Pekka Reinikainen
Tieteellinen ateismi sai vauhtia darvinismista vuonna 2009 kun Darwinin syntymästä on kulunut 200 vuotta ja hänen 'Lajien synty'-kirjansa julkaisemisesta 150 vuotta. Ateismi leviää vauhdilla ja maailmassa arvellaan nykyään olevan miljardi ateistia.
Ateistien mukaan jumalien olemassaolosta ei ole näyttöä, joten niihin ei voi uskoa
Filosofi Ilkka Niiniluodon mukaan ateistit ajattelevat, että uskontojen käsitykset ovat ristiriidassa tieteen tulosten ja tieteellisen menetelmän kanssa. Ateistien mukaan luonnossa ei ole yhtään asiaa, joka viittaisi suunnitteluun. Miksi? – Koska yksikin merkki suunnittelusta kumoaisi ateismin.
Monet nuoret aikuiset eroavat kirkosta tieteellisen ateismin väitteiden motivoimina
Tieteellinen tutkimus ei ole kuitenkaan todistanut, että Luojaa ei ole. Ei riitä, että Tiede- lehti kirjoittaa pääkirjoituksessaan, että "Jumala on kuollut".
Soluja ei synny spontaanisti alkuliemestä eikä DNA-molekyylejä muodostu itsestään
Fysiikka ja kemia kumoavat tämän mahdollisuuden eli alkusynty ei ole tieteellinen väittämä, vaan pelkkää filosofiaa. Alkusolua ei siis voi syntyä ja siinä tapahtuvat mutaatiot ja luonnonvalintakin askartelisivat vain jo olemassa olevien rakenteiden kimpussa, eivätkä pystyisi tuottamaan täysin uusia, aikaisempiin yhteensopivia rakenteita ja toimintoja.
On syytä ottaa tieteellisen ateismin haaste vastaan ja arvioida,
onko darvinismi vain 165 vuotta kestänyt tieteen harha-askel? On myös syytä filosofisesti analysoida, miksi se saavutti niin nopeasti luonnonlakiin verrattavan aseman, jonka kyseenalaistaminen on jostakin syystä ehdottomasti kielletty kouluissa. Tieteellisen ateismin puolestapuhujat ovat julistaneet darvinismin kuolleeksi. Ranskalainen Le Courier -lehti otsikoi sattuvasti: "Darwin, mies joka tappoi Jumalan".
Darvinismin tieteellinen arvostelu kysyy nykymaailmassa rohkeutta sekä arvioijalta että arvion julkaisijalta. Darvinismin kyseenalaistajat leimataan "tyhmiksi, tietämättömiksi tai hulluiksi" kuten Darwinin rottweileriksi kutsuttu professori Richard Dawkins on todennut.
Mutta onko tieteellinen ateismi kuollut?
Darvinismi on todellisuudessa tarinoiden kertomista maailmasta, joka tuntemattomasta syystä nyhjäisi itsensä tyhjästä. Darvinismia tukemaan on sepitelty uskomaton määrä mielikuvitustarinoita, kuten: "Shoppailu johtuu siitä, että nykyihmisellä on vielä luolamiehen aivot ja siksi hän keräilee". "Ihmisellä on läskiä ihon alla siksi, että olemme aikaisemmin olleet vesiapinoita". Samasta syystä "naisilla on pitkät hiukset siksi, että lapset voivat niihin tarrautua ja välttyä hukkumasta". Tämän tapaisia tarinoita saamme lukea tiedepalstoilta ja mitä vauhdikkaamman ajatuksen keksii, sen enemmän saa julkisuutta, apurahoja tai akatemiaprofessuurin.
