Luomiskertomuksen ja evankeliumin keskinäinen riippuvuus (”pakollinen mutualismi”)
Mikko Tuuliranta, lokakuu 2021
Kirjoitus perustuu australialaisen teologian tohtori Martin Williamsin vuonna 2017 pitämään puheeseen ”Is Creation a Secondary Issue? – Gospel Implications of Genesis” (Onko luominen sivuseikka – luomiskertomuksen merkitys evankeliumille). Mukana myös omia kommentteja (esim. ympäristötuhosta ja mutaatioista.)
Monien kristittyjen mielestä Raamatun tärkein jae on Joh. 3:16 ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Evankeliumi on siis ensisijainen (primary issue), muut, kuten luomiskertomus toissijaisia (secondary issue).
Williamsin (sekä minun ja monen muun) mukaan näin ei kuitenkaan ole: molemmat, sekä evankeliumi että luomiskertomus ovat ensisijaisia ja erottamattomia (”pakollinen mutualismi” – yhteiselo). Miksi? Siksi, että: ilman luomisen ymmärtämistä historiallisena kertomuksena, sellaisena kuin se tapahtui (kuten ”Jo luomakunnan alussa Jumala loi heidät mieheksi ja naiseksi” sekä ”Kaikki, mitä hän oli tehnyt, oli erittäin hyvää”), evankeliumi menettää merkityksensä. Williamsin sanoin: ”Gospel collapses” (Evankeliumi romahtaa). Kaikkein tärkein kysymys on ”miksi ihmiset kuolevat?” ja: ”miksi Jeesus kuoli?”.
Miksi Jeesus kuoli? Turhaanko?
Luomiskertomuksen vertauskuvallistaminen ja luomispäivien tulkinta miljoonien vuosien pituisiksi vievät pohjan sekä Luojan erittäin hyvältä luomistyöltä että Jeesuksen sovitustyöltä, ristinkuolemalta ja koko evankeliumin uskottavuudelta. Miksi? Siksi, että:
1) Uusi testamentti viittaa toistuvasti luomiseen; UT opettaa luomista niin kuin se on 1. Mooseksen kirjaan tallennettu (esim. Matt. 19:4 ja Mark. 10:6: ”Jo luomakunnan alussa Jumala loi heidät...”).
2) Luomiskertomus on kristillisen maailmankatsomuksen perusta.
3) Luomiskertomus on ratkaiseva Jeesuksen kuoleman, sovitustyön (ja pelastuksen) oikean ymmärtämisen kannalta (esim. 1. Kor. 15).
4) Raamatullisen luomiskertomuksen hylkääminen / vertauskuvallistaminen muuttaa radikaalilla tavalla vastausta kysymykseen miksi Jeesus kuoli.
Jos evoluutio olisi totta (niin kuin ”tiede” yrittää meille jatkuvasti vakuuttaa), Jeesuksen kuolema ja sovitustyö olisi ollut turha ja merkityksetön. (Williamsin puheen ja tämän kirjoituksen tarkoitus ei kuitenkaan ole esitellä evoluutioteorian tieteellistä konkurssia; ”konkurssitietoa” löytyy muualta aivan riittävästi.)
Tässä ”tieteen perspektiivissä” monet luomiskertomuksen vertauskuvallistajat, kuten teologit, ovat maallikkoja, joilla, ymmärrettävistä syistä, on huono ”tieteellinen lukutaito”. Moni heistä on ns. teistinen evolutionisti, joiden mielestä evoluutioteoria on luonnontiedettä, jopa ”puhdasta luonnontiedettä”. Heidän olisi hyvä muistaa, mitä heidän oppi-isänsä Charles Darwin kirjoitti Lajien synnyssä:
”Luonnossa vallitsevasta sodasta, nälästä ja kuolemasta on siis suoranaisena seurauksena mitä ylevin ilmiö, mitä voimme ajatella, nimittäin ylempien eläinten syntyminen (s.666-7).”
