YLE:n ”dokumentti” Täydellinen ihmiskeho vilisee virheitä

YLE lähetti 18. ja 25.9 "dokumentin" Täydellinen ihmiskeho, jossa esiintyy anatomian professoriksi tituleerattu Alice Roberts. Dokumentissa on monia räikeitä virheitä joista anatomian asiantuntijamme kirurgi Mikko Tuuliranta lähetti YLE:lle oikaisupyynnön. Uskomme, että YLE julkaisi BBC:n tuottaman dokumentin hyvässä uskossa eikä ole tarkistanut sen faktoja, mutta tästä huolimatta ihmisille tulisi kertoa asiat niin kuin ne ovat. Alla kirurgimme kirje, joka puhukoon puolestaan.

Täydellinen ihmiskeho?

Hyvä Ville Alijoki ja Maarit Puttonen:

Asiani koskee Yle-Prisman 18. ja 25. syyskuuta lähettämää ”dokumenttia” Täydellinen ihmiskeho.

Dokumentin pääosaa näyttelee Alice Roberts (ohjelman mukaan ”professor of anatomy”), joka päätti tutkia kehomme ”evolutiivista painolastia”.

Dokumenti tuottaja on BBC, joka lienee tukeutunut vain ja ainoastaan Robertsin asiantuntemukseen (?). Moni maallikko on saattanut pitää ohjelmaa ”mielenkiintoisena”, jopa hyvänä, siis henkilöt, jotka ei tiedä ihmiskehosta juuri mitään. Lääkärinä ja lääketiedettä noin 50 vuotta opiskelleena ohjelma oli silmissäni fiasko ja absurdi – enkä ole ainoa lääkäri tässä maassa, joka on samaa mieltä.

Tekin olette tietysti maallikkoja ja olette lukioaikoina biologian oppikirjastanne todennäköisesti lukeneet, että ruumiiseemme on evoluutiopolun varrelta kerääntynyt ”kaikenlaisia surkastumia” eli tarpeettomia elimiä, kuten häntänikamat, vilkkuluomi ja karvapeitteen jäänteet. -Tai että ihmisen alkiolla on häntä ja kidukset (esim. Elämä, WSOY, 2005, s.32). Näistä mikään ei pidä paikkaansa – kaikki väittämät perustuvat tietämättömyyteen; kaikilla, jopa ihomme karvankohottajalihaksilla on oma ja tärkeä tehtävänsä. Niinpä, kun tällaisen opin kouluaikoina (jopa yliopistossa!) saanut toimittaja näkee BBC:n ”dokumentin”, ei hänelle varmaankaan tule edes mieleen, että suurin osa onkin palturia – miten niin ”perinteikäs ja tunnustettu taho” kuin BBC, voisi tuottaa disinformaatiota (tarkoituksellista?)? Kyllä voi.

Siksi ystävällisesti pyydän teiltä yhteystietoja esittääkseni lääketieteellisesti perustellut näkemykseni ohjelman monista virheellisyyksistä suoraan tuottajalle (ja professori Alice Robertsille).

Alla muutamia ohjelmassa esitettyjä kyseenalaisia, jopa selvästi virheellisiä väittämiä:

