perjantaina, 10. syyskuuta 2021, klo 12.18

Kuinka vedystä tuli happea

Pekka Reinikainen

On yksi ateistien henkeäsalpaavista saduista,

joka saisi maailmankuulun satusedän, H.C. Anderseninkin vihreäksi kateudesta. Sadussa kerrotaan, kuinka ateistien alkuräjähdyksen olemattomuudesta nyhjäisty vetykaasu muuttui hapeksi, jota hengitämme. Ihan noin vaan itsestään - luonnon perusvuorovaikutusten vauhdittamana. Mutta onko satu uskottava tai edes tieteellinen – päätä itse.

Maankuoresta happea on noin puolet

Happi on kolmanneksi yleisin alkuaine maailmankaikkeudessa vedyn ja heliumin jälkeen. Aurinkojen sanotaan tuottavan happea. Koska alkuräjähdykseen uskovat tarinoivat suuressa pamauksessa syntyneen pääasiassa pelkkää vetyä, ensimmäiset tähdet olisivat olleet yksinomaan vetyä, joka tuotti heliumia oman aurinkomme tavoin. Elinkaarensa lopulla aurinkomme helium tuottaisi hiiltä ja happea. Aurinkoamme suuremmat tähdet tuottaisivat tämän lisäksi raskaampia alkuaineita aina rautaan asti ja lopuksi räjähtäisivät sirotellen ainetta ympäri kosmosta. Tästä aineesta syntyisi sitten uusia tähtiä, planeettoja ja planeetoille happea hengittävää elämää.

Mutta mistä hengittämämme happi, O2, tuli maapallolle?

O2 muodostuu kahden happiatomin liitoksesta. Maapallolla syntyy noin 280 miljardia tonnia happea vuodessa. Siitä noin puolet syntyy merissä levien tuottamana ja toisen puolen tuottavat kuivan maan kasvit. Happi on muiden aineiden tavoin jatkuvassa uusiokäytössä. Elämäsi aikana ehdit teoriassa hyvinkin hengittää samoja happimolekyylejä kuin Jeesus.

Happi on yhteyttämisen sivutuote

Ilmakehän happi on syntynyt yhteyttämisen eli fotosynteesin tuloksena. Yhteyttämisessä kasvin viherhiukkasten lehtivihreä eli klorofylli yhdistää ilmakehästä saatua hiilidioksidia ja vettä. Tähän tarvittava energia tulee auringonvalosta. Mikä tahansa säteily ei kuitenkaan käy. Auringonvalo säteilee täsmälleen oikean laatuista valoa, joka sekin on ensin suodatettava otsonikerroksessa elämää tappavalta säteilyltä.

Happea tarvitaan, jotta happea voidaan tuottaa!

Otsoni (O3) on hapen muoto, jossa yhdessä molekyylissä on kolme happiatomia kahden sijasta. Korkealla ilmakehässä oleva otsonikerros on välttämätön elämän säilymiseksi ja hapen tuottamiseksi maapallolla.

Yhteyttämisessä kasvit ja myös jotkut bakteerit,

sitovat auringonvaloa kemialliseksi energiaksi. Se tapahtuu viherhiukkasissa ja siinä tuotetaan hapen lisäksi hyödyntämiskelpoista energiaa eläimille, jotka tarvitsevat hapen lisäksi ravintoa, josta ne saavat tarvitsemansa energian hapettumistapahtumassa, jonka lopputuotteena syntyy jälleen kierrätettävää hiilidioksidia ja vettä. Yhteyttämistuotteita ovat glukoosi ja ilmakehään vapautuva happi, joka on yksi elämän edellytyksistä. Kuusi vesimolekyyliä ja kuusi hiilidioksidimolekyyliä muodostavat yhden glukoosimolekyylin ja kuusi happimolekyyliä.

Evolutionistien mukaan nykyisen ilmakehämme happimäärän tuottaminen olisi kestänyt 500 miljoonaa vuotta. Tämä olisi ”pakottanut” aikaisemmat elämän muodot muuttumaan. Muut menehtyivät tai pakenivat hapettomiin ympäristöihin. Jos hapen tuotanto loppuisi, elämä päättyisi noin 2 000 vuoden kuluttua.

Entä hapeton elämä?

