Ota rauhallisesti ja valitse harkiten mitä puolustat

Carl Wieland

Luomistiede esitetään hyvin usein väärässä valossa. Koska sen lähtökohtana on Raamattu, väitetään, että sillä ei ole mitään tekemistä tieteellisen tutkimuksen kanssa. Sanotaan, että tiede esittää kysymyksiä – ja etsii sitten vastauksia. Joten jos aloitetaan vastauksilla, miten sitä voi kutsua tieteeksi?

Emme kuitenkaan väitä Jumalan ilmoittaneen kaikkea mahdollista tietoa Sanassaan. Toki kuitenkin väitämme, että se mitä Hän selvästi on ilmoittanut todellisuudesta (tieteestä, historiasta), on totta eikä tarua. Ja tähän ei sitten mitenkään liity ”pölkkypäinen kirjaimellisuus”, ”kirjanpalvonta” tai ”kirjallisuudenlajin huomiotta jättäminen”.

Creation-lehti [jonka suomenkielinen sisarjulkaisu Luominen-lehti on] ja creation.com-verkkosivut ovat artikkeleissaan jo osoittaneet, että käytännössä kaikki johtavat heprean kielen tuntijat (myös, ja etenkin ei-uskovat) maailman parhaissa yliopistoissa käsittävät, että 1. Mooseksen kirjan merkitys (eli sen kirjoittajan päivän selvä tarkoitus) on kertoa yksinkertaisesti mutta totuudenmukaisesti ihmisen ja maailman alkuperästä ja historiasta, aivan niin kuin tekstin voi lukemalla ymmärtää pieni lapsikin. Siksi oppi, jossa Jumala loi maailman Sanallaan kuudessa tavallisessa päivässä vasta vähän aikaa sitten, vedenpaisumus oli maailmanlaajuinen jne., ei ole jonkin 1900-luvun liikkeen kummallinen keksintö, vaan siihen päädytään väistämättä, kun tekstiä tutkitaan vilpittömästi ja asiantuntevasti. (Ks. artikkeli Ensimmäinen Mooseksen kirja on historiaa ja englanniksi 1. Mooseksen kirjaan liittyviä kysymyksiä ja vastauksia.)

Teksti kuitenkin antaa vain ääriviivat, ikään kuin kulmapylväät kehykselle, jonka sisällä voimme tulkita tosiasioita ja sovitella niitä yhteen. Se ei anna kaikkia vastauksia. Paremminkin se estää meitä tuhlaamasta aikaa väärästä suunnasta etsimiseen selvittäessämme ihmisen ja maailman historian kiehtovia yksityiskohtia.

”Ahaa!” sanovat kreationistien vastustajat. ”Huomaatteko? He myöntävät, että heidän tutkimuksiaan rajoittaa raamatullinen viitekehys. Evoluutiotiedettä tehdään avoimin mielin ja totuutta objektiivisesti etsien.” Tämä ei pidä paikkaansa. Evoluutiotieteessäkin on tiukkoja sääntöjä (ks. artikkeli Se ei ole tiedettä ja englanniksi creation.com/the-rules-of-the-game). Kaikkia mahdollisia evoluutiomekanismeja saa vapaasti pohtia ja ehdottaa, mutta vain sellaisia selityksiä on lupa tarjota, joiden mukaan aine on itse vastuussa järjestyksestään ja monimutkaisuudestaan – eli yliluonnollista luomista ei ole koskaan voinut olla. Ja kaikessa tässä meidän on muistettava, että alkuperätiede, olipa se millaista tahansa, on olemukseltaan erilaista kuin kokeellinen tiede (miten maailmankaikkeus nykyään toimii – painovoima, fysiikka, kemia jne.), koska emme voi suoraan havaita menneitä tapahtumia tai tehdä niillä kokeita.

Tällaisten väärinymmärrysten takia on ehdottoman tärkeää miettiä huolellisesti, mitkä ovat raamatullisen alkuperätieteen perusteet. Päivänselvät asiat, joissa rehellisyyden nimissä ei voi tehdä myönnytyksiä (esim. maailmanlaajuinen vedenpaisumus), on huolellisesti erotettava ”toissijaisista” asioista, joista meidän on oltava tarpeen vaatiessa valmiita luopumaan.

