”Tyrmäysiskun” syndrooma

Nyrkkeilijä (mukaillen): ©iStockphoto.com/ZoneCreative

Nyrkkeilijä (mukaillen): ©iStockphoto.com/ZoneCreative

Gary Bates

Ihmiset kertovat meille usein innostuneesti, miten ”lamppu syttyi”, kun he tulivat tietoisiksi luomisesta ensimmäistä kertaa. Monista tulee intohimoisia ”luomisevankelistoja”, jotka jakavat kiihkeästi eteenpäin samankaltaista tietoa, mikä muutti heidän oman elämänsä.

Mutta joskus he huomaavat tämän olevan vaikeaa ja työlästä: Vastaamista kysymykseen toisensa jälkeen, jotta voisi poistaa ihmisten mieliin vuosien saatossa kertyneitä kompastuskiviä. Tämän takia monet kristityt arvelevat virheellisesti, että olisi olemassa jokin parempi tapa saavuttaa suurempia määriä ihmisiä yhdellä kertaa.

Tämä johtaa ilmiöön, jota kutsun ”tyrmäysiskun etsimiseksi”. Tämä nyrkkeilyyn viittaava ilmaus tarkoittaa yhtä ”voittavaa iskua”, joka kukistaa vastustajan kerralla. Monet Raamattuun uskovat palavat halusta löytää myös jonkin hämmästyttävän todisteen, joka olisi ”täydellinen todiste” raamatullisesta luomisesta. Mikä olisikaan parempaa kuin mahdollisuus saavuttaa miljoonia kerralla käyttäen tuollaista ”tyrmäysiskua”. Tämä ainakin tekisi työmme paljon helpommaksi. Mutta mitä evankeliointiin tulee, tämä ei ole kovin todennäköistä. Ihmiset eivät yleensä käänny, kun heille todistetaan ensimmäistä kertaa. Lisäksi mieleeni ei tule yhtään tapausta, jossa yksittäinen nerokas todiste olisi johtanut joukkokääntymisiin.

Hyvää tarkoittavat henkilöt kysyvät meiltä joskus, miksemme käytä jotakin tiettyä mielenkiintoiselta vaikuttavaa argumenttia tai todistetta luomisen puolesta. (Tai jopa kehotamme olemaan käyttämättä sellaista.) Jotkut jopa suuttuvat meille ja sanovat: ”Lopettakaa! Tällä menolla meillä ei ole enää mitään jäljellä. Evoluutioon uskovilla on kaikki todistusaineisto.” Se on ymmärrettävä reaktio, jos on käyttänyt tiettyä lempiargumenttiaan useita vuosia. Tässä kuitenkin tarvitaan viisautta, varsinkin jos kyseinen argumentti ei ole kestävällä pohjalla. Se ei välttämättä ole odotustemme mukainen tyrmäysisku.

Tarkastellaanpa muutamia ”tyrmääviä” todisteita, joita käytetään edelleen. (Lisätietoa viittauksissa tämän artikkelin lopussa ja englanninkielisessä pääartikkelissamme ”Arguments we think creationists should NOT use” [Väitteitä, joita luomiseen uskovien ei tulisi käyttää], osoitteessa creation.com/dontuse. Artikkelia päivitetään säännöllisesti aina kun uutta informaatiota löydetään.)

Näiden esimerkkien jälkeen selitän, miksi mikään ”todiste” itsessään ei ole niin tehokas kuin me ajattelemme sen olevan.

