Pekka Reinikainen
Biokemisti Michael Behe esitti häikäilemättömästi vuonna 2007 evoluution kannalta kaikkein oleellisimman kysymyksen, jota yksikään biologi ei ollut perinpohjaisesti pohtinut sitten Darwinin vuonna 1859 julkaiseman kirjan jälkeen – mitä evoluutio todellisuudessa kykenee saamaan aikaan?
Kysymys on sekä erittäin perusteltu että ratkaisevan tärkeä evoluutiotarinan kannalta
Biologit ovat kuitenkin kylmästi ohittaneet kysymyksen yli 160 vuoden ajan! Evolutionistien ohittamaton oppilause on, että evoluutio tekee kaiken. Tämän todistaisi aukottomasti se, että ”olemmehan me olemassa!” Kysymys evoluution suorituskyvystä on toisin sanoen turha evolutionistien mielestä. Suorituskykyä on tietysti muodon vuoksi välillä hurskaasti pohdittu, mutta evoluution valtavaa luomisvoimaa ei kuitenkaan ole tohdittu kyseenalaistaa. Satunnaiset epäilijät on vaiennettu toteamalla, että tutkimus varmasti vahvistaa yksityiskohdat pian, koska evoluutiohan on totta ja sen luomisvoima on rajaton.
Onko evoluutio yksinkertaisesti ”totta”?
Paleontologi Stephen Jay Gould hyödynsi tätä taktiikkaa todetessaan, että ”vaikka emme ymmärräkään, miten evoluutio tosiasiallisesti toimii, se on silti totta, koska kaikki on kehittynyt”. Lakimies Phillip Johnson totesi, että kyseessä on pelkkä evoluutiota pönkittävä kehäpäätelmä, joka osoittaa evoluution pelkäksi teoriaksi.
Kehäpäätelmiin ja velttoon väittelyyn
kyllästynyt Behe vastasi kysymykseen evoluution suorituskyvystä tarkastelemalla todellista todistusaineistoa. Mitä varsinainen ja toistettava tieteellinen tutkimus kertoo evoluution suorituskyvystä? Behe tarkasteli asiaa monesta eri näkökulmasta. Niistä tunnetuin on Plasmodium falciparum malariaparasiitin vastustuskyky klorokiinille.
Valtava solumäärä
Klorokiini on ollut malarian hoidossa monia lääkkeitä tehokkaampi ja vastustuskyky sille on tullut esiin vasta noin 10 potenssiin 20 parasiitin joukosta. Luku on suuri, mutta sitä voi verrata linnunradan tähtien määrään, joita arvioidaan olevan vain 10 potenssiin 12. Vastustuskyvyn tarkka syy oli vielä osittain hämärän peitossa vuonna 2007, kun Behen kirja, The Edge of Evolution, julkaistiin. Behe arveli vastustuskyvyn olevan seurausta kahdesta koordinoidusta mutaatiosta, koska yhden DNA:n emäksen mutaatio ilmenisi jo pienemmässä solujoukossa kuin 10 potenssiin 20.
Evolutionistit hermostuvat
Tämä oli odotettavissa. Jerry Coyne ja Sean Carroll väittivät Behen olevan varmasti väärässä – periaatteen vuoksi. Heidän mukaansa klorokiiniresistenssi voisi myös ilmaantua yksittäisten hyödyllisten mutaatioiden sarjan tuloksena. Vaikka heidän väitteensä soti täysin tutkimustuloksia vastaan, se ei haitannut.
Valppaat lukijat kyllä huomasivat ironian. Behe nimittäin ehdotti, että Plasmodium voisi tulla vastustuskykyiseksi evoluutiomekanismilla kahden koordinoidun mutaation tuloksena. Coyne ja Carroll halusivat kuitenkin pitää kiinni evoluutioliturgiasta ”evoluutiota pikku askel kerrallaan” ja hylkäsivät Behen tarjouksen kahdesta koordinoidusta mutaatiosta. He pelasivat outoa uhkapeliä alentamalla Behen kahden mutaation tarjouksen yhteen.
Väittely vähäpätöisistä yksityiskohdista jatkui vuosia
Matematiikasta kiisteltiin ja väitettiin, että Behe ei ymmärrä miten evoluutio todellisuudessa toteutuu, mutta Behen perustavaa laatua olevaan kysymykseen eivät hänen kriitikkonsa, kumma kyllä, vastanneet eli: ”Miten paljon evoluutio voi todella saada aikaan”?
