Charles Lyell – mies, joka yritti kirjoittaa historiaa uudelleen

Russell Grigg

CHARLES LYELL (1797–1875) tunnetaan parhaiten teoksen Principles of Geology1 [Geologian periaatteet] kirjoittajana. Darwin luki sen kaksi ensimmäistä osaa kuuluisalla matkallaan HMS Beagle -laivalla. Kirjat saivat Darwinin uskomaan pitkiin geologisiin aikakausiin, joista hän sai tarvitsemansa pitkät aikajaksot (miljoonia tai miljardeja vuosia), jotta hänen evoluutioteoriansa toimisi.

Koulutus

Charles syntyi Skotlannissa vanhimpana kymmenestä lapsesta. Hän kävi yksityiskouluja ja opiskeli sitten Oxfordin yliopistossa. Hän suoritti Bachelor of Arts (B.A.) -tutkinnon vuonna 1819 ja Master of Arts (M.A.) -tutkinnon vuonna 1821. Oxfordissa hän osallistui William Bucklandin geologian luennoille ja teki hänen kanssaan geologisen tutkimusmatkan Skotlantiin. Myöhemmin hän osallistui useille geologisille kiertueille ja fossiilien etsintämatkoille Euroopassa.2

Hän oli opiskellut oikeustiedettä ja hänet nimitettiin asianajajaksi3 vuonna 1825, mutta hän kärsi heikosta näkökyvystä ja jätti lakimiehen ammatin vuonna 1827. Sen jälkeen hän omistautui geologialle. Vuodesta 1831 vuoteen 1833 hän toimi geologian opettajana King’s Collegessa Lontoossa.

Geologia 1800-luvulla

Geologian alalla oli 1800-luvun alussa kaksi pääasiallista koulukuntaa.

1. Useimmat johtavat geologit olivat katastrofisteja (luonnonmullistusten kannattajia). He uskoivat, että maapallon geologia selittyy parhaiten tuhotulvien seuraamuksina. Monet heistä uskoivat pitkiin aikakausiin ja useisiin luonnonmullistuksiin. Oli kuitenkin myös monia ”raamatullisia geologeja”, jotka uskoivat, että Nooan vedenpaisumus, sellaisena kuin se on kuvattuna 1. Mooseksen kirjassa, oli maailmanlaajuisena pääasiallinen katastrofaalinen tapahtuma.

Charles Lyell kehitti geologisen järjestelmän, jonka tavoite oli vapauttaa tiede Mooseksesta

Charles Lyell kehitti geologisen järjestelmän, jonka tavoite oli vapauttaa tiede Mooseksesta

2. Toisen näkemyksen mukaan kaikki geologiset ilmiöt olivat yksinomaan seurausta prosesseista, jotka toimivat nykyään maapallolla.4 Tämä uskomus hylkäsi Raamatun ja siten myös luomis- ja vedenpaisumuskertomukset, jotka on tallennettu 1. Mooseksen kirjaan. Tämän kannan puolestapuhujat olivat joko salaisia ateisteja tai deistejä, jotka myönsivät, että Maalla on täytynyt olla alkusyy. He eivät kuitenkaan olleet valmiita lukemaan tuota syytä Raamatun Jumalan ansioksi. Charles Lyell oli yksi sellainen deisti. Kirjassaan Principles of Geology hän viittasi ”luovaan älykkyyteen”, jolla on ”kaukokatseisuutta, viisautta ja voimaa”, mutta hän ei tunnustanut sitä, että tämä ”Ääretön ja Ikuinen Olento”5 olisi tosiasiallisesti viestinyt ihmiskunnan kanssa.

Lyell kiisti, että maapallon historiassa oli tapahtunut luonnonmullistuksia–ei kuitenkaan viittaamalla vastakkaiseen todistusaineistoon, vaan pitäytymällä siihen käsitykseen, että mitään sellaista tapahtumaa ei ollut mahdollista tutkia.6 Mutta sama ongelma koski myös hänen omaa näkemystään rauhallisesta menneisyydestä. Menneiden tapahtumien selvittämiseen tarvitaan silminnäkijätodistus. Lyell kieltäytyi hyväksymästä Nooan todistusta vedenpaisumuksesta, joka on tallennettu 1. Mooseksen kirjaan.

