Artikkelit (307)
Artikkelit-osiosta löydät mm. käännettyjä artikkeleita kuten esimerkiksi Evoluution kumoaminen -artikkelisarja, joka on käännetty kirjasta Refuting Evolution 2.
Koulun biologiaa -sarjassa käydään läpi erinäisiä oppilaitosten tuoreimman opetussuunnitelman mukaisia biologian oppikirjoja ja niiden esittämiä väitteitä ja teorioita liittyen yleiseen evoluutioteoriaan. Kommenttimme pohjautuvat aina kyseessä olevien oppikirjojen esittämiin väittämiin.
Children categories
Evoluution kumoaminen (7)
Usko luomiseen on ”tyhmyyttä.” Luominen on ”uskonnollinen näkökanta, jolla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa.” Sanomalehdet ja radioaallot ovat päivittäin täynnä tämän kaltaisia kiihtyneitä otsikoita. Uusien argumenttien ja tieteellisten ”todisteiden” pato, joka ”todistaa” evoluution, voi Jumalan sanaan uskovista vaikuttaa musertavalta. Heitä pilkataan hulluiksi uskonnollisiksi kiihkoilijoiksi, jotka edelleen asuvat keskiajalla ja uskovat Raamatun ”satuja” luomisesta. Siksi onkin tärkeämpää kuin koskaan, että uskovaiset ovat ”valmiita” puolustamaan uskoaan (1 Pie. 3:15).
Tämä artikkelisarja (joka on suomennos kirjasta Refuting Evolution 2) kokoaa yhteen voimakkaimmat argumentit, joita kristityt luultavasti kuulevat tämän päivän johtavilta evoluutiotiedemiehiltä. Nämä argumentit ovat lähtöisin kahdelta median mahtitekijältä – PBS-TV:ltä ja Scientific American julkaisulta – jotka ovat ottaneet tehtäväkseen evoluutiota edistävän ristiretken, julistaen sanomaansa maailman laajoille markkinoille. PBS summasi nykyaikaiset evoluutiota tukevat argumentit ylellisessä kahdeksan tunnin sarjassaan ”Evolution”, jota televisioidaan edelleen ja jota esitetään kouluissa läpi Amerikan. Kyseinen sarja on esitetty myös Australiassa. Scientific American koosti yhteen omat parhaat argumenttinsa taistelunhaluisessa etukannen lööpissään ”15 vastausta kreationistien älyttömyyksiin”.
View items...Olemmeko yksin vai onko elämää myös muualla maailmankaikkeudessa?
Werner Gitt
Tarinat lentävistä lautasista ja tapaamisista avaruusolentojen kanssa ovat jo vuosikymmenten ajan aiheuttaneet spekulaatiota maapallon ulkopuolisesta elämästä. Myös vakavasti otettavammat lähteet ovat lisänneet vettä myllyyn. Elokuussa vuonna 1996 NASA:n (National Aeronautics and Space Administration eli Yhdysvaltain kansallinen ilmailu- ja avaruushallitus) tutkijat uskottelivat löytäneensä todisteita yksinkertaisista eliöistä meteoriitista, jonka väitettiin olevan Marsista.
Ne näyttävät söpöiltä pentuina ja äkäisiltä vanhoina… karhut ovat eräitä hämmästyttävimpiä Jumalan luomia luontokappaleita!
Paula Weston ja Carl Wieland
Karhut ovat kiehtova esimerkki siitä miten yhdessä heimossa voi olla suuri määrä erikoispiirteitä: pandan mahalaukun paksu sisusta, jääkarhun osittain räpylämäiset käpälät tai huulikarhun hyönteisiä imaiseva kuono.
Karhujen heimo (Ursidae) käsittää kahdeksan lajia (engl. species), joista neljä sisältyy Ursus-ryhmään: ruskeakarhu, amerikkalainen mustakarhu, aasialainen mustakarhu ja jääkarhu. Jopa tämän ryhmän sisällä (tunnetaan nimellä suku) muuntelu on suurta.
