Mikko Tuulirannan arvio Heikki Patrosen kirjasta Fysikaalinen teologia – Tieteellisen materialismin kritiikki, Siniplaneetta 2007, 273 sivua.
Mikko Tuuliranta
Tekijästä:
Heikki Patronen on koulutukseltaan aatehistorioitsija. Hän ei ole koskaan ollut ateisti, vaikka kuuluikin Suomen Kommunistisen Puoleen, SKP:n keskuskomiteaan. Noina aikoina hän vieraili usein Neuvostoliitossa, jossa puolue järjesti keskeisille jäsenilleen koulutustilaisuuksia. Patronen tapasi silloista Neuvostoliiton valtiojohtoa, mm. Michael Gorbatšovin. Ulkokuorestaan huolimatta monet Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsenet eivät Patrosen mukaan olleet ateisteja, vaan ortodoksisen kirkon jäseniä. Pidettiin kuulemma jopa paheksuttavana, jos jonkun komitean jäsenen lasta ei kastettu kirkossa. Patrosen mukaan 2000-luvun Suomi on ateistisempi valtio kuin mitä oli 1980-luvun Neuvostoliitto.
Patronen kirjoittaa, että jo pelkällä olemassaolollaan, vallankumouksen pelolla Neuvostoliitto sai aikaan sen, että lännen kapitalistit olivat pakotettuja myöntämään työväenluokalle kohtuulliset palkat ja työolot, joka johti läntiseen demokratiaan ja hyvinvoivaan suureen keski/työväenluokkaan.
Kirjasta:
Ostimme kirjailijalta 40 kpl. tätä teosta. Itse luin kirjan ensimmäisen kerran vuonna 2008 ja tykästyin siihen, mm. siksi, että teksti on paikka paikoin ”päällekäyvää suorapuheisuutta” värikkäine ilmaisuineen ja vertauksineen, jossa esim. Dawkinsin luonnonvalintaa verrataan sotahulluun militaristiin. Vaikka kirjassa on tieteellisen naturalismin, kuten evoluution kritiikkiä, kirja ei keskity tieteeseen vaan filosofiaan: se on filosofinen tutkimus materialismin olemuksesta ja siinä mielessä aina ajankohtainen.
Kirja on hyvä täydennys/kertaus niille, joita kiinnostaa materialismin ja evolutionismin filosofia ja historia. Fysikaalinen teologia on pureva materialismin ja sen johdannaisten, evolutionismin ja liberaalidemokratian kritiikki Demokritoksesta Francis Fukuyamaan ja Richard Dawkinsiin. Teos koostuu neljästä kirjasta: 1) Materialistisen filosofian kritiikki, 2) Luonnontieteellisen materialismin kritiikki (evolutionismi, Dawkins), 3) Dialektiikan kritiikki (Herakleitos, Hegel ja Marx) ja 4) Yhteiskunnallisen materialismin kritiikki (Fukuyama ja liberaalidemokratia).
Alla lainauksia sisennettyinä sieltä täältä. Lihavoinnit minun samoin kuin hakasulkeet ja hakasulkeissa lainausten välissä olevat täydennykset/selvennykset:
Demokritos* oli niiden tieteellisten materialistien esi-isä, joille jumaluus oli ainetta ja tiede aineellisuuden teologiaa. Nämä tieteen realistit ja antimetafyysikot ovat valmiit puolustamaan mitä tahansa mielikuvituksen tuotetta totuutena, jos sillä vain voidaan välttyä uskolta persoonallisen Jumalan olemassaoloon.
[*Demokritos (460–370 eKr.) oli kreikkalainen filosofi, jota pidetään materialismin perustajana, ja jonka muiston ikuisten ideoiden maailman uskonut Platon (427–347 eKr.) halusi hävittää. Demokritos väitti, että kaikki tapahtuu luonnonpakosta ja että kaikki olemassa oleva, myös sielu, koostuu atomeista. Platonista, Sokrateen (470–399 eKr.) oppilaasta, tämä oli moraalisesti vaarallista oppia, joka johtaa tapojen turmellukseen ja yhteiskuntien tuhoutumiseen.]
Tiede on eittämättä oiva välinen materian olemuksen ymmärtämiseksi, mutta materialismille se ei riitä. Ainoastaan sellainen tiede on hyväksyttävää, joka voi tehdä Jumalan näkymättömäksi sekä ihmisen sielun animaaliseksi, joka on sidottu inhimillisessä moraalissa tuomittuun pahaan, kun se on naturalistista hyvää.
Materialistille atomien liiketilan [ja sähkömagneettisen kentän] häiriö on hengenvapautta.