Ihmisten ja dinosaurusten jälkiä samoissa kivikerroksissa Paluxy Riverin alueella Glen Rosessa, Teksasissa.1 Yksikään merkittävä luomiseen uskova järjestö ei hyväksy näitä väitteitä. Tämän pitäisi pysäyttää ajattelemaan, sillä monet näistä järjestöistä, kuten mekin, vertaisarvioittavat tämänkaltaiset väitteet useilla tiedemiehillä, kuten Raamattu ohjeistaa sananlaskuissa: neuvonantajien runsaus tuo menestyksen (Sananl. 11:14; 24:6). Miksi pitää tästä väitteestä kiinni kynsin hampain, kun on jo olemassa vahvistettuja todisteita dinosaurusten olemassaolosta suhteellisen läheisessä menneisyydessä, kuten esimerkiksi pehmytkudoksen löytyminen miljoonia vuosia vanhoina pidetyistä T. Rexin fossiileista (katso creation.com/schweit2)? Tai dinosauruksia esittävät kuvat piispa Bellin haudassa Isossa-Britanniassa (katso Luominen 14 sivut 6–10)? Hänet haudattiin vuonna 1496 kauan ennen kuin kirjallisuudessa oli kuvia dinosaurusten fossiilien rekonstruktioista.

Vuonna 1977 japanilainen kalastusalus sai verkkoonsa sukupuuttoon kuolleena pidetyn ”vesidinosauruksen”, plesiosauruksen, raadon. CMI käytti tätä väitettä aiemmin, mutta lehdessämme Journal of Creation julkaistu tutkimusartikkeli osoitti, että kyseessä oli jättiläishain mätänevät jäännökset.2 Alkuperäisten japanilaisten kuvailujen perusteella raadon tukiranka oli rustoinen kuten hailla eikä luuta kuten plesiosauruksilla. Monet muut rannoille ajautuneet plesiosauruksia muistuttavat raadot on tunnistettu hajonneiksi haiksi, mm. DNA:n perusteella. Miksi käyttää helposti kumottavaa väitettä, kun käytettävissä on useita ”eläviä fossiileja”, mitä ei kyseenalaisteta? Esimerkiksi varsieväkalojen luultiin kuolleen sukupuuttoon dinosaurusten mukana miljoonia vuosia sitten, koska niiden fossiileja oli löydetty dinosauruksia sisältäneistä kerrostumista. Tätä kalaa pidettiin ”välimuotofossiilina” (katso laatikko seuraavalla sivulla) kunnes niitä löydettiin nykyaikana. Meillä on nyt kuvamateriaalia niistä täysin elävinä, uimassa nykypäivän valtamerissä!3 Voimme käyttää jotakin tämän kaltaista näyttääksemme ihmisille, että heidän pitää olla hyvin skeptisiä sen suhteen, mitä heille on opetettu muista niin sanotuista ”välimuotofossiileista”.

Charles Darwin muutti mieltään kuolinvuoteellaan. Tätä käytetään usein. Se perustuu Lady Hopen [Englannissa toiminut evankelista, suom. huom.] väitteeseen. Tämä väite jopa ilmestyi julkaisussa Amercan Baptist Journal. Väite on lähes varmasti epätosi.4 Mutta vaikka se olisikin totta, mitä hyötyä tällaisesta argumentista olisi? Jos johtava luomiseen uskova henkilö alkaisi uskoa evoluutioon, olisiko se todiste evoluutiosta?

Kuun ohut tomukerros todistaa kuun olevan nuori. Kerrotaan, että NASA oli huolissaan, että Apollo-kuulentojen laskeutumismoduulit uppoaisivat tomuun. Tämä väite perustui – kaikkien ajoitusmenetelmien tavoin – oletuksiin eli määritelmiin siitä, paljonko tomua kuuhun kertyy ja johtopäätösten tekemiseen ajassa taaksepäin. Koska he uskoivat miljardeja vuosia vanhaan kuuhun, he odottivat kuussa olevan noin metrin paksuisen tomukerroksen. Tietenkin he havaitsivat vain ohuen tomukerroksen. Mutta tätä ei voi käyttää todisteena nuoresta kuusta. Heidän alkuoletuksensa perustuivat maahan tulevaan meteoriittipölyyn, ja ne on osoitettu vääriksi mittaamalla kuuhun virtaavan pölyn määrää.5 Ohuihin tomukerroksiin perustuvat nuoren kuun argumentit kaatuvat helposti oppineiden vastustajien käsittelyssä.6

