Pekka Reinikainen
Evoluutiolla ja tekoälyllä on sama periaatteellinen ongelma
Sitä voi kuvata kirjainpelillä, missä sana muutetaan toiseksi kirjainta kerrallaan muuttamalla.
Pennsylvanian yliopiston Wistar -instituutissa pidettiin vuonna 1966 ainutlaatuinen kokous, jossa käsiteltiin uusdarvinismin matemaattisia haasteita. Matemaatikot ja insinöörit toivat esiin perustavaa laatua olevia ongelmia, joita olivat evoluutioteoriassa todenneet. Matemaatikko Marcel-Paul Schutzenberger (1920–1996), Noam Chomskyn (1928–) läheinen työtoveri kielen ja tietokoneiden tutkimuksessa, osoitti, että evoluution edellyttämät DNA:n mutaatiot tuottavat hyvin yksinkertaista kieltä. Eliöt ja niiden elinympäristö muodostavat hyvin monimutkaisen järjestelmän, jossa keskinäiset vuorovaikutukset ulottuvat pitkälle. Schutzenbergerin mukaan mutaatiot eivät pysty tuottamaan äärimmäisen monimutkaisia uusia eliöitä luonnonvalinnan avulla maailmaan, jossa on näin paljon vuorovaikutuksia.
Tarkastellaan kirjainpeliä, missä sana muutetaan toiseksi yhtä kirjainta muuttamalla
Vaatimuksena on, että sanan täytyy aina tarkoittaa jotakin. Muutetaan kissa koiraksi eli "CAT to DOG".
CAT
COT
COG
DOG
Kolmikirjaimisen sanan muuttaminen toiseksi on helppoa. Kun kirjainten lukumäärää lisätään, muuttaminen tulee nopeasti mahdottomaksi. Englanninkielinen esimerkki: "from TRANSMUTATION to PREAMBULATION" ei onnistu. Schutzenberger osoitti, että sattumanvaraisten mutaatioiden muodostamaa muutospolkua ei ole. Oppikirjojen evoluutiotarina väittää kuitenkin, että muutos tapahtuisi yhtä helposti kuin "CAT to DOG".
Jotta evoluutioteoria säilyttäisi uskottavuutensa
Biologien täytyy pystyä kuvaamaan muutospolku alkusolusta nykyiseen eliömaailmaan. Ei ole tieteellistä todeta, että ”se vain tapahtui”, koska on helppo osoittaa, että se ei voi tapahtua muuttamalla kirjaimia sattumanvaraisesti. Muuttamalla DNA:n emäsjärjestystä molekyyli kerrallaan ei päästä monimuotoiseen eliöiden ja elinympäristöjen vuorovaikutusten järjestelmään.
Schutzenberger vertasi järjestelmää tietokoneohjelmiin, jotka ovat hyvin virhealttiita, ja joita on vaikeampi tuottaa kuin muuttaa puhutun kielen sanoja toisiksi. Yksi virhe voi kaataa tietokoneohjelman. Schutzenberger kysyykin, mikä evoluutiossa saa DNA:n muutokset niin monimuotoisiksi ja pysyviksi, kun niitä vertaa kirjoitus- tai ohjelmointivirheisiin?
Evoluutio muuttuu tätäkin mystisemmäksi, kun sen väitetty mekanismi tuottaa muutosten raaka-aineen ”sattumamutaatioiden” avulla eli huomioimatta tässä vaiheessa elinympäristöä tai eliön etua. Ei ole yllätys, että asiantuntijat kiistelevät nykyään mutaatio-valinta -mekanismin riittävyydestä. Monet eivät enää usko siihen, mutta eivät kuuluta sitä äänekkäästi!