Lyellin Geologian perusteet

Osa noin 11 kilometriä pitkästä Niagaran rotkosta, jota vedet Amerikkalaisesta putouksesta (vasemmalla) ja Hevosenkenkäputouksesta (oikealla) ovat kuluttaneet viimeisten 3 800 vuoden aikana.

Osa noin 11 kilometriä pitkästä Niagaran rotkosta, jota vedet Amerikkalaisesta putouksesta (vasemmalla) ja Hevosenkenkäputouksesta (oikealla) ovat kuluttaneet viimeisten 3 800 vuoden aikana.

Lyellin tavoitteena tässä kolmiosaisessa teoksessa (1830–33) oli ”vapauttaa tiede Mooseksesta”7 eli irrottaa geologia 1. Mooseksen kirjan ajanmäärittelystä ja siten pyyhkiä pois Raamatun varhaishistoria. Tämän hän kertoi luottamuksellisesti kirjeessään ystävälleen, geologille ja naturalistitoverilleen George Poulett Scropelle, jonka aikomuksena oli kirjoittaa arvostelu Lyellin Principles of Geology -teoksen ensimmäisestä osasta Quarterly Review -lehteen:

”Olen varma, että saatat saada Q. R.:ään [Quarterly Review] sen, mikä vapauttaa tieteen Mooseksesta … . Kehittelin viisi tai kuusi vuotta sitten ajatuksen, että jos koskaan Mooseksen geologian voisi asettaa kyseenalaiseksi [s.o. kieltäytyä tunnustamasta – toim.huom.] herättämättä suuttumusta, niin se voisi tapahtua historiallisessa yhteydessä, ja sinun täytyy tehdä yhteenveto minun kirjoituksestani … .”8

Hän sanoi myös: ”Toivon, että ihmiset … eivät muodosta mielipidettään siitä, mitä historia on tallentanut.”8 Hän tarkoittaa 1. Mooseksen kirjan tallentamia historiallisia selontekoja luomisesta ja vedenpaisumuksesta, jotka ovat todisteita Jumalan yliluonnollisesta voimasta sekä siitä, että Hän tuomitsee synnin.

Lyellin Principles -teoksen alaotsikko oli ”Tarkoituksena yritys selittää Maan pinnan aikaisemmat muutokset viittaamalla nykyään toiminnassa oleviin aiheuttajiin”. William Whewell uudelleenmuotoili tämän näkemyksen ”uniformitarianismiksi” vuonna 1832 ja termi jäi pysyväksi.

Lyell osoitti halveksuntansa niitä kohtaan, joiden saattoi odottaa vastustavan hänen hyökkäystään Raamatun arvovaltaa ja kristinuskoa vastaan, kun hän kirjoitti kirjeessään Scropelle:8 ”Jos et saavuta heistä voittoa, mutta ylistät nykyajan ennakkoluulottomuutta ja suoruutta, piispat ja valistuneet pyhimykset liittyvät meihin väheksyen sekä muinaisia että nykyajan luonnontutkija-teologeja.”9

Stephen Gouldin arvio

Edesmennyt Harvardin yliopiston geologian professori Stephen Jay Gould kirjoitti: ”Lyellin suuri kirjoitelma ei ole, kuten niin usein esitetään, oppikirja, joka tiivistää kaiken vallitsevan tietouden järjestelmälliseen tapaan, vaan se on intohimoinen katsaus tukemaan yksittäistä, hyvin muotoiltua todistelua [uniformitarianismin puolesta – toim. huom.], jota heltymättömästi iskostetaan ihmisten mieliin. … Totuuden tulisi päästä voitolle loogisen perustelun voimalla ja asiakirjatiedon runsaudella, ei puhetaidon väkevyydellä.”10

