Luominen, blogi

Pekka Reinikainen

Miksi ihmiset ovat olemassa? Kysyy Julius 7v Helsingin Sanomissa 19.9.25.

Helsingin yliopiston anatomian ja kehitysbiologian yliopistonlehtori M.N ja käytännöllisen filosofian tutkija T.T. vastaavat:

”Kaikki elävät eläimet ja muut eliöt syntyvät elävistä eliöistä. Sitä ei tarkkaan tiedetä, miten elämä sai alun perin alkunsa, mutta kun se kerran alkoi, siitä on kehittynyt evoluutiossa yhä uusia eliölajeja, kuten ihmiset. Uusien eliölajien kehittymiseen kuluu miljoonia vuosia.

Evoluutio toimii niin, että kun eläin tai muu eliö saa jälkeläisiä, ne ovat kukin jonkin verran erilaisia. Yhdellä poikasella voi olla esimerkiksi isommat sarvet ja toisella pidemmät jalat. Jos sarvista on hyötyä, sellainen eläin saa useammin omia poikasia ja ne perivät isot sarvet. Erilaisissa paikoissa tarvitaan erilaisia ominaisuuksia, joten niissä pärjäävät myös erilaiset eläimet.

Ihmiset kehittyivät puissa kiipeilevistä apinoista, joten meillä on kätevät kädet. Esivanhempamme muuttivat metsistä tasangoille, missä heistä tuli kovia juoksijoita. Parhaiten pärjäsi tekemällä yhteistyötä, jolloin piti ymmärtää toisten aivoituksia. Osaammekin ihmetellä esimerkiksi, mitä varten olemme olemassa. Onneksi ihmiset oppivat myös puhumaan, ja voimme miettiä ihmisten elämän tarkoitusta yhdessä.

Esimerkiksi antiikin Kreikan filosofi Aristoteles päätyi siihen, että ihmisen lajityypillisenä päämääränä on elää hyveellistä elämää järjen ohjauksessa. Vaikka ihmisten olemassaololla ei olisikaan yhtä selkeää tarkoitusta, on tärkeää, että ihmiset voivat antaa erilaisia tarkoituksia tai tavoitteita elämilleen ja keskustella niistä.”

Kommenttini:

Miksi ihmiset ovat olemassa kysymykseen annettu vastaus oli "ei selkeää tarkoitusta". Oikea vastaus oli, että "sitä ei tarkkaan tiedetä, miten elämä alun perin sai alkunsa". Ongelma on, että alkusolusta ei "kehity uusia eliölajeja", koska elämän puuta ei ole. Suvullisesti lisääntyviä lajityyppejä (heimoja) erottavat toisistaan orpogeenit, joiden alkuperä on tuntematon. Ne muodostavat kuilun, jota mutaatio-luonnonvalinta mekanismi ei pysty ylittämään. Kätevät kätemme eivät periydy "puissa kiipeileviltä apinoilta, joiden kädet tarttuvat kyllä oksiin, mutta peukalon pää ei ulotu muiden sormien kärkiin. "Onneksi ihmiset oppivat puhumaan" on outo väite, sillä apinan kurkulla ei ikinä puhuta, vaikka kuinka "opeteltaisiin". Puhe edellyttää täysin erilaista anatomiaa ja aivojen puhekeskusta. Aivot erottavatkin meidät eläimistä. Aivojemme 100 miljardia hermosolua ja lähes miljoona kilometriä hermosäikeitä on yhdistetty miljoonalla miljardilla prosessorilla, synapsilla, hermoverkoksi, jonka sähköpiirustus on digitaalisesti koodattu DNA:han. DNA-koodi ei kuitenkaan ajattele eikä ole tietoinen itsestään. Digitaalisesta koodista ribosomin avulla dekoodatut aivojen osat ovat myös molekyylirakenteita, jotka eivät ajattele. Ihmisen tietoisuus itsestään ja taito esittää kysymyksiä ovat asioita, jotka ovat tieteen suurimpia arvoituksia.

PEKKA REINIKAINEN, LL, tietokirjailijaPekka Reinikainen on valmistunut lääkäriksi Ranskan Montpellierissä ja toiminut käytännön lääkärinä yli 40 vuotta sekä yli 10 vuotta kuntoutuslääkärinä ja koululääkärinä. Reinikainen on toiminut kolme kautta Lääkäriliiton valtuuskunnassa ja useissa valiokunnissa sekä Kunnallislääkärit ry:n hallituksessa, Helsingin aluelääkäriyhdistyksen puheenjohtajana sekä Suomen kristillisen lääkäriseuran puheenjohtajana. Hän on myös Viron kristillisen lääkäriseuran kunniajäsen. Hän on toiminut 10 vuotta sosiaalilautakunnan, 20 vuotta Helsingin kaupunginvaltuuston ja Valtioneuvoston päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan jäsenenä sekä kirkolliskokouksen jäsenenä 16 vuotta.