Onko brittiläisessä kansallismuseossa lohikäärmeitä?

Onko brittiläisessä kansallismuseossa lohikäärmeitä?
Amelia Hunter

Joutsenlisko-lohikäärme.1 Kyllä, luit aivan oikein. Kyseinen nimi on annettu joillekin varhaisimmista joutsenliskofossiileista [Plesiosaurus], jotka löydettiin Englannista kuuluisilta Lyme Regisin fossiilikentiltä. Suurin osa Lontoon luonnonhistoriallisen museon* kävijöistä ei odottaisi löytävänsä museon kokoelmista lohikäärmeitä [Ks. Suomi-huomio alempaa.*]. Kuitenkin Thomas Hawkins, varhainen fossiilien keräilijä, löysi 1830- ja 1840-luvuilla useita joutsenlisko-lohikäärmeitä [Dragon Plesiosauri]. Myöhemmin British Museum hankki kyseiset löydöt kokoelmiinsa.

Kirjoittaessaan kirjaansa vuonna 1840 Hawkins tunnisti löytönsä eläimiksi, jotka noihin päiviin asti oli tunnettu lohikäärmeinä – tässä tapauksessa merilohikäärmeinä. Hän antoikin kirjalleen nimeksi The Book of the Great Sea Dragons, Ichtyosauri and Plesiosauri [Kirja suurista merilohikäärmeistä, kalaliskoista ja joutsenliskoista]. Hawkins ei ollut yksin ajatustensa kanssa. Itse asiassa hänen kaivauksillaan vuonna 1832 työskennelleet miehet kutsuivat löytämiään joutsenliskojen jäänteitä alun alkaenkin läntisen Englannin murresanalla ”dragern”.2

Monet Hawkinsin kokoelman merilohikäärmeistä olivat itse asiassa Mary Anningin (ks. creation.com/mary-anning) löytöjä Lyme Regisistä. Anning oli aikansa ansioitunut harrastelijapaleontologi, joka niitti myös kansainvälistä mainetta. Hänen saavutuksiinsa kuuluu kaikkien aikojen ensimmäinen täydellisen joutsenliskon löytö vuonna 1823, ensimmäinen oikein tunnistettu brittiläinen lentolisko [Pterosauri] vuonna 1828 sekä useita kalaliskofossiileja.

Suomen lippu

Suomi-huomio

*Artikkelissa viitatut fossiilit menivät 1830-luvulla British Museumiin, jota kutsutaan suomeksi samalla nimellä. Museon luonnonhistoriallinen kokoelma siirrettiin 1860-luvulla varta vasten tehtyyn uuteen rakennukseen, joka v. 1963 erosi British Museumista ja joka tunnetaan nykyään suomeksi Lontoon luonnonhistoriallisena museona (engl. British Museum of Natural History).

Vuonna 1829 Oxfordin ensimmäinen geologian professori William Buckland esitteli Anningin lentoliskon arvovaltaiselle Lontoon geologiselle seuralle.3 Hän kuvaili sitä ”hirviöksi, jonka kaltaista ei ennen oltu nähty, lukuun ottamatta lohikäärmeitä, jotka esiintyvät romanttisissa tarinoissa ja heraldiikassa [vaakunataiteessa].”4 Lehtien otsikot suitsuttivat Anningia ja hänen ”lentävää lohikäärmettään”.5 Samana vuonna valmistunut, julkaisematon lentoliskoa kuvaava maalaus (ja eräs varhaisimmista lentoliskon malleista) esittää sen eräänlaisena historiallisena lohikäärmeenä tai basiliskina [pahana, tappavana petona].6

Mary Anningin lentävälle lohikäärmeelle annettiin tieteelliseksi nimeksi Dimorphodon macronyx, ja British Museum osti sen kokoelmiinsa vuonna 1835.7 Se on yhä museon omistuksessa, vaikkakaan ei enää esillä.8

Eräälle Thomas Hawkinsin merilohikäärmeistä, jonka museo oli hankkinut omistukseensa vuonna 1848, annettiin uusi, sopivan taiteellinen nimi Thalassiodracon hawkinsii. Se on kreikkaa ja tarkoittaa Hawkinsin merilohikäärmettä. Se on esillä Lontoon luonnonhistoriallisen museon merellisten matelijoiden galleriassa. Myös British Museumin vuonna 1838 Hawkinsilta ostama kalalisko (Ichthyosaurus communis) on yhä esillä leimauslyhenteellä HAWK. SEA-DRAG.9

Lontoon luonnonhistoriallisen museon perusti Sir Richard Owen. Hän oli luonnontieteilijä, jonka käsialaa ovat monet uudet tieteelliset nimet, kuten aiemmin mainittu Thalassiodracon hawkinsii vuodelta 1840. Sir Richard keksi nimen dinosaur (”suuri tai hirveä lisko”) vuonna 1841 nimetäkseen tuona aikana löydettyjä uusia matelijoiden fossiileja. Teknisesti ottaen tämä kategoria ei alun perin sisältänyt joutsenliskoja, kalaliskoja eikä lentoliskoja. Lopulta kuitenkin miltei kaikkia niitä eläimiä, jotka oli aiemmin tunnettu lohikäärmeinä, alettiin yleisesti nimittää dinosauruksiksi.

