Luominen artikkeliarkisto

Andrew Sibley

Useimmat maailmankaikkeuden tähdet sijaitsevat valtavissa galakseissa. Omassa Linnunradassamme arvioidaan olevan 100–400 miljardia tähteä ja se on niin laaja, että jopa valolta kuluisi noin 90 000 vuotta (nykyolosuhteissa) matkustaa puolelta toiselle. Galaksit puolestaan ovat enimmäkseen galaksiryhmissä. Kun galaksien lukumäärä ylittää tietyn rajan, ryhmiä kutsutaan galaksijoukoiksi. Ne puolestaan voivat sijaita joukkojen joukossa eli superjoukossa. Niitä arvellaan olevan havaittavassa maailmankaikkeudessa noin 10 miljoonaa.

Mutta sitten on todella jättimäisiä, ainutlaatuisia rakenteita, jotka sisältävät kaiken edellä mainitun ja ovat kooltaan paljon suurempia. Niitä sanotaan joskus ”kosmisiksi megarakenteiksi”, ja ne ovat niin valtavia, että ne haastavat vakavasti vakiintuneet kosmologiset teoriat maailmankaikkeuden alkuperästä ja kehityksestä.

Suuri löytö

Tähän mennessä löydetyistä muutamista rakenteista viimeisin on nimetty ”Suureksi renkaaksi”, ja sen halkaisija on noin 1,4 Gly (1 Gly = miljardi valovuotta). Sen löysi Alexia Lopez, tohtoriopiskelija University of Central Lancashiressa (Iso-Britannia).¹

Vuonna 2021 Lopez löysi ”Jättimäisen kaaren” samalta avaruuden alueelta. Se on noin 9,2 Gly:n etäisyydellä Maasta ja halkaisijaltaan 3,3 Gly – noin 1/15 koko havaittavan maailmankaikkeuden säteestä!^2,3 Molemmat ovat näkymättömiä paljaalle silmälle ja jopa teleskoopeille; ne voidaan löytää vain mittaamalla magnesiumin absorptiota kvasaarien valosta.⁴

Muita viime vuosina löydettyjä valtavia rakenteita ovat: Sloan Great Wall (läpimitta 1,5 Gly), South Pole Wall (1,4 Gly) ja Herkuleen–Pohjan kruunun galaksimuuri (10 Gly).

Alkuräjähdyksen perustukset horjuvat

Nämä löydöt ovat ristiriidassa kosmologisen periaatteen kanssa – odotuksen, että avaruus olisi suuressa mittakaavassa tasainen. Tämä periaate on kaiken nykyisen naturalistisen kosmologian keskeinen osa ja perustavanlaatuinen oletus, pitäen sisällään alkuräjähdysteorian kaikki versiot. Vakiintuneen alkuräjähdyskosmologian mukaan, johon kuuluu myös ”inflaatio”, suurimpien rakenteiden pitäisi olla läpimitaltaan korkeintaan 0,4 Gly.⁵

Tähän periaatteeseen viitaten Lopez on ehdottanut: ”Jos huomaamme, että se ei pidä paikkaansa, meidän on ehkä alettava tarkastelemaan toisenlaista teoria- tai sääntöjoukkoa.”²

Royal Astronomical Societyn apulaisjohtaja, tri Robert Massey, sanoo, että tämä on johtamassa ajattelun perinpohjaiseen uudelleenarviointiin:

”Jos nämä rakenteet ovat todellisia, ne antavat ehdottomasti ajattelemisen aihetta kosmologeille ja panevat tarkastelemaan hyväksyttyä käsitystä siitä, miten universumi on kehittynyt ajan myötä.” ¹

Kosmologi Jenny Wagner ei ole vielä valmis hylkäämään kosmologista periaatetta. Mutta hän myöntää, että se on uhattuna, todeten:

”Henkilökohtaisesti en yllättyisi, jos meidän olisi hylättävä kosmologinen periaate tulevien löytöjen jälkeen.” ⁵

Tieteellistä spekulaatiota

Naturalistiset tiedemiehet joutuvat spekuloimaan, miten tällaiset rakenteet muodostuivat. Warwickin yliopiston professori Don Pollacco on ehdottanut, että se saattaa liittyä varhaisen maailmankaikkeuden tiheysaaltoihin, jotka olivat jähmettyneet jonkinlaiseen ”ekstragalaktiseen väliaineeseen”.¹

Luomiseen uskovat tähtitieteilijät ja fyysikot ovat pitkään huomauttaneet, että kosmologiaan liittyy monia oletuksia, joita ei voida testata, joten suosittu malli johtaa haluttuun tulkintaan havaintoaineistosta.⁶ Alkuräjähdysteorian tukemisen sijaan Raamattu kertoo meille, että maa muodostettiin vedestä ja että Jumala levitti taivaat laajaksi avaruudeksi (1. Moos. 1:6–8, Jer. 10:12, 2. Piet. 3:5).

ANDREW SIBLEY B.Sc. (Hons.), M.Sc., M.Phil.
Andrew Sibley työskenteli Isossa-Britanniassa meteorologina 38 vuotta. Hän on jo monien vuosien ajan kirjoittanut säännöllisesti CMI:n julkaisuihin ja toiminut vuodesta 2021 CMI:n Ison-Britannian ja Euroopan työn puhujana ja kirjoittajana. Hän on kirjoittanut teoksen Restoring the Ethics of Creation.