Tekoälyllä on sama ongelma
Tietokonekieli koostuu nollista ja ykkösistä, DNA-kielen symbolit ovat A,T,G ja C. Keinoäly toimii ohjelmansa mukaan ja sen reagointi ympäristön muutoksiin täytyy ohjelmoida ennalta. Ympäristön muutos ei ohjelmoi tekoälyä uudelleen. Sattumanvaraiset muutokset eivät tuota uusia ohjelmia tekoälyyn, eivätkä elinympäristön muutokset tuota täysin uusia DNA-ohjattuja rakenteita ja toimintoja eliöihin.
Sattuma ei tuota uutta informaatiota
Tietokoneohjelma ei muutu, kun sitä käytetään. Uutta informaatiota ei synny. Schutzenberger ei voinut uskoa että elinympäristön muutoksesta riippumaton mutaatio voi tuottaa muutokseen sopivaa tietoa DNA:han, kuten ei myöskään 0 tai 1 satunnainen muutos tekoälyyn. Sattumalla ei ole älyä.
Kirjainpeli selittää Schutzenbergin epäuskon
CAT on helppo muuttaa DOGiksi kirjaimia tietoisesti muuttamalla. Jos kirjaimia sen sijaan muutetaan sattumanvaraisesti saman tavoitteen saavuttamiseksi, muutoksia tarvitaan paljon enemmän. Jos CAT muutetaan toiseksi sanaksi, jolla on merkitystä, se ei välttämättä lähennä meitä DOG -sanaan.
Ongelma koskee sekä evoluutiota että tekoälyä. Jos tavoite ja keino sen saavuttamiseen ei ole tiedossa, päämäärän saavuttaminen on vaikeaa ja lopulta mahdotonta. Kun tähän lisätään sattumanvaraisuus, ongelma pahenee. Mahdottomuutta pahempaa ongelmaa on vaikea keksiä!
Evolution and artificial intelligence face the same basic problem
KUINKA IHMISAIVOT KEHITTYISIVÄT?
Jumalan kuvan aivot
Ihmisen aivoissa on enemmän tietoa käsitteleviä synapseja kuin maailman kaikissa älylaitteissa on mikroprosessoreja. Hermoverkkoomme saapuu joka sekunti, vuorokauden ympäri, miljardeja bittejä tietoa, josta sähköisen esikäsittelyyn jälkeen muistiin tallennetaan alle yksi prosentti. Muisti ei kuitenkaan täyty edes vuosisadassa. Sähkö ihmisen hermoverkon toimintaan tuotetaan syödystä ruoasta sadan miljoonan miljardin dynamon avulla. Virta kulkee kymmenien tuhansien kilometrien pituisessa verkossa. Jos aivoista rakennettaisiin kuparijohdoilla toimiva malli, sähköä tuottamaan tarvittaisiin viisi ydinvoimalaa. Kytkentäkaavio on tallennettu millimetrin läpimittaiseen munasoluun, josta lähdit kasvamaan.
Ajattele itse - tuottiko mutaatio-valinta -mekanismi aivosi? Onko oppikirjojen väite 1% erosta ihmisen ja simpanssin välillä totta?
MASKIPAKKO?
Maskipakon säätäminen on mahdollista tartuntatautilain perusteella. Silloin yksilön perusoikeuksien rajoittaminen ei ole ongelma. Tästä kirjoittaa emeritusprofessori Jorma Paavonen Helsingin Sanomissa. Lainaan hänen erinomaista kirjoitustaan:
”Asiantuntijoiden linjaus kasvomaskeista on ollut epäjohdonmukaista, sekavaa ja jopa disinformaatiota sisältävää.
Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) tilaamassa selvityksessä viime keväänä todettiin, että tutkimusnäyttö kasvomaskien hyödystä on niukkaa tai olematonta. STM ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) uutisoivat, että kangasmaskien käyttö voi lisätä tartuntariskiä ja aiheuttaa terveyshaittaa. Asiantuntijat suosittelivat, että kirurgisia maskeja ei tarvitse käyttää edes avohoidon potilaskontakteissa, paitsi hoidettaessa oireilevia tai koronaviruspotilaita. Eräillä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) klinikoilla hoitohenkilökuntaa ohjeistettiin, että kasvomaskeja ei saa käyttää. Maskit pantiin lukkojen taakse, ettei niitä käytetä väärin.