Kiinalaiset evankelistat löysivät Nooan arkin. Tämä sensaatiomainen väite on saanut paljon mediahuomiota. Tietenkin olisimme yhtä innoissamme kuin muutkin, jos oikea arkki löytyisi. Kokenut CMI:n edustaja matkusti Hong Kongiin käydäkseen tarkkoja keskusteluja löydön tekijöiden kanssa selvittääkseen, onko löytö lisätutkimuksen arvoinen. Ikävä kyllä, ylitsevuotava määrä todistusaineistoa osoittaa tämän väitteen olevan huijausta. Pieni esimerkki vain yhdestä ongelmasta – jonka muut ammattilaiset ovat vahvistaneet – on puusta löytyvä toistuva korkeanopeuksisen nykyaikaisen konehöylän jälki. Lisäksi hiili-14-iänmääritys, joka usein antaa todellista ikää vanhempia tuloksia, näytti, että useimmat puunäytteet löytöpaikalta olivat aivan liian nuoria – vain kymmeniä tai satoja vuosia vanhoja. Yksi näyte sisälsi säteilyä, joka osoitti, että puiden on täytynyt olla elossa vuoden 1955 jälkeisen atomipommikokeen aikana (lisätietoja viitteessä).7

Onko evoluutioon uskovilla oikeasti suurin osa todistusaineistosta?

Kysyttäessä useimmat kristityt varmaankin uskoisivat, että evoluutioon uskovilla on suurin osa todistusaineistosta puolellaan. Tämän uskominen on lamauttavaa ja yksi syy ”tyrmäysiskun” etsimiseen.

Yritämme kuitenkin selittää, ettei kyseessä ole vastakkainasettelu luomista ja evoluutioita koskevien tosiasioiden välillä, sillä kummallakin osapuolella on itse asiassa samat tosiasiat. Tämän ymmärtäminen on äärimmäisen tärkeää. Me kaikki tarkastelemme samoja fossiileja, samaa DNA:ta ja tutkimme samaa universumia. Mutta me kaikki tulkitsemme näitä tosiasioita omien etukäteen asetettujen maailmankatsomuksellisten ennakkonäkemystemme läpi. Tämä maailmankatsomus puolestaan tekee mahdolliseksi tosiasioiden tulkitsemisen, jolloin niistä tulee ”todisteita” edustetulle näkemykselle. Esimerkiksi kun evoluutioon uskova geologi katsoo Grand Canyonin seinämien sedimenttikerroksia, hän ”näkee” sen todisteena miljoonista vuosista maapallon historiassa. Tämä johtuu hänen ennakkonäkemyksestään (joka hänelle opetettiin koulussa), että kerrokset rakentuivat hitaan, asteittaisen sedimenttikerrostumisen seurauksena vuosien saatossa. Kuitenkin luomiseen uskova geologi voi tulkita tismalleen samat tosiasiat (kerrokset kanjonin seinämissä) ja nähdä ne todisteena Nooan katastrofaaliselle, maailmanlaajuiselle vedenpaisumukselle. Kumpikaan heistä ei ollut paikalla menneisyydessä näkemässä kerrosten muodostumista.

Todistusaineiston tulkitseminen riippuu siitä, mitä maailmankatsomus-silmälaseja ihminen käyttää.

Ennakko-uskomukset historiasta ovat merkittävin suodatin

Lyhyesti sanottuna ei ole olemassa tosiasioita, jotka voisivat pakottaa loppupäätelmän suuntaan tai toiseen, kun yritetään määrittää, mitä tapahtui menneisyydessä, jota ei voi tutkia eikä toistaa. Tehtäessä päätöstä siitä, kumpi sarja tosiasioita/todisteita on järkevämpi, kummatkin osapuolet iskevät pöytään omat maailmankatsomuksensa, kokemuksensa ja ennakkoluulonsa.