Fossiilit ”todistavat”, että kuolema on aina ollut normaali ja välttämätön osa luonnonhistoriaa. Carl Sagan, ateisti ja ensimmäisen Kosmos-sarjan isä tiesi, että:
”Evoluution salaisuudet ovat aika ja kuolema.”
Kristitty biologi, teistinen evolutionisti (ja monen kirkonmiehen tieteellinen esikuva) Denis Alexander toteaa kirjassaan Creation and Evolution – Do we have to choose (Luominen vai evoluutio – Pitääkö meidän valita) mm.:
”Kun kasvoin kristillisessä uskossani – – Aloin opiskella biologiaa ja opin, että on olemassa kiistattomia todisteita – – että kuolema on aina ollut läsnä elämän alusta lähtien ja että nämä kaksi kuuluvat yhteen. Toista ei voi olla ilman toista. Hankin myös tietoa fossiileista ja vierailin Luonnonhistorian Museossa nähdäkseni tuhansittain eläimiä, jotka olivat kuolleet miljoonia vuosia sitten.
Huomasin, että dinosaurukset kärsivät luumädästä yli 65 miljoonaa vuotta ennen syntiinlankeemusta – – että virusten ja bakteerien aiheuttamat epidemiat olivat olleet vaivana miljardeja vuosia ja että geenimuutokset* DNA:ssa tarkoittavat sitä, että vanheneminen, kuolema ja taudit olivat aina olleet osa elämää” (s.337).
*Alexander ei ilmeisesti ole tiedostanut sitä, että tällaiset geenimuutokset (mutaatiot) johtavat paitsi sairauksiin ja ikääntymiseen, myös suvullisesti lisääntyvien eliöiden, erityisesti selkärankaisten sukupuuttoon viimeistään kymmenissä tuhansissa vuosissa. (Johtuen lievästi haitallisten mutaatioiden kumuloitumisesta, koska luonnonvalinta eli kuolema ei huomaa niitä ajoissa.)
Alexanderin mielestä tämä on kuitenkin ”täydellisessä harmoniassa kirjoitusten kanssa”:
”Missään Vanhassa testamentissa ei ole pienintäkään vihjausta siihen suuntaan etteikö sekä eläinten että ihmisten kuolema – – järkevän ja kohtuullisen vuosien määrän jälkeen, olisi muuta kuin Jumalan määräämä normaali kaava tälle maailmalle” (s.308).
Kuitenkin: Kuolema on synnin, ei luomisen seuraus:
”Koska kuuntelit vaimoasi ja söit puusta, josta kielsin sinua syömästä, on maa kirottu sinun vuoksesi. Vaivaa nähden saat siitä ruokasi kaikkina elämäsi päivinä. Orjantappuraa ja ohdaketta se kasvaa sinulle, sinun on syötävä kedon ruohoja. Otsasi hiessä sinä syöt leipäsi, kunnes tulet jälleen maaksi, sillä siitä sinut on otettu. Tomua sinä olet ja tomuun sinun on palattava” (1. Moos. 3:17-19).
”Kun Lemek oli elänyt 182 vuotta, hänelle syntyi poika. Hän antoi pojalle nimen Nooa ja sanoi: ´Tämä lohduttaa meitä, kun teemme työtä ja näemme vaivaa viljelläksemme maata, jonka Herra on kironnut´” [nimi muistuttaa heprean sanaa ´lohduttaa´] (1. Moos. 5:28-29).
Mutta jos ihmisten fyysistä kuolemaa olisi ollut satoja tuhansia vuosia (ennen lankeemusta), kuten uniformitarianismiin perustuvasta fossiilien tulkinnasta voidaan päätellä, Aadam olisi voinut sanoa Jumalalle: ”Entä sitten? Kuolisin joka tapauksessa muutoinkin!”
Roomalaiskirje 5:12:
”Samoin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, niin myös kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat tehneet syntiä.”
Eli:
- Synti tuli maailmaan
- Yhden ihmisen kautta
- Kuolema synnin kautta
- Kuolema tuli kaikkien osaksi.
”Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema” (1. Kor. 15:26). Evoluutio-opin mukaan kuolema on kuitenkin välttämätöntä, jotta korkeampia elämän muotoja voisi kehittyä: evoluutio ja kuolema on ikuista ja peruuttamatonta. Evankeliumin mukaan tämä voidaan kuitenkin peruuttaa / lunastaa Jeesuksen sovitustyöllä.
Miksi ihmiset kuolevat? Eivät siitä johtuen, millaisiksi he syntyivät / kehittyivät, siksi mitä he nyt ovat, vaan siksi, että kaikki ovat syntiä tehneet.
Miksi Jeesus kuoli? Kantaakseen meidän syntimme: ”Hänet annettiin alttiiksi meidän rikkomustemme tähden ja herätettiin kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden” (Room. 4:25). ”Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle, että me synnille kuolleina eläisimme vanhurskaudelle. Hänen haavojensa kautta teidät on parannettu”. Ja: ”Kärsihän Kristuskin kerran syntien tähden, vanhurskas väärintekijöiden puolesta, johdattaakseen meidät Jumalan luo. Lihassa ollessaan hänet tosin surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin eläväksi” (1. Piet. 2:24 ja 3:18).
Williams ihmettelee sitä, että jos evoluutio on totta, miksi Jeesus kärsi kuolemanrangaistuksen, jos kuolema ei olekaan rangaistus, vaan tämän kehittyvän maailman luonnollinen (ja välttämätön) ilmiö? (Koska kuoleman kautta tapahtuva evoluutio ”on mitä ylevin ilmiö, mitä voimme ajatella”.)
Evoluution mukaan kuolema on:
- Normaalia
- Välttämätöntä
- Luonnollista
- Hyvää
Raamatun mukaan kuolema on:
- Epänormaalia
- Ehdollista
- Luonnotonta
- Pahaa
Lankeemus ja hengellinen kuolema
Denis Alexanderin tulkinnan mukaan lankeemuksesta rankaisuna annettu kuolema tarkoitti kuitenkin pelkkää hengellistä kuolemaa, ei fyysistä:
”Uuden testamentin teologisesta perspektiivistä katsottuna vaikuttaa kaikkein tarkoituksenmukaisemmalta ymmärtää 1. Moos. 3 viittaavan hengelliseen kuolemaan” (s.312).
Kovin pitkälle kristitty biologimme ei ole kuitenkaan asioita ajatellut, eikä taida tuntea Raamattuakaan kovin hyvin. Jos rangaistus synnistä (lankeemuksesta) oli vain hengellistä, Jeesuksen fyysinen kuolema ristillä oli turha ja hänen fyysinen kuolleista nouseminen oli merkityksetön. (Uuras Saarnivaara selittää 1. Moos. 2:17 seuraavasti: ”Sanonta ´kuolemalla kuoltava´ merkitsi perustavasti hengellistä kuolemaa, eroa Jumalasta synnin kautta. Ruumiillinen kuolema [ja taudit] tuli myöhemmin” [Jumalan kansan Pyhä Raamattu selityksin, Uusi Tie 1993]).
Jos rangaistus oli pelkästään hengellinen, ei ollut mitään tarvetta fyysiselle kuolemanrangaistukselle. Jeesuksen fyysisellä kuolemalla ei olisi saavutettu mitään, sillä ei olisi maksettu mitään velkaa: Hengellisen kuoleman sovittaminen ei tarvinnut Jeesuksen fyysistä kuolemaa.
Gnostilaisuuden harha
Synnin seurausten hengellistäminen on Williamsin mukaan lankeamista ajanlaskumme alun gnostilaisuuden harhaan. Gnostilaisuus opetti, että lunastus on puhtaasti hengellistä ja liittyy pakoon tästä materiaalisesta luodusta maailmasta johonkin ”parempaan paikkaan”. Fyysistä, luotua luomakuntaa ei lunasteta, se korvataan. Gnostilaisuudessa ihmiset pelastetaan luomakunnasta. (Gnostilaisuuden mukaan kaikki aineellinen on pahaa. Kristinuskon mukaan aineellinen ei ole pahaa; kaikki oli luotu hyväksi. Siinä mielessä kristinuskon on ”materialistinen uskonto”.)
