Miten kestämme kuumuuden, jos Auringon valo on seitsenkertainen (Jes. 30:26)?

Saimme kysymyksen koskien Jesajan kirjan lukua 30, jaetta 26, jossa kerrotaan Auringon valon olevan kerran seitsenkertainen. Kysyjä ihmetteli miten tällaisessa kirkkaudessa saati lämmössä voi kukaan olla?

Tarkalleen ottaen ko. jakeessa sanotaan:

"Kuun valo on silloin kuin auringon valo, ja auringon valo on seitsenkertainen, kuin seitsemän päivän valo, sinä päivänä, jona Herra sitoo kansansa vammat ja parantaa siihen isketyt haavat. (Jes. 30:26).

 

Lähdemme selvittämään asiaa kolmen tärkeän vaiheen kautta:

  1. Mikä on konteksti?
  2. Mikä on tekstilaji?
  3. Mitä muualla Raamatussa sanotaan?

Mikä on konteksti?

Tutkittaessa tätä, kuten mitä tahansa muuta ensisilmäykseltä haastavaa Raamatun jaetta, kannattaa aloittaa kontekstin selvittämisestä. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että luemme Raamattua ennen ja jälkeen ko. kohtaa ja katsomme mistä on kyse. Koko luvun 30 kontekstissa näkyy toisaalta Jumalan tuomion sanoja Häntä vastaan niskoittelevaa kansaa kohtaan (jakeet 1-17), ja toisaalta kansan niskuroinnista huolimatta sitä kohtaan armollinen Kaikkivaltias Herra (jakeet 18-25).

Jakeesta 27 alkaen kuvataan sitä, miten Herra sotii. Kuvauksessa käytetään monia kuumuuteen viittaavia ilmaisuja kuten: "hänen vihansa leimuaa", "hänen kielensä on kuin kuluttava tuli.", "Hänen henkäyksensä on kuin tulviva virta", "laskeutuu alas vihan tuimuudessa ja kuluttavan tulen liekissä", "Sillä aikoja sitten on polttopaikka valmistettu, kuninkaallekin se on varattu. Se on syvä ja leveä, sytykkeitä ja polttopuita on paljon. Herran henkäys, kuin tulikivivirta, sytyttää sen."

Jae 26 vaikuttaa jäävän armosta kertovan tekstijakson ja tuomion julistamisen väliin: sen voisi periaatteessa lukea kumpaan jaksoon tahansa. Tätä pohditaan lyhyesti tulkintavaiheessa.

Mikä on tekstilaji?

Toinen kriittinen asia on tekstin laji, joka tulee tunnistaa. Luvussa 30 on monessa kohtaa nähtävissä heprean kielen runous, joka ilmaistaan rinnastusten eli parallelismin kautta. Esimerkiksi jakeessa kolme näkyy synonyyminen parallelismi, jossa yhden toteamuksen jälkeen sanotaan sama asia hieman toisin sanoin: "Häpeäksi koituu teille faraon turva, häväistykseksi suojan etsiminen Egyptin varjosta." Luvusta 30 löytää helposti myös muita vastaavia esimerkkejä, eli tekstilaji on runous.

Runoudessa asioita voidaan ilmaista eri tavalla mitä historiankirjoituksessa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö runouden kautta ilmaistut asiat olisivat yhtä tosia. Päin vastoin, usein Raamatussa kuvattu runous on todellisen historian vahvistamaa. Esimerkiksi 1. Mooseksen kirja on narratiivista historiaa, mutta Raamatusta löytyy myös runouden kautta kuvattua luomista.

Esimerkiksi 1. Mooseksen kirjan luomiskertomuksessa kuvataan Auringon ja Kuun luomista historiallisena narratiivina, ilman mitään runouteen viittaavaa:

”Jumala teki kaksi suurta valonlähdettä, suuremman valonlähteen hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Jumala pani ne taivaanavaruuteen valaisemaan maata, hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon ja pimeyden toisistaan.” (1. Moos 1:16-18a)

Ja kuitenkin Psalmissa 19 Aurinkoa kuvataan runouden keinoin:

”Sinne hän on sijoittanut majan auringolle. Se on kuin hääkammiosta lähtevä sulhanen, se riemuitsee kuin sankari juostessaan rataansa. Se nousee taivaiden ääristä ja kiertää niiden toisiin ääriin, eikä mikään voi piiloutua sen helteeltä.” (Ps. 19:5b-7)

Mitä muualla Raamatussa sanotaan?