Maskeja ei ollut vielä kesälläkään tarjolla. Lääkärin piti viedä vastaanotolle itse hankkimansa maskit sekä omaan että potilaan käyttöön, vaikka maskin käytön suosituksia oli jo annettu väestötasollakin.
Hoitohenkilökunnan työturvallisuutta ja oikeutta oman ja muiden terveyden turvaamiseen ei vaalittu, vaikka potilaskontakteissa jokainen tiedettiin potentiaaliseksi tartuttajaksi, kunnes toisin oli osoitettu. Nyt syksyn tullen Hus suosittelee maskien käyttöä kaikissa julkisissa tiloissa, ja johtajaylilääkärikin esiintyy maskin käytön roolimallina televisiohaastatteluissa.
Koronavirusepidemian pahentuessa uudelleen terveydenhuollon päättäjät ovat heränneet siihen, että uusia rajoituksia tarvitaan. Maskisuosituksen antaminen on helppo päätös ja tulee vaikutelma tekemisestä. THL ja STM ovat nyt myöntäneet, että pelkkä suositus ei toimi kuten odotettiin. Esimerkiksi Helsingin seudun liikenteen (HSL) matkustajista vain pieni osa on käyttänyt maskia.
Monet kysyvät, miksi Suomessa ei ole maskipakkoa kuten eräissä muissa EU-maissa. Yllättävän suuri osa kansalaisista olisi valmis hyväksymään maskipakon, vaikkei oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r) sitä kannatakaan (HS 26.9.). Maskipakon säätäminen on mahdollista tartuntatautilain perusteella. Silloin yksilön perusoikeuksien rajoittaminen ei ole ongelma. Olemmeko nyt menossa kohti maskipakkoa? Kasvomaski on kustannustehokas ja turvallinen interventio koronavirustartunnan torjumiseksi. Kuinka usein suojamaskia oikein käyttänyt kansalainen on saanut hoitoa vaativan koronavirustartunnan?”
Olemmeko menossa kohti maskipakkoa?
PÄÄMINISTERI PUDOTTI POMMIN
Marin totesi edukunnassa (8.10), että maskisuositusta ei annettu keväällä, koska maskeja ei ollut. Sen sijaan STM tilasi 25 000 euron hintaisen "selvityksen", joka osoitti, että maskeista ei ole merkittävää hyötyä. Kangasmaskeja olisi kuitenkin voitu tuottaa helposti riittävä määrä. Enemmistö maailman johtavista asiantuntijoista suositteli maskipakkoa.
Maskia käyttämällä olisi mahdollisesti saavutettu sama tulos kuin yhteiskunnan lukitsemisella ja hintalappu olisi ollut aivan eri luokkaa kuin kevään "näyttävien sulkujen" kustannus. Maskipakolla olisi estetty parhaillaan syntyvä katastrofi, jossa tartuntoja ei enää pystytä jäljittämään. Suositukset eivät toimi Suomessa. Tätä kirjoitettaessa maskipakkoa ei ole vieläkään saatu aikaan ja nyt joudutaan vauhdilla tilanteeseen, missä alkuvuoden miljardikustannukset näyttyäytyvät pelkkinä "maapähkinöinä".
KATTEETON LUPAUS SUPERASUTTAVASTA PLANEETASTA
”Superasuttava planeetta on Maatakin suotuisampi elämälle”
HS tiedepalstalla (8.10) haaveillaan mahdollisista elinkelpoisista planeetoista ja väitetään, että: "Maan kaltaisia planeettoja on paljon ja niistä osa voi olla jopa maapalloa otollisempi monimuotoisen ja monimutkaisen elämän kehittymiselle".
