Luominen artikkeliarkisto

Evoluutiomyytti konekirjoittaja-apinoista kumottu

Philip Robinson

Kotini kirjahyllystä löytyy melko epätavallinen kirja.¹ Sen ainutlaatuisuus johtuu siitä, että ne viisi tekstisivua, jotka muodostavat sen tekijöiden koko panoksen, ovat apinoiden pohdiskelujen tulosta. Nämä huolellisesti muotoillut kirjoitelmat olivat kuuden sulawesinmakakin (Elmo, Gum, Heather, Holly, Mistletoe ja Rowan) työn tulosta Paigntonin eläintarhassa Devonissa Englannissa vuonna 2002.²

Kokeessa kirjoituskoneen näppäimistö jätettiin 53 päivän ajaksi (1.5.–22.6.2002) apinoiden aitaukseen, jotta nähtäisiin, mitä ne tuottaisivat. Ei liene yllätys, ettei apinoiden kirjoitus ollut mikään kirjallisuuden suurteos. Se koostui enimmäkseen yhdestä ainoasta kirjaimesta (joka sattui olemaan S), eikä yhtäkään sanaa syntynyt. Apinat myös löivät näppäimistöä kivellä ja ulostivat sen päälle.

Tämän kokeen tarkoituksena oli tarjota jonkinlaista konkreettista näyttöä äärettömän apinajoukon teoreemasta. Tämä teoreema väittää, että jos apinoille annettaisiin ääretön määrä aikaa ja ne painelisivat kirjoituskoneen näppäimiä sattumanvaraisesti, ne lopulta tuottaisivat englantilaisen näytelmäkirjailijan ja runoilijan William Shakespearen koottujen teosten täydellisen version. Tämän vuoksi ”kirjalle”, jonka apinat ”tuottivat”, annettiin nimeksi Notes towards the complete works of Shakespeare.

Omasta suosikkikohdastani apinoiden kirjoittaman teoksen sivulta 2, ”SSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSSS”, on vaikea löytää mitään, mikä viittaisi siihen, että Shakespearen veroista tekstiä olisi joskus syntymässä. Paigntonin eläintarhan tutkimusvastaava tri Amy Plowman sanoi: ”Työ oli mielenkiintoista, mutta sillä oli vain vähän tieteellistä arvoa – paitsi että se osoitti ’äärettömän apinajoukon’ teorian virheelliseksi.”³

Monet evoluutioteoreetikot ovat siteeranneet äärettömän apinajoukon teoreemaa ilmaistakseen ajatuksen, että mikä tahansa on mahdollista, kunhan aikaa on tarpeeksi. Näihin kuului tunnettu Julian Huxley (1887–1975), jonka isoisä Thomas Huxley (”Darwinin bulldoggi”) loi termin ”agnostikko”.⁴

Ajatusta kirjoittavista apinoista siteerataan usein jossakin muodossa, jopa arkikeskusteluissa, viestimään sitä, että jokin erittäin epätodennäköinen asia muuttuu mahdolliseksi tarpeeksi pitkän ajan kuluessa. Esimerkkinä mainitaan usein se, että satunnaiset kemikaalit järjestyisivät itsestään elävän, lisääntyvän organismin monimutkaiseksi koneistoksi.

Vuoden 2024 artikkelissa kaksi akateemikkoa Sydneyn teknillisestä yliopistosta (UTS, Australia) pyrkivät osoittamaan selkeästi, että ”äärettömän apinajoukon teoreemasta yleisesti hyväksytty johtopäätös on itse asiassa harhaanjohtava äärellisessä universumissamme”.⁵ Tekijät vertasivat sitä muihin tilanteisiin, joissa matemaattiset päätelmät, olkoonkin ”oikeita”, ovat merkityksettömiä todellisessa maailmassa, kuten kreikkalaisen filosofi Zenonin kuuluisissa paradokseissa.⁶

Äärettömän sijasta he käsittelivätkin niin sanottua “äärellisen apinajoukon teoreemaa”, jossa kaikki parametrit ovat äärellisiä. Kirjoittamiseen käytettävissä olevien apinoiden määrä on rajallinen. Tutkimuksessa käytettiin [virtuaalisia] simpansseja, jotka ovat ihmisapinoita, ja oletettiin, että niiden nykyinen 200 000 yksilön populaatio pysyisi samana tulevaisuudessakin. Vielä tärkeämpää on, että käytettävissä oleva aika on sekin äärellinen – jopa evolutiivisesta näkökulmasta. Näin siksi, että maailmankaikkeus rappeutuu koko ajan (termodynamiikan toinen pääsääntö), ja siksi sillä on täytynyt olla alku jossakin menneisyyden äärellisessä ajankohdassa. Eikä aika tulevaisuuteenkaan päin ole ääretön. Näin siksi, että sama laki määrää, että ilman ulkopuolista väliintuloa maailmankaikkeus tulee lopulta kokemaan lämpökuoleman äärellisessä ajassa. Ja siinä vaiheessa mitään ei voisi enää tapahtua.⁷

