tiistaina, 10. tammikuuta 2023, klo 19.53

Suola säätää elinkelpoisuuden

Pekka Reinikainen

David Coppedge kirjoittaa suolan elintärkeästä roolista Evolution News -sivustolla 19.12.2022. Seuraavassa lainaan ja kommentoin artikkelia.

Missä vettä – siellä elämää?

Astrobiologien mantra nestemäisen veden ratkaisevasta merkityksestä elämän alkamiselle ja kehittymiselle, toistuu jatkuvasti uusdarvinistisessa näennäistieteessä. Jo Darwin haaveili ”pienestä lämpimästä lätäköstä”, joka olisi ottanut luojan roolin. Astrobiologit etsivät vetisiä paikkoja, jotka kiertävät aurinkoaan pysyvästi ”elämän vyöhykkeellä”. Taivaankappaleen lämpötila saisi vaihdella nollan ja veden kiehumispisteen välimaastossa, jolloin astrobiologit luokittelevat sen ”asuttavaksi” siitä riippumatta, onko siellä elämää vai ei.

Auringot muuttuvat

Tämä on ilmeinen ongelma ”elämän vyöhykkeen" näkökulmasta. Jos uusdarvinismi on totta, oma aurinkomme on ollut 20% viileämpi alkusolun oletetulla syntymähetkellä. Maapallo olisi tuolloin ollut lumipallo, jonka myöhempi sulaminenkin olisi ollut epätodennäköistä, sillä lumipeite heijastaisi lisääntyvän lämpösäteilyn takaisin! Soluja voidaan kyllä säilyttää pakastettuina, mutta niiden syntyminen syväjäässä on kyseenalaista.

Elämän vyöhyke” ei riitä

Väite elämän automaattisesta ilmestymisestä veteen vetää kaikki mutkat suoriksi. Näennäistieteen riittämättömyys paljastuu aina kun sukelletaan syvemmälle. Elämä edellyttää oikeanlaista ilmakehää, magneettikenttää, otsonikerrosta, pinnan mineraalipitoisuutta, kiertorataa, taivaankappaleen pyörimiskulman kallistumaa, veden kokonaismäärää lämmön säätelyä varten ja kymmeniä muita toisistaan riippumattomia tekijöitä, kuten Ward ja Brownlee toteavat kirjassaan Rare Earth: Why Complex Life is Uncommon in the Universe. Michael Denton luettelee elämän vaatimat yhdisteet kirjassaan The Miracle of Man: The Fine Tuning of Nature for Human Existence ja oheisessa lähteessä on linkki, josta voi katsoa videon veden elämää ylläpitävistä erityisominaisuuksista.

Veden merkitys ilmastolle

Veden merkitys on valtava. Raamatussa ei turhaan todeta: ”Tieten tahtoen he eivät ota huomioon, että taivaat samoin kuin maa, joka on tehty vedestä ja veden kautta, olivat ikiajoista olemassa Jumalan sanan voimasta” (2.Piet.3:5).

Astrobiologit eivät juurikaan ole kiinnittäneet huomiota vedessä olevien ionien eli sähköisesti varautuneiden atomien, rooliin. Pöytäsuola (NaCl) on runsain merivedessä oleva ionisoitunut aine. Siitä liukenee helposti positiivinen Na+ ioni ja negatiivinen Cl- ioni. Suolan massa merivedessä vaikuttaa sen tiheyteen ja dynamiikkaan. Myös jäätymispiste alenee ja siksi muun muassa teitä suolataan talvella.

Meriveden suolapitoisuus on nykyään noin 35 grammaa litrassa. Mutta onko pitoisuus pysynyt vakiona vuosimiljardien ajan? Ja onko sillä merkitystä planeetan elinkelpoisuudelle? Purduen yliopistossa tehdyt tutkimukset osoittavat, että ”suola voi olla avaintekijä elämälle maapallolla ja muualla”.

Ilmakehän kasvihuonekaasujen määrä vaikuttaa ilmastoon, mutta apulaisprofessori Stephanie Olsonin tutkimusryhmä havaitsi, että meriveden suolaisuudella voi olla suuri merkitys Maan elinkelpoisuudelle. Korkea suolapitoisuus lämmittää ilmastoa, koska se vaikuttaa merivirtoihin. Tämä voisi heidän mukaansa selittää, kuinka maapallo olisi välttynyt tulemasta lumipalloksi vuosimiljardeja sitten. Jos suolapitoisuus olisi 50 grammaa litrassa, merten jääpeite pienenisi 71% nykymaailman oloissa.

