Fossiilit (72)
Olemme jo raportoineet kiehtovasta, sukupuuttoon kuolleesta, jättimäisestä selkärangattomasta saalistajasta nimeltään Anomalocaris.
Kuinka kaikki dinosaurukset olisivat mahtuneet Nooan arkkiin? Kuten tulemme huomaamaan, oikea vastaus on: ”Helpommin kuin olisi voinut kuvitella”, sillä kolmasosaa väitetyistä dinosauruslajeista ei todellisuudessa ole ollut edes olemassa!
Evoluutioteorian mukaan kaikki elävät olennot kehittyivät pitkien aikakausien kuluessa yhdestä ainoasta solusta luonnollisten prosessien avulla eikä Jumalalla ollut mitään tekemistä asian kanssa.
Don Batten
Evoluutioteorian mukaan kaikki elävät olennot kehittyivät pitkien aikakausien kuluessa yhdestä ainoasta solusta luonnollisten prosessien avulla eikä Jumalalla ollut mitään tekemistä asian kanssa. Teorian mukaan jokainen eläin kehittyi toisesta eläinlajista ”miljoonien vuosien” kuluessa. Monet evolutionistit vakuuttelevat esimerkiksi, että nykyiset linnut kehittyivät dinosauruksista. Nykyisten lintujen fossiilien löytyminen samoista kerrostumista dinosaurusten kanssa, siis ei pelkästään niiden yläpuolelta, kertoo jotakin aivan päinvastaista.
Dr Carl Wernerin kirja ja DVD, Living Fossils, paljastaa fossiilitutkijoiden löytäneen monien nykyisten lintujen jäänteitä yhdessä dinosaurusten kanssa. Museot eivät kuitenkaan pidä näitä fossiileja esillä, vaan ne ovat kulissien takana. Kun tämä tieto piilotetaan, lapsia ja aikuisia johdetaan harhaan mielikuvalla, että eläimet muuttuivat aikojen kuluessa (dinosaurusten ajoista) ja että evoluutio on totta.
Dr Carl Werner vieraili 60:ssä luonnontieteellisessä museossa ja kymmenellä dinosaurusten kaivuualueella seitsemässä eri maassa testatakseen evoluutiota. Kun hän kysyi paleontologeilta, oliko heillä henkilökohtaista tietoa nykyisten lintujen löytymisestä dinosaurusten kanssa, hän kohtasi aikamoisen yllätyksen.
”Haastattelin yhtä tiedemiestä Berkeleyn Paleontologian museossa. Hän kertoi papukaijan fossiilista, jonka he olivat löytäneet liitukauden kerrostumasta (’dinosauruskerrostuma’). Mutta papukaijan fossiili ei ollut esillä museon näyttelyssä.”
Jokaisen haastattelun yhteydessä hänen luetteloonsa tuli lisää lintulöytöjä dinosaurusalueilta: papukaijoja, pingviinejä, huuhkajia, rantasipejä, albatrosseja, flamingoja, kuikkia, ankkoja, merimetsoja ja avosettejä. Carl kokosi tämän luettelon haastatteluista, joita hänellä oli paleontologien kanssa, sekä myös evoluutiotutkijoiden artikkeleista ja oppikirjasta (yksityiskohtainen tieto lähteistä on Living Fossils -teoksissa).
Ei kestänyt kauaakaan, kun Dr Werner teki merkittävän havainnon: Museot eivät pitäneet esillä sitä, mitä tutkijat paljastivat kahdenkeskisissä haastatteluissa. Luonnontieteelliset museot kielsivät todellisuuden ja esittelivät päinvastaista. Niissä 60:ssä museossa, joissa hän vieraili, hän ei nähnyt esillä ainoatakaan dinosaurusalueilta löydettyä nykylinnun fossiilia. Ainoastaan yhdessä, Milwaukeen museossa, esiteltiin nykylinnun mallikappaletta yhdessä dinosauruksen kanssa. Museo oli kunnostanut syrjäiseen kulmaukseen avosetin, joka oli löytynyt Hell Creekistä (Montana) dinosaurusten kaivuualueelta (ks. ylempi kuva linnuista) – tämä on selvästi avosetti.

Avosetti dinosaurusnäyttelyssä Milwaukee Museossa (yllä) – harvinainen esimerkki nykyajan linnusta (alla) tämäntyyppisessä näyttelyssä.
Dr Werner: ”Museot eivät esittele näitä nykylintujen fossiileja eivätkä piirrä nykylintuja sulkineen dinosaurusympäristöjen kuvauksiinsa. Se on väärin. Periaatteessa aina, kun T. rex tai Triceratops kuvataan museon näyttelyssä, pitäisi kuvata myös ankkoja, kuikkia, flamingoja tai joitakin muita näistä nykyajan linnuista, joita on löydetty samoista kivikerrostumista dinosaurusten kanssa. Mutta näin ei tapahdu. En ole koskaan nähnyt ankkaa dinosauruksen kanssa luonnontieteellisessä museossa, oletko sinä? Pöllöä? Papukaijaa?”