On myös erittäin tärkeää noudattaa kokonaisvaltaista selitysmetodia, eli tutkia mitä muualla Pyhässä Raamatussa asiasta sanotaan. Tämä perustuu vankkumattomaan vakaumukseen siitä, että Raamattu on Jumalan Sanaa. Raamattu itse kuvaa itseään alkukielessä Jumalan hengittämäksi kirjaksi (2. Tim. 3:16-17). Tämä tarkoittaa sitä, että Jumalan Pyhä Henki on ohjannut Raamatun kirjoittajia ja se on alkukielessä virheetöntä täysin totuudellista meille tarkoitettua ilmoitusta.

Jesajan kirjan kohtaan sopivaa luettavaa ovat esimerkiksi Jeesuksen kirkastuminen vuorella:

"Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä. Hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko, ja hänen vaatteensa tulivat valkoisiksi kuin valo" (Matt. 17:1-2)

 

Toinen hyvä kohta löytyy Ilmestyskirjasta:

"Kaupunki ei tarvitse valokseen aurinkoa eikä kuuta, sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppuna on Karitsa" (Ilm. 21:23).

 

Tulkinta ja johtopäätökset

Miten siis tulkitsemme kyseisen Raamatun kohdan:

"Kuun valo on silloin kuin auringon valo, ja auringon valo on seitsenkertainen, kuin seitsemän päivän valo, sinä päivänä, jona Herra sitoo kansansa vammat ja parantaa siihen isketyt haavat. (Jes. 30:26).

Aluksi todettakoon kysymyksestä "onko vertaus kuvaannollinen", että hyvin usein (ellei aina?) vertaus on kuvainnollinen. Eihän Jeesuskaan ole oikea konkreettinen ovi (Joh. 10:7) tai tai fyysisesti käveltävä tie (Joh. 14:6), mutta silti vertaukset viestivät Hänen totuudellisesta luonteestaan ainoana Ovena Taivaaseen ja ainoana Tienä Isän luo (eikä siltä tieltä tyhmäkään eksy; Jes 35:8).

Yhtäältä Jes. 30:26 voi kertoa Jumalan tuomiosta, jolloin vihollistaan vastaan sotiva Jumala astuu alas kuluttavan tulen liekeissä ja jolloin Herran henkäys on kuin tulikivivirta.

Toisaalta jos miettii Israelin maan nopeasti tulevaa pimeyttä aikana jolloin keinovaloa ei tiettävästi ollut, kohdassa kirkkaudesta voi yksinkertaisesti olla kyse valaistuksen voimakkuudesta. Valaistusvoimakkuus E kuvaa tietylle pinta-alalle lankeavan valovirran määrää. SI-järjestelmässä sen mittayksikkö on luksi (lx). Esimerkiksi tähtien valon valaistusvoimakkuus on 0,005 lx kun taas auringonvalolla kirkkaimmillaan jopa 100 000 lx. Myös kotiin myydään valaisimia eri kirkkausasteilla ja toista paljon kirkkaampi valo ei ole yhtään sen kuumempi. Valaisimessa osa valaistukseen käytetystä energiasta hukkuu lämpönä, mutta lämmönhukka ei välttämättä korreloi valaistusvoimakkuuteen.

Valaistuseronäkemystä tukee Ilmestyskirjan maininta siitä, että Karitsa on lamppunamme. Tuskin me Hänen läsnäolossaan korvennumme sen enempää kuin Jeesuksen kolme "tukioppilasta" kirkastusvuorella. Jos koemme lämpöä Hänen läsnäolossaan, se on varmaankin täydellisen miellyttävää eikä polttavan kuumaa.

Olisimme siis edellä mainituista syistä taipuvaisia näkemään kirkkauden valoisuuden siunauksena, emme tuhoavana tulena, mutta voimme olla väärässäkin.