Joonialainen [”varhaiskreikkalainen”, 6. vuosisata eKr.] luonnonfilosofia on naturalististen luonnontieteiden viitekehys, joka luo ne aprioriset ehdot, jotka määrittävät sen, mitkä tulkinnat luonnosta ovat hyväksyttyjä ja mitkä ei.
Panteismin mukaan todellisuus on jakamaton ilmiömaailma, jossa henki ja aine ovat yhtä. Stoalaisuuden todellisuus, sen ydin on logos, jossa luonto on jumaluus. Stoalaisuuden suurin hyve oli luonnon kanssa sopusoinnussa oleva tila. Kaikki oli hyväksyttävää, sillä se tapahtui luonnon välttämättömyydestä. Fatalismi ja välinpitämättömyys olivat panteismin ja stoalaisen välttämättömyyslogiikan ainaiset seuralaiset.
Hobbes* [on] modernin tieteellisen materialismin eräs pääarkkitehti. Hobbesin luonnontila on kaikkien sotaa kaikkia vastaan. Mutta animaalinen luonnontila on sodan ja rauha ulkopuolella.
[*Thomas Hobbes (1588–1679), engl. filosofi, jonka mukaan ihmiset turvallisuussyistä luopuivat luonnontilasta, joka hänen mielestään oli kaikkien sotaa kaikkia vastaan aina ja kaikkialla (luonto on sodasta syntynyt.) Niinpä ihmiset päättivät solmia ”yhteiskuntasopimuksen” ja luovuttivat oikeutensa valtiolle. Pääteos Leviathan, 1651.]
1600-luku oli nousevan materialismin vuosisata ja ilmeni rationalismina. 1700-luvulla siitä tuli valistusta, jossa järki oli itseisarvo. Järjestä tuli kaiken olemus ja perusta; Homo sapiens alkoi palvoa itseään. Vaadittiin järjellisyyden periaatteiden voimaansaattamista. Aikakausi sekä vapautti että alisti ihmisen: Se vapautti hänet kirkosta ja jumalallisesta auktoriteetista, mutta legitimoi hänet abstraktin älyllisyyden alamaiseksi.
Hume* oli irrationalisti ja skeptikko, jonka hengenperintönä syntyivät positivismi**, fysikalismi ja nihilismi***. Humelle tieto syntyi kokemuksesta ja totuudellisinta tietoa sai se, jolla oli parhaat aistit [ei siis välttämättä ihminen?]. Humen mukaan emme tunne luontoa muuten kuin ilmiöiden kokonaisuutena. Ilmiömaailmansa kautta Hume vaikutti Kantiin enemmän kuin on luultu. Kantin**** ilmiö ja olio sinänsä rajoitti tieteen positivismiksi.
[*David Hume (1711–76) oli skotlantilainen filosofi, joka mm. yritti tehdä syyn ja seurauksen yhteydestä ihmismielen luoman illuusion. **Positivismin (ja sosiologian) isänä pidetään Humen opetuslasta, ranskalaista Auguste Compte´a (1798–1857). Positivismi hylkää kaikki olemassaolon alkuperää ja tarkoitusta koskevat metafyysiset pohdinnat epätieteellisenä mielikuvituksena ja katsoo, että filosofian tehtävänä on yhdistää positiivisten tieteiden tulokset yhdeksi järjestelmälliseksi kokonaisuudeksi. Comten ”positiivinen tiede” oli kaikista maailmankatsomuksista, uskomuksista ja ennakkoluuloista vapaiden tutkijoiden tuottamaa tietoa. ”Positiivisilla tiedemiehillä” ei koskaan ollut omaa lehmää ojassa eikä mitään maailmankatsomuksellisia ennakkokäsityksiä! Looginen materialismi johtaa eksistentialismin kautta ***nihilismiin (nihil, ei mitään). Materialismi ei tarjoa ihmisen olemassaololle (eksistenssille) mitään tarkoitusta; hänen pitää keksiä se itse (eksistentialismi). Loogisena lopputuloksena (jos ihminen haluaa elää uskonsa mukaisesti) on nietzscheläinen nihilismi, joka kieltää tiedon, arvojen ja tarkoituksen olemassaolon. Loppusijoituspaikkana on usein joko köyden jatko tai mielisairaalan suljettu osasto tai molemmat. **** Immanuel Kant (1724–1804) oli saksalainen filosofi, joka mm. yritti Humen tapaan osoittaa, että kausaliteetilla ei ole objektiivista pätevyyttä.]