Dr Larry Moran ja onnenkantamoinen
Toronton yliopiston biokemian professori Moran oli innokkaimpia Behen arvostelijoita. Hän hyväksyy evoluution, muttei pidä itseään darvinistina. Moran tunnistaa Behen argumentin, jonka mukaan vastustuskyvyn ilmaantuminen on äärimmäisen epätodennäköinen evoluutiotapahtuma, jossa liikutaan evoluution suorituskyvyn äärirajoilla, toisin sanoen luonnossa ei voi tapahtua tätä monimutkaisempia ilmiöitä. Moran kuitenkin samanaikaisesti väittää, että Behe on ymmärtänyt vastustuskyvyn ilmaantumisen väärin.
Behe kuitenkin totesi vuonna 2007, että yksinkertaisin selitys tälle äärimmäisen harvinaiselle vastustuskyvyn ilmaantumiselle on vähintään kahden koordinoidun mutaation vaatimus. Tilanne oli aivan toinen kuin atovaquonin kohdalla, jolle vastustuskyky ilmeni yhden mutaation jälkeen eli nopeammin kuin potilas ehtii sanoa sanat ”Plasmodium falciparum”.
Mitkä arvauksista olivat järkeviä?
Tämä ei ollut ollenkaan ilmeistä vuonna 2007 – eikä vieläkään ole – mitkä mutaatiopolut ovat tarjolla Plasmodiumille ihmisessä - vaihtelevissa olosuhteissa. Morankin toteaa, että ”tilanne on monimutkainen ja mahdollisuuksia on runsaasti” ja voimme vain ”antaa arvioita, mutta emme voi tarjota täsmällisiä laskelmia.” Vuonna 2007 voitiin vain tehdä valistuneita arvauksia mutaatiopolusta vastustuskykyyn.
Vastauksia saatiin vuonna 2014
Summers työryhmineen selvitti klorokiiniresistenssin ilmaantumista ja siihen liittyviä täsmämutaatiota. Kaksi perustavanlaatuista polkua tuli ilmi. Behen kriitikot tarttuivat tähän todeten, että polkuja on useita ja ne voisivat sisältää useamman kuin kahden mutaation yhdistelmiä.
Behe totesi tähän, aivan oikein, että tuore tutkimus tuki hänen alkuperäistä argumenttiaan. Tutkimuksesta selvisi, että vastustuskyky on tulosta useammasta mutaatiosta, ja molemmat havaituista poluista edellyttävät ”vähintään kahta mutaatiota”, jotta päästään alkuun. Behen vuonna 2007 esittämä arvelu, jonka mukaan vastustuskyky ei ole tulosta yksittäisen mutaatioiden sarjasta, vaan edellyttää usean samanaikaisen mutaatiotapahtuman, osoittautui oikeaksi. Tästä huolimatta hänen arvostelijansa väittivät tutkimustuloksen viestin olevan toinen.
Mitä tämä tarkoittaa?
Valtavissa solujoukoissa, kuten bakteerien ja parasiittien kohdalla, on lähes aina mutantteja, jotka ovat vastustuskykyisiä lääkkeille. Tämä on tosiasia jo ennen kuin ”uutta Lääkettä” on edes olemassa tai kokeiltu. Mikrobit eivät siis ”kehitä” vastustuskykyä, vaan valmiiksi isossa populaatiossa usein jo olevat vastustuskykyiset jatkavat jakautumistaan. Tämän vuoksi käytetään lääkeyhdistelmiä.
Samantapainen ”älykäs” ilmiö esiintyy luonnossa esimerkiksi termiiteillä, jotka käyttävät kahta torjunta-ainetta sieniviljelmillään, kuten kerron kirjassani Eläimet opettavat ja samannimisessä TV ohjelmassani sunnuntaisin klo 19 TV7:llä. Termiittijakso tulee kesän 2022 aikana ja jaksot ovat katsottavissa ”arkista”.
Väite, jonka mukaan koko elämän kirjo on peräisin myyttisessä "alkusolussa" tapahtuneista mutaatioista on nykytieteen valossa pelkkää epätieteellistä eli filosofista toiveajattelua. Oppilausetta kuitenkin opetetaan totuutena, vaikka tutkimus on osoittanut, että biologiassa mitään ei voida ymmärtää evoluution valossa, jonka suorituskyky ulottuu enimmillään kahden samanaikaisen koordinoidun mutaation päähän.
LISÄTIETOJA: How much can evolution really accomplish?
ONKO LUOMISKERTOMUS HISTORIAA?
Tässä englanniksi erittäin hyvä yhteenveto Raamatun 11 ensimmäisen luvun historiallisesta luotettavuudesta:
Onko luomiskertomus historiaa?
Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen .
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.
