Kategoria

Mutaatiot (21)

Kirurgi Mikko Tuulirannan kommentit Carrie Majedin väitteisiin koronaviruksesta ja rokotetutkimuksesta.

Päivitys 7.4.2020 julkaistuun ”salaliitto-kirjoitukseemme”.

Olisiko Wuhanin kaupungista joulukuussa 2019 levinnyt koronavirus karannut laboratoriosta, jossa sitä muokattiin biologiseksi aseeksi? Erään salaliittoteorian mukaan sotasuunnitelmaan olisi kuulunut myös rokotteen ja vasta-aineen tuotanto ”omille joukoille” ennen tämän virusaseen käyttöönottoa.

Saimme lehtemme lukijalta kritiikkiä siitä, että mainitsemme lehdessä evoluution ja miljoonat vuodet. Emme ole koskaan saaneet palautetta tästä näkökulmasta käsin, josta syystä julkaisemme siitä osia nyt nettiartikkelin muodossa. Kritisoijan tekstiä on lyhennetty ja jäsennelty luettavuuden vuoksi.

ANTIBIOOTTIEN keksiminen oli eräs lääketieteen tärkeimmistä edistysaskelista. Se on parantanut merkittävästi ihmiskunnan terveyttä. Ihmisiä tappaneet bakteeritulehdukset, kuten tuberkuloosi ja haavojen tulehdukset, on nyt mahdollista hoitaa, ja tämä on pelastanut miljoonia ihmishenkiä.

Antibioottien tultua käyttöön 1930-luvulla, vuosittaiset kuolemantapaukset esimerkiksi USA:ssa vähenivät käyttöä seuranneiden noin 15 vuoden aikana 220 kuolemalla sataatuhatta ihmistä kohti. Kaikki muut lääketieteelliset teknologiat vähensivät seuraavien 45 vuoden aikana vuosittaisia kuolemia yhteensä vain noin 20 kuolemalla sataatuhatta ihmistä kohti.1

Vastustuskyky antibiooteille uhkaa kuitenkin tätä suotuisaa kehitystä. Monille tai kaikille antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien aiheuttamat tulehdukset lisääntyvät maailmanlaajuisesti. Lisäksi yhä harvemmat lääkeyritykset kehittävät uusia antibiootteja. Vuonna 1990 antibiootteja kehittäviä lääkeyrityksiä oli vielä 18, mutta vuonna 2011 alalla toimi enää neljä yritystä.2 Tämä johtuu siitä, että vastustuskyky uudelle antibiootille tulee nopeasti esiin sen markkinoille tulon jälkeen, ja uusien antibioottien kehittäminen on hyvin kallista. Kun vuonna 2015 ilmoitettiin uuden antibioottien ryhmän keksimisestä, tämä tapahtui ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1987.3

Koulujen ja yliopistojen biologian oppikirjat väittävät yleensä, että vastustuskyky antibiooteille olisi esimerkki ”toimivasta evoluutiosta” ja tämä todistaisi, että mikrobit voisivat muuttua mikrobiologeiksi miljardien vuosien kuluessa. Ilmiön taustalla olevien biokemiallisten mekanismien tutkiminen osoittaa kuitenkin, että vastustuskyvyn ilmaantuminen ei tue väitetyn kaltaisia suuren mittaluokan evoluutiomuutoksia. Havaitut muutokset tukevat luomisopin mukaista näkemystä eliömaailmasta, missä tapahtuvat luonnolliset muutokset ovat rajallisia, eivätkä voi johtaa eliöiden muuttumiseen yhdestä luodusta lajityypistä toiseksi.

Populaatiogenetiikan ydin perustuu Fisherin luonnonvalinnan perusteoreemaan (fundamental theorem of natural selection, Fisher´s Theorem), jonka hän esitti The Genetical Theory of Evolution-nimisessä julkaisussaan vuonna 1930. Sen mukaan tietyn populaation, jonka sisällä esiintyy geneettistä muuntelua (eli Mendelin alleeleja), keskimääräinen kelpoisuus kasvaa. Eikä ainoastaan kelpoisuus, vaan myös kelpoisuuden tahti kasvaa sitä nopeammin, mitä suurempaa populaation muuntelu on (eli mitä enemmän siinä on erilaisia alleeleja). Ja näin asianlaita onkin. Palaan tähän pikapuoliin.

