Pekka Reinikainen
Niveljalkaisten silmät koostuvat kymmenistä tai jopa tuhansista osasilmistä, ommatideista. Verkkosilmän valoa aistivat solut ovat silmän ulkopinnalla. Siten se eroaa ratkaisevasti esimerkiksi selkärankaisten linssillä varustetuista silmistä, joiden näkösolut ovat silmämunan sisällä, takaseinässä. Verkkosilmän eläimelle tuoma informaatio on epätarkkaa, koska jokainen näkösolu katsoo omaan suuntaansa. Verkkosilmän etu on, että se kerää tietoa ympäristön valosta laajemmalta alueelta kuin linssillä varustettu silmä. Kyseessä on tarkoituksenmukaisen suunnittelun huipputuote.
Kärpäsillä on enemmän silmiä kuin ihmisillä. Useimmilla kärpäslajeilla on viisi silmää: kaksi suurta verkkosilmää pään sivuilla ja kolme pientä pistesilmää pään päällä. Verkkosilmät toimivat kuin ihmisen silmät eli kärpänen näkee niiden avulla muotoja ja värejä. Pistesilmillä kärpäset tarkkailevat vain valon muutoksia. Ne varoittavat kärpästä myös missä tahansa suunnassa tapahtuvasta liikkeestä.
Monista silmistään huolimatta kärpänen ei näe tarkasti joka suuntaan yhtä aikaa. Kun se tarvitsee tarkempaa tietoa takanaan tapahtuvasta, se pystyy katsomaan taakseen samalla tavalla kuin ihminen: se kääntyy ympäri tai kääntää päätään.
Sudenkorennon silmät ovat erittäin suuret ja muodostavat suurimman osan sen päästä ja antavat sille näin lähes 360 asteen näkökentän ja kyvyn havaita pieniä liikkuvia kohteita erittäin tehokkaasti. Kumpikin verkkosilmä koostuu jopa 40 000 osasilmästä (ommatidista), mikä tekee siitä erittäin herkän liikkeen havaitsemiselle, vaikkakaan se ei pysty pyörittämään silmiään.
Kun ensimmäisiä monisoluisten fossiileja tarkastellaan, voidaan heti löytää sekä kaikki rakennetyypit (bauplan) kuten selkärankainen kala (Haikouella), jolla oli myös silmät samoin kuin lukuisia muita eliöitä, joilla oli useita erityyppisiä silmiä. Kaloilla on, samoin kuin muilla selkärankaisilla tyypillinen kamerasilmä, missä aistinsolut ovat kääntyneet valosta poispäin. Myös esimerkiksi nahkiaisilla on kamerasilmä.
Kambrin, jolloin evolutionistien eri arvioiden mukaan noin 540-550 miljoonaa vuotta sitten alkanut kambrikauden lajiräjähdys loi suurimman osan nykyisin elävien eliölajien pääjaksoista, pääosin jo sukupuuttoon kuolleiden eläinten silmät olivat erittäin monimuotoisia ja niissä oli optisia hienouksia, kuten trilobiitin silmissä.
Trilobiitti saattoi kasvaa yli metrin mittaiseksi ja yhdellä trilobiitilla saattoi olla silmissään jopa 15 000 linssiä. Linssit olivat kaksoislinssejä siten, että kaksi linssiä oli päällekkäin. Toinen linssi tarvittiin siksi, että se poisti pallopoikkeaman ongelman, jonka ratkaisemiseksi Descartes ja Huygens ponnistelivat pitkään. Toinen linssi puolestaan ratkaisi meriveden, näön tarkkuudelle aiheuttaman optisen ongelman.
Trilobiittien silmien näkökyky oli ällistyttävän upea ja silmät suunnittelun huipputuote, jonka päihittää modernit verkkosilmät. Äskettäin löydettiin upeasti säilynyt, evolutionistien aikaskaalassa 429 miljoonaa vuotta vanha, Aulacopleura koninckii -trilobiitin fossiili, josta voitiin selvittää tarkasti sen verkkosilmän rakenne. Siinä havaitaan tyypillinen modernin verkkosilmän perusrakenne, joka koostuu 8 aistisolusta, rabdomista, paksusta linssistä, varjostavista pigmenttisoluista ja hyvin ohuista kidekartoista, modernista verkkosilmästä poiketen. Tämä alleviivaa linssin korkeaa taittokykyä, ehkä trilobiitti oli läpikuultava.
Tutkijoiden johtopäätös oli, että trilobiitilla oli täysin moderni näköaistijärjestelmä ja niiden silmät muistuttivat modernien ampiaisten ja sudenkorentojen silmiä, jotka antavat lähes 360 asteen näkökentän, prosessoivat salamannopeasti näkökentässä tapahtuvia muutoksia ja voivat joillakin lajeilla havaita polarisoitunutta ja uv -säteilyä, toimintoja, joihin ihmisen silmät eivät pysty. Kyseessä oli esimerkki tavattoman hyvin säilyneestä fossiilista ja sen löytäjät toivovat, että siitä on apua silmän evoluution selvittämisessä. Tämä on kuitenkin evolutionistien toiveajattelua monestakin syystä. Erilaisia eläinten silmiä, kuten peilisilmiä, on luonnossa yli 50 ja jokaiselle pitäisi löytää oma ”evoluutiopolku”. Silmistä monimutkaisimmille, trilobiittien monimuotoisille silmille ei myöskään ole fossiilisia esi-isiä vaan ne ilmestyvät täydellisestä hämärästä. Ja lopuksi – kuinka 429 miljoonaa vuotta vanhaa kalliota on olemassa, sillä nykyisellä eroosiovauhdilla kaikki näkyvissä olevat mantereet, jotka ”kelluvat kuin korkit” merenpohjan tiheämmässä basaltissa, olisivat menneet jokivesien ja rannikkojen eroosion mukana hiekkana meren pohjaan jo yli 20 kertaa!
LÄHDE: Insights into a 429-million-year-old compound eye
Kuolinisku evoluutiolle
Solujen kopiointi ja ylläpitojärjestelmät: Kuinka tietonauhat pysyvät sotkeutumatta?
Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen .
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.
