Huolta hirmuliskoista - kahdelta vuosikymmeneltä

Dinosaurusten luut ovat kahdenkymmenen vuoden aikana paljastaneet yhä enemmän sisältöään tutkijoille, jotka eivät odottaneet löytävänsä DNA:ta tai radiohiiltä ”miljoonia vuosia” dinosaurusten sukupuuttoon kuolemisen jälkeen.


©iStockphoto.com/mjbs

David Catchpoole

Useat dinosaurusfossiilit sisältävät oikeaa luuta – ne eivät ole siis vielä täysin mineralisoituneita eli kivettyneitä. Se, mitä noiden luiden sisältä on löytynyt, on ollut valtava yllätys monille. 1990-luvun alusta lähtien sarja löytöjä on paljastanut luita, joissa on verisoluja, hemoglobiinia, hauraita proteiineja, pehmytkudosta, kuten joustavia nivelsiteitä ja verisuonia, sekä – erityishuomiona – DNA:ta ja radiohiiltä.

Tämä on äärimmäisen haastavaa evoluutioon uskoville. Kuinka tällaiset luut voisivat mitenkään olla 65 miljoonaa vuotta vanhoja? Verisolujen löytämisessä mukana ollut tutkija Dr Mary Schweitzer sanoi: ”Jos otat verinäytteen ja laitat sen hyllylle, viikon jälkeen sinulla ei ole jäljellä mitään tunnistettavaa. Miksi sitten dinosauruksissa olisi mitään jäljellä?”1

Todellakin, miksi? Paitsi tietysti siksi, että ne eivät hävinneet miljoonia vuosia sitten, ja siksi, että niiden jäännökset taltioituivat nopeasti katastrofaalisten olojen aikana muutama tuhat vuotta sitten, tai jopa vielä lähempänä. Evoluutiomalli on kuitenkin niin vakiintunut tiedeyhteisössä, että pian kävi selväksi, että Dr Schweitzerilla oli vaikeuksia saada tuloksiaan julkaistua. ”Eräs arvioija sanoi minulle, ettei hän välittänyt siitä, mitä tutkimusaineisto kertoi. Hänhän tiesi, ettei minun löydökseni ollut mahdollinen”, Schweitzer sanoo. ”Kirjoitin takaisin ja kysyin: ’No, mikä aineisto vakuuttaisi sinut?’ Hän vastasi: ’Ei mikään.”’

Schweitzer kertoo, kuinka hän huomasi T. rexin luurangon (Hell Creekistä, Montanasta) selvästi haisevan kuin ruumis. Kun hän mainitsi asiasta kokeneelle palentologi Jack Hornerille,2 tämä totesi: ”Ihan totta, kaikki Hell Creekin luut haisevat.” Paleontologien keskuudessa käsitys dinosaurusten luiden miljoonien vuosien iästä on kuitenkin niin syvään juurtunut, etteivät he edes rekisteröineet ”kalman löyhkää” – huolimatta siitä, että todisteet olivat aivan heidän nenänsä edessä.3 Schweitzer itse ei näytä kykenevän tai haluavan paeta pitkien ajanjaksojen paradigmaa [yleisesti hyväksyttyä ajattelutapaa], vaikka hän on suoraan ollut mukana monissa löydöissä. Huomaa seuraavien havaintojen kahden vuosikymmenen aikajana – kärkevä ja säännöllinen muistutus siitä, että dinosaurusten suhteen jotain on pahasti pielessä miljoonien vuosien ajoituksessa.

1993: dinosaurusten luissa olevat verisolut saavat Mary Schweitzerin ”kananlihalle”.4,5

1997: T. rexin luusta löytyy hemoglobiinia, samoin kuin tunnistettavia punasoluja.6,7,8

2003: todisteita osteokalsiini-nimisestä proteiinista.9

2005: joustavia nivelsiteitä ja verisuonia.10,11,12

2007: kollageenia (tärkeää luun rakennusproteiinia) T. rexin luussa.13,14

2009: hauraita proteiineja elastiinia ja laminiinia, sekä lisävarmistus kollageenista eräässä ankannokkaisessa dinosauruksessa.15,16 (Jos fossiilit olisivat olleet niin vanhoja kuin väitettiin, mitään näistä proteiineista ei olisi pitänyt olla olemassa.)

2012: luusoluja (osteosyyttejä), aktiini- ja tubuliini-proteiineja sekä DNA:ta(!)17,18 (Näiden proteiinien ja erityisesti DNA:n mitatut hajoamisnopeudet osoittavat, että ne eivät olisi voineet säilyä oletettua 65 miljoonaa vuotta dinosaurusten sukupuutosta asti. Tämä pitääkin paremmin yhtä raamatullisen muutamien tuhansien vuosien aikajänteen kanssa.)

2012: raportoitiin radiohiilestä.19,20 (Hiili-14-isotooppi hajoaa niin nopeasti, että vaikka jäännökset olisivat vain 100 000 vuotta vanhat, yhtään hiiltä ei pitäisi olla havaittavissa!)