Jesaja 53 ja Matteus 8 linkittävät Jeesuksen parantamistyöt fyysistä sairauksista hänen sijaiskuolemaansa syntisten puolesta: ”Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi… Herra näki hyväksi ruhjoa häntä, lyödä häntä kärsimyksellä… Hän kantoi monien synnit ja rukoili pahantekijöiden puolesta.” ”Illan tultua Jeesuksen luo tuotiin monta riivattua. Hän ajoi sanallaan henget ulos ja paransi kaikki sairaat, jotta kävisi toteen profeetta Jesajan kautta puhuttu sana: ´Hän otti päälleen meidän sairautemme ja kantoi meidän tautimme´.” Vertaa tätä siihen, mitä Denis Alexander kirjoitti:
”Kun kasvoin kristillisessä uskossani – – opin, että on olemassa kiistattomia todisteita – – että kuolema on aina ollut läsnä elämän alusta lähtien ja että nämä kaksi kuuluvat yhteen. Toista ei voi olla ilman toista. – – Huomasin, että dinosaurukset kärsivät luumädästä yli 65 miljoonaa vuotta ennen syntiinlankeemusta – – että virusten ja bakteerien aiheuttamat epidemiat olivat olleet vaivana miljardeja vuosia ja että geenimuutokset DNA:ssa tarkoittavat sitä, että vanheneminen, kuolema ja taudit olivat aina olleet osa elämää.”
Jos tämä on totta, miksi Jeesus kärsi ja otti kannettavakseen meidän sairautemme, jos taudit ovat aina olleet luonnollinen ja välttämätön osa tätä Jumalan luomaa maailmaa? Kuoliko Jeesus siksi, että Jumala loi maailman sellaiseksi? Pelastetaanko meidät Jumalan tällaiseksi luomasta maailmasta? Kuoliko Jeesus siksi, että olemme kehittymässä? Pelastetaanko meidät evoluutiosta, vaikka se on se tapa, jolla Jumala maailman loi?
Pitkien aikakausien ongelma
Ongelma on pahempi kuin pelkkä evoluutio; ongelmana ovat myös pitkät aikakaudet: Vaikka Jumala ei olisikaan käyttänyt evoluutiota, fossiilit joka tapauksessa pannaan todistamaan, että synnin seuraukset, ”hampaat ja veri”, olivat olemassa jo miljoonia vuosia ennen kuin mitään syntiä oli! Jotkut ovat yrittäneet selittää tätä sillä, että ennen lankeemusta vain luonto oli paha ja, että taudit, kuolema, ja syödyksi tuleminen olivat vain eläimille määrätty kohtalo.
On jopa yritetty selittää, että Jumala sulki Aadamin ja Eevan paratiisiin suojellakseen heitä. Tämä on kuitenkin ristiriidassa jo sen Raamatun ilmoituksen kanssa, että heidän käskettiin lisääntyä ja täyttää maa. Jos näin olisi kuitenkin ollut, olisiko Jumala sulkenut ihmisen paratiisiin sillä perusteella, että olisi suojellut hänet kamalalta luonnolta: ”Aadam: pelastin sinut tänne, jotta sudet eivät söisi sinua ja jotta et saisi tauteja. Suojelen sinut omalta luomistyöltäni. Mutta jos et tottele, kuolet kuten kaikki muutkin.”
Jumala ei kuitenkaan luonut paratiisia pelastaakseen Aadamin ja Jeesus kuoli lunastaakseen koko luomakunnan (Room. 8:19-23). Tämäkin viittaa lankeemuksen ja synnin ”kosmiseen laajuuteen”, johon myös profeetta Hoosea viittasi luvussa 4. Tässä tärkeässä luvussa Hoosea tuo ilmi ihmisen moraalisen vastuun ja luomakunnan hyvinvoinnin välisen selvän yhteyden:
”Vannotaan valoja, on petosta, murhaa, varkautta ja aviorikosta. Taloihin murtaudutaan, veriteko seuraa veritekoa. Sen tähden maa murehtii, ja kaikki sen asukkaat nääntyvät, niin myös kedon eläimet ja taivaan linnut. Kalatkin katoavat merestä.”
