Pekka Reinikainen
”Ihmiset, jotka väittävät olevansa ’tieteen puolella’, eivät ymmärrä, että tiede ei ole oppilausekokoelma totuuksia, vaan tutkimusohjelma”, proteiinitutkija Douglas Axe on todennut. Tieteellinen konsensus on pelkkä enemmistön tämänhetkinen mielipidekokoelma. Se ei ole lopullinen totuus. Historia on vakuuttavasti osoittanut, että konsensus kaatuu kun ymmärrys lisääntyy. Tässä ei ole mitään pelättävää niin kauan, kun tieteen teko ei politisoidu, tiedemiehet pysyvät nöyrinä luomakunnan ihmeellisyyden edessä ja kaikkia teorioita saa rajoituksetta kritisoida.
Sitoutuminen tieteen pyhiin dogmeihin haittaa ymmärryksen lisääntymistä
Tämä estää ennakkokäsityksistä vapaata totuuden etsintää luonnosta. Hokemat, kuten ”luotan tieteeseen” tai ”olen tiedemiesten puolella”, kaventavat vakavasti sallittua tutkimuskenttää, jossa sallitaan vain luonnon lakien luomisvoima. Tämä tekee tieteestä kultin ja sulkee pois mahdollisuuden tehdä todistusaineistosta oikeita johtopäätöksiä. Kyseessä on sokea tiedeusko, joka estää kriittisen keskustelun. Tilanne sementoidaan vallitsevaan ideologiaan toisinajattelijoita pilkkaamalla. Tieteelliseen keskusteluun ei uskalleta mennä, koska siinä on ilmeinen vaara joutua tappiolle.
Tiede on politisoitunut
Tiedepolitiikka on kyllästänyt nykyisen yhteiskunnan, mutta samalla tieteen tekijöiden mahtavaksi paisunut ylpeys on alkanut kokea kovia. Tämä on seurausta tutkimuslaitosten lisääntyneestä politisoitumisesta. Oppilauseet ovat muuttuneet poliittisiksi lyömäaseiksi, joiden ehdoton hyväksyminen ja palvominen on korrektia, ja tutkijana menestymisen ehdoton edellytys. Wesley Smith toteaa:
”Ideologia ei saisi koskaan tunkeutua tieteeseen. Tieteen tarkoitus ei ole toimia poliittisena vakaumuksena, vaan sen tulee olla fyysisen maailman ymmärtämisen ja tutkimisen keskeisin työkalu. Tieteen työkalujen täytyy olla käytännöllisiä eli suunniteltuja. Kokeellisten havaintojen tekeminen, mittaus ja tulosten virheellisiksi osoittaminen ovat oleellisen tärkeitä. Jos tuloksia halutaan, tutkimuksen pitää olla toistettavissa. Tarkoitus on selvittää, miten asiat toimivat – ei miten niiden haluttaisiin toimivan.
Minua huolestuttaa tavattomasti arvostettujen tiedelehtien politisoituminen. Science julkaisi äskettäin puhtaasti ideologisen kolumnin, jonka mukaan luonnolle pitää myöntää ”oikeuksia”.
”Luonnolle oikeuksia” -liike on vasemmistolainen ja markkinataloutta vastustava ympäristöliikkeen ideologinen osa, jonka tavoitteena on myöntää kasveille, eläimille ja ekosysteemeille – ja jopa geologisille muodostumille – ihmisoikeuksien kaltaisia etuoikeuksia, jotta ne ”voivat elää, pysyä hengissä, kehittyä ja luoda evoluution mukaisia elinkaariaan.
Millä ihmeen tieteellisillä perusteilla luonnolle annettaisiin 'oikeuksia'? Perusteluja ei ole. 'Tavoite ei perustu tieteelliseen todistusaineistoon'. Miksi maailmanluokan tiedejulkaisu nostaa ideologisen agendan esiin? Ja antaa arvovaltansa radikaalin liikkeen politikoinnille?”
Wesley viittaa myös Nature -tiedelehden ällistyttävään pääkirjoitukseen:
”Nature heittää tuoreessa pääkirjoituksessaan kaiken objektiivisuuden syrjään ja lupaa 'julkaista enemmän poliittisen tieteen tyyppistä perustutkimusta'.