Väitteessä on paljon ongelmia
Yhtään Maan kaltaista planeettaa ei ole tiedossa ja tilastomatemaattinen todennäköisyys, että kaikki nykyisen kaltaisen elämän edellyttämät säädöt (satoja toisistaan riippumattomia tekijöitä säädettävä elämän alueelle) olisivat kohdallaan, on häviävän pieni - käytännössä matemaattisesti mahdotonta, sillä havaittavassa maailmankaikkeudessa on aivan liian vähän galakseja! Ei ole myöskään ilmeistä, minkälaiset olisivat nykyistä paremmat säädöt. "Monimuotoisen ja monimutkaisen elämän kehittyminen" ei myöskään voi tapahtua mutaatio-valinta -mekanismilla, joka ei lisää oletettuun "alkusoluun" tällaisen kehityksen vaatimaa informaatiota. Ei tunneta mekanismia, joka tekisi "alkusolusta" appelsiineja, norsuja ja ihmisiä.
Kolme astrofyysikkoa kartoitti "superasuttavia" planeettoja
Astrobiologi Dirk Schulze-Makuchin johti ryhmää, joka tutki 24 planeettakandidaattia, joiden he arvelivat olevan Maata suotuisempia elämän kehittymiselle. Lähtökohta oli väärä, sillä elämää ei kehity aineesta missään päin maailmankaikkeutta, koska kaikkialla universumissa samat kemian ja fysiikan lait estävät sen. Tutkijoita tämä tosiasia ei häiritse ja heidän mielestään lupaavin ehdokas on planeetta KOI 5715,01, jonka emotähti on Aurinkoa himmeämpi ja siis pitkäikäisempi ja planeetta kiertää sitä nestemäisen veden vyöhykkeellä. Valitettavasti vesi ei kuitenkaan synnytä elämää, vaan osaltaan mahdollistaa sen. Planeettaehdokas on kaksi kertaa Maata suurempi ja sen "sisus pysyy lämpimänä ja suojaavaa magneettikenttää ylläpitävät prosessit säilyvät aktiivisina vielä pitkään". Mitä nämä "prosessit" ovat - sitä ei tiedetä!
Planeetan väitetään olevan 5-8 miljardia vuotta vanha
Tämä antaisi elämälle riittävästi aikaa kehittyä. Aika on kuitenkin elämän informaation säilymisen pahin vihollinen, joka tuhoaa vuorenvarmasti kaikki "symboli symbolilta" kopioituvat tiedostot.
Tutkijat toteavat myös, että tämän planeetan tähdessä myös riittää polttoainetta vielä kymmeniksi miljardeiksi vuosiksi. Tämä kuulostaa lupaavalta, mutta pysyykö tämän "nuotion lämpö" vakiona pitämään vettä nestemäisenä vuosimiljardien ajan?
Tutkijat palaavat lopulta Maan päälle
todetessaan tällaiseen kaukaiseen paratiisiin matkustamisen ongelman. Planeetta on 3 000 valovuoden päässä eli sinne ei voi koskaan matkustaa, ja jos yritettäisiin, kosminen säteily tappaisi matkaajat, ja jos nopeus olisi edes kymmenesosa valon nopeudesta, törmäys hiekanjyväseenkin tuhoaisi aluksen!
Tutkijat kuitenkin sanailevat ylimielisesti: "Meidän ei kannata jämähtää etsimään toista maapalloa, sillä muualla voi olla paremmat olot". Maa on kuitenkin yhä upea, vaikka syntiinlankeemus toi paratiisiin rappion ja kuoleman.
Tutkijat toteavat, että varmuudella ei tunneta Maan kaltaisia planeettoja, joissa elämää kehittyisi. Tässä toistuu ratkaisematon alkusynnyn ongelma. He pyrkivät ohittamaan sen puhumalla "maankaltaisesta" elämästä. Muunkaltaista elämää ei kuitenkaan tunneta, koska elämää voi rakentaa vain hiilen varaan; pii ei kerta kaikkiaan muodosta pysyviä ketjuja. Elämän koodi ja sen käyttämät aminohapot vaikuttavat myös optimaaliselta valinnalta.
