07.10.2007 - Tero Afelt
Näin TV:stä Discovery Instituuttia käsittelevän dokumentin. Dokumentti herätti kysymyksen: Miksi yritetään selvästi heikoin perustein kieltää jotain niin itsestään selvää ? Evoluutio itsessään on tosiasia, jonka kieltäminen ei auta ketään - mutta darwinismi kätkee sisälleen myös selvästi valheellisen väitteen ( ja se on itseasiassa koko teorian tunnetuin osa ): Vahvimmat ja elinkelpoisimmat selviävät. Juuri siihen valheellisenn väitteeseen pohjautuu darwinismin negatiivinen vaikutus. Jos tutustuu luontoon voi nähdä ettei se ole lähestulkoonkaan täsmällinen johtopäätös. Vaikkakin sairaat ja muita heikommat yksilöt ovat elintaistelussa häviäjiä on muiden osalta suuri merkitys puhtaasti sattumalla - seuraavaksi tärkein selviytymisen takaaja on kyky uhrata muita oman selviytymisen takaamiseksi jne. Itse asiassa olen melko vakuuttunut että evoluutio johtaa aina lopulta lajin tuhoon - koska yksilöille kehittyvät ominaisuudet lopulta kääntyvät lajia (kokonaisuutena) vastaan. Se että ihmisille väitetään voimakkaimpien selviävän johtaa vääränlaisten ominaisuuksien arvostamiseen. Ei esim. tämanpäivän isokenkäiset ja rikkaat suinkaan ole niitä "vahvimpia" yksilöitä - ainoastaan kaikkein egoistisimpia ja välinpitämättömiä muiden hyvinvoinnista.
Vastaus:
14.06.2008
Kiitos kysymyksestäsi, ohessa vastauksemme.
Miksi yritetään selvästi heikoin perustein kieltää jotain niin itsestään selvää ? Evoluutio itsessään on tosiasia, jonka kieltäminen ei auta ketään
Jos tarkoitat evoluutiolla muutosta populaation geenivarastossa sukupolvien myötä, niin olet kyllä oikeassa sikäli, että evoluutio on tosiasia, jonka kieltäminen ei auta ketään. Tätä me tosin emme yritäkään kieltää. Darwinismin keskeisin ongelma ei ole se, ettei muutosta tapahtuisi, eikä edes se, ettei muutos olisi hyödyllistä. Darwinismin keskeisin ongelma on, ettei evoluutio kykene tuottamaan niitä rakenteita ja informaatiota, jotka sen olisi evoluutioteorian mukaan pitänyt tuottaa.
Evoluutioteoria olettaa, että kaikki eliöt ovat kehittyneet yksinkertaisesta kantamuodosta. Evoluutioteoria siis sisältää vaatimuksen informaation lisääntymisestä historian varrella. Evoluutio puolestaan on päämäärätön prosessi, jolla ei ole mitään erityistä taipumusta pyrkiä tuottamaan uutta informaatiota. Esimerkiksi kehitysketju mikrobista ihmiseksi edellyttää evoluutiolta kykyä tuottaa valtavan määrän uusia proteiinikoneita, soluelimiä, kudostyyppejä ja näistä koostuvia rakenteita ja elimiä. Jos evoluutio ei kykene täyttämään näitä evoluutioteorian asettamia vaatimuksia, darwinismi on vaikeuksissa.
mutta darwinismi kätkee sisälleen myös selvästi valheellisen väitteen ( ja se on itseasiassa koko teorian tunnetuin osa ): Vahvimmat ja elinkelpoisimmat selviävät. Juuri siihen valheellisenn väitteeseen pohjautuu darwinismin negatiivinen vaikutus. Jos tutustuu luontoon voi nähdä ettei se ole lähestulkoonkaan täsmällinen johtopäätös. Vaikkakin sairaat ja muita heikommat yksilöt ovat elintaistelussa häviäjiä on muiden osalta suuri merkitys puhtaasti sattumalla
Täytyy ottaa huomioon, että elinkelpoisuus määritellään sen mukaan, kuinka hyvin yksilö kykenee tuottamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä (eikä siis esimerkiksi lihasmassan tai älykkyyden mukaan). Tässä ei luonnollisesti oteta kantaa siihen, miksi kyseiset yksilöt saavat eniten jälkeläisiä, jolloin on tietenkin täysin mahdollista, että ”sopeutuneimmat” ovatkin niitä, joilla on paras tuuri. Tästä johtuu myös geneettinen ajautuminen, jossa valinnan kannalta neutraalit alleelit pääsevät satunnaisesti leviämään populaatioon.
