Kun kristillisessä tiedelehdessä ei saisi edes mainita evoluutiota

Saimme lehtemme lukijalta kritiikkiä siitä, että mainitsemme lehdessä evoluution ja miljoonat vuodet. Emme ole koskaan saaneet palautetta tästä näkökulmasta käsin, josta syystä julkaisemme siitä osia nyt nettiartikkelin muodossa. Kritisoijan tekstiä on lyhennetty ja jäsennelty luettavuuden vuoksi.

Artikkelissa kritisoijan perustelut on korostettuna sisennyksellä, vihreällä värillä ja eri fontilla, joiden jälkeen kommentoimme perusteluja.

”- - lehtenne sisällöissä rimpuillaan evoluutioteorian, miljoonien vuosien ja ateismin kanssa
ja vieläpä ikään kuin altavastaajan asemassa. Mielestäni teidän ei pitäisi edes mainita evoluutioteoriaa, materialismia ja ateismia, vaan puhua siitä, mikä on totta, hyödyllistä ja Jumalan tahdon mukaista.

Haluaisin nähdä sellaisen kristillisen tiedelehden, jossa puhuttaisiin vain Jumalan luomisteoista eikä mainittaisi evoluutioteoriaa, miljoonia vuosia eikä ateismia, lehden, jossa puhuttaisiin vain siitä, mikä on totta, ei siitä, mikä ei ole totta, lehden, jossa kerrottaisiin, millaista tietoa Jumalan luomasta maailmasta on saatu havaintojen, kokeiden ja päättelyn avulla, lehden, jonka kirjoittajat kertoisivat, millainen Jumalan luoma maailma heidän havaintojensa ja Pyhän Hengen valaiseman ymmärryksensä valossa on.”

Creation-lehti, jota toimitamme suomeksi, perustettiin 70-luvulla juuri siitä syystä, että ei ollut olemassa mitään kritisoijan peräänkuuluttamia ”puolueettomia” luonnontieteellisiä aikakauslehtiä tai edes oppikirjoja. Toimittajamme ovat seuranneet tätä kenttää yli 40 vuotta, emmekä ole löytäneet ainuttakaan sellaista kristillistä tiedelehteä tms., jossa puhuttaisiin vain Jumalan luomisteoista vastakkaisia näkemyksiä huomioon ottamatta.

Todellisen tieteen erottelu historiallisesta alkuperätieteestä

Peräänkuulutamme Luominen-tiedelehdessä rehellistä tieteen tulosten tulkintaa. Osa tätä on todellisen, kokeellisen tieteen erottelu historiallisesta alkuperätieteestä.1 Tämän ”tieteen lajin” tunnistamisen lisäksi tavoitteenamme on opettaa lukijoitamme erottamaan tieteellinen tutkimus(tulos) siitä tehdystä materialistisesta/ateistisesta tulkinnasta, ja osoittaa miten tulkinta tehdään Raamatun mukaisesta historiasta käsin. On uskoa vahvistavaa huomata, että asiat käyvät näin paljon paremmin järkeen ja samalla moni näennäinen modernin tieteen mysteeri ratkeaa kuin itsestään.

Esimerkiksi dinosaurusten pehmytkudoslöydöt eivät ole ongelma Raamatun mukaisella noin 6 000 vuoden maailmanhistorian janalla.2 Koska pehmytkudokset eivät ole miljoonia vuosia vanhoja, luomismallin mukaan voisimme jopa olettaa Nooan aikaisen Vedenpaisumuksen synnyttäneen fossiileja, joista nyt tehdään näitä ”mystisesti säilyneitä” löytöjä. Tämä ja muut vastaavat esimerkit osoittavat, että saamme luottaa Raamattuun kaikessa muussakin, mitä se opettaa. Raamattuun luottamisen tulisi olla meille kristityille itsestään selvää, eivätkä nämä esimerkit tietenkään ole meille syy uskoa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö vastausten tarjoaminen jollekin toiselle voisi olla mahdollistamassa hänen uskoontuloaan.