Hetkinen! Poliittinen tiede on humanismia. Sosiologian ja filosofian tavoin se on akateeminen alue, joka on viime aikoina kallistunut vahvasti vasemmalle. Se on subjektiivista ja määritelmän mukaisesti kyseessä on ideologista lähestymistapaa ja menetelmiä käyttävä tutkimusalue, jonka johtopäätökset ovat tämän ideologian mukaisia.
Pääkirjoitus paljastaa päämäärän: ’Tiede ja tutkimus opastavat ja muovaavat yhteiskunnan toiminnan kirjon, luonnonsuojelusta tietojenkäsittelyyn'. Ne 'sitouttavat toimijoita ponnistelemaan tasa-arvon, moninaisuuden ja maailmankäsityksensä hyväksymisen puolesta ja antavat enemmän tilaa marginaaliin joutuneille liikkeille'.”
Nämä voivat olla kiitettävä sosiaalisia päämääriä, mutta ne eivät ole tieteellisiä tavoitteita.
Ehdoton oikeus
John Zimrak maalaa tästä liikehdinnästä totuudellisen kuvan: ”Kiihkeä ja ehdoton sitoutuminen aborttiin raskauden joka vaiheessa, syitä kyselemättä ja yhteiskunnan laskuun, ei perustu järkeen – tai tieteeseen.” Ideologiset intoilijat ”uskottelevat, että heidän arvomaailmansa on neutraali ja perustuu objektiivisiin tosiasioihin ja ’tieteellisiin’ tutkimustuloksiin. Mutta entäpä, jos he ovatkin väärässä? Jos asia onkin aivan päinvastoin?" Zimrak toteaa, että tulos on surkuhupaisa, kun suuriäänisimmät ehdottoman aborttioikeuden ajajat oikeuttavat kantansa dogmeilla ja uskomuksilla, joita he toitottavat ”tieteen” nimissä, ja samalla työntävät ”ennakkokäsityksistä vapaan tieteellisen menetelmän” syrjään:
”On merkille pantavaa, että aborttia vastustavan liikkeen alkuunpanijoista monet olivat katolisia ja liikkeen nykyiset kannattajat ovat joko katolisia tai evankelisia. Tämä ei perustu siihen, että ’elämä alkaa hedelmöittymisestä’ olisi kristillinen dogmi lihaksi tulon tapaan. Se ei ole dogmi, vaan kiistaton tieteellinen tosiasia, joka todettiin kaikissa alkionkehityksen oppikirjoissa ennen Roe v. Wadea – abortin laillistanutta lakimuutosta. Riippumatta siitä, mitä haluaisimme uskoa abortista, tiede kertoo totuuden elämän alkuhetkestä.”
Zimrak muistuttaa meitä modernin aborttioikeuksia ajavan liikkeen perusteesta: “Simone de Beauvoirin väitteestä, jonka hän lainasi markiisi de Sadelta, ja jonka mukaan naiset ovat vasta silloin todella tasa-arvoisia, kun he voivat harrastaa seksiä ilman seuraamuksia. Tästä syystä abortti tarvitaan.”
Syntymää edeltävä elämä
Biologi Jonathan Wells kertoo elämästä kohdussa (englanniksi: Why Should a Baby Live?) ja osoittaa tieteen kolminkertaisen merkityksen:
”Tieteellisessä menetelmässä pyritään ensinnäkin etsimään totuutta muodostamalla olettamuksia ja testaamalla niitä. Jos testi monikertaisesti toistettuna sopii olettamukseen, sitä voidaan alustavasti pitää totena. Jos testi sen sijaan ei sovi aineistoon, olettamusta on muutettava tai se on hylättävä. Tämä on kokemusperäistä, empiiristä tiedettä”.
Tämä edustaa tiedettä ”avoimena ja ennakkokäsityksistä vapaana toimintana”. Wells jatkaa:
”Tiede voi toisaalta viitata toimintaan, jonka tavoite on löytää kaikelle luonnollinen selitys – toisin sanoen selittää kaikki ilmiöt aineen ja fysiikan lakien tuotteina. Tämä kuitenkin materialistista filosofiaa, jonka mukaan vain ainetta ja fysiikan perusvuorovaikutuksia on olemassa. Mieli, vapaa tahto, henki ja Jumala olisivat pelkkää harhaa. Tämä on materialistista tiedettä.