Gould: ”Charles Lyell oli ammatiltaan lakimies … [ja hän] turvautui kahteen ovelaan keinoon vakiinnuttaakseen uniformitarianistiset näkemyksensä ainoaksi oikeaksi geologiaksi. Ensinnäkin hän pystytti olkinuken11 tuhottavakseen… Itse asiassa katastrofismin kannattajat olivat paljon enemmän kokeellisesti suuntautuneita kuin Lyell. Geologinen aineisto näyttää todellakin vaativan luonnonmullistuksia: kalliot ovat sirpaloituneita ja vääntyneitä; kokonaisia eliökuntia on pyyhkiytynyt pois. Sivuuttaakseen tämän kirjaimellisen ilmentymän, Lyell korvasi todistusaineiston mielikuvituksellaan. … Toiseksi Lyellin ’yhdenmukaisuus’ [engl. uniformity] on väitteiden sekasotku.”12

Gouldin yhteenveto: ”Lyell ei ollut totuuden ja kenttätyön puhtoinen ritari, vaan lumoavan ja erikoisen, ajan kierron tasaiseen olotilaan ankkuroidun teorian tarkoituksellinen levittäjä. Hän yritti puhetaidollaan samaistaa tämän itsellisen teorian järkiperäisyyteen ja vilpittömyyteen… .”13 Edelleen: ”… on historian ironiaa, että Lyell voitti. Hänen tulkinnastaan tuli geologian puolivirallinen hagiografia [halventava nimitys tarpeettomasti ylistävälle, tavallisesti pyhimyselämäkerralle, joka yhdistää historiaa, inspiroivia tarinoita ja legendoja – suom.huom.], jota julistetaan oppikirjoissa vielä tänäkin päivänä. Ammattihistorioitsijat tuntevat alansa tietysti paremmin, mutta heidän viestinsä on harvoin saavuttanut viroissa toimivat geologit, jotka tuntuvat kaipaavan näitä yksinkertaisia ja sankarillisia tarinoita.”14

Lyell ja Darwin

Charles Darwin luki Lyellin teoksen Principles of Geology matkallaan Beagle-laivalla ja löysi sieltä pitkät ajanjaksot, joita hän tarvitsi saadakseen evoluutioteoriansa toimimaan

Charles Darwin luki Lyellin teoksen Principles of Geology matkallaan Beagle-laivalla ja löysi sieltä pitkät ajanjaksot, joita hän tarvitsi saadakseen evoluutioteoriansa toimimaan.

Darwin luki kaksi ensimmäistä osaa Lyellin teoksesta Beagle-laivalla. Sen seurauksena hän perusti evoluutioteoriansa Lyellin virheelliseen teoriaan maapallon pitkästä iästä.15 Kun Darwin palasi Englantiin lokakuussa 1836, pääasiassa Charles Lyell tutustutti hänet pikaisesti oman aikansa merkittäviin tiedemiehiin.

Vuonna 1858, sen jälkeen kun Darwin oli saanut Alfred Russel Wallacelta16 kirjeen, jossa esitettiin teoria sopeutuneimman eloonjäämisestä samaan tapaan kuin Darwinin omassa teoriassa, Lyell nimenomaisesti ehdotti, että tämä kirje luettaisiin Linné -yhdistyksen17 kokouksessa heinäkuun ensimmäisenä päivänä 1858. Samalla luettaisiin erään Darwinin julkaisemattoman esseen tiivistelmä vuodelta 1844 ja tiivistelmä Darwinin kirjeestä vuodelta 1857 amerikkalaiselle kasvitieteilijälle Asa Graylle. Lyell luki ensin Darwinin materiaalin. Sitten Hooker luki Wallacen tutkielman. Tämä antoi hataran ajallisen ja nimien aakkosiin perustuvan etusijan Darwinille.

Lyell kuoli vuonna 1875 ja hänet haudattiin Westminster Abbey´hin. Seitsemän vuotta myöhemmin hänen ystävänsä ja Raamatun hylkääjätoverinsa Charles Darwin seurasi häntä sinne.