Siispä se, minkä uskot olevan alkuperämme/historiamme, on avain tosiasioiden tulkintaasi. Tiede on joka tapauksessa muuttuvaa. Kukaan tiedemies ei voi väittää tietävänsä kaikkea. Tämän päivän parhaat ”todisteet” (tai pikemminkin niiden tulkinnat) voivat muuttua nopeasti roskaksi huomenna uuden löydön myötä, mistä emme vielä tänään tienneet mitään! Näin jopa havaintoihin, kokeisiin ja toistoon perustuva tiede toimii.8 Ja vaikka olisikin mahdollista löytää jokin ”tyrmäävä” todiste, on hyvä muistaa, mitä Jeesus sanoi (Luuk. 16:31): ”Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin eivät he usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös.” On olemassa reilusti todisteita siitä, että ylösnousemus tapahtui oikeasti, mutta useimmat eivät vieläkään ole vakuuttuneita (katso creation.com/res).

Grand Canyon. Kuva: Gary Bates

Grand Canyon. Kuva: Gary Bates

Paras taktiikka – lasien vaihto!

Todellinen tehtävä on siis auttaa kaikkia, myös evoluutioon uskovia, ymmärtämään, että meillä kaikilla on ennakkoluulojen ”silmälasit” tai suodattimet, jotka saavat meidät näkemään tosiasiat tietyillä tavoilla. Tämä on erityisesti totta kristittyjen kohdalla ja siksi se on CMI:n palvelutehtävän ydinalueita.

Tämän artikkelin alussa kerroin, miten monella ”lamppu syttyi” kun he kuulivat luomisesta. Tämä johtui siitä, että autoimme heitä vaihtamaan silmälasejaan (vaikka he eivät aina ymmärräkään sitä heti). He eivät enää näe vertauskuvallista todistevuorta, mikä evoluutioon uskovilla näennäisesti on, koska he kykenevät nyt näkemään samat tosiasiat todistevuorena raamatulliselle luomiselle. Siispä jos useampi kristitty ymmärtäisi, etteivät tosiasiat puhu itse puolestaan ja miten evoluutioon uskovat tulkitsevat niitä ennakko-oletusten nojalla, he (Raamatun mukaan):

  1. Olisivat vähemmän huolissaan ja lamaantuneita evoluutioon uskovien väitteistä, kun he esittelevät uusimpia ja suurimpia ”todisteitaan”. (Joh. 14:27)
  2. Kykenisivät kaatamaan argumentit, joita evoluutioon uskovat käyttävät pohjustamaan teorioitaan tunnistamalla, jopa murskaamalla sen maailmankatsomuksen (ennakko-oletuksineen), jolle heidän teoriansa on rakennettu. (2. Kor. 10:3-5). Tämähän on juuri sitä, mitä he pyrkivät tekemään kristityille yrittäessään näyttää, että Raamattu on jollakin tavalla tieteellisesti väärässä.
  3. Voisivat arvioida todistusaineistoa paremmin ja yrittäisivät tehdä vähemmän kompromisseja ”sovittamalla” evolutionistisia ideoita yhteen Raamatun kanssa ajatellen erehdyksessä, että ”tiede” on heidän puolellaan (Room. 12:12).
  4. Pystyisivät paremmin puolustamaan kristillistä uskoamme (1. Piet. 3:15).

Varsieväinen yllätys

Varsieväkala (Latimeria chalumnae) tunnettiin ennen vain fossiilien perusteella (huomaa erinomainen säilyminen kuvassa ylävasemmalla). Evoluutioon uskovat arvelivat sen kehittyneen noin 400 miljoonaa vuotta sitten ja kuolleen sukupuuttoon 65 miljoonaa vuotta sitten. He olivat hämmästyneitä, kun kalastajat vetivät verkoillaan elävän varsieväkalan pinnalle Madagaskarin rannikolla vuonna 1938.