Otetaan esimerkiksi aiemmin hyvin suosittu vesihöyryvaippateoria, jonka mukaan ennen vedenpaisumusta Maata ympäröi erityinen vesihöyryvaippa, joka suojasi maata ja josta vedenpaisumuksen vedet olivat lähtöisin. Tätä pidettiin aiemmin nerokkaana mallina, jolle näytti löytyvän tukea Raamatusta ja joka vaikutti ratkaisseen monia ongelmia.1 Sitä ei kuitenkaan voitu pitää suorana Raamatun opetuksena, ja hyvä näin koska vesihöyryvaippateoria on sittemmin hylätty (ks. englanniksi esim creation.com/hypercanes).

Tämä artikkeli on maaliskuulta 1989, Creation 11(2):4.

Toim. huom.: Koska Creation-lehteä on julkaistu yhtäjaksoisesti vuodesta 1978 asti, katsauksena historiaan julkaisemme joitakin arkistossa olevia artikkeleita uudelleen, kuten tämän. Jos lukijat haluavat käyttää näitä artikkeleita opetuksissaan tai antaa niitä muiden luettaviksi, heitä neuvotaan täydentämään näitä historiallisia artikkeleita ajantasaisemmilla.

Parhaan selityksen etsiminen sellaisilla aihealueilla kuin miten mammutit ”syväjäätyivät”, on innostavaa ja kiehtovaa, mutta selityksiin on aina suhtauduttava varovasti ja niitä on pidettävä alustavina.2 Kutistuuko Aurinko?3 Entä kuupöly?4 Uutta todistusaineistoa tulee jatkuvasti ― joskus vahvistaen olemassa olevaa käsitystä, joskus taas vaatien hylkäämään sen. Niinhän evolutionistienkin on ollut pakko hylätä melkein kaikki todisteet, joilla 1900-luvun alkupuolen koululaisia ehdollistettiin uskomaan evoluutioon (”surkastuneet” elimet [kysymyksiä ja vastauksia englanniksi surkastuneista elimistä], ihmisalkioiden kidusraot Haeckelin väärennettyjen alkiokuvien mukaan [kysymyksiä ja vastauksia englanniksi rekapitulaatioteoriasta], neandertalinihmiset, Piltdownin ihminen jne.).5

Perusasioissa lujana pysyminen ja varovaisempi suhtautuminen toissijaisiin teorioihin ja malleihin pitää huolta siitä, etteivät Raamattuun uskovat kristityt joudu tällä saralla lähimainkaan sellaisen ryöpytyksen kohteeksi kuin mitä Darwinin opetuslapsien on täytynyt kestää.

Lähdeluettelo ja kommentit
  1. Kreationistinen tutkimus vuodelta 1998 osoitti, että oletetussa vesihöyryvaipassa ei olisi voinut olla enempää kuin metrin verran vettä tai muuten maa olisi lämmennyt liikaa. Ks. (englanniksi) http://www.icr.org/research/lv/lv-r05.htm.
  2. Kreationistien nykyisiä käsityksiä mammuteista löytyy (englanniksi) osoitteesta creation.com/mammoths-questions-and-answers ja jääkaudesta osoitteesta creation.com/ice-age-questions-and-answers.
  3. Lisätietoja Auringon kutistumisesta (mukaanlukien se fakta että kaikki kreationistit eivät pidä kutistumista totena) löytyy englanniksi osoitteesta creation.com/is-the-sun-shrinking.
  4. Kreationistien ei pitäisi enää käyttää argumenttia Kuun pölykerroksen paksuudesta. Tämän pääkirjoituksen kirjoittamisen jälkeen kyseinen argumentti kumottiin jo kauan sitten Dr Andrew Snellingin ja David Rushin yksityiskohtaisessa artikkelissa Moon dust and the age of the Solar System, Journal of Creation 7(1):2–42, 1993, ja lyhyemmin artikkelissa Moon-dust argument no longer useful, Creation 15(4):22, Sept.–Nov. 1993. Varhaisemmat (evolutionistien, kuten Petterssonin, tekemät) arviot pölyn kertymisnopeudesta olivat liian suuria. Myöhemmät mittaukset osoittavat, ettei pölymäärä ole tarpeeksi pieni todistamaan, että Kuu on alle 10 000 vuotta vanha, mutta ei se todista päinvastaistakaan.
  5. Valitettavasti Suomessa kouluopetuksessa on yhä kosolti väärää tietoa liikkeellä. Ks. lisätietoja. Suom. Huom.
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla. creation.com