Kolmanneksi tiede voi viitata tiedeyhteisöön, joka työllistää eri alojen koulutettuja tutkijoita. Heidän enemmistönsä mielipide muodostaa 'tieteellisen konsensuksen'. Ikävä kyllä, konsensus muuttuu jatkuvasti eikä ole luotettava tie totuuteen. Materialistinen filosofia määrää nykyisen tieteellisen konsensuksen.”
Tiedekultti sulautuu jälkimmäisiin tiedekäsityksiin, joiden ”konsensus” on joutunut materialistisen dogmatiikan valtaan.
Kultti korottaa politiikan ja ideologian valtaistuimelle
ja kutsuu sitä ”tieteeksi”. Tämä vahingoittaa tieteen nimissä tehdyn työn uskottavuutta ja ikävä kyllä samalla myös avoimin mielin tehtyä, ennakkokäsityksistä vapaata todellista tiedettä. Ideologit saavat syyttää tästä vain itseään. Seurauksena on nykyään vallitseva suuri sekaannus, joka koskettaa myös kultin ulkopuolisia.
LÄHDE: When “Science” Becomes a Cult
EVOLUUTIOUSKON IHMEMAASSA
on kirja, joka paljastaa, että tiede todella on kultti. Tämä professori Matti Leisolan kirjoittama tärkeä teos (Datakirjat) on käännetty saksaksi ja englanniksi. Englanninkielisen painoksen tuore arvostelu julkaistiin juuri: Matti Leisola - bioengineer dumps Darwin, declares design
Kirjassaan Leisola osoittaa, kuinka koominen tieteen irvikuva evoluutiokultti on:
"Evoluutio on hidasta ja asteittaista, paitsi silloin kun se tapahtuu nopeasti. Se on dynaamista ja luo valtavia muutoksia ajan saatossa, paitsi silloin kun se säilyttää kaiken ennallaan vuosimiljoonien ajan. Evoluutio selittää sekä äärimmäisen monimutkaisuuden että elegantin yksinkertaisuuden. Se kertoo, kuinka linnut oppivat lentämään, mutta myöskin kuinka ne menettivät lentotaitonsa. Evoluutio teki gepardeista nopeita ja kilpikonnista hitaita. Joistakin otuksista se teki suuria ja toisista pieniä; joistakin upeita ilmestyksiä, toisista taas ikävystyttävän harmaita. Evoluutio pakotti kalat kävelemään ja patisti toisia eläimiä takaisin mereen. Evoluutio tuottaa uusi rakenteita, paitsi silloin kuin se säilyttää samoja eri kehityslinjoissa. Se tuottaa upeasti säädeltyjä rakenteita, paitsi silloin kun se tuottaa epäonnistuneita tekeleitä. Evoluutio on suuntaa vailla ja sattumanvaraista, paitsi silloin kun se etenee tietyn tavoitteen suuntaan. Evoluution hallitsema elämä on julmaa olemassaolon taistelua, paitsi silloin kun toisen hyvä asetetaan oman edun edelle. Evoluutio selittää hyvän ja pahan, rakkauden ja vihan, uskonnon ja ateismin. Tämä onnistuu jatkuvasti kasvavan aputeorioiden armeijan avulla. Evoluutio on teoriankeksijöiden ykköspropellipää. Mitä tämä oletuksia laukova neropatti lopulta saa aikaan? Flogiston -teorian tavoin se selittää kaiken, muttei selitä mitään hyvin."
USA:N VAALIT
Ei tullut maanvyöryvoittoa Trumpille, vaan voitto viholliselle. Presidentiksi nousee "hurskas katolinen" abortinkannattaja. Paavi tuomitsi Trumpin ei-kristityksi ennen hänen valintaansa presidentiksi vuonna 2016, mutta vaikenee nyt Bidenista. Taistelu elämän puolesta kuitenkin jatkuu ja on erittäin ajankohtainen juuri nyt Suomessa: Syntymättömien oikeus
Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen .
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.