  1. ”Selkävaivamme alkoivat noin 7 miljoonaa vuotta sitten… Selkämme on suunnittelumoka.” Simpanssin selkä on Robertsin mukaan parempi, mm. siksi, että simpanssilla on vain neljä lannenikamaa, joista alimmat ovat syvemmällä kapeassa mutta korkeassa lantiossa. Robertsilla itsellään todettiin magneettikuvauksessa välilevyn rappeuma! Tämäkin johtuu hänen mukaansa suunnittelumokasta. Olisikohan evoluution pitänyt ”suunnitella” elimet niin, että ne eivät rappeudu – pysyen siis ikinuorina? Entä mitä mieltä olette painonnostajien ja olympiatason voimistelijoiden selästä? Huomautan, että välilevyrappeumaa on tavattu myös apinoilla ja siihen vaikuttaa ainakin osaksi perimäämme vuosituhansien varrella kerääntyneet mutaatiot (jotka ovat käytännössä aina jollain tavalla haitallisia) ja se, että ihmiset eivät välitä huolehtia terveydestään, kuten lihaskunnosta ja painosta. Tähän päivään mennessä (6.10.2019) ihmiskunnan perimästä on löydetty jo 256 070 erilaista perinnöllisiä (rappeuttavia) sairauksia aiheuttavaa mutaatiota (www.hgmd.cf.ac.uk). Herääkin kysymys, että jos niin on, kuten Roberts väittää, miksi luonnonvalinta ei karsinut mokiaan pois? (Luonnonvalinta ei siis toimikaan niin kuin Darwin kuvitteli?)
  2. Koiran ja ihmisen sydämen verenkierto eli sepelvaltimot. Koiralla on Robertsin mukaan ”täydellinen” sydän, koska sen sepelvaltimokierto ei ole terminaalinen kuten ihmisellä (jokainen alue saa verensä vain yhdestä valtimosta). Silti koiran elinikä on vain noin seitsemäs osa ihmisen elinkaaresta. Poikani koira, sekarotuinen, siis puhtaita rotukoiria terveempi, sairastui 8-vuotiaana sydämen vajaatoimintaan ja vetelee nyt viimeisiään. Ihmisen sydämessä onkin jotain muuta ainutlaatuista, sellaista, mitä ei ole missään muussa sydämessä, mutta sivuutan sen.
  3. Robersin tiedot ihmisen fysiologiasta eivät ainakaan tämän ohjelman perusteella vakuuttaneet: Hän pitää alaraajamme laskimosysteemiä yhtenä evoluution ”perusmokista”, koska: ihminen saattaa saada suonikohjuja, jopa laskimoperäisen säärihaavan. Jos näin on, miksi suurin osa meistä ei saa koskaan suonikohjuja, säärihaavoista puhumattakaan – vaikka eläisi sata vuotta? Suonikohjujen ja säärihaavojen syyt löytyvät muualta.* Robertsin mielestä evoluution olisi pitänyt ”suunnitella” laskimopumput (verta sydämeen palauttavat) reisien yläosaan, vaikka meillä jo on laskimopumput, tosin hieman alempana!
    *Alaraajojen laskimovajaatoiminnan Käypä hoito-suosituksen (Duodecim) työryhmän entisenä puheenjohtajana olen joutunut asiaan perehtymään.
  4. Robertsin mukaan myös vatsanpeitteiden tyrä on suunnittelumoka: ohjelmassa näytetään, kun hän menee raskausaikana saamansa pienen navan yläpuolisen tyrän (epigastrinen hernia) korjaukseen. Mutta tyräkään ei ole suunnittelumoka, syyt ovat muualla. Tyriä vuosikymmeniä korjaanneena kirurgina väitän tietäväni tästä vähän enemmän kuin Roberts. Lisäksi on hyvä tietää, että ainakin sioilla ja hevosilla on nivustyriä, laamoilla taas on napatyriä. (Joita muuan argentiinalainen kollegani, Leon Hertzog on leikannut vapaaehtoistyönä, siis ilmaiseksi, haluten näin auttaa Andien köyhiä intiaaneja.) Tyrät ja laskimovaivat eivät johdu kaksijalkaisuudesta, joskin pystyasento saattaa pahentaa oireita.
  5. Silmämme verkkokalvolla on Robertsin mukaan ”risukasa” eli ns. sokea täplä, joka sekin on suunnittelumoka: Robertisin mielestä mustekalan silmän verkkokalvo kytkeytyi oikeinpäin. - Mutta sitten evoluutio teki mokan: nisäkkäiden verkkokalvo kytkeytyi väärin päin! Väite perustuu puutteelliseen näkemisen fysiologian ja kudosopin eli histologian tuntemukseen: Mustekalan näkösolujen valoa aistivat päät ovat suuntautuneet valoa kohti, mutta ihmisellä valosta poispäin. Miksi? Mm. siksi, että valo voi joskus olla liian kirkasta ja näköpigmentti saattaisi hajota (esim. kirkkaat maaliskuun hanget). Mutta miten pimeän puolelle suunnatuilla sensoreilla voi nähdä? Ratkaisu: Müllerin solujen valokaapelit: nämä valoa kohti suunnatut ”lautaset” johtavat sopivan määrän valoa verkkokalvon läpi näkösoluille ja samalla eliminoivat valon sirontaa mahdollistaen näin tarkan kuvan syntymisen. Tällaisesta kytkennästä johtuen silmänpohjassamme on ns. sokea täplä, jossa ”väärin kytketyt” hermosäikeet yhdistyvät näköhermoksi. Sokea täplä ei ole suunnittelumoka: näkökentässämme ei ole sokeaa aluetta. Näin siksi, että silmämme on suunniteltu siten, että niiden yhteistyö häivyttää sokean täplän synnyttämän hyvin pienen näkökenttäpuutoksen. Mustekala elää ympäristössä, jossa valon kirkkautta on jo suodattunut pois. Se ei tarvitse Müllerin soluja; riittää, että näkösolujen ”valopäät” suunnataan sinne, mistä valo tulee.
  6. Keuhkot: ”Are they really doing a good job?” - Yes, they are. Roberts viittaa linnun keuhkoihin, jotka ovat nisäkkään keuhkoja tehokkaammat, koska ne toimivat vastavirtausperiaatteella (kuten kalan kiduksetkin). Hän ei kuitenkaan vaikuta ymmärtävän, että tietyissä olosuhteissa lentäminen, (kova vastatuuli ja pitkä matka, suuri korkeus, jopa 10 000 metriä ja suuri nopeus*), vaativat keuhkoilta aivan erilaisia ominaisuuksia kuin maan päällä tallustelu.
    *Muuttohaukka saavuttaa syöksyssä yli 300 km/t nopeuden, nopeus, jossa umpipussiin päättyvät ilmatiet räjäyttäisivät keuhkot riekaleiksi.
  7. Roberts haluaisi vauvansa (ja rintansa) pussiin, jos vielä tulisi raskaaksi! Tässä ei muistaakseni suoraan vihjattu siihen, että naisen synnytyskanavakin olisi suunnittelumoka, siis liian ahdas. Synnytyskanava ei kuitenkaan ole suunnittelumoka (vaikka niin väitetään) – asia on tutkittu. Vain noin yksi 200:sta on ahdas, mutta lähes aina se johtuu jostain sairaudesta, kehityshäiriöstä tai trauman jälkitilasta.
  8. Nielukin on Robertsin mielestä suunnittelumoka – koska, jos hotkimme, olemme vakavasti sairaita tai umpikännissä, ruoka voi mennä väärään kurkkuun! Samoin kuin jos sammumme umpikännissä sänkyyn selällemme ja sitten oksennamme, voimme tukehtua. Robertsin esittämä ”ratkaisu” ilmateiden ja ruuansulatuskanavan alkupään ”risteysongelmaan” on absurdi.