Suolistossasi on kuitenkin bakteereja, joille happi on myrkkyä. Ilman niiden apua ruuansulatuksessasi, et kuitenkaan pysyisi elossa. Väitetyn elämän – eli ensimmäisen solun – synnyn olisi myös pitänyt tapahtua täysin hapettomassa ilmakehässä, koska vähäinenkin happi olisi hapettanut elämän rakennuspalikat välittömästi käyttökelvottomiksi. Tämän vuoksi yhteyttävien bakteerien ”kehittyminen” on ateistien sadussa ajoitettu miljardi vuotta alkusyntyä myöhäisemmäksi! Evolutionistit tyytyvät toteamaan tyypilliseen tapaansa, kuinka luontoäiti keksi uuden vallankumouksellisen toiminnon – hapen tuotannon - sopivana ajankohtana, evoluutiota eteenpäin edistääkseen. Tällaisesta ihmeestä ei kuitenkaan ole tarjolla mitään toistettavan tieteen todisteita, vaan vain pelkkiä sadun edellyttämiä olettamuksia. Selvittämättä on muun muassa, mikä olisi tarkalleen ollut hapen tuotantoon vievä valintapaine ja mikä oli muutoksen intiimi mekanismi – pelkkä aineenvaihdunnan ”tehostuminen” ja suvullisen lisääntymisen ”kehittyminen” ovat pelkkä filosofisia väitteitä?

Miljardi vuotta kestänyt hapeton elämä olisi myös metaanintuotannollaan muuttanut maailman kuumaksi leivinuuniksi (Studium Integrale Journal; Jahrgang 28; 1-2021). Hyppäys hapettomasta aineenvaihdunnasta happea käyttävään on sekin ylikäymätön kuilu.

Mitä kaikkea yhteyttäminen vaatii?

Raaka-aineeksi tarvitaan hiilidioksidia, jonka kasvit ottavat ilmasta ja levät vedestä. Hapen ohella ne saavat hiilidioksidista kaiken glukoosiin tarvittavan hiilen. Ilman tätä ”kasvihuonekaasua” emme voisi elää eivätkä kasvit kasvaa.

Valo rajoittaa tuottoa niukkuudellaan ja sitä täytyy olla sopiva määrä oikeaa aallonpituutta eli sen säteilykoostumus on oleellisen tärkeää. Vain lehtivihreään eli klorofylliin imeytyvä säteily on tehokasta.

Vaikka kasvi käyttää yhteyttämiseen alle prosentin vedenkäytöstään, se tarvitsee riittävästi vettä, jotta kasvin ilmaraot pysyvät avoinna. Jos ilmarakoaukot pienenevät tai sulkeutuvat kokonaan, fotosynteesin tuotto hidastuu ja lopulta pysähtyy kokonaan.

Yhteyttämisen ihannelämpötila on alle 20°C. Useimmiten yhteyttäminen alkaa noin 0°C:ssa ja lämpötilan nousu vaikuttaa tehokkuuteen ja yhteyttämistuotteiden kulutukseen.

Klorofylli toimii välttämättömänä valosäteilyn vastaanottajana. Sitä on kasvisoluissa runsaasti viherhiukkasissa.

Valoreaktiot ja pimeäreaktiot

Yhteyttäminen tapahtuu kahdessa eri jaksossa. Ensimmäisen vaiheen muodostavat viherhiukkasen yhteyttämiskalvostolla tapahtuvat valoreaktiot, joissa osa muunnetusta valoenergiasta sitoutuu ATP-molekyyleihin ja NADPH-molekyyleihin ja osa käytetään veden hajottamiseen hapeksi ja vedyksi. Valoreaktioissa ATP ja NADPH-molekyyleihin syntyy sitoutunutta kemiallista energiaa ja vetyä. Tapahtuma on hyvin monimutkainen ja on perusteltua kysyä, miten se olisi kehittynyt? Sattumanvaraiset mutaatiot ja luonnon valinta eivät tietenkään tähän pysty ja ”miljoonat vuodet” tuhoaisivat takuuvarmasti tarvittavan tiedoston, kun se kopioituu sukupolvelta toiselle. Light-dependent reactions of photosynthesis at the thylakoid membrane

Toista vaihetta kutsutaan pimeäreaktioiksi eli Calvinin kierroksi. Pimeäreaktiot tapahtuvat viherhiukkasten nestemäisessä välitilassa. Kyseessä on hyvin monimutkainen prosessi: Overview of the Calvin cycle and carbon fixation

Pimeäreaktioissa fosforihappoon sitoutuneet sokerityyppiset yhdisteet muuttuvat toisiksi monien entsyymien avulla, jolloin lopputuotteena syntyy sokereita, joita kasvi varastoi tai käyttää erilaisina rakennusaineina.

Mistä lehtivihreä on peräisin?

Lehtivihreä eli klorofylli on eloperäinen molekyyli, jonka avulla kasvit yhteyttävät. Ilman klorofylliä meillä ei olisi hengitettävää happea. Klorofyllit a, b, d ja f ovat rakenteeltaan magnesium-keskusatomillisia porfyriinejä, joihin on esteröitynyt pitkä alkoholi; klorofylli c:stä tämä sivuketju puuttuu. Fotosynteesin valoreaktioissa valoenergia muuttuu kemialliseksi energiaksi elektronin siirtyessä reaktiokeskusklorofylliltä (valoreaktio II:ssa P680, valoreaktio I:ssä P700) elektroninvastaanottajalle. Klorofyllimolekyylit absorboivat hyvin valon sinisiä ja punaisia aallonpituuksia, mutta huonosti vihreitä. Lehdet ovat vihreitä, koska valoa heijastuu lehden sisärakenteista, kuten solunseinistä, ja vihreä valo rikastuu heijastuneessa valossa, koska klorofylli imee punaisen ja sinisen Tämä on erittäin monimutkainen tapahtuma ja molekyyli on hyvin monimutkainen: Klorofylli a:n, b:n ja d:n yhteinen rakenne Sen alkuperä on hämärän peitossa.