Nämä tarinat eivät ole kuitenkaan harmittomia, vai mitä voisi sanoa tutkimuksista, joiden mukaan "raiskaus olisi vain evoluution tuote, joka auttaa miehiä levittämään geenejään" tai että "avioerot johtuvat apinalaumalta peritystä käytöksestä". Ruotsalainen biologian oppikirja opettaa, että "ensimmäisen viinapullon aiheuttama käytös vapauttaa sisäisen apinan esiin ja toinen viinapullo palauttaa aivot takaisin kehitysvaiheeseen, jolloin ihmisen käytös muistutti hirmuliskoa". Tällainen ajattelu siirtää kaiken vastuun käytöksestämme evoluution mukaisille esi-isillemme.
Onko darvinistinen evoluutio vain 165 vuotta vanha tieteen harha-askel?
Tieteessä teoriat harvoin kestävät edes yhtä sukupolvea. Darvinistinen evoluutio on tästä poikkeus, sillä se on teoria, jonka avulla Luojan olemassaolo voidaan kieltää. Olemme kuitenkin tulleet tilanteeseen, missä solujen nanotason, geenisäätelyn, fysiologian ja anatomian tutkimus on tosiasiallisesti kumonnut evoluutioteorian. Ranskalainen lääketieteen professori, Montpellierin yliopiston emeritus dekaani, Pierre Rabischong kirjoitti jo vuonna 2003 kirjan Le programme Homme Ohjelma Ihminen). Siinä hän osoittaa, että ihminen on tuhansien yhteensopivien bio-ohjelmien avulla käyvä biokemiallinen, fysiologinen ja anatominen kokonaisuus, joka ei voi "kehittyä alkusolusta".
Tieteellisen tutkimuksen avulla voidaan osoittaa, että on äärimmäisen epätodennäköistä saada, valtavassakin bakteeripopulaatiossa edes kahta toivottua mutaatiota, joiden avulla bakteeri voisi esimerkiksi kuljettaa laktoosin solun sisään ja hajottaa sen ravinnokseen. Jos jo kahden toivotun mutaation ilmaantuminen on lähes ihme, mistä solujen tuhannet entsyymit olisivat ilmaantuneet? Niitä tarvitaan samanaikaisesti sadoittain. Lisätietoja on kirjassa Game over, Darwin! The Revolution in Origins Sciences ja Epigeneettinen informaatio ja kadonnut evoluutio.
Miksi elämän koneisto ei voi "kehittyä" vaan se on välttämättä luotava nopeasti?
Vastaus perustuu siihen, mitä biokemiasta, genetiikasta, fysiologiasta ja anatomiasta tiedetään.
Biokemia on osoittanut sekä käytännön kokeissa että teoriassa sen, että soluja ei synny eikä edes teoriassa voi syntyä itsestään. On toki paljon erilaisia tarinoita ja teorioita elämän synnystä savikiteissä, RNA-maailmoissa ym. Yhteistä niille on, että ne eivät toimi.
Mitään "yksinkertaisia" soluja ei ole olemassa
Väite on myytti, jolla solun "kemiallista evoluutiota" yritetään perustella. On vain erilaisia ja erikokoisia soluja, joista jokainen on huipputehokas ja itse itsensä automaattisesti kopioiva aineenvaihduntakone. Mikrobiekologian professori Siegfried Scherer on tutkinut bakteereita 50 000 sukupolven ajan ja todennut, että bakteerikanta säilyy samana ja muuntelulla on selkeät rajat. Galapagossaarten sirkkujen nokkien muuntelu tapahtuu edestakaisin sääoloista ja ravinnon laadusta riippuen. Kyseessä on epigeneettinen mekanismi, eivät mutaatiot. Tätä Darwin ei luonnollisestikaan havainnut eikä hän tuntenut DNA:ta tai periytymisen mekanismeja.
Elävä eliömaailma on myös kokonaisuus,
missä jokaiselle syntyvälle tuotteelle on suunniteltu kierrätysjärjestelmä. Mikäli näin ei olisi, maailma hukkuisi jätteisiin.