Vuoteen 1935 mennessä Fisher oli mielestään todistanut teoreemansa matemaattisesti ja loi sen perustalle tilastotieteellisen mallin, jonka mukaan kelpoisuuden kasvu on yhtä suuri kuin mitä on populaation geneettinen muuntelu, varianssi (erilaisten alleelien määrä). Ja mutaatiot – totta kai, nyt kun ne oli löydetty – oli nimetty geneettisen muuntelun lähteeksi. Mutta: Fisher ei sisällyttänytkään mutaatioita matemaattisiin yhtälöihinsä! Hän ainoastaan oletti – tai piti itsestään selvänä, että jatkuva uusien mutaatioiden virta joka tapauksessa synnyttää uutta varianssia, joka kasvattaa kelpoisuutta tasaisesti! Tämä oli täysin perusteeton ja väärä oletus. – Mutta siitä tuli modernin synteesin perusta.

Molekyylikellomenetelmä evoluutiohistorian tutkimuksessa: onko se toimiva? Entä miten Michael Dentonin sitä vastaan osoittama kritiikki selviytyy vastakriitikistä?

Mikko Tuuliranta vastaa nimimerkin Antti H. Evoluutioteorian analyysi - evoluutio-opetus suurennuslasin alla, osa 1 -kirjaa vastaan esittämään kritiikkiin.

Koulubiologian kritiikissäni siteeraan mm. Adam Eyre-Walkerin ja kumppaneiden kahta artikkelia, joissa pyrittiin selvittämään kolmen sopeutumisvaikutuksiltaan erilaisten mutaatioiden (haitalliset, neutraalit ja edulliset) suhteellisia osuuksia.

Olisin kiinnostunut tietämään mitä puhetaidon kehitykseen liittyvää kritiikkiä löytyisi. Olen
netistä lueskellut, että puhutaan jostain geenistä, joka ihmisellä on - tai sitten ei ole. Samoin puhutaan geenien aktiivisuudesta - jos tuo termi oli oikea. Edelleen puhutaan siitä, että ihmisen kurkunpää on jotenkin erilainen kuin apinalla.
Ja kuulemma neandertalin ihminen taisi jo puhua???

Puhetaidon kehittymistä kritisoivia artikkeleita on listattuna artikkelissamme. Todennäköisimmin viittaamassasi geenissä on kyse FoxP2-kytkingeenistä, josta ei ole kuitenkaan mitään syytä kuvitella, että se olisi ainoa puhetaidon este. Näkemyksemme mukaan neandertalilaisetkin osasivat puhua.

Carl Wieland ja Don Batten keskustelevat Ian Macreadien kanssa.

Dr Ian Macreadie on erittäin arvostettu australialainen molekyylibiologian ja mikrobiologian tutkija. Hänellä on yli 60 tieteellistä julkaisua ja hän on päätutkijana biomolekyylitutkimusinstituutissa Australian CSIRO:ssa* (Commonwealth Scientific and Industrial Research Organisation; Liittovaltion Tieteellinen ja Teollinen Tutkimusjärjestö). Hän toimii myös Australian biokemian ja molekyylibiologian seuran sihteerinä. Vuonna 1997 hän oli työryhmässä, joka voitti CSIRO:n huippupalkinnon, puheenjohtajan mitalin (Chairman’s Medal). Vuonna 1995 Dr Macreadie voitti Australian mikrobiologisen seuran huippupalkinnon huomattavasta panoksestaan tutkimustyössä.

WSOY:n biologian oppikirja ”Elämä” esittää sivulla 27 esimerkkejä parhaillaan tapahtuvasta ”evoluutiosta”. Esimerkkejä on kolme.

1. Jalostus ja valintakokeet

2. Teollisuusmelanismi

3. Taudinauheuttajien ja tuhoeläinten nopea evoluutio

Tässä artikkelissa käsittelemme ensimmäistä ”todistetta”, eli jalostusta.

Kirjoittanut: Jonathan Sarfati, Ph.D. & Michael Matthews
Alkuperäinen teksti: http://creation.com/refuting-evolution-2-chapter-5-argument-some-mutations-are-beneficial

Evolutionistit sanovat, ”Mutaatioiden ja muiden biologisten mekanismien on havaittu tuottavan organismeissa uusia ominaisuuksia”.

Kun evolutionistit alkavat puhua mutaatioista, he myöntävät äänettömästi, että luonnon valinta ei yksinään kykene selittämään uuden geneettisen informaation ilmentymistä. Tästä syystä heidän täytyy jollakin tapaa selittää höyhenien ja muiden ihmeiden vaatima täysin uuden, geneettisen informaation ilmaantuminen, jonka kaltaista ”yksinkertaisemmat” elämänmuodot eivät koskaan sisältäneet. Evolutionistit asettavat uskonsa mutaatioiden varaan.

Puolustaessaan mutaatioita, uutta informaatiota luovana mekanismina, he hyökkäävät kreationismin olkiukko versiota vastaan, mutta heillä ei ole mitään vastausta kreationistien todellisiin tieteellisiin vastalauseisiin. Scientific American esittää tämän yleisen olkiukko näkökannan ja vastauksensa siihen.