”He eivät ainoastaan jätä näyttämättä lintuja vaan arvovaltainen Amerikan Luonnonhistoriallinen museo esittää [jopa] ihan päinvastaista omassa Dinosauruksesta lintuun -julisteessaan. Tämä juliste on erittäin harhaanjohtava eikä edelleenkään mainitse lintuja dinosaurusten yhteydessä.” (Ks. kyltti sivun lopussa)
Ovatko museoiden näyttelyt vain ajastaan jälkeen jääneitä vai salaavatko ne tietoa harkitusti? Kaksi vuotta Dr Carl Wernerin kirjan julkistamisen jälkeen, Carnegien, Smithsonian ja Amerikan Luonnonhistorian museo eivät ole korjanneet näitä epäjohdonmukaisuuksia.
Dr Wernerin laaja tutkimus paljasti, että kyseessä on maailmanlaajuinen ilmiö museoissa: vain yksi museo antoi jotakin viitettä siitä, että lintuja on löytynyt dinosaurusten kanssa.
Lienee syytä todeta, että nykyajan lintulajeja ei löytynyt kaikista dinosauruskerrostumista, vaan ainoastaan liitukauden kerrostumista (ei jura- eikä triaskauden kerrostumista). Evoluutioon uskova paleontologi Dr Bill Clemens kertoi Carlille, että liitukauden lintufossiilit löytyivät, kun he menivät etsimään nykyajan eläimiä liitukauden kerroksista tarkoituksenaan löytää todisteita asteroiditörmäys-olettamusta vastaan.1 (Kyseisen olettamuksen mukaan dinosaurukset olisivat tuhoutuneet asteroidin maahan syöksymisen seurauksena liitukauden lopulla.) Tutkijat yrittivät näyttää toteen jatkuvuutta liitukauden ja sen yläpuolisen kerrostuman fossiilien välillä. Siksi he etsivät nykyajan eläimiä. Kukapa tietää, mitä he löytäisivät, jos he etsisivät oikein kovasti myös muista kerrostumista?
CMI:n (Creation Ministries Internationalin) dokumentissa Darwin — the Voyage that Shook the World, Professori Phil Currie, Albertan yliopiston paleontologi Kanadasta, kertoi tutkijan ”silmälaseista”, jotka voivat vaikuttaa siihen, mitä löydetään. ”Siitä huolimatta, että luulet kulkevasi avoimin mielin, käsityksesi siitä, miten asioiden pitäisi olla, tai ’silmälasisi’, tai kulttuurisidonnaiset uskomukset, vaikuttavat ajatuksiisi niin, että silmäsi eivät olekaan auki, vaikka siltä tuntuisi. Niiltä jää näkemättä sellaista, mikä voisi viedä aivan uuteen suuntaan.”
Kun tutkijat etsivät dinosauruksia, he eivät välitä muiden eläinten ja kasvien jäänteistä. Kun niitä löydetään, ne laitetaan syrjään vähemmän kiinnostavina. Uuden ”eksoottisen” dinosauruksen löytäminen on paljon mielenkiintoisempaa ja yleisöön menevämpää kuin kaikille tutun linnun tai nisäkkään löytäminen. Ja tietenkin rahoittajat kulkevat kadonneen maailman kiinnostavien löytöjen perässä, eivätkä heitä niinkään kiinnosta ”tylsät” nykyajan eläinten fossiilit, jotka hienovaraisesti vihjaavat, että eläimet eivät ole kehittyneet.
Kaikesta huolimatta yhä enemmän nykyaikaisia eläimiä ja kasveja löydetään kivikerrostumista, joissa niitä ei evoluutionäkemyksen mukaan pitäisi olla. Tästä on runsaasti esimerkkejä (kuten ne, joista puhutaan Living Fossils -teoksissa) ja ne osoittavat kiistattomasti, että eläimet eivät ole merkittävästi muuttuneet ajan kuluessa ja että Jumala loi eläimet saamaan jälkeläisiä ”lajinsa mukaan”. Nämä löydöt ovat vahva haaste evoluutiotarinalle.
Amerikan Luonnonhistorian museon kyltti vuonna 2011. Päinvastoin kuin kyltissä lukee, Dr Werner on tehnyt havaintoja lukuisista linnuista, joita on löytynyt yhdessä dinosaurusten kanssa. Näihin kuuluu ankkoja, kuikkia, flamingoja, albatrosseja, pöllöjä, pingviinejä, rantasipejä, papukaijoja, merimetsoja, avosettejä ja myös sukupuuttoon kuolleet linnut Mononykus, Archaeopteryx ja Hesperornis. Vaikka näillä muinaisilla linnuilla oli hampaat, fossiileina on löytynyt monia hampaattomia lintuja. Museon näyttely johtaa yleisöä harhaan, kun tämä jätetään kertomatta.
Amerikan Luonnonhistorian museon kyltin teksti suomeksi
Dinosaurusajan lintufossiilit (Mesotsooiselta aikakaudelta) ovat erittäin harvinaisia. Vain muutamia lajeja tunnetaan. Tämä johtuu mahdollisesti niiden pienistä ja hienorakenteisista luista, jotka tästä syystä eivät kivettyneet. Joillakin Mesotsooisen kauden linnuilla kuten Mononykusilla ja Hesperornisilla, on alkeellisia rakenteita kuten hampaita. Monet varhaisimmista linnuista olivat lentokyvyttömiä vesi- ja maaympäristöön erikoistuneita lajeja.