Evoluution tavoin myös luomista tulee pitää esillä kaikkialla

Näin me lisäksi opimme olemaan varuillamme – ja syystä. Evoluutiota pidetään aktiivisesti esillä aivan joka puolella, on se sitten TV:n Avara Luonto, Cosmos tai jokin muu National Geographic -ohjelma, yliopiston kurssikirja tai ns. kansantajuinen tiedekirja tai -lehti. Tätä on jatkunut jo reilusti yli sata vuotta Ernst Haeckelin Luomisen luonnollinen historia -sarjasta tai Maailman arvoituksista lähtien.

Materialistinen, naturalistinen maailmanlaajuinen yhteisö on ”valistuksen” päivistä lähtien toistuvasti ja röyhkeästi hyökännyt luomisoppia ja siihen uskovia vastaan. Mielestämme olisi suuri virhe toimia kritisoijan ehdottamalla tavalla, eli olla vain hiljaa ja kirjoittaa ”neutraalisti” evoluutiota mainitsematta. Myöskään maailma ja elämä eivät valitettavasti ole neutraaleja vaan jotain aivan muuta.

Olemme kritisoijan kanssa samaa mieltä siitä, että meidän pitää puhua siitä, mikä on totta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän pitäisi vaieta muista näkemyksistä.

Pyysimme kritisoijaa kertomaan meillekin jos hän löytää jostain sellaisen kristillisen tiedelehden, jossa puhuttaisiin vain Jumalan luomisteoista. Meillä ei olisi mitään sellaista vastaan ja ehkä kritisoija voisi tehdä jotain sen hyväksi, että sellainen perustettaisiin?

Kritisoijan kaksi esimerkkiä

Kritisoija antoi kaksi esimerkkiä artikkeleista, joiden ”sisällöissä rimpuillaan evoluutioteorian, miljoonien vuosien ja ateismin kanssa ja vieläpä ikään kuin altavastaajan asemassa”.

Ensimmäinen esimerkki

Numeron 35 etusivulla lukee: "Tursaan biologia ei näytä sopivan evoluution mukaiseen 'elämän puuhun'". Otsikko sisältää ajatuksen, jonka mukaan evoluutiousko hallitsee ja luomisusko on heikompi osapuoli, altavastaaja. Epäuskoisen mielessä se voi olla altavastaaja, mutta niin ei pitäisi olla kristillisessä tiedelehdessä.

Mielestämme tämä Luominen 35:n artikkeli tursaasta ei suinkaan edusta näkemystä, jossa evoluutiousko hallitsee ja luomisusko on altavastaaja.

Tilannetta voi verrata vaikkapa yleisen median, koulujen ja yliopistojen välittämään tietoon: niissä toden totta evoluutiousko hallitsee täydellisesti, täydet sata prosenttia – luomista tai luomisuskoa ei saa edes mainita – saati sitten puolustaa.3

Koska yhteiskunnassa (kodin ulkopuolella) luomisesta (joka on Raamatun sanoman perusta) ei saa edes puhua, miten lastemme käy, kun he menevät kouluun ja yliopistoon? Kritisoijalla ei näytä olevan mitään aavistusta siitä, minkälaisen ivan ja pilkan kohteeksi lapsuudenuskon omaava nuori ”kreationisti” voi koulussa tai yliopistossa joutua. On vaikea uskoa, että kritisoija olisi todella sitä mieltä, että lapsemme ja nuoremme eivät tarvitse muita eväitä kuin kehoituksen ”usko ainoastaan”. Olisi suorastaan edesvastuutonta jättää lapsemme varustamatta ja väittää, että heillä ei ole tarvetta ajatella eikä perustella uskoaan.

