sunnuntaina, 30. elokuuta 2020, klo 13.37

Miksi aivot eivät ole mieli?

Pekka Reinikainen

Pelkkä ajatuskin osoittautuu älyvapaaksi

Filosofi Roger Scruton (1944–2020) määritteli aivotutkimuksen valtavaksi kokoelmaksi vastauksia kysymyksiin, joita emme muista.

Aivotutkijat ovat viimeisen sadan vuoden aikana

koonneet valtavan määrän tutkimustuloksia. Niiden tulkinta ei ole kuitenkaan auttanut ymmärtämään mielen ja aivojen yhteyttä vähäisimmässäkään määrin. Ikiaikojen kysymyksiin, kuten mielen ja kehon yhteyteen, ja kuinka aine voi ajatella, ei ole edelleenkään minkäänlaisia vakuuttavia vastauksia.

Tieteilijöiden yritykset täyttää näitä perustavanlaatuisia tiedon aukkoja osoittavat, että asiaa ei ole pohdittu syvällisesti. Aivotutkijat vastaavat kysymyksiin, joiden oleellisuuden he näyttävät unohtaneen tai he eivät ole edes ymmärtäneet ongelman mittasuhteita.

Hyvä esimerkki tällaisesta muistihäiriöstä

on Yalen yliopiston neurologi Steven Novellan tuore kirjoitus. Materialisti Novellan mukaan usko aineesta erillä olevaan mieleen on uskoa satuihin: ”… jos jotkut tiedemiehet väittävät, että maksassa asuvat näkymättömät keijukaiset todellisuudessa ohjaavat sen toimintaa, ja maksan sairaudet saisivat keijukaiset huonolle tuulelle, jolloin ne laiminlöisivät tehtävänsä”. Tällä perusteella Novella esittää, että ajatusten ja aineen erillisyyteen uskovat tiedemiehet uskovat ”aivokeijukaisiin”.

Maksan toimintaa eivät keijukaiset kuitenkaan ohjaa, sillä se toimii samalla tavalla omistajansa vakaumuksesta riippumatta. Novella ei kuitenkaan anna periksi, vaan väittää, että koska maksan toiminta on biokemiallista, myös mielen toiminta on sitä. Hän todistaa tämän vertaamalla aivoja jalkapallopeliin, missä pelaajat, pallo ja maalitolpat ovat ainetta, mutta käynnissä oleva peli on toimintaa. Novellan mukaan aivot olisivat kehittäneet saumattoman harha-aistimuksen mielen toiminnasta. Emme tiedostasi toiminnan koneellisuutta, koska aivot piilottavat sen tietoisuudestamme. Tämä tulisi ajoittain ilmi, esimerkiksi näköharhojen muodossa, jotka todistaisivat aivotoiminnan koneellisuuden.

Mieli olisi Novellan mukaan pelkkää aivojen koneellista toimintaa. Ajatus olisi ajatus, koska se toimii kuin ajatus, riippumatta siitä mikä biokemiallinen reaktio sai sen aikaan. Tämä miellyttää materialistia ja täyttää heidän mielensä aukon. Yritys kuitenkin epäonnistuu materialismin näkökulmasta, sillä siinä yritetään samanaikaisesti selittää, sekä mitä aivot ovat että miten ne toimivat. Kyseessä on kaksi täysin erillistä asiaa. Tämä muistuttaa väitettä, jonka mukaan ”maksa erittää sappea, koska se on maksan tehtävä”. Sapen eritys ei ole sama asia kuin sen olemassaolo. Maksa on pitkulainen elin, joka painaa 1,5 kiloa. Sen sapeneritystoiminto ei paina mitään, kyseessä on ohjelmoitu toiminto. Maksakirroosiin kuoleva tarvitsee uuden maksan, pelkkä sapeneritysohjelman siirto ei potilasta paranna.

Väite, jonka mukaan aivot erittävät ajatuksia

kuten maksa sappea ei täytä materialismin vaatimuksia, koska sapen erittymisen mahdollistava bio-ohjelma ei ole aineellinen, vaan se on koodattu talletusalustana toimivaan aineeseen.

Minkälainen olisi puhtaasti materialistinen mielen teoria?

