Hunaja – Parantava lahja Luojalta Featured

Patric Clarke

Nalle puhilla, A. A. Milnen klassikoissa, oli aina asiat tärkeysjärjestyksessä, ykkösasiana: ”Hinajaa!” Tämä oli hyvä järjestys – mutta ei hänen uskomastaan syystä. Puh ei tuntenut raakahunajan1 ihmeellisiä lääkinnällisiä ominaisuuksia.

Heti vedenpaisumuksen jälkeisistä ajoista lähtien muinaiset Lähi-idän kulttuurit uskoivat, että hunaja oli jumalten lahja. Nämä Nooan jälkeläiset tiesivät, että hunajalla on lääkinnällisiä ominaisuuksia: säilyneet asiakirjat osoittavat, miten muinaiset egyptiläiset käyttivät hunajaa torjumaan ja parantamaan monenlaisia tauteja ja lääkitsemään haavoja.2

Ensimmäinen tiedossamme oleva virallinen tunnustus hunajan merkityksestä on peräisin aivan faaraoitten ajan alusta ”Hunajan Sinetöijän” arvonimen käytön muodossa.3 Hunajan tuotannossa työskenteleviä egyptiläisiä kutsuttiin ”Mehiläishoitajiksi/Hunajan kerääjiksi”

[Mehiläishoitajaegyptiläisittäin ] (egyptiksi bityw).

Kuva 1 esittää egyptiläisiä mehiläishoitajia kolmen vuosituhannen takaa pitämässä huolta mehiläispesästä.

Hunajaa ei synny itsestään

Egyptiläisiä mehiläisten hoitajia

Kuva 1. Hunajaa keräämässä: Thutmose III:n kaudella palvelleen Rekhmiren hautamaalaus. Jäljennös, tekijä Nina de Garis Davies (1881 – 1965).4

Useimmat tietävät, että mehiläiset valmistavat hunajaa. Mutta tiesitkö, että mehiläisiä on yli 20 000 lajia ja vain seitsemän niistä on hunajamehiläisiä.

Hunajamehiläisen täytyy ensin etsiä sopivat kukat ja kerätä niistä mesi – jo sinänsä valtava työ. Mehiläinen muuttaa (”kypsyttää”) miedon ja helposti pilaantuvan meden hyvin säilyväksi, väkevöidyksi ja energiapitoiseksi ruuaksi.

Hunajamehiläisillä on kaksi mahalaukkua: hunajamaha, jota käytetään meden säilyttämiseen, sekä varsinainen mahalaukku. Täysi hunajamaha sisältää noin 70 milligrammaa mettä ja painaa lähes yhtä paljon kuin mehiläinen itse. Mehiläiset saattavat joutua käymään jopa 1 500 kukassa täyttääkseen hunajamahansa. Matkalla takaisin pesälle ne lisäävät meteen entsyymejä, jotka käynnistävät sen jalostumisen hunajaksi.

Syömämme hunaja on pääosiltaan mettä, jota mehiläiset ovat toistuvasti pulautelleet takaisin (joskus toisen mehiläisen suuhun, tai suoraan hunajakennoon) ja kuivattaneet. Kun hunaja on kennossa, työläismehiläiset nopeuttavat kuivatusprosessia haihduttamalla kosteutta pois siipiensä värinällä.

Hunaja on kahden sokerin, rypälesokerin ja hedelmäsokerin, väkevöity vesiliuos, joka sisältää myös pieniä määriä yli kahtakymmentä muuta mutkikkaampaa sokeria. Hunaja sisältää myös joitakin happoja, vaikkakin pieniä määriä (< 0,5 %), jotka ovat tärkeitä sen säilyvyydessä mikro-organismien hyökkäyksiä vastaan. Entsyymien lisäksi se sisältää myös pieniä määriä välttämättömiä mineraaleja. 450 hunajagramman valmistukseen tarvitaan noin 300 mehiläistä ja niiden yhteensä käyttämä lentomatka vastaa kahta kierrosta maapallon ympäri!

Tuntosarviensa5 170 hajuvastaanottimeen6 pakattujen 60 000 hajusolun, ja seesamin siementä pienempien aivojensa avulla tavallinen hunajamehiläinen kykenee paikallistamaan, kuljettamaan ja jalostamaan meden hunajaksi. Jo tämä on hämmästyttävää – mutta nerokkain osa on vielä mainitsematta!