USA:ssa tehtyjen tutkimusten mukaan 75 % kristittyjen kotien lapsista luopuu lapsuudenuskostaan lukiossa tai viimeistään kahden ensimmäisen yliopistovuoden aikana – juuri siitä syystä, että heille ei ole kotoa tai seurakunnasta annettu mitään aseita tieteellistä ateismia, siis materialistista luomiskertomusta vastaan.4

Toinen esimerkki

[Toinen otsikko numeron 35 etusivulta:] "Raamatun historiaa tukeva uusi DNA- tutkimus on vakava haaste evoluutioteorialle". Otsikko viestittää, että Pyhän Raamatun historiankuvaus tarvitsisi tuekseen Pyhän Raamatun ulkopuolisia aihetodisteita. Jos mies perustaa uskonsa Pyhän Raamatun ulkopuolisiin aihetodisteisiin, niin hän perustaa uskonsa ihmisten viisauteen eikä Jumalan voimaan.

Tässä kritisoijan olisi hyvä tiedostaa, että nimenomaan juuri näitä Raamatun ulkopuolisia todisteitahan ateistit jatkuvasti vaativat. Oma usko ei niitä ehkä tarvitse, mutta miksi niitä ei saa esittää niille, jotka eivät usko ja jopa pilkkaavat? Jo Paavalikin puhui tästä Roomalaiskirjeessä:

”Se, mitä Jumalasta voidaan tietää, on kuitenkin ilmeistä heidän keskuudessaan. Onhan Jumala ilmoittanut sen heille, sillä hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja ymmärrettävissä hänen teoissaan. Siksi he eivät voi mitenkään puolustautua. ” (Room. 1:19–20)

Jos he eivät itse näe/ymmärrä niitä (tai halua nähdä), meidän tehtävämme on osoittaa ne. Eivät he ehkä sittenkään usko. Mutta viimeisellä tuomiolla heillä ei ole mitään, millä itseään puolustaa: Heiltä kysytään: ”Eikö nämä näytetty/selitetty teille? Älkää väittäkö, ettette mukamas tienneet!” Luojan kädenjälkien osoittaminen aiheuttaa heille huonon omantunnon/syyllisyyden. Huono omatunto ja syyllisyydentunto eivät ole pahasta – päinvastoin, ne ovat kutsu parannukseen. Omaatuntoa ei pidä kuolettaa tieteellisellä ateismilla ja humanismilla. Huono omatunto voi vaivata heitä vuosikausia ja lopulta he saattavat muuttaa mielensä. Eräs toimittajamme lähetti vuosia sitten eräälle telaketjuateistille kirjeen. Kirje vaivasi ateistia lähes viisi vuotta kunnes hän muutti mielensä, soitti ja kiitti kirjeestä.

Pyhä Raamattu todistaa itse itsestään, ja se riittää minulle. Uskon siinä sanotut asiat sellaisinaan. Ei ole mikään yllätys, että uudet havainnot ja löydöt ovat sopusoinnussa Pyhän Raamatun historian kanssa. Sen sijaan olisi yllätys, jos havainnot olisivat ristiriidassa sen kanssa.

Jumalan sana vakuuttaa ihmisen tai sitten ei. Jumalan sanalla tarkoitan tässä ensisijaisesti Jeesuksen palvelijan puhumaa Jumalan sanaa, joka synnyttää kuulijassa uskon Herraan Jeesukseen ja Pyhän Raamatun sanaan. "Usko [syntyy] kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan sanan kautta." Toisin sanoen usko syntyy Jumalan sanan kuulemisen kautta.

Näkemykseni mukaan sisälle uskoon ja Jumalan valtakuntaan päästään Jeesuksen palvelijan puhuman Jumalan sanan kuulemisen ja uskomisen kautta, mahdollisesti myös Jeesuksen palvelijan kirjoittaman Jumalan sanan, kuten Johanneksen evankeliumin, lukemisen ja uskomisen kautta. Usko Jumalan sanaan ei tarvitse tuekseen ulkopuolisia aihetodisteita, kuten DNA-tutkimuksia. Usko Jumalan sanaan lepää kokonaan Jumalan sanan varassa. Usko on Pyhän Hengen työ.