Muista, että luomiskertomuksessa ihmiselle annettiin käsky viljellä ja varjella maata (alkukielen mukaan palvella luomakuntaa).
Samaan viittaa Jesaja luvussa 24: Maa on saastunut asukkaittensa alla ja sen asukkaat syystänsä kärsivät, ”sillä he ovat rikkoneet lait ja hylänneet käskyt”. Hoosean profetiasta kuitenkin puuttuu eräs merkittävä tekijä, sota, mutta se ”huomioidaan” esimerkiksi Jesajan toimesta: Pilkkalaulu Baabelin kuninkaan kukistumisesta: ”Koko maa on saanut levon ja rauhan, ihmiset puhkeavat riemuun. Sypressitkin ilakoivat sinun vuoksesi ja Libanonin setrit sanovat: ´Kun sinä makaat maassa, kukaan ei nouse tänne meitä hakkaamaan´” (14:7-8). Mitä tulee ym. Roomalaiskirjeen kohtaan, sekä Raamattu kansalle että Kirkkoraamattu (1938) suomentavat ”...itse luomakuntakin vapautetaan turmeluksen orjuudesta”. Uusi testamentti nykyranskaksi (Le Nouveau Testament en francais courant) taas käyttää sanontaa ”...sera libéré un jour du pouvoir destructeur qui le tient en esclavage” eli luomakunta tulee vapautetuksi tuhoavasta voimasta, joka pitää sitä otteessaan. Tämä ilmaisu sopii ehkä paremmin siihen, minkälaisiin mittaviin ympäristötuhoihin sodat ovat johtaneet. Kun mongolit valloittivat Bagdadin 1200-luvulla, pakolaiset käyttivät poltetun maan taktiikkaa: metsät poltettiin, jotta viholliselle ei olisi jäänyt mitään. Hiekka-Saharan sanotaan syntyneen vihreästä Saharasta, ei sodasta, vaan ahneudesta siitä, kun beduiinit tarpeettoman laajasti kaskesivat metsät kohtuuttoman suurten lammas- ja vuohilaumojensa laidunmaiksi (Jean Dorst; Avant que la nature meurt [suom. Ennen kuin luonto kuolee]). (Karjalauman suuruus on beduiiniheimoissa aina ollut arvostuksen ja vallan vertauskuva.) (Sahara laajenee etelään joka vuosi noin 5-6 km. ja joka kesä Eurooppa saa sieltä yhä enemmän kuumia tuulia.)
Teistisen evolutionismin mukaan lankeemuksella ja luomakunnan tilalla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä toistensa kanssa (ehkä kuitenkin pellon rikkaruohot ja ohdakkeet?)!
Mutta meitä ei siis pelasteta / lunasteta luonnosta, vaan luonnon kanssa: ”Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys asuisi hänessä ja että hän sovittaisi Poikansa kautta itsensä kanssa kaiken maan päällä ja taivaissa ja näin tekisi rauhan hänen ristinsä kautta. Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneita ja mieleltänne hänen vihamiehiään pahoissa teoissanne, hän on nyt sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät nuhteettomina ja moitteettomina eteensä” (Kol. 1:19-22).
Nuoren ja vanhan maan kreationismi
Nuoren maan ja vanhan maan kreationistit ymmärtävät lankeemuksen merkityksen hyvin eri tavalla, kuten: Mikä on sairauksien, rappeutumisen ja kuoleman perimmäinen syy? Tässä ongelma. Vanhaan maahan uskovien mukaan (jos he ovat johdonmukaisia) sairaudet, rappio ja kuolema ovat luonnollinen ja välttämätön osa Jumalan alkuperäistä luomistyötä. Jeesus siis kuoli kantaakseen Jumalan luomistyön seuraukset, taudit, rappion ja kuoleman. Jos Jeesus kuoli lunastaakseen meidät ja luomakunnan tästä, silloin Jeesus kuoli pelastaakseen meidät luomistyöstään:
1) Jos Jeesus kuoli pelastaakseen meidät luomistyöstään, silloin luomisen lopputulos ei ollutkaan ”erittäin hyvä” vaan se oli paha.
