Pekka Reinikainen (320)
Pekka Reinikainen kommentoi blogissaan ajankohtaisia asioita.
Maailmankaikkeuden perusvuorovaikutukset
on hienosäädetty elämää varten. Erilaisia mahdollisuuksia on vähintäänkin 10 potenssin 500 eli olemme kosmoksessa, joka on käsittämättömän harvinainen.
Maailmankaikkeuden atomit ja molekyylit
sopivat nykyisenkaltaiselle elämälle mykistävällä tarkkuudella. Elämän mahdollistavan aineen alkuperä on arvoitus.
Tämä hybridi on monen, kahdella tuolilla istuvan kristityn uskontunnustus. ”Tiede piirtää maailmasta hienon ja toimivan kuvan, jota katselen kristinuskon värittämän linssin läpi, joka antaa kuvalle merkityksen”, toteaa tähtitieteilijä Petri Väisänen (ILON AIKA 2022 s.7).
Mitä tarkoitetaan, kun puhutaan maailmankuvasta?
Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian emeritusprofessori Ilkka Niiniluodon mukaan: ”Luontoa, ihmistä ja yhteiskuntaa koskevien oletusten tai tietojen systemaattista kokonaisuutta kutsutaan maailmankuvaksi. Sikäli kuin kyseiset tiedot ovat tieteellisiä – tieteellisin menetelmin hankittuja ja perusteltuja – voidaan puhua tieteellisestä maailmankuvasta.” (Johdatus tieteenfilosofiaan. Käsitteen- ja teorianmuodostus, s. 85. Helsinki: Otava 1984.)
Helsingin Sanomissa oli taannoin Vieraskynäsarja ”Tutkimusta ihmisestä”. Professori ja tekniikan tohtori Eero Paloheimo kirjoitti 13.8.2003 sarjan 5. osassa otsikolla ”Onko ihmisen kyky tuntea ja ajatella vain ainetta?”
Kukaan ei ole tähän päivään mennessä ratkaissut ajattelun, tuntemisen ja tietoisuuden arvoitusta
Kyseessä on valtava ongelma materialistisille ateisteille. Tästä syystä ajattelusta ja itsetietoisuudesta harvoin puhutaan, koska on enemmän kuin ilmeistä, että vastaus tulee aineen ulkopuolelta.
Niminen kirjani ilmestyy loppukesästä 2025 (Kuva ja Sana). Siitä selviää, että ateismin aika on auttamattomasti ohi. Moderni tieteellinen menetelmä on tehnyt ateismista antiikkia ja vahvistanut Jumalan Raamatussa ilmoittaman luomakunnan historian aikataulun.
Ateismia ei ole ilman uusdarvinistista evoluutiota. ”Vuosimiljoonat”, joilla uusdarvinistista evoluutiota yritettiin todistaa, ovat muuttuneet ystävistä ateismin vihollisiksi.
Silmä on ihmeellinen, mutta korva on ennen kuulumattoman nerokas. Samalla tavoin kuin silmän toiminnasta vähän tietävät uusdarvinistit pitävät silmää ”huonosti suunniteltuna”, he pitävät ihmisen korvalehteä ”tarpeettomana surkastumana”, joka olisi jäänne ”eläinesi-isiemme” suiposta korvasta, jota lihakset liikuttelivat. He väittävät, että ”korvissamme on lukuisia osia, joita emme enää tarvitse”.
Monien ”kirjanoppineiden” tavoin saksalainen anatomian tutkija Robert Wiedersheim (1848 -1923), joka julkaisi luettelon ihmisen ”86 surkastumasta”, väitti ihmisen korvalehteä surkastumaksi. Vuonna 1986 painetussa oppikirjassa Uuden lukion biologia 2, WSOY, s. 74 – 75, kerrotaan, että: ”Surkastumia havaitaan myös aikuisyksilöissä, ihmisessäkin parisataa. Surkastumat määritellään käyttöä vailla oleviksi kehittymättömiksi elimiksi, jotka kuitenkin sukulaisryhmissä ovat toimintakykyisiä ja täysin kehittyneitä”. Surkastumia olisivat ”häntä”, ”vilkkuluomi” ym. Kaikki nämä väitteet on kumottu kirurgi Mikko Tuulirannan vapaasti luettavassa nettikirjassa Koulubiologian analyysi.
YLE:n Tiede-palstalla todettiin 14.4.2013: ” Etiopialaisapinan huultenmaiskuttelu voi valottaa ihmiskielen kehityksen alkuhämärää. Entä kuulo: ”Varhaiset nelijalkaiset ryömivät maalle noin 375 miljoonaa vuotta sitten, mutta korvat niille kehittyivät vasta 100 miljoonaa vuotta myöhemmin. Sitä ennen ne kuuntelivat keuhkoillaan (HS tiede 6.2.2015).