Olemme kritisoijan kanssa samaa mieltä siitä, että ”sisälle uskoon ja Jumalan valtakuntaan päästään Jeesuksen palvelijan puhuman sanan kuulemisen kautta”. Näin on, ja hyvä niin. Kritisoijan kannattaa lukea kuitenkin myös Jeesuksen kylväjävertaus. Voisiko kovalle maaperälle, orjantappuroille ja ohdakkeille tehdä jotain? Kylväjän kylvöstä ei idä juuri mitään, jos maata ei raivata ja muokata. ”Orjantappuroihin kylvetty kuvaa ihmistä, joka kuulee sanan, mutta tämän maailman huolet ja rikkauden viettelys tukahduttavat sanan...”

Orjantappuroita on monenlaisia. Mitä tulee lapsiimme, lukioon ja yliopistoon meneviin uskoviin nuoriin, pahimmat tappurat ovat kanssaopiskelijoita ja jopa aggressivisia opettajia, jotka kaikkien edessä jollain biologian tunnilla nolaavat jonkun yksinäisen raukan, jolla on vielä lapsuuden usko luomiskertomukseen, josta nyt jo poismennyt isoäiti tapasi puhua. Mutta tuo isoäitihän oli pelkkä kansakoulun käynyt oppimaton maalaistollo, joka ”ei mitään tieteestä tiennyt”. ”Voit toki viedä jouluna kynttilän hänen haudalleen, mutta unohda hänen höpinänsä luomisesta, Joosefista ja Jeesus-lapsesta.”

Luonnontieteilijänä Jumalan lapsi tutkii, millaiseksi Jumala on maailman luonut ja miten se toimii. Hän ymmärtää tarkastelevansa Jumalan luomistekoja syntiin langenneessa maailmassa, jossa on siitä huolimatta paljon kauneutta ja ihmeellisyyttä.

Näin on. Kummalliseksi asia muuttuukin mielestämme vasta siinä vaiheessa kun tämä Jumalan lapsi ei saisi Jumalan luomille, ateistisille kanssaihmisilleen esittää heidän jumalattoman uskontonsa ylitsepääsemättömiä ongelmia ja osoittaa, miten ateistien käyttämä todistusaineisto itse asiassa puhuu Luojan nerokkuudesta.

Numeron 32 etusivun otsikot eivät päältä katsoen edusta rimpuilua, esimerkiksi "Luonnon itsepuhdistuvat ihmeet: Perhoset hyödyntävät mikrotason suunnittelua". Parempi olisi kuitenkin puhua Jumalan tai luomakunnan itsepuhdistuvista ihmeistä. Artikkelin sisällössä valitettavasti rummutetaan: "Saatana, Saatana" lähes loppuun asti, minkä jälkeen tuntuu ristiriitaiselta ja väkinäiseltä, kun neljällä viimeisellä rivillä kielletään kaikki edellä kirjoitettu toteamalla: "Kuitenkin Jumala." Tällainen on murheellisen tyypillistä Luominen- lehden artikkeleissa.

Tätä osuutta me emme valitettavasti ymmärrä alkuunkaan. Emme näe tällaista ihmeenomaista ”sielunvihollisen rummutusta” artikkelissamme. Lisäksi kannattaa huomata, että me emme ole artikkelia kirjoittaneet, sillä sehän on käännetty David Catchpoolen kirjoituksesta. Esim. ”luonnon parhaiden itsepuhdistajien hienot ratkaisut kopioidaan...” on Dr Catchpoolen lainaus Dr Bharrat Bhushan kirjoituksesta.

Saatanan rummuttamisella tarkoitan seuraavia asioita: artikkelin kirjoittajan puhetta "luonnon tempuista", "luonnon ratkaisuista", "luonnon suunnittelusta" ja "luonnon suunnitteluihmeestä" sen sijaan, että olisi kunnioitettu Jumalaa puhumalla Jumalan suunnittelusta ja luomistyöstä, lainaamalla auliisti pakanuutta ja epäjumalanpalvontaa edustavia lausumia, joissa ylistetään "luontoäitiä", puhetta luonnon "sattumanvaraisista menetelmistä", ällistymistä "luontoäidin" edessä ja viimeiseksi ikään kuin altavastaajan nurinkurista ilonkiljahdusta siitä, että tämän vastaista "näkemystä ei sallita". Varmasti kiistät, että se oli ilonkiljahdus, mutta artikkelia tuohon asti luettuani se kuulostaa minun korvissani nurinkuriselta ilonkiljahdukselta. On todella ristiriitaista rummuttaa Saatanaa lähes koko artikkeli mutta lopussa lausua: "Kuitenkin Jumala."