2) Jos Jeesus kuoli pelastaakseen meidät luomisesta, synti/lankeemus ei ollutkaan hänen ristinkuolemansa perimmäinen syy. Jeesus ei kuollut meidän syntiemme tähden; lankeemus ja synti ovatkin pelkkä ”sivunäytelmä”. Jeesuksen oli joka tapauksessa kuoltava, syntiä tai ei? Miksi? Siksi koska Jumala oli luonut maailman tällaiseksi. Evoluution pitkät aikakaudet merkitsevät sitä, että sairaudet, rappeutuminen ja kuolema ovat luonnollinen ja välttämätön osa Jumalan määräämää alkuperäistä luomisjärjestystä. Pitkät aikakaudet siis johtavat johdonmukaiseen tulkintaan, että Jumalan täytyy lunastaa luomakuntansa, jonka hän itse oli luonut tavalla, joka johti lunastuksen tarpeeseen. Tästä syystä evankeliumi menettää merkityksensä.
Entä nuoren maan (raamatullinen) kreationismi? (Jonka mukaan luomiskertomus on historiallinen narratiivi, joka tarkoittaa sitä, mitä siinä lukee):
1) Jeesus kuoli lunastaakseen meidät (ja luomakunnan) synnistä ja sen seurauksista: Alkuperäinen luomistyö oli ”erittäin hyvä”.
2) Synnin tunkeutumisella kaikkien ihmisten elämään oli katastrofaaliset seuraamukset sekä ihmiskunnalle itselleen että luomakunnalle.
3) Risti pelastaa meidät, ei luonnosta, vaan yhdessä luomakunnan kanssa synnin orjuudesta ja sen seurauksista (Room. 8, Kol. 1).
Piilevä mutaatio?
Omasta mielestäni luomiskertomuksen typistäminen vertauskuvaksi ja sivuseikaksi vaikuttaa salakavalasti ”pinnan alla” kuin peittyvä eli resessiivinen mutaatio (geenivirhe): Muutos ei heti näy fenotyypissä eli ilmiasussa. Saatetaan tarvita toinen tai kolmaskin sukupolvi ennen kuin muutokset jälkeläisissä alkavat näkyä. Sama koskee teologiaa: Teologi saattaa olla aidosti uskossa eikä tunnista vaaraa (ellei hän tosissaan ryhdy miettimään ja kehity loogiseksi ajattelijaksi). Asialla tuskin on merkitystä hänen oman pelastuksensa kannalta. Moni osaa kuitenkin ajatella loogisesti ja näkee ristiriidan, kuten Kalevi Heikkinen (Puolanka), joka kirjoittaa Ristin Voitossa (Alku ja loppu, 43/2021) mm. seuraavaa:
”Kysymykseni on, olivatko Aadam ja Eeva ensimmäiset ihmiset maapallolla. Mikäli olivat, niin maapallon ikä ei voi olla miljardeja vuosia. – – Suurin opettajamme Herra Jeesus siis tunnustaa Aadamin ja Eevan ensimmäisiksi ihmisiksi opettaessaan avioliitosta Mark. 10:6: ´Mutta jo luomakunnan alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi.´ – – Mitä me tähän sanomme? Omasta puolestani uskon niin kuin on kirjoitettu.”
Moni muu ei enää usko tässä tieteellisen aikakautemme evoluutio 24/7 -yhteiskunnassa. Moni nuori osaa ajatella loogisesti, omilla aivoillaan; jos luomiskertomus on sivuseikka, pelkkää vertauskuvaa, joka johtaa mm. yllä kuvattuihin ristiriitoihin, mikä muu Raamatussa on vertauskuvaa” Missä oikea kertomus alkaa – vai alkaako koskaan?