Polveutuvatko kasvien viherhiukkaset bakteereista?

Viherhiukkaset ovat soluelimiä, joilla on oma perimä ja oma proteiinisynteesikoneisto. Ne lisääntyvät bakteerien tapaan jakautumalla. Tästä syystä kasvien viherhiukkasten väitetään syntyneen kasvien oletetun ”yksisoluisen kantamuodon” sisäänsä ottamista sinibakteereista. Kaaviokuva viherhiukkasen sisärakenteista: Kaaviokuva viherhiukkasen sisärakenteista

TOTTA VAI TARUA?

Edellä kerrottiin alkuräjähdykseen ja evoluutioon perustuva satu hapen synnystä: "vetykaasusta hengitettäväksi hapeksi". Mutta onko se totta vai näennäistiedettä? Tieteelliset väitteet voidaan toistaa laboratoriossa - alkuperää koskevat sadut sen sijaan on sommiteltu ateismia tukemaan.

Teoria hapen synnystä aurinkojen ytimissä

perustuu fysiikan neljän perusvuorovaikutuksen hienosäätöön. Ne voidaan säätää kymmenen potenssiin 500:lla eri tavalla. Tämä viittaa vahvasti Suunnittelijaan. Einstein totesi elämää varten hienosäädetyistä vuorovaikutuksista, että: "Jumalalla ei ollut muuta vaihtoehtoa silloin, kun Hän suvaitsi luoda maailman”. Tästä kerron lisää TV7 sarjassani Onko Jumala olemassa ja samannimisessä kirjassani. Onko Jumala olemassa - Hienosäätöä kaikilla tasoilla

Teoria elämästä merissä ilman otsonikerrosta

on vähintäänkin omituinen, sillä ilman O3-kerrosta ei ole elämää, joka tuottaisi O2:ta ja otsonikerroksen. Maapallo on myös kaikin tavoin hienosäädetty elämälle: Onko Jumala olemassa - Etuoikeutettu maapallo

Teoria itsestään syntyvistä soluista

on näennäistiedettä: Elämän synty oppikirjoissa

Väite yhteyttämisen kehittymisestä 2,5 vuosimiljardia vuotta sitten

on täysin epätieteellinen filosofinen heitto, jonka satu vaatii. Edellä on kuvattu vain pieni osa siitä, mitä yhteyttämisessä tapahtuu. Hapen ihmeellinen matka jatkuu keuhkorakkuloistamme elimistöön ja on täynnä mykistävän nerokasta säätelyä ja suunnittelua, sillä vaikka happi on elämälle välttämätöntä, se voi olla meille myös myrkyllistä: Herra käyttää lääkäriä - Ihmeelliset keuhkot Jumala luo valtavia toiminnallisia kokonaisuuksia, jotka toimivat "kaikki tai ei mitään" -periaatteella! Niitä ei voi "kehittyä askel kerrallaan".

TIEDE ON HYVÄ ASIA – ALKUPERÄTIEDE ON EPÄTIETEELLISTÄ SADUNKERRONTAA

joka antaa opiskelijoille vääristyneen kuvan fysiikasta, kemiasta ja perinnöllisyystieteestä. Alkuperätiede on tieteen valepukuun vaatetettua lasten ja nuorten aivopesua tunnustukselliseen ateismiin. Vieläkö ihmettelet miksi lasten ja nuorten psykiatriset sairaudet ja huumeiden käyttö lisääntyvät räjähdysmäisesti. Heiltä on viety elämän tarkoitus ja toivo iankaikkisesta elämästä.



PEKKA REINIKAINEN, LL, tietokirjailijaPekka Reinikainen on valmistunut lääkäriksi Ranskan Montpellierissä ja toiminut käytännön lääkärinä yli 40 vuotta sekä yli 10 vuotta kuntoutuslääkärinä ja koululääkärinä. Reinikainen on toiminut kolme kautta Lääkäriliiton valtuuskunnassa ja useissa valiokunnissa sekä Kunnallislääkärit ry:n hallituksessa, Helsingin aluelääkäriyhdistyksen puheenjohtajana sekä Suomen kristillisen lääkäriseuran puheenjohtajana. Hän on myös Viron kristillisen lääkäriseuran kunniajäsen. Hän on toiminut 10 vuotta sosiaalilautakunnan, 20 vuotta Helsingin kaupunginvaltuuston ja Valtioneuvoston päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan jäsenenä sekä kirkolliskokouksen jäsenenä 16 vuotta.


Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen .
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.