Tutkijoiden kriteerit superasuttavalle planeetalle
olisivat mahdollisimman "pitkä aika", jonka he katsovat olevan oleellista "elämän kehittymiselle". Aika on kuitenkin biologisen "kehityksen" vihollinen ja rappeutumisen paras ystävä. He toteavat aivan kuin "todistettuna tosiasiana", että "maapallolla bakteereja monimutkaisemman elämän kehittyminen otti neljä miljardia vuotta". Bakteerit ovat kuitenkin aivan yhtä "monimutkaisia" kuin muutkin solut (toimivat samankaltaisilla nanokoneilla) ja lisääntyvät paljon tehokkaammin kuin aitotumalliset. Mikä olisi "valintapaine", joka saisi solun luopumaan näin tehokkaasta lisääntymisestä? Bakteerithan muuntelevat aitotumallisia ketterämmin, kuten vaikkapa antibioottiresistenssi osoittaa. Kolibakteerien pangenomissa on lähes sama geenimäärä kuin ihmisellä (Katso Datakirjojen: Evoluutio ja biologinen informaatio).
Ihanneplaneetta olisi 10% Maata suurempi
ja planeetan emotähti hieman pienempi ja himmeämpi kuin Aurinko. Näin "peliaikaa jäisi jopa kymmeniä vuosimiljardeja". Maata suurempi planeetta "säilyttäisi ytimensä lämmön pidempään ja asuinpinta-alaa olisi enemmän". Lisäksi hieman "kosteammalla ja lämpimämmällä" planeetalla voisi "kehittyä vielä monimuotoisempaa elämää". Uusdarvinistien evoluutio ei kuitenkaan ole monimuotoisemmaksi (mitä sillä sitten tarkoitetaankin) kehittymistä, vaan kelpoisimman eloon jäämistä. Se, että lajeja on eniten sademetsissä ei kerro millä mekanismilla ne sinne "kehittyivät", vaan kertoo jostakin aivan muusta! Paratiisissa ei paleltu, kärsitty kuivuudesta tai lapioitu lunta. Syntiinlankeemuksen jälkeen käynnistynyt ilmaston radikaali muutos ja perimän rappeutuminen vie kaikki suvullisesti lisääntyvät lajit varmaan sukupuuttoon tuhansissa vuosissa ja miljoonat vuodet varmuudella varmistavat näiden lajien tuhon. Tämänkin blogin lukemiseen kuluneena aikana kymmeniä lajeja kuoli sukupuuttoon, sekä ihmisen toiminnasta että perimän kopiointivirhekatastrofista johtuen.
Astrobiologit eivät anna periksi
He toteavat, että "maapallon ulkopuolinen elämä voi olla aivan toisenlaista kuin täällä ja perustua toisenlaiseen kemiaan". Tässä he astuvat lopullisesti näennäistieteen alueelle, sillä kemian ja fysiikan lait ovat luonnollisesti kaikkialla samat. Ne on säädetty elämää varten 10 potenssiin 500:n mahdollisen säädön joukosta.
Suomalainen asiantuntija onneksi puhuu järkeviä
ja kommentoi artikkelia: "Eksoplaneettojen olosuhteet ovat niin huonosti tunnettuja, että niiden todellisesta elinkelpoisuudesta on vaikea sanoa mitään tieteellisesti perusteltua", toteaa tähtitieteilijä Mikko Tuomi, joka on löytänyt useita eksoplaneettoja.
Tahdotko antaa palautetta blogista? Lähetä meille sähköpostia osoitteeseen .
Blogien kirjoittajat vastaavat itse blogiensa sisällöstä. Blogitekstit ovat kirjoittajiensa mielipiteitä eivätkä välttämättä vastaa Luominen ry:n, yhdistyksen hallituksen tai hallituksen jäsenten näkemyksiä.