Niitä on tarjottu useita. Behaviorismi perustuu oletukseen, jonka mukaan ihmiset voidaan selittää pelkästään kolmannen osapuolen näkökulmasta käyttäytymistä tutkivan tieteen keinoin turvautumatta sisäisiin selittämisen keinoihin tai viittaamatta mieleen, ajatuksiin tai tunteisiin. Kyseessä on tieteellinen umpikuja, koska käyttäytyminen ei ole materialistista.

Tyyppi-identiteettiteoria eli tyyppifysikalismi on John Smartin ja Ullin Placen kehittämä teoria, joka oli suora vastaus behaviorismin epäonnistumiselle. Smart ja Place katsoivat, että jos henkiset tilat ovat jotakin aineellista, mutta eivät käyttäytymistä, tällöin henkiset tilat ovat todennäköisesti identtisiä aivojen tilojen kanssa. Tämän mukaan, jos pistät sormeesi, kipu johtuu hermosoluista tai aivojen välittäjäaineista. Teorian selitys ei ole pätevä, koska kipu on eri asia kuin hermosolu. Hermoa voidaan tunnustella, kipua ei. Yläraajojen hermojen pituus on 60 senttimetriä, mutta tämä ei ole kivun mitta. Kipu ei ole hermorata tai siinä kulkeva impulssi. Identiteettiteoria on tästä syystä myös ajautunut umpikujaan.

Karsiva materialismi on materialistinen mielenfilosofinen suuntaus, jonka mukaan mielen tiloja kuvaavilla käsitteillä ei ole hermostollisia vastineita. Sillä yritetään korvata edellisten teorioiden epäonnistuminen. Taikatemppu on mielen huomiotta jättäminen, koska sitä ei voida selittää aineen avulla. He eivät kuitenkaan halua olla mielettömiä, vaan väittävät, että mieliä yksinkertaisesti ei olisi, eikä myöskään ajatuksia. Kaikki olisi pelkkää ainetta ja ”mielestä” puhuminen on perustavanlaatuinen virhe. Olisimme pelkkiä liharobotteja, jotka vain luulevat, että heillä on mieli. Mielialoja ei olisi, vaan ainoastaan kehon tiloja. Kipu ei olisi sama asia kuin hermo. Kipua ei olisi ollenkaan. On vain hermoja. Karsivaan materialismiin uskova kuitenkin haluaa puudutuspiikin hammaslääkärillä. He eivät halua (olematonta) kipua, vaan (jostakin syystä) eivät halua hermonsa joutuvan tilaan, jota heidän filosofiaansa vihkiytymättömät kutsuvat erheellisesti ”kivuksi”.

Materialistien ongelmat ovat ilmeisiä

Kuinka voisimme uskoa, että uskomuksia ei ole? Jos karsiva materialismi on totta, heidän uskonsa siihen ei ole uskoa, vaan materian tila, jossa tietty hermoston välittäjäaineiden pitoisuus, jota me, asiaan vihkiytymättömät, typerästi pidämme uskomuksena. Materialistin ja toisaalta mielen ja aivojen erilliseen olemassaoloon uskovien kiista ei olisikaan todellinen, vaan kyseessä olisi ero väittelijöiden aivojen dopamiinipitoisuudessa. Miten välittäjäaineiden pitoisuuksien ero aiheuttaa ”mielipide-eron”, jää epäselväksi.

Tunnetko olosi epämukavaksi?

Jos vieressäsi metrossa istuva väittää saavansa radion uutiset suoraan päähänsä. Karsiva materialismi osoittautuu epäjohdonmukaiseksi hullutukseksi, tosin aatteen kannattajat toteaisivat tähän, että ”hullutusta” ei ole olemassa, on vain aivojen välittäjäaineita, joita hölmöydessämme pidämme hulluina. Paras tapa reagoida, on siirtyä istumaan muualle.

Neurologi Novella ei ole oikea materialisti,

kun hän väittää, että ”mieli on aivojen toimintaa”. ”Aivoja ohjaaviin keijukaisiin” uskominen vaikuttaa tällaista materialismia paremmalta teorialta. Paras vaihtoehto kuitenkin on aivojen ja ajatusten. aineen ja mielen, erillään pitäminen. Ihmismieli kykenee käsitteelliseen pohdintaan ja pystyy tekemään valintoja. Nämä ovat aineen ulkopuolisia sielullisia toimintoja. Meidät on luotu Jumalan kuviksi.