Huomaa, että evoluutioon uskovien yritykset selittää useat näistä löydöksistä kontaminaatiolla (tutkimusnäytteen saastumisella löydöksen ulkopuolisten tekijöiden vaikutuksesta) osoittavat haluttomuutta perehtyä näihin todistusaineistoihin. Lisäksi heidän peittelemätön toimintansa erityisesti radiohiilimittausten tulosten raportoinnin tukahduttamiseksi on todiste siitä, että he ovat haluttomia kohtaamaan todistusaineiston, joka haastaa pitkien aikojen paradigman. Mieleltään aidosti avoimen tarkkailijan on pakko kysyä: ”Miksi?”

Lähdeluettelo ja kommentit
  1. Yeoman, B., Schweitzer’s Dangerous Discovery, Discover 27(4):37–41, 77, 2006.
  2. Kuuluisa useista dinosauruslöydöistä; hän esimerkiksi johti ryhmää, joka paljasti yli 80 fossiilinäytettä yksittäisestä tutkimuskohteesta Mongoliassa. Katso Walker, T., Massive graveyard of parrot-beaked dinosaurs in Mongolia—Paleontologists puzzle about the cause of death but miss the obvious clue, creation.com/dino-graveyard, 26 October 2007.
  3. For more on this see: Catchpoole, D. and Sarfati, J., Schweitzer’s dangerous discovery, creation.com/schweit, 19 July 2006.
  4. Morell, V., Dino DNA: The hunt and the hype, Science 261(5118):160–162, 1993.
  5. Dinosaur bone blood cells found, Creation 16(1):9, 1993; creation.com/t-rex-blood.
  6. Schweitzer, M., and 8 others, Heme compounds in dinosaur trabecular bone, Proceedings of the National Academy of Sciences of the USA 94:6291–6296, 1997.
  7. M. Schweitzer, M. and Staedter, I., The Real Jurassic Park, Earth, June 1997, pp. 55–57.
  8. See also: Wieland, C., Sensational dinosaur blood report! Creation 19(4):42–43, 1997; creation.com/dino-blood.
  9. Erityisesti 120 miljoonan vuoden päähän ”ajoitetut” iguanodonin luut sisälsivät tarpeeksi osteokalsiini-proteiinia tuottamaan immuunireaktion. Embery, G., and 5 others, Identification of proteinaceous material in the bone of the dinosaur Iguanodon, Connective Tissue Research 44 Suppl 1:41–46, 2003.
  10. Schweitzer, M. and 3 others, Soft tissue vessels and cellular preservation in Tyrannosaurus rex, Science 307(5717):1952–1955, 2005.
  11. Stokstad, E., Tyrannosaurus rex soft tissue raises tantalizing prospects, Science 307(5717):1852, 2005.
  12. Katso myös Wieland, C., Dinosaur soft-tissue find—a stunning rebuttal of ‘millions of years’, creation.com/stretchy, 25 March 2005.
  13. Schweitzer, M. and 6 others, Analyses of soft tissue from Tyrannosaurus rex suggest the presence of protein, Science 316(5822):277–280, 2007.
  14. See also: Doyle, S., Squishosaur scepticism squashed—Tests confirm proteins found in T. rex bones, creation.com/collagen, 20 April 2007.
  15. Schweitzer, M. and 15 others, Biomolecular characterization and protein sequences of the Campanian hadrosaur B. canadensis, Science 324(5927):626–631, 2009.
  16. See also: Wieland, C., Dinosaur soft tissue and protein—even more confirmation! creation.com/schweit2, 6 May 2009.
  17. Artikkelin yhteenvedon keskeisin asia: ”Tämä tutkimusaineisto on ensimmäinen, joka tukee monien proteiinien (aktiinin, tubuliinin, PHEX:in ja histoni H4:n) säilymistä ja esittävät useita todistelinjoja DNA:n kanssa yhdenmukaisesta aineksesta dinosauruksissa.” Schweitzer, M. and 3 others, Molecular analyses of dinosaur osteocytes support the presence of endogenous molecules, Bone 52(1):414–423, 2013.
  18. See also: Sarfati, J., DNA and bone cells found in dinosaur bone, J. Creation 27(1):10–12, 2013; creation.com/dino-dna, 11 December 2012.
  19. Press release “Dinosaur bones’ Carbon-14 dated to less than 40,000 years—Censored international conference report” and additional information, newgeology.us/presentation48.html, accessed 27 December 2012.
  20. See also: Wieland, C., Radiocarbon in dino bones—International conference result censored, creation.com/c14-dinos, 22 January 2013.

DAVID CATCHPOOLE, Filosofian tohtori (kasvifysiologia)Dr Catchpoole on työskennellyt kasvifysiologina sekä luonnontieteiden opettajana erikoisalanaan tropiikin maatalous ja puutarhatalous. Hän työskenteli yli 15 vuotta tutkijana ja puhujana Creation Ministries Internationalille Australiassa ja jatkaa eläkkeellä ollessaan kirjoittamista CMI:lle.

Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla. creation.com