Vaikutukset ekologiaan

Liika suola voi olla elämälle haitallista. Jotkut nykyisen maailman eliöt sietävät suolaa, mutta tämä ei sovi evolutionistien näkemykseen elämän oletetusta käynnistymisestä. Kuolleen meren suolapitoisuus on 340 grammaa litrassa ja se on elämältään nimensä veroinen. Vain Bacillus marismortuin tyyppiset äärieliöt viihtyvät siellä! Kalifornian Salton Sean useimmat kalat ovat kuolleet suolaisuuden lisääntyessä ja kalastus on päättynyt. Marsissa perkloraatti-ionien suolojen pitoisuus muodostaa joidenkin astrobiologien mukaan haasteen elämän synnylle.

Tarkka ajoitus

Purduen yliopiston raportin johtopäätökset perustuvat olettamuksiin, joita on vaikea testata. Varhaisen, nykyistä viileämmän auringon aiheuttama luomipallomaa estettäisiin nykyistä suolaisemmalla merellä? Tämä vaikuttaa melkoiselta ”meriselitykseltä”.

Nykyinen suolapitoisuus on elämän kannalta täsmälleen oikea, mutta onko se pysynyt vakiona uusdarvinistien 4 vuosimiljardia sitten meressä alkaneen elämän ajan? Jos lähdetään liikkeelle suolattomasta merestä, eroosion mukanaan tuoma suola tuottaisi nykyisen pitoisuuden noin 60 miljoonassa vuodessa. Aika lyhenee Raamatun mukaiseen aikatauluun, jos maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen massiivinen eroosio huomioidaan.

Meren suolaisuus vaikuttaa myös ilmakehän hiilidioksidin määrään. Suolan ja hiilidioksidin nykyiset arvot mahdollistavat elinkelpoisen planeetan ja suuret heilahtelut tuskin ovat mahdollisia! Tuleva tutkimus tarkentanee hienosäätöä, jonka aurinkokuntamme Suunnittelija on tehnyt.

Pelkkä nestemäisen veden olemassa ei ratkaise taivaankappaleen elinkelpoisuutta. Jos elämän väitetyn synnyn aikana paistaneen viileän auringon ongelma ratkaistaan ylisuolaamalla meri, jonka suolaisuutta sitten jotenkin vähennettäisiin nykyiselle tasolle, kyseessä on tarinan kerronta eikä tieteellisesti todistettu tapahtuma.

Purduen yliopiston tutkimus tekee uusdarvinismista yhä ilmeisempää näennäistiedettä lisäämällä elinkelpoisen planeetan edellytyksiä.

LÄHDE: Salt of the Earth Regulates Habitability

KEHITYSKERTOMUKSIA LAPSILLE

Lapsille ei enää saa kertoa Luojasta, sen sijaan evoluutioaivopesu aloitetaan jo aivan pienestä pitäen. Oulun yliopiston kehitysbiologian professori valistaa kolmen vuoden ikäistä Ilonaa (HS 9.12.22), joka kysyy: "Miksi ihmisellä ei ole sarvia"?

Professori näyttää lukeneen Freudinsa, koska hänen mukaan kaikki näyttäisi liittyvän seksiin: "Ihminen on kehittänyt ajan saatossa (sarvien asemesta) muita keinoja houkutella kumppania lisääntymispuuhiin, kuten puheen ja eleet ... sarviin ei ole tarvinnut käyttää elimistön energiaa, vaan sitä on voitu käyttää muihin toimintoihin sen jälkeen, kun aloimme elää kahdella jalalla noin kuusi miljoonaa vuotta sitten. Tuollaisia toimintoja on ollut esimerkiksi kädentaitojen jalostaminen".

Professori ei kuitenkaan kerro, millä mekanismilla puhumiseen, kävelyyn ja käteviin käsiin liittyvä anatomia, joka erottaa meidät evoluutiotarinan mukaisista puissa roikkuneista "esi-isistämme", olisi "kehittynyt kuudessa miljoonassa vuodessa". Kuudessa miljoonassa vuodessa nimittäin ei "kehity" mitään, vaan suvullisesti lisääntyvät prototyypit kuolevat sukupuuttoon. Professorin olisi syytä lukea J.C. Sanfordin kirja, Eliömaailma rappeutuu.



PEKKA REINIKAINEN, LL, tietokirjailijaPekka Reinikainen on valmistunut lääkäriksi Ranskan Montpellierissä ja toiminut käytännön lääkärinä yli 40 vuotta sekä yli 10 vuotta kuntoutuslääkärinä ja koululääkärinä. Reinikainen on toiminut kolme kautta Lääkäriliiton valtuuskunnassa ja useissa valiokunnissa sekä Kunnallislääkärit ry:n hallituksessa, Helsingin aluelääkäriyhdistyksen puheenjohtajana sekä Suomen kristillisen lääkäriseuran puheenjohtajana. Hän on myös Viron kristillisen lääkäriseuran kunniajäsen. Hän on toiminut 10 vuotta sosiaalilautakunnan, 20 vuotta Helsingin kaupunginvaltuuston ja Valtioneuvoston päihde- ja raittiusasiain neuvottelukunnan jäsenenä sekä kirkolliskokouksen jäsenenä 16 vuotta.


Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen .
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.