Missä Eeden sijaitsi?

Missä Eeden sijaitsi?
Lita Cosner ja Robert Carter1

”Eedenistä lähti virta, joka kasteli puutarhan, ja se jakaantui sieltä neljäksi haaraksi. Ensimmäisen nimi on Piison. Se kiertää koko Havilan maan, jossa on kultaa. Sen maan kulta on hyvää, ja siellä on myös bedellion-pihkaa ja onyksi-kiveä. Toisen virran nimi on Giihon. Se kiertää koko Kuusin maan. Kolmannen virran nimi on [hepreaksi] Hiddekel [joissain raamatunkäännöksissä Tigris]. Se virtaa Assurin itäpuolitse. Neljäs virta on Eufrat [hepreaksi P’rath].” (1. Moos. 2:10–14)

Ensimmäisen Mooseksen kirjan luku 2 kuulostaa siltä, että siinä kuvataan todellista maantieteellistä aluetta – mutta sellaista, jota maapallolla ei ole enää nykyään olemassa missään. Ja juuri näin olettaisimmekin, jos maailmanlaajuinen vedenpaisumus myllersi maanpinnan perin pohjin Nooan aikana.

Monet kuitenkin uskovat, että Eeden tulisi sijoittaa Mesopotamian tienoille. Voisivatko he olla oikeassa, ja miten voimme tietää?

1. Mooseksen kirja sijoittaa Eedenin todelliseen maailmaan

Tähän raamatunkohtaan voi suhtautua monin eri tavoin. Ikävä kyllä jotkut raamatunselittäjät väittävät, että on väärin yrittää löytää Eedeniä kartalta, koska heidän mielestään 1. Mooseksen kirjan tarkoitus ei koskaan ollut kertoa jostain maapallolla olevasta paikasta. He rinnastavat Eedenin temppeliin tai antavat sille muita hengellisiä merkityksiä selittääkseen 1. Moos. 2:n yksityiskohdat. Heidän mielestään Eedenin paikallistamisyritys on kuin yrittäisi löytää joulupukin työpajaa todelliselta pohjoisnavalta [tai Korvatunturilta].

Toisaalta monet koettavat väittää Eedenin olleen Lähi-idässä, nimenomaan Ala-Mesopotamiassa, ehkä muinaisen Uurin tai Sinearin maan lähellä. He vakuuttavat, aivan oikein, että Raamatun historiallisissa osuuksissa ei missään muualla kerrota ”ei-maanpäällisistä” paikoista eikä tekstissä ole mitään, mikä viittaisi mihinkään muuhun kuin todelliseen maantieteelliseen kuvaukseen. On kuten Derek Kidner toteaa: ”Jakeissa 10–14 nähdään jonkin verran vaivaa paikan esittämiseksi todellisena, ei vertauskuvallisena tai myyttisenä.”2 On ehdotettu useitakin mahdollisia sijaintivaihtoehtoja, mutta tavoite on ”löytää” Eeden tarkastelemalla nykymaantieteen vihjeitä.

Mutta tämäkin näkemys on virheellinen.

Mietipä asiaa – vedenpaisumus oli maailmanlaajuinen ja erittäin tuhoisa. Mantereille kerrostui valtavat määrät sedimenttiä, ja vedenpaisumuksen vetäytymisvaiheessa eroosio oli massiivista, kun vedet valuivat pois mantereilta. Lisäksi mannerlaatat siirtyilivät nostattaen vuoria ja saaden aikaan syviä vajoamalaaksoja. Miksi olettaisimme nykymaisemien muistuttavan vedenpaisumusta edeltäviä maisemia?

Eeden ei ole löydettävissä nykymaapallolta

Kuten kaiken yllä esitetyn valossa voimme odottaa, nykymaailmassa mikään ei vastaa 1. Mooseksen kirjassa annettuja maantieteellisiä vinkkejä. Missä tahansa Eedeniksi ehdotetussa paikassa täytyy olla neljä jokea, jotka saavat alkunsa yhdestä lähteestä. Nykyään on olemassa vain pari esimerkkiä sellaisesta, että samasta järvestä tai lähteestä saa alkunsa kaksi jokea (esim. Isa-järvi Yellowstonen kansallispuistossa USA:ssa, sillä se sijaitsee mantereen vedenjakajalla ja valuttaa vettään yhteen suuntaan muodostaen Tyyntämerta kohti virtaavan Lewis-joen ja toisella suunnalla Meksikonlahtea kohti virtaavan Firehole-joen). Tämä johtuu siitä, että nykymaisema on eroosion muovaama ja eroosionaalisen maiseman on miltei mahdotonta synnyttää samasta lähteestä useita virtoja. Vaikka sellainen järjestelmä olisikin aluksi olemassa, minkä tahansa valuma-alueen alin tai eroosiossa nopeimmin kuluva laskujoki on yleensä hallitseva ja vie lopulta kokonaan voiton.