Materialismi yrittää tehdä ihmisestä eläinlajin, koska animaalisuuden ylittävä ihmisyys on materialismille pahin mahdollinen asioiden tila.
Utilitarismissa* ihminen on hyötyeläin, jonka arvo riippuu hänen tuottamastaan yhteiskunnallisesta hyödystä, joka voidaan pelkistää hedonismiksi.
[*Utilitarismi on englantilaisen Jeremy Bentham´n (1748–1832) luoma eettinen katsomus (hyötymoraali), joka asettaa jonkin toiminnan tai aatteen tuoman hyödyn korkeammaksi periaatteeksi: ”suurin mahdollinen onni mahdollisimman monille”: Kun kaksi gladiaattoria taistelee Colosseumilla, verisen näytelmän arvo on sitä suurempi, mitä enemmän on katsojia, jotka nauttivat siitä. Tämän ”filosofian” ongelma on siinä, miten (ja kuka) hyöty määritellään.]
Feuerbachin* jumala oli kuvitelma täydellisestä ihmisestä. Hävittämällä uskonnot ja mielikuvitusolennot ihminen saa takaisin oman minuutensa.** Kaikesta sielullisuudesta ja hengellisyydestä vapautettu feuerbachilainen ihminen on pelkkä luonnonilmiö.
[*Ludwig Feuerbach (1804–72) oli saksalainen filosofi, joka tulkitsi henkistä toimintaa ruumiillisen toiminnan funktiona. Feuebach vaikutti voimakkaasti mm. Karl Marxin ajattelun kehitykseen. **Minä, minä eikä mitään muuta sanottiin jo Sodomassakin.]
Antirationalismi syntyi romantiikan sivujuonteena ja sen puhdasverisin edustaja oli Nietzsche*, valistuksen ja tekopyhyyden kriitikko. Nietzschelle kristinusko oli luonnonvalinnan vastainen periaate. Nietzsche oli sosiobiologian teoreettinen edeltäjä ja todennäköisesti kaikkein loogisin materialisti paljastaen sen todellisen olemuksen. Hän sanoi ääneen ja suoraan sen, minkä toisen lausuivat kiertäen ja kaartaen.
[*Friedrich Nietzsche (1844–1900) oli siis maailmankatsomukselleen uskollinen materialisti, joka päätyi nihilismiin ja antirationalismiin: Olemassaolo pelkkänä materiahiukkasten liikkeenä ei voi synnyttää tarkoitusta eikä rationaalisuutta.]
Tietoisuus on redusoitu sähkökemialliseksi ilmiövirraksi; persoonaton aivosolujen aineenvaihdunta muuttuu persoonalliseksi ymmärtämiseksi.
E.O. Wilsonille* totuus on materialistinen reduktio, joka palauttaa todellisuuden muutamaksi luonnonlaiksi. Hän yrittää todistaa ihmisten moraalikäsitykset luonnon vastaisiksi. Hän sitoo pahan deterministisiin geeneihin. Näin ihmiskunnan kohtalona on perintötekijöiden rakentama maanpäällinen helvetti. Wilsonin mukaan usko Jumalaan on selitettävissä evoluutiobiologian ja eloonjäämisen perustalta. Hänen mukaansa on selvää, että uskonnot ovat olleet elämän ylläpidossa välttämättömiä ja siten biologisia. Sen mukaan kaikilla elävillä olennoilla on uskonto ja animaalisen hurskauden täytyy olla luontaista, sillä ateistiset eläimet eivät olisi voineet jäädä eloon.
[*Edward Osborne Wilson (1929–2021) oli amerikkalainen naturalisti, biologi, Charles Darwinin ”luonnollinen perillinen” ja sosiaalibiologian isä.]
Russellin* mukaan usko sielulliseen Jumalaan on pääsyynä ihmiskunnan kärsimyksiin. Mutta Russell ei huomannut, että silloinhan kärsimyksen olisi pitänyt hävitä 1900-luvun sekularististen yhteiskuntakokeilujen seurauksena.
[*Englantilaista analyyttisen filosofian perustajaa Bertrand Russellia (1872–1970) on pidetty yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä ajattelijoista.]
Vapaus on vapautta moraalisista arvoista ja elämän tarkoituksen katoaminen teki ihmisestä maailmaan heitetyn.
Nämä [elämän synnyn ongelmat] voi väistää, kuten [Richard] Dawkins tekeekin, siirtämällä elämän synty ja kehittyminen kaiken tunnetun elollisuuden ulkopuolelle. Kun se ei onnistu edes in vitro, niin elämää kehitetään tietokoneen avulla… – – Tieteellinen materialismi sijoittaa elämän sen itsensä ulkopuolelle, savimöykkyihin, lammikoihin, avaruuteen ja lopulta tietokoneisiin ja ideaaligeeneihin.