Se tosiasia, että löytymisensä aikoihin nämä fossiilit niin helposti tunnistettiin lohikäärmeiksi ja että ympäri maailman eri kulttuuripiirien ihmisillä on säilynyt muistoja ajoista, jolloin heidän esi-isänsä tunsivat lohikäärmeet, on jyrkässä ristiriidassa evoluutiouskomuksen kanssa, jonka mukaan tällaiset (uudelleen nimetyt) pedot kuolivat sukupuuttoon paljon ennen ihmisen ilmestymistä. Joka tapauksessa kaikki tämä vahvistaa Raamatun historiallisen kuvauksen, jonka mukaan kaikki eläinten ryhmät, yhä vielä elävät tai sukupuuttoon kuolleet, luotiin saman kuuden päivän jakson aikana kuin ensimmäinen ihmispari ja ne elivät ihmisten rinnalla.

Mitä nimi merkitsee? Onko jollain muulla tavalla nimetty lohikäärme edelleen lohikäärme? Jos näin on, brittiläisessä kansallismuseossa on näytteillä lohikäärmeitä.

Mary Anning (1799-1847)

maalaus Mary Anningistä (WikiCommons)

Mary, harras kristitty, käytti koko elämänsä keräten ja välittäen fossiileja, joita hän kaivoi esiin jyrkistä rantakallioista Kanaalin varrelta Lounais-Englannin Lyme Regisistä. Hän oli jopa inspiraation lähde sanaleikille, jolla kansan parissa harjoitettiin s-kirjaimen lausumista: ”She sells sea-shells by the sea-shore” [Hän myy simpukan kuoria meren rannalla].

Vaikka Anning sai elinaikanaan vain harvoin ansaitsemaansa arvostusta, hänet valittiin vuonna 2010 brittiläisen tieteen kymmenen kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimman naishahmon joukkoon.

Maryn monet tärkeät löydöt (ks. pääteksti), jotka epäilemättä hautautuivat vedenpaisumuksen aikana, ovat auttaneet meitä ymmärtämään muinaisten merten elämää; vaikkakin historia – valitettavasti – on väittänyt häntä evoluution esitaistelijaksi.

Oheinen muotokuva Anningista ja hänen uskollisesta koirastaan Traystä on esillä Lontoon luonnonhistoriallisessa museossa. Lisää Mary Anningin kiehtovasta elämästä englanniksi, ks. creation.com/mary-anning.

Lähdeluettelo ja kommentit
  1. Hawkins, T., The Book of the Great Sea-Dragons, Ichthyosauri and Plesiosauri, William Pickering, London, 1840.
  2. Hawkins, T., Memoirs of Ichthyosauri and Plesiosauri, Relfe and Fletcher, Lontoo, p. 41, 1834.
  3. McGowan, C., The Dragon Seekers: How an extraordinary circle of fossils discovered the dinosaurs and paved the way for Darwin, Perseus Publishing, Cambridge, Massachusetts, 2001.
  4. Transactions of the Geological Society (February 1829), in Emling, S., The Fossil Hunter, Palgrave Macmillan, New York, 2009.
  5. American Museum of Natural History, Happy Birthday Mary Anning! (2014); amnh.org.
  6. Martill, D.M., Dimorphodon and the Reverend George Howman’s noctivageous flying dragon: the earliest restoration of a pterosaur in its natural habitat, Proc. Geol. Assoc. 125(1):120–130, 2014 | doi:10.1016/j.pgeola.2013.03.003.
  7. Martill, viite 6.
  8. Emling, S., The Fossil Hunter, Palgrave Macmillan, New York, 2009.
  9. Nelson, V., Dire Dragons, Untold Secrets of Planet Earth Publishing Company, Red Deer, Alberta, Canada, 2011.

AMELIA HUNTERAmelia Hunter on (ammatillisista syistä) erään australialaisen tutkijan nimimerkki. Hän on huomannut luomis/evoluutio-kysymyksen tärkeäksi erityisesti nuorten ihmisten uskonelämän kannalta.

Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla. creation.com