jo luomakunnan alussa.
Sähköankerias on meressä majaileva kala, joka pystyy tuottamaan lyhytkestoisia sähköshokkeja sekä itsepuolustus että saalistustarkoituksiin. Se voi tuottaa vaihtelevaa sähköjännitettä aina 650 volttiin asti. Kyseessä on kolminkertainen jännite verrattuna tavallisesta pistorasiasta tulevaan 220 volttiin.
Sähköankerias tuottaa elimissään sähkövirtaa, jonka se purkaa aivojensa välittämän signaalin avulla, joko itseään puolustaakseen tai saalistaakseen. Tällainen sähköisku voi olla myös ihmiselle vaarallinen.
Sähköankerias kuuluu veitsikaloihin ja se voi kasvaa yli kolmen metrin mittaiseksi ja painaa parikymmentä kiloa. Eläinkunnassa ei ole toista eläintä, joka aistii sähkökentät yhtä hyvin. Sillä on myös erinomainen kuuloaisti. Näköaisti sen sijaan ei ole kehuttava, mutta se korvautuu eräänlaisella tutkapaikannuksella, joka toimii sähköankeriaan tuottamalla 10 voltin virralla, joka mahdollistaa navigoinnin ja saaliin paikantamisen.
Sähköankeriaalla on suuontelossaan runsasverinen hengityselin, jolla se hengittää sillä ilmaa, jota se käy haukkaamassa veden pinnalta noin 10 minuutin välein, ja saa tällä tavoin lähes 80 prosenttia tarvitsemastaan hapesta.
Sähköankeriaan varastoima sähkövirta on kuin paristoon ladattua jännitettä, jota se pystyy halutessaan purkamaan. Kun suurin osa jännitteestä on käytetty, kalan orgaanisia paristoja on ladattava joskus jopa useita päiviä.
Sähköankeriaan vatsapuolella on kolme paria elimiä, jotka tuottavat sähkön. Ne ovat pääelin, Hunterin elin ja Sachin elin. Elimet käsittävät kalan kehosta jopa 80 prosenttia ja ne tuottavat kahdentyyppisiä sähköpurkauksia; matalan ja korkean jännitteen iskuja.
Sähköelimet rakentuvat erikoistuneista sähkösoluista, joita kutsutaan elektrosyyteiksi. Ne ovat kuin pienen pieniä paristoja, jotka ovat järjestäytyneet siten, että virta kulkee niiden läpi ja tuottaa sähkölatauksen. Kun kala paikantaa saaliinsa, sen aivot lähettävät hermoja pitkin viestin sähkösoluille. Viesti aukaisee ionikanavan, joka päästää positiivisesti varautuneet natriumionit virtaamaan kanavan läpi, jolloin varaukset vaihtuvat hetkellisesti vastakkaisiksi. Tästä seuraa hetkellinen jännite-ero, joka saa aikaan virran. Sähköankerias tuottaa tyypillisen sähköpulssinsa kuten paristo, missä pinossa olevat levyt tuottavat sähkölatauksen. Tällöin noin 5 000 - 6 000 pinottua levyä pystyy saamaan aikaan 500 voltin iskun yhden ampeerin virralla (500 Wattia). Tämä voisi tappaa aikuisen ihmisen jos virta kulkee sydämen läpi ja aiheuttaa kammiovärinän. Tätä onneksi sattuu harvoin. Kalat pystyvät säätelemään sähköiskun voimaa ja tarvittaessa antamaan toinen toistaan seuraavia iskuja jopa tunnin ajan.
Sachin elin liittyy sähkön avulla tapahtuvaan paikantamiseen. Kalalla on myös korkeita taajuuksia havaitsevat aistinelimet, joita on paikka paikoin sen kehossa, saaliin paikantamista varten.
Kalan sähköntuotantomalliin on perehdytty mahdollista biosähkön tuotantoa ajatellen. Sovelluksia voisi kehittää pienoislaitteiden ja lääketieteellisten implanttien käyttöön.
Tämä kaikki kertoo Luojan nerokkaasta suunnittelusta, joka ei voi olla tulosta sattumanvaraisista mutaatioista. Pian ilmestyy uutuuskirjani "Heittääkö Jumala noppaa?" (Kuva ja Sana), missä kerron, kuinka Luoja poimii luomiensa eliöiden perimästä kaiken sen nerokkaan suunnittelun, mitä voimme luonnossa havaita.
Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen .
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.