Vahvistaako tieteellinen menetelmä, että näin on tapahtunut, vai onko kyseessä ateistien tarina? Ylimalkaisten väitteiden asemesta on parempi tehdä johtopäätökset sekä koko järjestelmää että sen yksityiskohtia tarkastelemalla. Kokonaisuus ei nimittäin toimi moitteettomasti ilman nerokkaasti suunniteltuja yksityiskohtia. Jos tarinat eivät toimi, ateismi kaatuu.
Miksi ihmeessä? -- Koska Jumalan olemassaolo ja äskettäin tapahtunut elämän luominen ovat osoittautuneet kiistattomiksi tieteellisiksi tosiasioiksi. Mistä sen voi tietää? -- Koska luonto on täynnä ennen näkemättömän nerokasta tietotekniikkaa.
Jokaiseen meistä on tallennettu tähtitieteellinen määrä digitaalista tietoa
Se on salakirjoitettu DNA:han neljällä molekyylillä, joiden alkukirjaimet ovat C, G, A ja T. Digitaalisuus on datan syöttämisessä, käsittelyssä, siirrossa, tallennuksessa ja esittämisessä käytettävä menetelmä, jossa data esitetään täsmällisinä arvoina, joita on rajallinen määrä. Tavallisin digitaalinen järjestelmä on binäärijärjestelmä, jossa käytetään vain kahta numeroa, 0 ja 1.
DNA:han voi kryptata vaikka passikuvasi ja sinne on koodattu muun muassa munuaistesi rakennuspiirustukset ja toimintamekanismi.
Mutta miksi ihmisen DNA-”tietokannan” koodissa täytyy olla 4 symbolia? -- Morseviestinnän koodiksi riittää 2 symbolia, piste ja viiva. Tietokoneille riittää yllä mainittu 0 ja 1.
Neljä on optimaalinen biologisen tiedon kryptaamista varten, sillä 3 tai 2 kirjainta ei kestäisi kopiointivirheitä ja 5 veisi liikaa tilaa. Jumala on tarkka tilankäytön suhteen, sillä olemassa olevien, noin 8 tuhannen eläinheimon DNA-näytteet painavat vähemmän kuin hyttynen.
Täysin pimeissä maanalaisissa luolissa elää kaloja, joilla ei ole silmiä. Kehitysopin kannattajat riemastuivat tästä havainnosta.
Kerrankin heillä olisi kouriintuntuva esimerkki silmiemme edessä tapahtuvasta evoluutiosta! Sattumanvaraiset mutaatiot olisivat muuttaneet kalojen perimää, ja luonnonvalinta olisi sallinut yhä kelpoisempien kalojen jäädä eloon. Silmät olisivat poistuneet lopullisesti pienin mutaatioaskelin. -- Mutta miksi he juhlivat tätä, elimien menettämistä, evoluution todisteena?
Ihmiskunnan sukupuutto on lähellä. Tässä blogissa on lainauksia kirurgi Mikko Tuulirannan teksteistä. Mikolta ilmestyy pian Nuotiotarinoita -niminen kirjanen, jossa osoitetaan, että Raamatussa ilmoitettu ihmisen historia on todella tapahtunutta. Raamatussa ilmoitetun maailman historian voi nykyään selkokielellä lukea ihmisen perimän DNA:sta!
Lasten mielenterveys- ja päihdepalvelujen tarve on kasvanut nopeasti. Joka neljäs koululainen tarvitsee niin paljon tukea, että siitä on täytynyt tehdä erillinen päätös. Vuonna 2023 tehostetun tai erityisen tuen päätös oli yli 143 000 peruskoululaisella! Mutta usein tuki kuitenkin toteutuu vain paperilla, kun resursseja ei ole. Alle 11-vuotiaiden psyykkisiin oireisiin liittyvät yhteydenotot Mannerheimin lastensuojeluliiton puhelimeen ja chattiin ovat kaksinkertaistuneet viidessä vuodessa.
Kymmenen vuotta sitten tukea tarvitsi 20 oppilaan luokassa vain kolme. Tukiopetusta, osa-aikaista erityisopetusta, ohjaajia ja opintojen yksilöllistämistä tarvitaan jatkuvasti yhä enemmän. Suurin osa tuesta annetaan oppimis- ja keskittymisvaikeuksien sekä käytöshäiriöiden takia. Kaikkein suurin syy on keskittymisvaikeudet, jotka muodostavat puolet tuen tarpeesta.