Lähdeluettelo ja kommentit
  1. Lyell, C., Principles of Geology, Editions 1–8 & 10–12, John Murray, London, 1830 to 1875; 9th Edition, Little, Brown & Co., Boston, USA, 1853.
  2. Yksi näistä, matka Rein-jokea pitkin ja Sveitsin läpi, oli pidennetyllä kuherruskuukausimatkalla sen jälkeen, kun hän nai Mary Honerin 12.7.1832. Heillä ei ollut lapsia. (Encyclopaedia Britannica.)
  3. Britanniassa lakimies, jolla on oikeus toimia asianajajana korkeammissa oikeusasteissa.
  4. James Hutton (1726–1797) oli silloin tärkein asian puolestapuhuja. Hän julisti, että Maan geologiassa ”ei ole jälkeäkään alusta - eikä loppua näkyvissä”. Katso Grigg, R., James Hutton. Mies, joka vääristi aikaa, Luominen 16:41-44. Alkuperäisjulkaisu Creation 36(3):20–23, 2014 creation.com/james-hutton. Katso myös teknisempi lähde Reed, J., St Hutton’s Hagiography, J. Creation 22(2):121–127, 2008; creation.com/st-huttons-hagiography
  5. Lyell, C., Ref. 1, 1st Ed., Vol. III, pp.384–85.
  6. Gould, S.J., Time’s Arrow, Time’s Cycle, Harvard University Press, 1987, p. 124.
  7. Catchpoole, D., and Walker, T., Charles Lyell’s hidden agenda—to free science “from Moses”. creation.com/lyell, 19 August 2009.
  8. Charles Lyellin kirje George Poulett Scropelle, 14.6. 1830, Life, Letters and Journals of Sir Charles Lyell, Edited by his sister-in-law, Mrs Lyell, John Murray, 1881, Vol. I, pp. 268–71.
  9. Tarkoittaa niitä, jotka esittävät Jumalan olemassaolon todisteeksi asioita, joita nähdään luonnossa (kuten tarkoituksenmukaisuus ja suunnittelu).
  10. Gould, S.J., Ref. 6, pp. 104–105, 107.
  11. Olkinukke tai olkiukko (englanniksi straw man): Henkilön todellinen kannanotto jätetään huomiotta ja sen sijasta esitetään vääristelty, liioiteltu tai heikompi muunnos. Tämä tehdään yleensä tarkoituksella (kuten tässä tapauksessa), koska muunnos on helpompi mitätöidä tai saattaa huonoon valoon kuin vastapuolen oikea kannanotto. – suom. huom.
  12. Gould, S.J., Catastrophes and steady state earth, Natural History, 84(2):15–16.
  13. Gould, S.J., Ref. 6, p. 115.
  14. Gould, S.J., Ref. 6, pp. 111–112.
  15. Lyell uskoi myös, että ”luova voima” oli tehnyt biologiset lajit nykyiseen muotoonsa niiden nykyisessä sijaintipaikassa. Tämä soti raamatullista näkemystä vastaan. Sen mukaan tapahtui lajien hajaantuminen ja muuntelua sen jälkeen, kun Nooan arkki oli rantautunut Araratin vuorille. Sellainen vihamielisyys Raamatun luomiskertomusta kohtaan saattoi rohkaista Darwinia hylkäämään sen.
  16. See Grigg, R., Alfred Russel Wallace: ‘co-inventor’ of Darwinism, Creation 27(4):33–35, 2005, creation.com/alfred-wallace.
  17. Huomaa: nimetty ”taksonomian isän” Carl von Linnén (1707–1778) eli Linnaeuksen mukaan.

RUSSELL GRIGG, Filosofian maisteri
Grigg oli teollisuuskemisti, ennen kuin hän palveli 20 vuotta Ulkomaiden lähetystyöntekijäin yhteisössä (Overseas Missionary Fellowship, nykyään OMF International). Hän kuuluu Creation Ministries Internationalin Australian toimipisteen henkilökuntaan.

Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla. creation.com