Luominen artikkeliarkisto

Käytännön tasolla haluaisin teidän osoittavan, missä kohtaa evolutiivinen luonnonvalintaprosessi "menee pieleen" eli esittää tieteen ja/tai logiikan konsensuksen kannalta ristiriitaista tietoa.

1) Ensisijainen fakta: Organismit altistuvat jatkuvasti mutaatioille eli DNA:n rakenteelliselle muutokselle. Nämä mutaatiot voivat olla asiayhteydestä riippuen hyödyllisiä, haitallisia tai merkityksettömiä. Mutaatiot ja niiden luonne ovat periaatteessa stokastisia ja sattumanvaraisia, mutta niitä erottelevat tulokset eivät, mistä pääsemmekin vaiheeseen kaksi:

2) Kulloistenkin olosuhteiden kannalta suotuisia mutaatioita omaavat organismit selviytyvät ja lisääntyvät muita todennäköisemmin. Muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole, sillä olisi täysin järjetöntä olettaa, että syntyessään muita selviytymiskykyisemmät organismit kuolisivat todennäköisemmin.

3) Sukupolvi toisensa perään altistuu mukautumiskyvyttömiä yksilöitä karsiville tekijöille kuten kilpailulle ja luonnonilmiöille. Niin pieniä kuin satunnaisten mutaation antamat edut / haitat ovatkin, pienilläkin tekijöillä on kuitenkin usean sukupolven aikana kumulatiivinen eli kasautuva vaikutus. Tämä johtuu yksinkertaisesta todennäköisyysmatematiikan soveltamisesta: Jos yksilö A on suotuisan mutaation johdosta älykkäämpi kuin yksilö B, oletetaan A:lla olevan vaikkapa 2 prosenttiyksikköä suurempi selviytymismahdollisuus kuin B:llä. Kumpaa veikkaisitte voittajaksi? Jos vastasitte A, olette oikeilla jäljillä, sillä ette riko logiikan ettekä tieteen perustavanlaatuisia lainalaisuuksia.

4) Toistetaan tieteellisesti ja loogisesti ristiriidattomat vaiheet 1, 2 ja 3 ad infinitum.

Missä vaiheessa jatkuva kehitysprosessi kohti selviytymis- ja lisääntymiskykyisempää organismia loppuu?

Vastaus:

23.10.2008

 Käytännön tasolla haluaisin teidän osoittavan, missä kohtaa evolutiivinen luonnonvalintaprosessi "menee pieleen" eli esittää tieteen ja/tai logiikan konsensuksen kannalta ristiriitaista tietoa.

Heti alkuun on syytä mainita, että esittämäsi luonnonvalintaprosessi ei suinkaan ole "evolutiivinen" tai edes alkuperäisesti Darwinin esittämä teoria. Kreationisti¹ Blyth julkaisi useita artikkeleita luonnonvalinnasta jo kymmeniä vuosia ennen kuin Charles Darwin julkaisi Lajien Synnyn.^2,3 Luonnonvalinta on siis oikeasti kreationistinen prosessi, jonka evolutionistit ovat vain kopioineet ja uudelleennimenneet.

1) Ensisijainen fakta: Organismit altistuvat jatkuvasti mutaatioille eli DNA:n rakenteelliselle muutokselle. Nämä mutaatiot voivat olla asiayhteydestä riippuen hyödyllisiä, haitallisia tai merkityksettömiä. Mutaatiot ja niiden luonne ovat periaatteessa stokastisia ja sattumanvaraisia, mutta niitä erottelevat tulokset eivät, mistä pääsemmekin vaiheeseen kaksi:

Kyllä, mutaatioita tapahtuu.⁴ Mainitsemiasi merkityksettömiä mutaatioita nimitetään yleensä neutraaleiksi, termi "merkityksetön" on hieman harhaanjohtava. Varsinainen ongelma on kuitenkin se, että termit "haitallinen", "hyödyllinen" ja "neutraali" liittyvät itse eliöön (fenotyyppiin) eikä siihen DNA:han (genotyyppiin). Me kreationistit sen sijaan tarkastelemme myös genotyyppiä.

 2) Kulloistenkin olosuhteiden kannalta suotuisia mutaatioita omaavat organismit selviytyvät ja lisääntyvät muita todennäköisemmin. Muuta vaihtoehtoa ei yksinkertaisesti ole, sillä olisi täysin järjetöntä olettaa, että syntyessään muita selviytymiskykyisemmät organismit kuolisivat todennäköisemmin.

Aivan, tietysti fenotyypin kannalta suotuisat mutaatiot lisäävät selviytymiskykyä, kun se suotuisuus (oik. hyödyllinen mutaatio) on määritelty selviytymiskyvyn lisääntymisenä vallitsevissa olosuhteissa.

3) Sukupolvi toisensa perään altistuu mukautumiskyvyttömiä yksilöitä karsiville tekijöille kuten kilpailulle ja luonnonilmiöille. Niin pieniä kuin satunnaisten mutaation antamat edut / haitat ovatkin, pienilläkin tekijöillä on kuitenkin usean sukupolven aikana kumulatiivinen eli kasautuva vaikutus. Tämä johtuu yksinkertaisesta todennäköisyysmatematiikan soveltamisesta: Jos yksilö A on suotuisan mutaation johdosta älykkäämpi kuin yksilö B, oletetaan A:lla olevan vaikkapa 2 prosenttiyksikköä suurempi selviytymismahdollisuus kuin B:llä. Kumpaa veikkaisitte voittajaksi? Jos vastasitte A, olette oikeilla jäljillä, sillä ette riko logiikan ettekä tieteen perustavanlaatuisia lainalaisuuksia.

Vastaamme A.

4) Toistetaan tieteellisesti ja loogisesti ristiriidattomat vaiheet 1, 2 ja 3 ad infinitum. Missä vaiheessa jatkuva kehitysprosessi kohti selviytymis- ja lisääntymiskykyisempää organismia loppuu?

Kyseessä ei ole kehitysprosessi vaan rappeutumisprosessi, kun asiaa tarkastellaan genotyypin kannalta.⁴ Mikäli viittaat termillä "kehitysprosessi" mikrobista-ihmiseksi evoluution edellyttämään geneettisen informaation kasvuun niin tällaisella "kehitysprosessilla" ei voi olla loppua, koska sen alkamisestakaan ei ole mitään todellista empiiristä näyttöä -- kyse on puhtaasta hypoteesista. Lajien sopeutuminen muuttuviin olosuhteisiinkin loppuu siinä vaiheessa, kun eliön sisältämä geneettinen informaatio on niin köyhtynyt ettei se mahdollista enää lajin sopeutumista jo aikaisemmin mainittuihin muuttuviin olosuhteisiin. Esimerkiksi jos bakteeri tulee ensin yhdelle antibiootille resistentiksi informaatiota menettämällä⁵, ja sitten samalla tavalla toiselle ja kolmannelle antibiootille (jne...), niin jossain vaiheessa tulee vastaan tilanne, jossa geneettinen informaatio on niin vähissä, että bakteeri ei voi enää tulla resistentiksi n:nnelle antibiootille. Evoluutioteorian oikeellisuus edellyttää mutaatioita, jotka ovat samanaikaisesti sekä hyödyllisiä että informaatiota lisääviä, mutta tämän kaltaisista mutaatioista ei ole yhtäkään kunnollista havaintoa.⁶ Olemme käsitelleet aihetta jo aikaisemmin artikkelissa "Evoluution kumoaminen 2. Luku 5: Väitös: Jotkin mutaatioista ovat hyödyllisiä".