Kritisoitu Luominen-lehden 32 artikkeli ”Luonnon itsepuhdistuvat ihmeet” loppuu sanoihin:

Mutta 3,5 miljardin vuoden ajanjakso ja luonnon väitetty tutkimus- ja kehitystyö ovat tarinankerrontaa. Kukaan ei ole koskaan havainnut, että luonnon ”sattumanvaraiset menetelmät” (evolutionististen oppikirjojen näennäiset mutaatiot ja luonnonvalinta) tuottaisivat luonnossa kaikkialla havaittavat erikoisen hienot suunnittelurakenteet. Olisi todella aivan ällistyttävää, jos ”luontoäiti” koskaan tuottaisi informaatiota pursuavaa nerokasta suunnittelua näillä informaatiota sisältämättömillä karkeilla välineillä. (Tosiaankin ihmeenomaista – mutta tätä näkemystä ei sallita!). Tämän sijasta nämä suunnitteluihmeet edellyttävät Ylivertaista Insinööriä. Raamatusta selviää, kuka Hän on ja milloin Hän teki tämän – noin 6 000 vuotta, ei miljoonia vuosia sitten.

Joudumme toteamaan, että kritisoijalla on kertakaikkisen ihmeellinen käsitys ”Saatanan rummuttamisesta”!

Fideismin ystävä

Tästä kaikesta näkee, että kritisoija on fideisti 5 – hänen mukaansa Raamattu yksin riittää uskoon, uskon puolustamiseen ja sen perustelemiseen. Olemme tietysti samaa mieltä siitä, että Raamattu todella on uskon perusta. Joskus kuitenkin uskon perustusta pitää osata myös puolustaa/perustella muullakin kuin Raamatulla itsellään. Jos haluaa keskustella uskosta osattomien kanssa, ei ehkä riitä ”Niin minä vain uskon” tai ”Raamattu on Jumalan sanaa” Miksi? ”Koska Raamattu sanoo niin” ”Miksi Raamattu sanoo niin?” ”Siksi, koska se on Jumalan sanaa”. Jos kritisoija ei vielä ole tätä ymmärtänyt/huomannut, tulee ehkä päivä, jolloin hän huomaa, että se olisi ollut hyvä tietää.

Meitä kehoitetaan hajottamaan ”järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan” (2. Kor. 10:4–5). Lisäksi meidän tulee pukea päällemme Jumalan koko sota- asu (Ef. 6:10–17). Jumalan Sana on siinä tärkeä, mutta muitakin aseita tarvitaan. Monien uskon kilvelle on käynyt huonosti, esimerkeistä ei ole pulaa. Kilpeäkin pitäisi osata hoitaa ja vahvistaa maailmassa, jossa se voi niin helposti lahota ja ruostua.

Mitä Paavali kehottaakaan tehtäväksi turhanpuhujille ja eksyttäjille? Kirjeessään Tiitukselle hän käskee, että semmoisilta on suu tukittava.

”Sillä paljon on niskoittelevia, turhanpuhujia ja eksyttäjiä [- -]; semmoisilta on suu tukittava, sillä he kääntävät ylösalaisin kokonaisia huonekuntia opettamalla sopimattomia häpeällisen voiton vuoksi.” (Tiit. 1:10–11)

Kritisoija tietänee itsekin, että hyvin harvan pilkkaavan materialistin suu tukitaan pelkällä Raamatulla. (Vaikka tottakai niinkin on käynyt ja hyvä niin.) Usein tarvitaan kuitenkin muutakin. Jos armeijalla on vain miekka, se voi hävitä sodan – vaikka miekka olisikin kaksiteräinen.