Carl Wieland
Luotiinko kaikki nykyiset kielet erikseen? Ja jos ei, ovatko kielet sitten kehittyneet? Kuten tavallista, vastaus löytyy Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.
”Dr Wieland”, sanoi rohkein kolmesta nuoresta kristitystä lähestyessään minua Singaporen kirkossa pitämäni luomisseminaarin tauolla, ”Me kaikki olemme koulutukseltamme kielitieteilijöitä; olemme valmistautumassa lähetystyöhön Myanmariin [Burma]. Olisitteko hyvä ja kertoisitte meille sanooko Raamattu mitään kielten synnystä?”
Ovatko Raamatulliseen luomiseen uskovat, kieltäessään ”molekyyleistä mieheksi” -evoluution tekemässä samankaltaisen virheen, kuin roomalaiskatolinen kirkko teki aikaisemmin maakeskisen maailmankuvan (aurinko ja muut taivaankappaleet kiertävät maailmankaikkeuden keskipisteessä olevaa maata) kanssa? Eivät ole. Mutta miksi kirkko sitten opetti aikanaan maakeskistä maailmankuvaa ja mitä tästä voidaan oppia? Roomalaiskatolinen kirkko oli omaksunut Aristoteleen ja Ptolemaioksen virheellisen geosentrisen, eli maakeskisen maailmankuvan suurelta osin 1200-luvulla eläneen Tuomas Akvinolaisen vaikutuksesta.1 Ajatus ei ollut lähtöisin Raamatusta vaan ei-kristillisestä maailmankuvasta. Kirkon johtajat tekivät virheen, kun he hyväksyivät sen ajan tiedemiesten enemmistön mielipiteen maakeskisestä maailmankuvasta, ja sen perusteella tulkitsivat Raamattua. Nuoreen maailmaan ja luomiseen uskovat kristityt eivät ole toistamassa virhettä, jonka roomalaiskatolinen kirkko teki, sen sijaan muut kristityt ovat, valitettavasti, laajassa mittakaavassa toistamassa nyt tätä virhettä.
Kristikunta on uskonut perinteisesti vain tuhansien vuosien ikäiseen nuoreen maailmaan. Uskonpuhdistajat Martti Luther (1483–1546) ja Johannes Calvin (1509–1564) uskoivat nuoreen maailmaan,1,2 kirkkoisä Augustinus (354–430) uskoi nuoreen maailmaan3 ja vaikkapa juutalainen historioitsija Flavius Josephus (n. 37– n. 100) uskoi nuoreen maailmaan. 4,5 Itse asiassa ajatus pitkistä ajanjaksoista Raamatun kuvaamaan luomiseen liittyen oli kristityille käytännössä tuntematon ennen kuin tieteen nimissä esitetyt väitteet 1700-luvun lopussa haastoivat Raamatun arvovallan.6 Jopa Raamatun arvovallasta tinkinyt geologian professori (teistinen evolutionisti) Davis Young toteaa: ”Usein tapahtuvista Ensimmäisen Mooseksen kirjan ensimmäisen luvun tulkinnoista huolimatta, jotka ovat poikenneet tarkan kirjaimellisesta tulkinnasta, ei voida kieltää, että 1700-luvulle asti kristillisen maailman melkein yleismaailmallinen näkemys oli, että maapallo oli vain muutama tuhat vuotta vanha. Vasta maapalloa itseään koskevan modernin tieteellisen tutkimuksen kehittymisen myötä on tämä näkemys saatettu kyseenalaiseksi kirkon piirissä.”7
Kysymys: ”On esitetty umpimähkäinen arvio, että pelkästään pohjoisella napapiirillä olisi kuuden miljoonan villakarvaisen mammutin jäännökset. Naapurini totesi, että noin 1700 vuodessa, luomisesta vedenpaisumukseen, mammuttien olisi ollut mahdotonta lisääntyä niin nopeasti.” J.E.