Vaikka sattumalla onkin suuri merkitys valintaprosessissa, myös yksilön fyysisillä ominaisuuksilla on selvästi vaikutusta valintaetuun. Nämä ominaisuudet vaikuttavat valintaetuun antamalla toisille yksilöille suuremman todennäköisyyden selvitä hengissä ja tuottaa lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Osa näistä ominaisuuksista on ympäristön tuottamia, mutta osa johtuu perimästä. Perimän aiheuttamat ominaisuudet vaikuttavat myös seuraavien sukupolvien valintaetuun, jolloin niiden vaikutus kasaantuu. Perimään perustuva valintaetu mahdollistaa siis ominaisuuden leviämisen populaatioon, vaikka sattuma voikin merkittävästi vaikuttaa tapahtumien kulkuun. Valinta antaa siis tietylle alleelille kilpailijoita suuremman tai pienemmän todennäköisyyden levitä populaatioon.
seuraavaksi tärkein selviytymisen takaaja on kyky uhrata muita oman selviytymisen takaamiseksi jne. Itse asiassa olen melko vakuuttunut että evoluutio johtaa aina lopulta lajin tuhoon - koska yksilöille kehittyvät ominaisuudet lopulta kääntyvät lajia (kokonaisuutena) vastaan.
Tässä kuvaan astuukin mukaan ns. populaatiovalinta, joka siis toimii populaatioiden ja lajien tasolla. Populaatio, jossa yksilöt tappavat toisiaan, tuhoutuu varmasti ennenpitkää. Varsinkin jos eri populaatioilla on keskinäistä kilpailua, sisäisestä järjestyksestä on varmasti etua. Tämä ei välttämättä karsi itsekästä toimintaa, kunhan se tapahtuu järjestäytyneesti niin, että siitä on populaation kannalta etua. Monissa eläinlaumoissa on vain yksi lisääntyvä uros, joka pitää kiinni oikeudestaan hyvin itsekkäästi, mutta silti laumassa vallitsee järjestys ja se on kilpailukykyinen.
Se että ihmisille väitetään voimakkaimpien selviävän johtaa vääränlaisten ominaisuuksien arvostamiseen. Ei esim. tämanpäivän isokenkäiset ja rikkaat suinkaan ole niitä "vahvimpia" yksilöitä - ainoastaan kaikkein egoistisimpia ja välinpitämättömiä muiden hyvinvoinnista.
Tämä johtuu siitä, että luonnonvalinnan toimintaa ei ymmärretä. Luonnonvalinnan ajatellaan suosivat juuri tietynlaisia ominaisuuksia, vaikka suosittavat ominaisuudet määräytyvätkin valintapaineen ja ympäristön mukaan. Esimerkiksi jalostaja tuottaa toiminnallaan valintapaineen, joka vaikuttaa suuresti tiettyjen ominaisuuksien valintaetuihin. On täysin kiinni jalostajan mieltymyksistä, haluaako hän jalostaa koirista fyysisesti vahvoja, itsekkäitä ja älykkäitä, vai haluaako hän kenties tuottaa lampaan näköisen hauvan, jolloin valintaa eivät hirveästi haittaa alttiudet silmäsairauksille tai polvi- ja lonkkavioille. Vahvimpien selviäminen on siis aina todennäköistä, jos vahvimmiksi määritellään eniten lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä tuottavat yksilöt.