Solut ovat monimutkaisia biokemian tehtaita, missä sadat nanokoneet työskentelevät huimalla nopeudella satojen DNA-ohjelmien ohjauksessa.
Ihmisen fysiologia perustuu monien eri elinten ohjelmoituun yhteistoimintaan. Evoluutioteoria ei pysty selittämään, miten erilaisia elimiä tarvitsevat monisoluiset eliöt kehittyisivät yksisoluisista. Miksi luonnonvalinta suosisi soluja, jotka on ohjelmoitu tuhoamaan itsensä? Sydämen lyönti perustuu automaattiseen tahdistukseen, joka on mahdollista vain silloin kun veren happamuus, sen kalium-, kalsium-, natrium- ja magnesium- ym. pitoisuudet ovat hyvin tarkasti säädetyillä tasoilla, joita erilaiset säätelyjärjestelmät valvovat sekunnista toiseen.
Säätely perustuu monimutkaisiin takaisinkytkentäjärjestelmiin, joita on kymmenittäin ja jotka toimivat yhteistyössä muun muassa erilaisten nanopumppujen kanssa, jotka säätävät tarkasti eri aineiden pitoisuudet sekä solun sisällä että ulkona. Natriumin pitoisuuden tulee solun ulkopuolella olla 3,5 miljoonaa kertaa suurempi kuin vetyionien pitoisuus, vaihtelu ei saa olla miljoonasosaa suurempi. Kuolema seuraa muutamassa sekunnissa, jos tämä tasapaino häiriintyy. Muun muassa munuaiset, maksa, keuhkot ja umpieritysjärjestelmä valvovat fysiologisia toimintoja yhteistyössä.
Vatsalaukussa vallitsee 100 000 kertaa suurempi happamuus kuin veressä, jotta pihvi sulaisi. Hapon tuottavat tähän erikoistuneet solut. Vatsalaukku ei kuitenkaan sula pihvin tavoin, sillä sitä peittää erityisten solujen tuottama suojakalvo. Miten tämä järjestely olisi voinut "kehittyä" sattumanvaraisten mutaatioiden avulla?
Solut ja niiden sisäiset aineenvaihdunta- ja monistusjärjestelmät eivät voi "kehittyä hitaasti"
Myös monisoluinen elimistö eri elimineen ja säätelyjärjestelmineen on rakennettava kirjaimellisesti muutamassa sekunnissa. Jos vaikkapa ihmisen solujen ATP-energiantuotanto lakkaisi, kuolema seuraisi välittömästi. Ei voida ajatella, että ensin kehittyisi maksa, ja munuaiset ilmaantuisivat sen jälkeen vasta miljoonien vuosien kuluttua.
Sekä yksittäiset solut että soluista rakentuneet eliöt toimivat moitteettomasti vain, jos niiden oleelliset tiedostot ja nanokoneet toimivat. Yksikin väärä rakenneosa eli aminohappo sadoista aminohapoista rakennetussa nanokoneessa (=entsyymissä) voi pysäyttää elämän.
Solun huimaava monimutkaisuus
Ihmisen solua voisi verrata Lontoon kokoisen suurkaupungin kuhinaan. Solussa voi olla miljoona miljoonaa molekyyliä ja tuhat miljoonaa nanokonetta. Siellä on tietopankki, joka vastaa sataa hyllymetriä kirjallisuutta. Lähes koko tietopankkia selataan päivittäin. Solussa on omat kokoonpanolinjat ja postikeskukset, joissa tuhansiin tuotteisiin "leimataan postinumero" joka sekunti ja tuotteet kuljetetaan erehtymättä oikeaan paikkaan erityisten "postinkantajien" avulla. Soluilla on omat puolustusvoimat, jätehuolto ja monistuskoneet, joilla voidaan kopioida koko tietopankki muutamassa tunnissa solun jakautumista varten jne. Tämä on nanoteknologiaa, jonka monimutkaisuutta voimme vain aavistella.