Vastaus: Ensiksikin, kuusi miljoonaa mammuttia on reilusti liioiteltu. On olemassa alle 50 mammutin jäännöstä, joista vain noin puoli tusinaa on säilynyt kokonaisina. Arviolta 50 000 syöksyhammasta on löydetty, vaikkakin miljoona mammuttia on saattanut elää samanaikaisesti.
Jumala loi maailmamme kuudessa kirjaimellisessa päivässä noin 6000 vuotta sitten. Jeesus sanoo: ”Mutta luomakunnan alusta Jumala ‘on luonut heidät mieheksi ja naiseksi’” (Mark. 10:6). Ihminen on siis luotu Jeesuksen sanojen mukaan luomakunnan alussa. Luomisviikon kuudes päivä on todellakin luomakunnan alussa, kun kyse on kirjaimellisista 24-tuntisista vuorokausista. Kompromissiratkaisut, joissa luomiseen sisällytetään miljoonat ja miljardit vuodet aiheuttaa sen, että pitkät ajanjaksot ajoittuvat ajalle ennen ihmistä, joka siirtää ihmisen ilmaantumisen luomakunnan alusta luomakunnan loppuun. Tästä on havainnollistava kuva Luominen-lehdessä.1 Toisin sanoen, jos pitkät ajanjaksot sovitetaan luomiseen se tarkoittaa, että Jeesus on erehtynyt sanoessaan ihmisten luodun luomakunnan alussa, kun kompromissin mukaan se olisikin tapahtunut lopussa. Jos näin olisi, se tarkoittaisi sitä, että Jeesus ei ole totuus (Joh. 14:6). Tämä taas romuttaisi koko kristinuskon… Mutta asia ei tietenkään ole näin.
Hassuja eläinten risteytyksiä… mitä ne kertovat meille? Ne näyttävät uhmaavan ihmisten tekemiä luokittelujärjestelmiä – mutta entä Ensimmäisen Mooseksen kirjan luotuja ”lajeja”?
Don Batten
Alkuperäisjulkaisu: Creation 22(3):28-33, June 2000
Jos voimme risteyttää seepran ja hevosen (saadaksemme ”seeproidin”), leijonan ja tiikerin (leikerin), tai (pikkumiekka)valaan ja delfiinin (valfiinin), niin mitä tämä kertoo meille alkuperäisistä Jumalan luomista eläinlajeista?
Jopa geenivirhe voi olla joskus etu.
Carl Wieland
Evoluutiouskolle on suurena esteenä kysymys: Millä mekanismilla informaatio voisi lisääntyä asteittain, jotta yksisoluinen eliö muuttuisi pelikaaneiksi, palmupuiksi ja ihmisiksi? Luonnonvalinta yksin ei tätä selitä, sillä samalla siinä myös menetetään informaatiota. Eläinpopulaatio voi sopeutua paremmin kylmään ympäristöön, kun ne yksilöt karsiutuvat, joilla ei ole riittävästi geneettistä informaatiota paksun turkin kasvattamiseen. Tämä valintaetu ei kuitenkaan selitä paksuun turkkiin vaadittavan geneettisen informaation alkuperää.
Carl Wieland ja Don Batten keskustelevat Ian Macreadien kanssa.
Dr Ian Macreadie on erittäin arvostettu australialainen molekyylibiologian ja mikrobiologian tutkija. Hänellä on yli 60 tieteellistä julkaisua ja hän on päätutkijana biomolekyylitutkimusinstituutissa Australian CSIRO:ssa* (Commonwealth Scientific and Industrial Research Organisation; Liittovaltion Tieteellinen ja Teollinen Tutkimusjärjestö). Hän toimii myös Australian biokemian ja molekyylibiologian seuran sihteerinä. Vuonna 1997 hän oli työryhmässä, joka voitti CSIRO:n huippupalkinnon, puheenjohtajan mitalin (Chairman’s Medal). Vuonna 1995 Dr Macreadie voitti Australian mikrobiologisen seuran huippupalkinnon huomattavasta panoksestaan tutkimustyössä.