Kirjoittanut: Jonathan Sarfati, Ph.D. & Michael Matthews
Alkuperäinen teksti: http://creation.com/refuting-evolution-2-chapter-4-argument-natural-selection-leads-to-speciation

Evolutionistit sanovat, että ”luonnonvalinnan on havaittu aiheuttavan mittavia muutoksia populaatioissa tuottaen näin mittavan todistusaineiston lajiutumisen tapahtumiselle.”

Ehkä yleisimmin toistettu virhe, jonka evolutionistit tekevät hyökätessään luomista vastaan, on väittää, että ”luonnonvalinta” ja ”lajiutuminen” toimisivat todistuksena evoluution puolesta ja toisaalta todistaisivat vääräksi Raamatun kuvauksen alkuperästämme. Heidän argumenttinsa vihjaa, että kreationistit uskovat ”lajien muuttumattomuuteen”.

Tässä artikkelissa esitellään kreationismin mukainen malli eliöissä tapahtuvasta muutoksesta. Esitämme, että se vastaa paremmin havaintoja kuin kilpailevat teoriat.

Informaatiota lisäävistä mutaatioista ei ole havaintoja, mutta sen sijaan tunnetaan paljon informaatiota tuhoavia mutaatioita, jotka tuottavat samalla valintaedun.

Koska geneettisen informaation trendi on laskeva, ajassa taaksepäin kuljettaessa se on tietysti nouseva, eli virheiden määrä on vähenevä.

Kirjoittanut tri Carl Wieland
Alkuperäinen teksti: http://www.creationontheweb.com/content/view/1762/

Kaikki havaitut biologiset muutokset sisältävät vain alkuperäisen geneettisen informaation säilymisen tai rappeutumisen. Täten me emme havaitse minkään sortin evoluutiota siinä merkityksessä kuin sana yleisesti ymmärretään. Logiikan, käytännön ja strategian syistä, ehdotamme, että me:

  1. Vältämme termin "mikroevoluutio" käyttämistä.
  2. Arvioimme uudestaan koko "variaatio lajin sisällä" konseptin käyttöä. 
  3. Vältämme luodun lajin taksonomisia määrittelyjä yhden ilmeisen itsestäänselvän määritelmän hyväksi.

Pysyvästi pimeissä luolissa ja onkaloissa elää kaloja, joilla ei ole lainkaan silmiä. Koska nämä kalat selvästikin polveutuvat samanlaisista ja samaa lajia olevista silmällisistä kaloista, tätä on pidetty klassisena todisteena evoluutiosta. Miten tällaiset kalapopulaatiot ovat syntyneet?

Voidaan kuvitella tilanne, missä parvi normaaleja kaloja ajautuu esim. voimakkaan virtauksen mukana maanalaiseen luolaan. Jos jokin seikka, esim. luolan ja veden tuloaukon korkeusero estää kaloja pääsemästä takaisin, ne joutuvat elämään luolan pimeydessä, missä silmistä ei ole mitään hyötyä.

Miksi kristinuskon jumala olisi luonut ihmiselle tällaisen selkärangan? Selkärankamme sopii hyvin neljällä jalalla kävelemiseen (todiste evoluutiosta) eikä lainkaan pystyasentoon.
Pystyasennon ja selkärangan yhteensopimattomuus aiheuttaa ihmiselle lähestulkoon kaikki selkävaivat, kun esimerkiksi välilevyt jäävät inhottavasti puristuksiin painovoiman ansiosta jne.
Mikäli rupeatte vastaamaan käyttäen perusteluna vaikkapa syntiinlankeemusta tai muuta tekstiä Raamatusta, toivoisin teidän myös perustelevanne perustelunne.

Ihmisen selän rakenneratkaisu, joka mahdollistaa pystykävelyn, on nerokkaampi kuin pinnallisesti silmäilemällä voisi aavistaa.

Selän materiaali, luu, on elävää, kasvavaa ja itsensä korjaavaa kudosta. Mikä muu materiaali voisi ohjelmoidusti kasvaa säädettyyn pituuteen ja aina olla optimaalisen lujaa ja samalla mahdollisimman kevyttä?

Luu kestää vuosikymmeniä jatkuvaa stressiä ja vääntöä, joka itse asiassa vain lujittaa sitä. Luun rakenne elää ja muovautuu joka hetki ja sopeutuu täsmällisesti siihen kohdistuvaan rasitukseen. Jos luu murtuu, korjaus tapahtuu automaattisesti ja murtumakohta on entistäkin lujempi.