Ei ole perusteltua väittää, että ihmisen jokaisen solun yli 3 500 miljoonan symbolin koodi, sen ohjelmointi , epigeneettiset tiedostot ja monistusjärjestelmät ynnä solun rakenteet ja nanokoneet olisivat syntyneet itsestään. Darvinistit väittävät, että pitkät ajanjaksot ratkaisevat tämän ongelman.
Mahdoton ei voi muuttua mahdolliseksi
Miljoonat vuodet eivät tee mahdotonta mahdolliseksi. Aika tuhoaa DNA-tiedostoa termodynamiikan toisen pääsäännön mukaan. Tätä ei luonnonvalintakaan pysty estämään.
Ihmiskunnan perimä rappeutuu 1,5 prosentin verran joka sukupolvi. Tämä tarkoittaa, että seuraavassa sukupolvessa vain 98,5% saa jälkeläisiä jne. Tästä seuraa väistämättä ihmisen sukupuutto muutaman kymmenen tai sadan tuhannen vuoden kuluttua.
Solun sisäinen vilkas aineenvaihdunta aiheuttaa mekaanisia vaurioita (mutaatioita), joista seuraa vanhenemista, sairauksia ja syöpää. Samoja vaurioita tulee väistämättä myös sukusoluihin ja vauriot siirtyvät näin seuraaville sukupolville. Ihmiskunta kärsii tällä hetkellä jo tuhansista periytyvistä sairauksista, jotka johtuvat DNA-tietopankin vaurioista. Tämä osoittaa kiistatta, että luonnonvalinta ei pysty poistamaan kaikkia haitallisia mutaatioita.
Looginen johtopäätös on, että luomakunnan kaltainen elävä kokonaisuus on rakennettu nopeasti, jopa muutamassa minuutissa, sillä muuten se ei toimisi
Luomisen tulos on ollut aluksi virheetön. Geeneistä voidaan todeta, että luomakunta ruvennut rappeutumaan tämän täydellisen luomisen jälkeen. Mutaatiot aiheuttavat aina väistämättä geneettisten tiedostojen rappeutumista josta lopputuloksena on sukupuutto.
Mutaatiot merkitsevät siis aina pitkässä juoksussa geneettisen tiedon tuhoa, koska DNA-kaksoiskierteessä voi olla kymmeniä päällekkäisiä tiedostoja. Tietoa luetaan DNA:sta molempiin suuntiin ja ohjeita myös poimitaan DNA-nauhalta kuin "lego-palikoita". On helppo ymmärtää, että sattumanvaraiset vauriot (mutaatiot) eivät voi parantaa tällaista tiedostoa. Vaikka informaatio "paranisikin" vasemmalta oikealle luettaessa, se ei välttämättä parane samaa kohtaa oikealta vasemmalle luettaessa.
Niin sanotut "hyödylliset mutaatiot" ovat usein vain haitallisten mutaatioiden "hyödyllisiä sivuvaikutuksia"
jotka hyödyttävät kantajaansa vain tietynlaisissa olosuhteissa. Tyypillinen esimerkki on kuonakasassa menestyvä kasvi (Scherer, S., Evoluutio - kriittinen analyysi, ss. 59-60).
Luomakunnan geeneissä lukee "Made in Heaven" kaikkialla. Niissä on myös "parasta ennen" päivämäärä, joka kertoo syntiinlankeemuksen vaikutuksesta täydelliseen luomistyöhön. Raamattu kertoo ilosanoman uusista taivaista ja uudesta maasta, jossa ei ole enää sairautta eikä kuolemaa. Tieteellisen ateismin evankeliumi kuolemasta, tarkoituksettomuudesta ja toivottomuudesta jää toiseksi ja mikä merkittävää, se on osoitettu pelkäksi tarinoinniksi, modernin tieteellisen menetelmän avulla!
Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen .
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.