Kun Pietari kehottaa kirjeessään uskovia olemaan "aina valmiita vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on", niin hän tarkoittaa ikuisen elämän toivon perustusta, joka on Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme, hänessä, joka on kuoleman voittaja ja ikuisen elämän antaja, jokaiselle, joka uskoo häneen. Sellaisiin kysymyksiin kuten, minne kaikki Vedenpaisumuksen vedet menivät tai kuinka vanha maapallo on, ei tässä raamatunkohdassa käsitykseni mukaan viitata.

Olemme samaa mieltä siitä, että kysyttäessä toivomme perustusta saamme rohkeasti tunnustaa, että luotamme elämässä ja kuolemassa itsemme Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen käsiin. Ei Raamatun kohta kuitenkaan tähän rajoitu. Monella ihmisellä on mielessään lukuisia syitä, joiden takia hän pitää kristinuskoa toiveajatteluna ja Raamattua paimentolaiskansojen iltasatuina. Myös he ansaitsevat kuulla perustelut siitä, miten ja miksi Raamatun ilmoitus on totta.

Mitä jos juuri Sinun lapsesi luopuu uskostaan, koska yliopiston professori tekee hänet naurunalaiseksi kysymyksellä: ”Minne vedenpaisumusvedet menivät?” tai: ”Miten kaikki eläimet mahtuivat Nooan arkkiin?”. Mielestämme on paljon järkevämpää ja Raamatun mukaisen varustaa itsemme ja läheisemme vastauksilla. Se ei ole epäuskon – vaan lähimmäisenrakkauden merkki.

Kritisoijan takinkäännös

Alla olevassa loppukaneetissa kritisoija kääntää takkinsa täydellisesti. Ensin hän väittää, että pelkkä Raamattu riittää, mutta lopuksi viittaa lukuisiin asioihin, joita onkin tärkeätä ja hyödyllistä pitää esillä:

Evoluutioteoria ihmisen alkuperän selityksenä on mielestäni aikamme suurin valhe ja lähes kaikkien muiden valheiden äiti. [- -] Jumalan luomia luonnonlakeja tunteville lienee varsin selvää, ettei elottomassa luonnossa tapahdu sellaisia kehityskulkuja, joiden tuloksena syntyisi alkeellisintakaan eliötä. Päin vastoin luonnon omat lainalaisuudet, erityisesti entropian laki, tietojeni mukaan estävät elämän syntymisen elottomista lähtöaineista. Elämää voi syntyä vai vain olemassa olevasta elämästä, mikä on havaittu luonnonlaki. Syntiin langenneessa maailmassa aika on olemassa olevan, Jumalan luoman, elämän vihollinen, koska eliöiden geeniperimään kertyy vaurioita ajan kuluessa. Yksi lääke [evoluutiovalhetta vastaan] voisi siis olla oikea tieto siitä, miten luomakuntamme toimii.

Onko ehkä luonnonvalinta harhaanjohtava sana, koska eihän luonto mitään valitse, vaan tietynlaiset yksilöt menestyvät paremmin tietyissä olosuhteissa kuin toiset? Sokea luolakala selviää paremmin pimeässä luolassa kuin näkevä kala. Sokeus on näissä olosuhteissa etu, kun silmät eivät voi haavoittua teräviin kiviin ja tulehtua. Kukaan ei kuitenkaan voi väittää, että sokea kala olisi monimutkaisempi eliö kuin näkevä kala. Sokea kala on geneettisesti yksinkertaisempi ja köyhempi kuin sen näkevä lajitoveri, jos sokeus on johtunut palautumattomasta perimän muutoksesta.