Biologinen evoluutio on fakta siinä mielessä, että eliöiden sopeutumista ja muuntumista tapahtuu jatkuvasti.
Luonnonvalinta, Dawkinsin yksi kelloseppä, on todellisuudessa vanhojen, sairaiden sekä fyysisesti heikkojen karsiutumista, mutta myös erikoisuuksien tuhoutumista. – – Luonnossa keskimääräinen ja massan mukana elävä eliö selviytyy parhaiten, joten luonnonvalinta suosii latteutta ja välissä olemista.
Hobbesin ajatuksia moderniin evoluutioteoriaan soveltava Dawkins on kuitenkin päätynyt siihen tulokseen, että eliöt harrastavat sotavarustelua, joten sokea kelloseppä on myös militaristi ja jonkinlainen sotahullu. – – Ajatus sodan välttämättömyydestä olemassaolon kaikilla tasoilla on sitä materialismille luontaista metafysiikkaa, mihin Dawkins biologiansa haluaa sovittaa.
Koska elämän spontaania syntyä ja makroevoluutiota ei ihmisen olemassaolon aikana ole havaittu, on syytä olettaa, että muinaisuudessa luonto noudatti joitain muita käytäntöjä, että sillä oli ominaisuuksia ja kykyjä, joita sillä ei enää ole.
Darwinille eliön tahto kehittyä oli ratkaisevassa asemassa. Missä on paikka, jossa eliö voi käydä anomassa uusia ominaisuuksia?
Laji on olemassa itsensä ulkopuolella, toisena lajina; dinosaurus lintuna ja apina ihmisenä.
Taksonomia on todellista mahdollisuuksien tiedettä, jossa samanlaisuus ja erilaisuus ovat suhteellisia käsitteitä, jotka noudattavat tieteellisen mielipideilmaston muutoksia.
Runsasmuotoisen ja perimältään rikkaan kantalajin keskenään lisääntymiskyvyttömät muunnokset saattavat todistaa vain perimän heikkenemisestä, devoluutiosta eikä evoluutiosta.
Evoluution progressio ei koskekaan kaikkia eliöitä, ainoastaan niitä, joille teoria on rakennellut kehityslinjoja.
On ilmeistä, että se, mitä organismi on, rajoittaa sitä, mitä siitä voi tulla.
Richard Dawkinsin materialismi on tyypillistä aineellisuuden teologiaa, jota hallitsee fanaattinen usko aineen piileviin kykyihin tuottaa koko elämän kirjo.
Häiriöiden kasautuessa perimään aika on kuluttava, ei luova tekijä.
Moderni naturalistinen luonnontiede määrittää sen, mitä ihminen on, säätää ihmiskunnalle lait ja pakottaa sen valtaansa halusipa se tai ei. Moderni ihminen on fysikaalisten ilmiöiden ja luonnontieteiden synteesi.
Taloudellinen toiminta ei ole enää pitkään aikaan ollut ihmisten aineellisten tarpeiden tyydyttämistä, koska siitä on tullut itsetarkoitus. Siksi se on pyhää, koskematonta ja loukkaamatonta. Taloudellisesta toiminnasta on tullut rikastumisvietin, ei ihmisten aineellisten tarpeiden tyydyttämistä. Mutta rikastumisvietti ei tule koskaan tyydytetyksi. Siksi talouden kasvettava ja siksi ihmisille on luotava uusia tarpeita; luodaan siis tarpeita tyydyttämään taloutta.
Uusliberaali, globaali kulutuskulttuuri on synnyttänyt sielullisesti surkastuneen ihmistyypin, jonka rahan ympärillä pyörivän elämän yksitoikkoisuutta lieventävät vain nautintoaineet ja tyhjänpäiväinen viihde.
Jumalan ja kirkon sijaan ovat astuneet tuotantovoimat, joita kehittävät ja hallitsevat tiede ja talous. Mikä tahansa hallitus on hyvä, jos talous toimii riittävän tehokkaasti.
Pääasia on, että kilpaillaan, taistellaan, jäädään eloon ja kulutetaan.
Ihmisäly on olemassa, jotta se todistaisi itseään vastaan, sillä älyllinen toiminta on sen osoittamista, että luonnossa ei ole mieltä eikä tarkoitusta.
Kirjasta on saatavilla rajoitettu erä. Tilaukset verkkokaupastamme.
Päivitys helmikuu 2023: Erä on loppuunmyyty.