Päinvastoin kuin yleensä ajatellaan, 1. Moos. 2:ssa mainitut Tigris ja Eufrat eivät voi olla nykyiset Syyrian ja Irakin läpi virtaavat joet, koska niillä ei ole yhteistä alkulähdettä. Ja vaikka ne tätä nykyä yhdistyvät juuri ennen laskemistaan Persianlahteen, muinoin niin ei ollut: Plinius (23–79 jKr.) väitti molempien laskeneen Aleksanteri Suuren aikoihin (356–323 eKr.) samaan järveen.3 Sivumennen sanoen Mesopotamian alava alue oli heti vedenpaisumuksen jälkeen enimmäkseen veden alla, ja rantaviiva näyttää jopa historiallisina aikoina muuttuneen huomattavasti (rantaviiva kasvaa jatkuvasti, kun Tigris/Eufrat-joen suistoon Persianlahdella kertyy sedimenttiä).

Klassinen kaiverrus siitä kun Aadam ja Eeva karkotettiin Eedenin puutarhasta.

Klassinen kaiverrus siitä kun Aadam ja Eeva karkotettiin Eedenin puutarhasta.

Entä samat nimet?

On useita nimiä, joita on käytetty maamerkeistä sekä vedenpaisumusta edeltävässä että sen jälkeisessä maailmassa. Esimerkiksi 1. Moos. 2:ssa kerrotaan, että Hiddekel-joki virtaa Assurin itäpuolitse. Daniel 10:4:ssa heprean sana Hiddekel viittaa nykyiseen Tigris-jokeen. Muinainen, vedenpaisumuksen jälkeinen Assurin kaupunki (useissa eri muodoissa esiintyneen Assyrian valtakunnan pääkaupunki) on Tigris/Hiddekel-joen länsirannalla (siksi joki on sen itäpuolella). Siten sekä vedenpaisumusta edeltävä että sen jälkeinen Hiddekel-joki liittyvät paikkoihin nimeltä Assur. Kertooko joen ja alueen välillä oleva löyhä kytkös sekä vedenpaisumusta ennen että sen jälkeen, että Eeden on jossain lähistöllä? Näin ei olisi, vaikka vedenpaisumuksen vaikutukset maanpintaan jätettäisiin huomioitta – ellei lisäksi olisi kosolti muita vahvistuksia. Mutta tässä on kaikki, mitä meillä on. Jos Eeden sijaitsee sillä alueella, kaikkien maantieteellisten yksityiskohtien täytyy täsmätä, ei pelkästään yhden tai kahden.

Heprean sana P’rath, jota käytetään sekä 1. Moos. 2:n joesta että nykyisestä Eufratista, on merkittävä, koska se muodostaa Abrahamin jälkeläisille luvatun maan itärajan (1. Moos. 15:18). Kuitenkin 1. Moos. 2 mainitsee sen antamatta mitään muita maantieteellisiä tietoja. Tämä on merkillistä, kun otetaan huomioon, että se on nykyään seudun tärkein joki ja kuuluu merkittävässä määrin Raamatun historialliseen kerrontaan (ks. esimerkiksi 1. Moos. 15:18, 31:21, 5. Moos. 11:24, Joos. 24:2 ja 2. Sam. 8.3).

Havila ja Kuus ovat toiset kaksi paikannimeä, jotka esiintyvät sekä ennen vedenpaisumusta että sen jälkeen.

Näiden toistuvien nimien tulkinnassa on kolme vaihtoehtoa:

  1. Ennen vedenpaisumusta ja sen jälkeen mainitut alueet ovat samat. Vaikka sellaiset Raamattuun uskovat kreationistit kuten Luther, Calvin ja muut olivat tällä kannalla, tämä vaihtoehto ei nykyisen geologisen tietämyksen valossa voi pitää paikkaansa. Esimerkiksi nykyään Lähi-idässä maan pinnan alla on keskimäärin useiden kilometrien paksuudelta vedenpaisumuksen aikana sinne kerrostunutta sedimenttikiveä. Jos vedenpaisumusta edeltäviä ja sen jälkeisiä maamerkkejä pidetään samoina, ei tajuta maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen tuhoisaa geologista vaikutusta.
  2. Vedenpaisumuksen jälkeisiä paikkoja nimetään vedenpaisumusta edeltävien paikkojen mukaan. Se on yleisin raamatullisten kreationistien selitys. Vaikka se päti luultavasti joihinkin maamerkkeihin, kuten Hiddekel ja P’rath, tiedämme esimerkiksi, että jotkin vedenpaisumuksen jälkeiset paikat, joilla oli samoja nimiä kuin ennen vedenpaisumusta, saivat nimensä vedenpaisumuksen jälkeisten ihmisten mukaan. Jotkin toistetuista nimistä ovat tarpeeksi yleisluonteisia sopiakseen moniin paikkoihin, joten pelkkä uudelleen nimeäminen ei ole tyhjentävä selitys.