Tämän jälkeen on pyydystetty muitakin varsieväkaloja, esimerkiksi Indonesian vesialueilla. Kuvassa alhaalla vasemmalla on konservoitu yksilö, joka pyydystettiin Komoreilla vuonna 1974. Nyt saattaa herätä kysymys: ”Miksei mitään evoluutiota ole tapahtunut koko tänä oletettuna aikana?” Evoluutioon uskovat esittävät, että kalat olivat niin hyvin sopeutuneita ympäristöönsä, ettei ”valintapainetta” syntynyt. Tämä selitys on tietenkin puutteellinen, kun huomataan, että ”ympäristö” sisältää myös niiden ruoan tai saaliseläimet sekä saalistajat, jotka syövät niitä. Nämä eläimet kehittyvät heidän uskomustensa mukaan jatkuvasti. Siispä väite, että kaikki varsieväkalojen ympärillä kehittyi niiden itsensä säilyessä muuttumattomina satojen miljoonien vuosien ajan, on naurettava (katso creation.com/stasis). Nopea hautautuminen maailmanlaajuisessa vedenpaisumuksessa, ei pitkien ajanjaksojen evoluutio-paradigma, selittää parhaiten varsieväkalojen ja monet sadat muiden ”elävien fossiilien” jäänteet fossiiliaineistossa. Dr Carl Wernerin kirja Living Fossils on upea tietolähde aiheesta värikkäine kuvineen (creation.com/store).

Varsieväkala (Latimeria chalumnae): Fossiili (ylävasemmalla) ja elävä varsieväkala (oikealla). Kuvat: Peter Scoones/Science Photo Library ja Wikipedia

Varsieväkala (Latimeria chalumnae): Fossiili (ylävasemmalla) ja elävä varsieväkala (oikealla). Vuonna 1938 museokuraattori Marjorie Courtenay-Latimer (alavasemmalla) havaitsi yksilön paikallisten kalastajien saaliin joukossa. Kuvat: Peter Scoones/Science Photo Library ja Wikipedia

Lähdeluettelo ja kommentit
  1. Silvestru, E., Human and dinosaur fossil footprints in the upper Cretaceous of North America? J. Creation, 18(2):114-120, 2004; creation.com/paluxy.
  2. Jerlstrom, P. ja Elliot, B., A ‘tail’ of many monsters, J. Creation, 19(2):74-75, 2005; creation.com/monsters.
  3. Catchpoole, D., Correcting the headline: ‘Coelacanth’ yes; ‘Ancient’ no, 13 July 2007; creation.com/coelacanth.
  4. Grigg, R., Did Darwin recant?, Creation 18(1):36–37, 1995; creation.com/did-charles-darwin-recant.
  5. Kuun mitatut arvot eivät ainoastaan olleet ristiriidassa Maan arvoihin, vaan myös Maan tomuvirtauksen laskemisessa oli tapahtunut virhe, joka myöhemmin tunnistettiin.
  6. Snelling, A., and Rush, D.E., Moon dust and the age of the solar system, J. Creation, 7(1):2–42, 1993; creation.com/moondust. On huomioitava, että vaikka alkuperäiset mittaukset olisivatkin olleet oikein, evoluutioon uskovat olisivat väittäneet, että oletus tomuvirtauksen vakioisuudesta oli selvästi virheellinen.
  7. Katso creation.com/noahs-ark-or-what; creation.com/c14-dates-hk-ark; ja creation.com/hkark-position-statement.
  8. Katso luominen.fi/ei-tiedetta.

GARY BATES toimii USA:n Creation Ministries Internationalin johtajana Atlantassa, Georgiassa. Hän on osallistunut CMI:n käymään luominen ja evoluutio -väittelyyn yli 20 vuotta ja on UFO ja avaruusolennot -ilmiön ja sen evoluutioon liittymisen vallitseva asiantuntija CMI:lla.

Creation 34(3):24-27, heinäkuu 2012
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.