- Monet seikat puhuvat asteroidin törmäyksen aiheuttamaa dinosaurusten sukupuuttoa vastaan – ks. esimerkiksi [englanniksi] creation.com/iridium.
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Otsakekuva:
Sorsa 1 ©: iStockPhoto.com/Andy Gehrig
Sorsa 2 ©: iStockPhoto.com/Paul Tessier
Galleria ©: iStockPhoto.com/gyn9038
Este ©: iStockPhoto.com/Nicolas Hansen
Dinosaurus ©: iStockPhoto.com/Christian Martínez Kempin
Kuva dinosaurusnäyttelystä ja nykyajan lintu:
Jalusta ©: sxc.hu
Avosetti ©: James Ownby Living Fossils -teoksesta
Kun brittiläinen kirjailija joitakin vuosia sitten, vankilarangaistuksen uhasta välittämättä – kiisti miljoonien juutalaisten surman Hitlerin Saksassa – muistan ajatelleeni
Mary Schweitzerin kaltaiset tiedemiehet ovat kolmen vuosikymmenen ajan järkyttäneet evoluutiomaailmaa löydöksillään dinosaurusten pehmytkudoksista, proteiineista ja jopa DNA:sta.
Maailmankuulu ”Lucy” löydettiin Etiopiasta 30.11.1974. Vielä nyt 50 vuotta myöhemmin evoluutiotutkijat uskovat sen olevan paras ehdokas ihmisen esivanhemmaksi.
Jotkut eivät ymmärrä lukemattomien ”elävien fossiilien” merkitystä.
Syyskuussa 2023 levisi uutinen Homo bodoensiksesta, tutkijoiden hiljattain nimeämästä uudesta lajista, jota he ehdottivat ihmisen esivanhemmaksi.
Varmasti olet törmännyt siihen: oletettua kehitystämme apinankaltaisesta olennosta ihmiseksi kuvaavaan piirrossarjaan – heti tunnistettavaan evoluution ”ikoniin”.
Monien museoissa esillä olevien muinaisten esineiden joukossa on pieniä sylinterimäisiä esineitä, joita lävistää keskiakselin suuntainen pieni reikä. Sylinterin ulkokehälle on kaiverrettu erinäisiä kuvia. Kun niitä pyöritetään märän, muotoutuvan saven päällä, ne jättävät painauman samalla tavalla kuin rullattavat leimasimet jättävät mustejäljen paperille.
Valaat, karvattomat merinisäkkäät jaetaan kahteen pääryhmään, hammasvalaisiin ja hetulavalaisiin.
Ihmiset haastavat Raamattuun uskovat luomisopin kannattajat usein sellaisilla lausumilla kuin: ”Jumala olisi voinut käyttää luomiseen miljardeja vuosia, joten miksi tehdä niin suuri numero maailman iästä?”
Lukuisat fossiilijäännökset, jotka on ”ajoitettu” useiden miljoonien vuosien ikäisiksi, ovat tuskin mainittavasti mineralisoituneita (tapahtuma, jossa mineraalit eli kivennäiset korvaavat olennon alkuperäisen kudoksen), mikäli tätä on tapahtunut lainkaan.
Minne tahansa Creation Ministries Internationalin luennoitsijat menevätkään, on käytännössä varmaa, että yleisökysymysten aikaan heiltä tiedustellaan dinosauruksista.
Hevosen, ”hullun hevosen”, evoluution puuttuvien todisteiden kerrotaan aiheuttaneen Darwinille toistuvaa päänsärkyä. – Kunnes ne oli kaivettu esiin 1870-luvulla. Vai olivatko?
Hevoset (suku Equus) kuuluvat hevoseläinten heimoon (Equidae). Hevoseläimiä ovat hevosten lisäksi seeprat ja aasit. Hevoseläimet ovat osa suurempaa kavioeläinten lahkoa (Perissodactyla). Muita kavioeläimiä ovat tapiirit ja sarvikuonot.
Luominen-lehden numeron 6 artikkelissa ”Angkor näki stegosauruksen?” esiteltiin Kambodžassa sijaitsevan Angkorin temppelin kivikaiverrus, jossa näyttää olevan taiteellinen tulkinta stegosauruksen kaltaisesta dinosauruksesta.
Monet kristityt, jotka eivät usko raamatulliseen (”nuoren maan”) luomiseen väittävät, että se haittaa evankeliumin kertomista ateisteille. Siten heidän mukaansa tulisi välttää sellaisia mielipiteitä jakavia aiheita kuin luomiskertomusta ja ”julistaa vain evankeliumia”.
Aika. Lapsiperheissä sitä voi olla niukalti. Joku varttuneempi voi todeta, että vaikka aikaa on, se kuluu niin nopeasti.
CMI on julkaissut useita artikkeleita, joissa osoitetaan, ettei ole olemassa oikeita höyhenpeitteisiä dinosauruksia.