LÄHDE: Why the mind can't just be the brain

KANNATTAAKO LENTÄÄ?

COVID-19 viruksen tarttumista tutkittiin 9.3 lennolla Saksasta Israeliin 

102 matkustajan joukossa oli 24 turistin ryhmä, joista yhdelläkään ei oltu todettu tautia ennen lentoa.

Israeliin saapumisen jälkeen ryhmä testattiin. Kahden penkkirivin etäisyydellä positiivisiksi osoittautuneista ryhmäläisistä istuneille, ja kaikille, jotka oireilivat, tarjottiin IgG vasta-ainetestiä. Seitsemän matkustajaa osoittautui positiiviseksi määränpäässä tehdyssä nielun pcr testissä. Neljä heistä oireili matkan aikana ja kahdella oli lieviä oireita. 

Muilta 71 matkustajalta otettiin pcr näyte kolmeltatoista. Yksi henkilö osoittautui positiiviseksi pcr testissä 4 päivää lennon jälkeen. Hän ei muistanut, että olisi oireillut ja sanoi, ettei ollut kontaktissa sairaisiin lennon aikana tai sen jälkeen. Seitsemän muuta matkustajaa totesi oireilleensa lievästi matkan jälkeisen 2 viikon aikana. Kuusi oireilevaa ja viisi oireetonta testattiin 6-9 viikkoa matkan jälkeen. Kaikki olivat negatiivisia. 

Tutkijoiden johtopäätös oli, että kaksi matkustajaa sai todennäköisesti tartunnan seitsemältä sairaalta lennon aikana. Molemmat istuivat kahden penkkirivin etäisyydellä sairaista. Tartunnat ovat tietysti voineet tapahtua myös ennen matkaa tai sen jälkeen. Maski olisi todennäköisesti suojannut tartunnalta.

Maski on tällä hetkellä pakollinen lennoilla

Jos itse lähtisin pakottavista syistä lennolle, käyttäisin sellaista FFP3 maskia, joka suojaa sekä lähimmäistäni että itseäni tartunnalta.

Kaikkia Helsinki-Vantaan lentokentälle saapuvia ei vieläkään testata,

vaikka he tuovat maahamme noin puolet uusista tartunnoista. Hallitus on "pessyt kätensä" ja sirotellut päätöksenteon Aluehallintavirastoille, muille paikallisille viranomaisille ja tartuntatautilain mukaisille vastuulääkäreille, joille ei kuitenkaan ole osoitettu resursseja päälle kaatuvien tuhansien potilaiden testaamiseen. Karanteenit vuotavat myös kuin seulat, koska niitä ei valvota. Sairaat menevät vapaasti busseihin ja juniin, joissa ei ole maskipakkoa! Hallitus on kuitenkin viime kädessä vastuussa tästä sekasorrosta ja toisen tautiaallon päästämisestä Suomeen. Lisätietoja tilanteesta: Ajankohtaista: koronapandemia osa 10



PEKKA REINIKAINEN, LL, tietokirjailijaPekka Reinikainen on valmistunut lääkäriksi Ranskan Montpellierissä ja toiminut käytännön lääkärinä yli 40 vuotta sekä yli 10 vuotta kuntoutuslääkärinä ja koululääkärinä. Reinikainen on toiminut kolme kautta Lääkäriliiton valtuuskunnassa ja useissa valiokunnissa sekä Kunnallislääkärit ry:n hallituksessa, Helsingin aluelääkäriyhdistyksen puheenjohtajana sekä Suomen kristillisen lääkäriseuran puheenjohtajana. Hän on myös Viron kristillisen lääkäriseuran kunniajäsen. Hän on toiminut 10 vuotta sosiaalilautakunnan, 20 vuotta Helsingin kaupunginvaltuuston ja Valtioneuvoston päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan jäsenenä sekä kirkolliskokouksen jäsenenä 16 vuotta.


Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen .
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.