Todennäköisin selitys taitaa olla tämä:

  1. Vedenpaisumusta edeltävillä ja sen jälkeisillä paikoilla on joitain samoja suosittuja, yleisiä nimiä. 1. Mooseksen kirjan ensimmäiset luvut sisältävät useita nimitoistoja. Esimerkiksi miehet nimeltä Hanok ja Lemek ovat Aadamin esikoispojan, Kainin, jälkeläisiä (1. Moos. 4:17–18), mutta toiset Hanok ja Lemek olivat Aadamin kolmantena poikana mainitun Seetin jälkeläisiä, ja heidät mainitaan Nooan esi-isien luettelossa (1. Moos. 5:18–30). Tämä on vieläkin huomionarvoisempaa, kun otetaan huomioon se vähäinen nimiaineisto, joka meillä siltä ajalta on. Jos ihmisten nimiä voitiin käyttää uudestaan niin laajasti, silloin ei varmasti ole mitenkään liioiteltua ajatella, että myös yleisnimiä voitiin käyttää uudestaan paikkojen niminä. Niinpä vedenpaisumuksen jälkeinen paikka nimeltä Havila (1. Moos. 25:18), jonka käännös kuuluu osapuilleen ”hiekkainen paikka”, on ehkä nimetty jonkun vedenpaisumuksen jälkeen eläneen Havila-nimisen miehen mukaan (Kuusin 2. poika tai Joktanin 12. poika, 1. Moos. 10:7, 29), jolla sattuu olemaan sama nimi kuin vedenpaisumusta edeltävällä paikalla nimeltä Havila (1. Moos. 2:11), joka puolestaan ehkä on tai ehkä ei ole nimetty jonkun vedenpaisumusta ennen eläneen henkilön mukaan, josta Raamatussa ei ole mainintaa.

1. Mooseksen kirja on historiaa!

Lopulta on pakko tehdä se johtopäätös, että 1. Mooseksen kirjan joet eivät ole nykyisiä jokia, vaikka niillä on samat nimet. Näiden kahden nimiparin ei ole mitään syytä olettaa liittyvän maantieteellisesti toisiinsa. Nimiä käytetään hyvin usein uudestaan, ja vedenpaisumus myllersi maisemat mullin mallin – jopa siinä määrin, ettei sitä edeltävän ja sen jälkeisen maantieteen pitäisi vastata toisiaan.

Haluamme kannustaa lukijoitamme paneutumaan perusteellisesti Jumalan sanaan. Kirjoituksia tarkastellessamme meidän on tutkittava huolellisesti koko tekstiä saadaksemme selville, mitä se pyrkii ilmaisemaan. Naturalistiset ajattelijat ja myönnytyksiä tekevät kristityt tutkijat (esim. ne, jotka mukautuakseen pitkien ajanjaksojen näkemykseen väittävät, että 1. Mooseksen kirjassa kerrotaan paikallisesta tulvasta) ovat saaneet aikaan paljon sekaannusta. Eedenin sijainnin tapauksessa meidän ei kuitenkaan tarvitse juosta tarujen ja satunnaisten mielleyhtymien perässä. Eeden ei ole enää täällä.

Malli Eedenistä?

Malli Eedenistä?

Jos poimimme 1. Moos. 2:sta esille kaikki mahdolliset maantieteelliset johtolangat, voimme hahmotella summittaisen mallin Eedenistä. Koska Eedenistä lähtevä yksi joki haarautuu neljäksi joeksi, ymmärrämme, että Eedenin täytyy olla ympäröivää seutua korkeammalla – ehkä paljonkin korkeammalla. Siitä on etymologisia todisteita. Nimi ”Piison” tarkoittaa ”kuohuvaa” ja ”Giihon” tarkoittaa ”esiin syöksyvää”.1 Koska kaikilla neljällä joella on sama alkulähde, tämä ei voi koskea Eedenistä pois virtaavaa jokea. Sen täytyy jollain tavoin kuvata näitä jokia niiden haarauduttua ja erkaannuttua tahoilleen. Se saattaa siis ilmaista, että joet virtasivat melko nopeasti, mikä voi olla osoitus huomattavasta korkeuden pudotuksesta. Siitä ei voi olla varma, mutta nämä kielelliset vihjeet ovat kiinnostavia.