Laskelmissa oltiin erittäin avokätisiä: jokainen simpanssi sai painaa satunnaisesti yhtä näppäintä joka sekunti, joka päivä koko elämänsä ajan. Tutkimus päätyi siihen, että jopa sillä tahdilla olisi vain 5 %:n todennäköisyys, että yksittäinen simpanssi onnistuisi elinaikanaan kirjoittamaan sanan ”bananas”. Ja olisi vain 1:10 miljoonaan miljardiin miljardiin todennäköisyys, että se saisi aikaan yksinkertaisen lauseen kuten “I chimp, therefore I am”.⁸ He päättelivät, että “kaikki paitsi kaikkein yksinkertaisimmat ilmaukset ovat sellaisia, ettei niitä mitä todennäköisimmin koskaan tuoteta maailmankaikkeutemme olemassaolon aikana”. Tuoksi olemassaolon ajaksi (alusta loppuun) naturalistiset tutkijat arvioivat vähintään 10¹⁰⁰ vuotta. Se on 1, jota seuraa 100 nollaa – 10 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 000 vuotta! Vaikka 200 000 apinaa kirjoittaisi yhden kirjaimen sekunnissa koko tuon ajan, tutkijat laskivat, että todennäköisyys tuottaa Shakespearen koottujen teosten täydellinen sisältö olisi pienempi kuin yhden suhde 10^{72 448 243} – täysin käsittämätön luku, jossa on yli 72 miljoonaa nollaa.

Artikkelin toinen kirjoittaja, Stephen Woodcock, totesi: ”Tämä on niitä esimerkkejä, joissa matemaattinen käsite ’äärettömyys’ antaa tuloksen, joka on todellisessa maailmassa äärimmäisen harhaanjohtava.”⁹

Artikkelin julkaisun jälkeen Sir Martin Hairer, matematiikan professori Lontoon Imperial College´ssa, kommentoi: ”Sitä ei todellakaan tarvinnut kumota. Kaikki ovat tienneet tämän aina. Maailmankaikkeus voisi kuolla ja syntyä uudelleen miljoonia ja miljoonia kertoja, eikä se silti tapahtuisi.”⁹

Hairer on oikeassa siinä, ettei asiaa edes olisi tarvinnut kumota niiden keskuudessa, jotka tuntevat tieteen ja todennäköisyyslaskennan perusperiaatteet.¹⁰ Mutta hänen väitteensä, että ”kaikki” olisivat jo kauan tienneet tämän olevan virheellistä, ei osu kohdalleen. Jos näin olisi, miksi Paigntonin eläintarhassa tehty koe – jonka tulokset olivat täysin ennalta arvattavia – ylipäätään nähtiin vaivan arvoiseksi? Todellisuudessa äärettömän apinajoukon teoreema elää edelleen keinona puolustaa evoluutiota sen äärimmäisen epätodennäköisten skenaarioiden edessä. Siksi tämä uusi tutkimus, joka pyrkii vihdoin ja lopullisesti kumoamaan ajatuksen, on erittäin tervetullut.

Johtopäätös

Monet evolutionistit kannattavat edelleen ajatusta, että geologian väittämä 4,6 miljardin vuoden ”syvä aika” mahdollistaisi lähes minkä tahansa tapahtumisen täällä maan päällä. Tämä on selvästi näyttöä vailla oleva ja perusteeton uskonvarainen väite. Se on myös epätieteellinen, perin pohjin harhaanjohtava ja ristiriidassa todennäköisyysmatematiikan kanssa.

Sen sijaan Raamattu antaa meille itsensä Luojan silminnäkijätodistuksen. Hän, jolla on ääretön voima ja viisaus, kutsui tämän maailmankaikkeuden olemassaoloon Sanansa voimalla ja on kaiken elämän alkuunpanija. Tälle ihmeelliselle Jumalalle, joka on ilmoittanut itsensä meille, tulee antaa kaikki ylistys ja kunnia.

PHILIP ROBINSON, B.Ed. (Hons), B.Sc. (Hons), M.Div.
Philip Robinson on toiminut vuodesta 2009 lähtien Creation Ministries Internationalin Euroopan toimiston vapaaehtoisena puhujana ja kirjoittajana.