1) Kreationismin "rappeutumisteorian" kummallisuus. Miten ihmeessä kreationistisen rappeutumisoletuksen mukaisesti informaatio pienenee väistämättä: miten siis huonontuneet yksilöt voivat menestyä luonnossa ja syrjäyttää "rapeutumattomat" yksilöt? Kuinka huonommin menestyvä voi olla luonnossa parempi kuin paremmin menestyvä eli vähemmän rappeutunut?

Tämä kummallisuus aiheutuu valitettavasta väärinkäsityksestä. Kun puhumme rappeutumisesta, emme suinkaan tarkoita ensisijaisesti eliön elinkelpoisuuden heikentymistä, vaikka tämä saattaakin kuulostaa kummalliselta. Rappeutumisella tarkoitamme perintötekijöiden muutoksista johtuvaa eliön elimien, rakenteiden tai geneettisten elementtien täsmällisen toiminnan heikentymistä tai tuhoutumista.

2) Jos evoluutioteoria ei pitäisi paikkansa, mikä oikeuttaa kreationismin? Miksi juuri se on oikea tapa nähdä elämän synty, eikä esim. muiden uskontojen selitykset tai vaikkapa lentävän spagettihirviön luoma elämä?

Me uskomme että kreationismi on kaikkein selitysvoimaisin vaihtoehto, eli että kreationismin pohjalta olisi kaikkein todennäköisintä, että maailma on juuri tällainen. Odotamme lukijoidenkin päätyvän siihen näkemykseen, jota todistusaineisto tukee parhaiten.

Esimerkiksi useiden uskontojen näkemys ikuisesta maailmankaikkeudesta on ristiriidassa tieteellisten havaintojen kanssa, joiden mukaan maailmankaikkeudellamme on täytynyt olla alku. Monet uskonnot puolestaan ovat kreationistisia, eli niissä esiintyy jonkinlainen luominen.

Pneumokokkibakteerin mutaatio aiheutti NDM-1 entsyymin syntymisen bakteerissa. NDM-1-entsyymi hajottaa beetalaktaamiantibioottien (mm. penisilliini) beetalaktaamirenkaan, tuhoten antibiootin muodon ja estäen sitä tuhoamasta bakteeria.
Kolibakteeri kehittyi mutaation vuoksi käyttämään sitrushappoa ravinnoksi. Eivätkö nämä tapaukset ole esimerkkejä geneettisen informaation* lisääntymisestä. *ja voitaisiinko tämä määritellä

Tämä vaikuttaa hyvin ikävältä esimerkiltä yhdestä niistä asioista, joita mutaatio ja luonnonvalinta ovat varsin hyviä tekemään – tuottamaan entsyymissä pieniä, vähittäisiä muunnoksia asteittaisessa prosessissa. Tämä ei kuitenkaan tue oletusta, jonka mukaan evolutiivinen prosessi kykenee tuottamaan solussa uudenlaisia monimutkaisia ominaisuuksia (eli kyky tuottaa geneettistä informaatiota).

Kolibakteerin tapauksessa tarkoittanet Richard Lenskin (Michiganin osavaltionyliopisto, East Lansing) vuonna 1988 aloittamaa koetta, jossa hän perusti 12 E. coli -bakteerikantaa ja kasvatti niitä laboratoriossa sukupolvesta sukupolveen kaksikymmentä vuotta (hän ansaitseekin kiitosta sinnikkyydestään!).

Nykyään tulee vastaan joka paikassa juttu bakteerista, joka vaihtoi ruokalistan nyloniin frame-shift mutaation kautta ja tätä pidetään vastaansanomattomana esimerkkinä informaation lisääntymisestä mutaation kautta.
En ole mistään löytänyt kunnollista molemminpuolista selontekoa aiheesta, joten löytyisikö teiltä? Myöskään en päässyt aivan selvyyteen siitä, onko tapaus dokumentoitu aukottomasti frame-shift mutaation piikkiin? Kiitoskia

Kiitos kysymyksestäsi!

Me emme tietenkään voi puhua muiden kuin itsemme puolesta, mutta voimme kertoa oman näkökulmamme niin rehellisesti kuin osaamme.

Lyhyt vastauksemme on, että tämä ei ole esimerkki informaation lisääntymisestä lukukehysmutaation kautta, sillä todisteet lukukehysmutaation tapahtumisesta perustuvat hataraan tilastolliseen päättelyyn, sekä siihen oletukseen, että proteiini on joka tapauksessa syntynyt ohjaamattomien muuntelumekanismien kautta.

Nailonin hajoamistuotteita pilkkovan entyymin tuottanut mutaatio on alunperin laitettu lukukehysmutaation piikkiin Susumu Ohnon arvostetussa PNAS-tiedelehdessä julkaisemassa artikkelissa "Birth of a unique enzyme from an alternative reading frame of the preexisted, internally repetitious coding sequence".

Sivu 1 / 2