Ohjelmassa siis vain siirrettiin luonnossa jo muualla olevaa mukamas ”parempaa suunnittelua” ihmiseen! Ei muuta.

Ohjelma huipentui ”täydellisen kehon”, Alice 2.0:n paljastamistilaisuuteen. Roberts oli itsekin yllättyvinään ”kompromissien sekasotkusta”. Mutta lopuksi hän toteaa puolitosissaan, että ”Alice 2.0 voisi kuitenkin olla tulevaisuuden ihminen”! Hänellä siis olisi mm. kengurun pussi, jossa tissit, emun polvi, sääri ja jalkaterä, linnun keuhkot ilmapusseineen, sammakon iho, mustekalan silmä, koiran korvat jne. Sen pituinen se.

Roberts puhuu siis ”suunnittelun perusmokista” aivan kuin evoluutiolla olisi kyky suunnitella. Rivien välistä olikin luettavissa selvä sanoma, ns. dysteleologian ideologia: Jos kaiken takana olisi Luoja, hän olisi idiootti: väärinpäin kytketty verkkokalvo, huonosti suunniteltu synnytyskanava, huonosti suunniteltu selkä jne. jne. Jos Luoja on, hänen olisi Robertsin mielestä pitänyt noudattaa jotain kosmista mandaattia, jonka mukaan optimaalinen suunnittelu ei riitä, vaan meidän kaikkien pitää olla sarjakuvan ikinuoria teräsmiehiä. Tiedettä?

Ja vielä yksi kysymys: Tämä ohjelma näytettiin ainakin Espoossa ja Jyväskylässä peruskoulun 9-luokkalaisille. Onko kyseessä ollut jokin opettajakunnalle jaettu ”valtakunnallinen suositus”? Jos on, kuka on ollut tällaisen takana – panna siis lapset katsomaan – sanoisinko täyttä potaskaa? Ja vielä professoritason arvovallalla! Voisitteko siis ystävällisesti välittää ohjelman tuottajan yhteystiedot? Kiitos etukäteen!

Terveisin:

Mikko Tuuliranta, kirurgi, evp, Jyväskylä (6.10.2019)