Hesekiel 28 on täynnä Eedeniin liittyvää kuvakieltä, ja siinä viitataan parisen kertaa ”Jumalan vuoreen”. Sijainti vuorella selittäisi myös, miksi Eedeniin oli ilmeisesti vain yksi sisäänkäynti, jota piti vartioida (1. Moos. 3:24). Kulku ei ehkä maaston jyrkkyyden takia ollut mahdollista mistään muusta kohtaa.

Eedenin ja vuoren yhteydestä on myös Raamatun ulkopuolisia todisteita. Jotkut tutkijat esimerkiksi korostavat, että kiinalaisen kirjoituksen vanhin muoto sisältää kuvakirjoitusmerkkejä, jotka tuovat mieleen Raamatun kertomukset luomisesta, syntiinlankeemuksesta ja vedenpaisumuksesta. Tarkastele seuraavaa merkkisarjaa:

Kiinalaisia kuvakirjoitusmerkkejä

Niistä useista kuvakirjoitusmerkeistä, jotka vanhimmassa kiinalaisessa kirjoituksessa tarkoittavat ”puutarhaa”, tämän merkin keskellä on selvästi vuori (lähde: Nelson, E.R. and Broadberry, R.E., Genesis and the Mystery Confucius Couldn’t Solve, Concordia Publishing House, 1994).

Lisäksi varhaisimmille uskonnollisille rakennuksille, aina Mesopotamian ziggurateista Egyptin ja Mesoamerikan pyramideihin asti, on yhteistä ”vuorimainen” muoto. Ajatus jumalien ja korkeiden vuorten yhteydestä on muinaisissa kulttuureissa miltei yleismaailmallinen – vieläpä niin, että vuoria pidettiin pyhinä paikkoina ja muinaiset kansat jopa rakensivat tekovuoria palvontapaikoiksi.

On monia mahdollisia malleja, joihin voisi sisällyttää seuraavat tarvittavat maantieteelliset tunnusmerkit: 1) Puutarha ”Eedeniksi” kutsutulla suuremmalla alueella, 2) suhteellisen korkealla sijaitseva (mahdollisesti – mutta ei välttämättä – vuoristoinen) maastonkohta joen alkulähteeksi ja 3) idän suuntaan eteneviä piirteitä, minkä kuvan saa 1. Moos. 2–4:stä kokonaisuutena. Selvää kuitenkin on, ettei millään nykyajan Eedenin sijaintipaikan ehdokkaalla ole tätä summittaista mallia muistuttavia ominaisuuksia. Etenkin alava Mesopotamia, joka on matalaa tulvatasankoa, on poissa laskuista.

Lähdeluettelo ja kommentit
  1. Hughes, J.R., An examination of ‘Eden’s geography erodes flood geology’ CRSQ 34(3):154– 161, 1997. Katso englanniksi myös creation.com/confucius-mystery.
Lähdeluettelo ja kommentit
  1. Tämä artikkeli perustuu paljon syvällisempään ja teknisempään tutkimukseen, joka on luettavissa englanniksi täältä: creation.com/eden-1 ja creation.com/eden-2.
  2. Kidner, D., Genesis, Tyndale Old Testament Commentaries, IVP Academic, Downers Grove, IL, p. 67, 2008.
  3. Plinius, Natural History VI:XXVI.

LITA COSNER, HuK, FMLita Cosnerin tutkinnot ovat Raamatun tutkimuksesta (HuK, Oklahoman Wesleyanin yliopisto) ja Uuden testamentin tutkimuksesta (FM, Trinity Evangelical Divinity School). Hän toimii CMI- USA:n kokopäiväisenä tiedottajana.

ROBERT CARTER, FT (meribiologia)Robert Carter työskentelee CMI-USA:n palveluksessa vanhempana luennoijana/tutkijana Atlantassa, Georgiassa, missä hän asuu vaimonsa Leannen ja lastensa kanssa. Hän tutkii ihmisen genetiikkaa ja muita raamatulliseen luomiseen liittyviä asioita.

Creation 41(2):36-39, huhtikuu 2019
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Kuvat: quickshooting © 123RF.com | kokoroyuki © 123RF.com | javarman © 123RF.com | lian2011 © 123RF.com
Lisää samasta kategoriasta « DNA-rokote – miksi? Birkan rintaneula »