Oikea tieto siitä, mitä mutaatiot ovat ja mitä ne saavat aikaan, on tärkeää. Mutaatio on satunnainen muutos eliön DNA:n nukleotidijärjestyksessä, jota voi verrata kirjoitusvirheeseen tekstissä. Kirjoitusvirheet tekevät tekstistä huonompilaatuisen samalla tapaa kuin mutaatiot tekevät eliön DNA:sta huonompilaatuisemman. Toinen lääke voisi olla oikea tieto biologian peruskäsitteistä kuten mutaatio ja luonnonvalinta.

Tällä tavalla esitetty tieto on uskoville hyödyllistä kehitysoppiin uskovien väitteitä vastaan. Se, missä hengessä tietoa esitetään, on nähdäkseni yhtä tärkeää kuin se, mitä tietoa esitetään.

Olemme samaa mieltä! Voisimme itse asiassa helposti listata lukuisia artikkeleita, joissa olemme toistuvasti esittäneet juuri tässä kritisoijan listaamia tosiasioita – ja paljon muuta.

Lähdeluettelo ja kommentit
  1. Näiden välisestä erosta, ks. esim https://luominen.fi/se-ei-ole-tiedetta tai https://luominen.fi/muovia-mussuttava-mutanttientsyymi-ei-edista-evoluutiota.
  2. Ks. esim.Cosner, L., Miten 6 000 vuotta ilmenee Raamatusta?, Luominen 19:37–38; ja englanniksi Hardy, C. and Carter, R., The biblical minimum and maximum age of the earth, Journal of Creation 28(2):89–96, August 2014, creation.com/biblical-age-of-the-earth.
  3. Tästä konkreettisena esimerkkinä vaikkapa Jyväskylän kaupunginkirjaston aulassa 2-9.3.2020 ollut luomisnäyttely. Naturalistisen yliopistoväen ja ateistien mielestä se oli järkytys edustaen ”synkkää tieteenvastaisuutta”. Näyttely nostatti melkoisen kohun, erityisesti sosiaalisessa mediassa. Muuan yliopiston biologian lehtori pelkäsi, että seuraavaksi ruvetaan puolustamaan islamin sharialakia. Lue mistä kohussa oikein oli kysymys: https://luominen.fi/kirjastokohu
  4. Sarfati, J., Miksi kirkot menettävät nuorisonsa?, Luominen 10:4, Englanniksi luettavissa: creation.com/church-losing-young.
  5. Fideistin mielestä Raamattu yksin riittää uskon puolustamiseen ja perustelemiseen. Esimerkiksi kuuluisa matemaatikko Blaise Pascal (1623 – 1662) oli fideisti. Hänen mielestään Jumala ei tarvitse taivaan lintuja eikä kukkia puolustajikseen. Näinhän se on. Myös Pascalin aikana oli ateisteja, mutta ns. tieteellinen ateismi ja sen materialistinen luomiskertomus olivat tuntemattomia. Tieteen valtakautena materialismi on keksinyt tieteellisen (lue pseudotieteellisen) luomiskertomuksen. Ja koska tiede on niin suuri ja mahtava, 99% ihmisistä (erityisesti teologeista) pelästyy lähes kuoliaaksi, kun materialisti leimaa luomiseen uskovan ”tieteenvastaiseksi”. Tieteenvastaisuus, ”tieteenvastainen asenne” on rumin polttomerkki, jonka tieteen aikakauden ihminen voi saada otsaansa. Tänään Pascal tuskin enää olisi fideisti. Jumala ei tarvitse puolustajakseen lintuja eikä tiedettä, mutta tieteenvastaisuudella pelotetut nuoret tarvitsevat jotain ”kättä pidempää”. (Vuonna 1989 Mikko Tuuliranta kirjoitti kirjan Evoluutio – tieteen harha-askel. Nimi taisi olla ”profeetallinen”: Tiede tulisi pelastaa pseudotieteelliseltä, rahaa ja miestyövuosia syövältä evoluutiotutkimukselta, jollaisia ovat mm. kalliit ns. elämänsyntykokeet. Maailman selittämisen sijasta tieteen, erityisesti biotieteiden resurssit tulisi kohdistaa tutkimukseen siitä, mitä luonto on ja miten se tänään toimii.)