Taudinaiheuttajien tappaminen

Kautta aikojen ihmiset, joilla on ollut avoimia haavoja, ovat olleet vaarassa saada vakavia ja laaja-alaisia, jopa kuolemaan johtavia tulehduksia. Antiikin kansat käyttivät usein hunajaan perustuvia hoitomuotoja parantaakseen ja lääkitäkseen haavoja ja muita tulehduksia. Moderni ymmärrys hunajan hämmästyttävistä ominaisuuksista on paljastavaa. Raakahunajassa on viisi yhdistettä, jotka antavat hunajalle hämmästyttävän antibakteerisen ”iskukyvyn”. Ne ovat:

Glukoosi-oksidaasi ja valkaisuaine (vetyperoksidi)

Kun hunajamehiläiset käsittelevät hunajaansa, ne lisäävät siihen säilöntäaineeksi glukoosioksidaasi -nimistä entsyymiä. Vapaan veden läsnä ollessa tämä entsyymi tuottaa rypälesokerista hitaasti vapautuvaa vetyperoksidia (H2O2). Tämä kemikaali on vaihtoehto kloorivalkaisulle, jota kotitalouksissa käytetään valkaisuun ja desinfiointiin. Se desinfioi hapettamalla nopeasti bakteerien ulkorakenteet ja tappaa ne niiden solukalvoon näin syntyvillä rei’illä.

Tämän entsyymin ohjaamaa reaktiota on helppo seurata:

C6H1206 (glukoosi) + H2O (vesi) + O2 (happi) → C6H12O7 (glukonihappo) + H2O2 (vetyperoksidi)

Kaikki raakahunajat sisältävät glukoosioksidaasia.

Metyyliglyoksaali

Teepuun (tai manukapuun) medestä valmistettu hunaja saattaa sisältää suuria määriä ravinnoksi kelpaavaa metyyliglyoksaalia (CH3C(O)CHO). Vuonna 2006 Thomas Henle havaitsi, että tämä aine antaa Manukahunajalle sen ainutlaatuiset antibakteeriset ja antiviraaliset ominaisuudet. Myöhemmin Henle huomasi myös, että tämä hunajan ravinne, metyyliglyoksaali säilyi hajoamatta suussa, kurkussa ja mahalaukussa, missä se voi tappaa tauteja aiheuttavia bakteereja. Saavuttuaan ohut- ja paksusuoleen, metyyliglyoksaali hajoaa maitohapoksi (CH3CH(OH)COOH) ja näin tämä antibakteerinen aine ei Henlen mukaan ”imeydy elimistöön eikä siten aiheuta käyttäjilleen mitään ruokavalioon liittyvää riskiä [– –]”7

Laboratoriossa ei ole toistaiseksi osoitettu yhtäkään bakteeria tai virusta vastustuskykyisiksi korkeille metyyliglyoksaalin pitoisuuksille – mukaan lukien monet ns. ”superpöpöt”, jotka ovat tulleet vastustuskykyisiksi ihmisen valmistamille antibiooteille.8

Apidaecin

Hunajamehiläiset valmistavat apidaecinia9, joka tappaa nopeasti monet gram-negatiiviset10 bakteerit.

Mehiläisdefensiini-1

Vuosikausia luultiin, että tätä defensiiniä11 on vain kuningatarhyytelössä.12 Hiljattain huomattiin, että se on myös yksi hunajan tärkeistä ainesosista. Tämä yhdiste puhkaisee bakteerisolun seinän, jolloin solun sisällön ulosvaluminen tappaa solun.

Sairaalat ja hunaja

Viime vuosina suurissa sairaaloissa on käynnistetty kliinisiä tutkimuksia, joissa käytetään kuumakäsittelemättömän hunajan13 lääkkeellisiä muotoja haavojen hoidossa, erityisesti sellaisten potilaiden kohdalla, joiden immuunijärjestelmä on vaurioitunut. Alustavat tulokset ovat rohkaisevia.14

Yhteenveto ja johtopäätös

Hunajamehiläisillä ei ole ollut yliopistokoulutuksen antamaa etua. Silti ne suorittavat monia mutkikkaita hunajan tuotantoon tarvittavia tehtäviä (navigointi, kukkien tunnistus jne.) sekä käyttävät vaivatta monimutkaista orgaanista kemiaa.

Tällainen monimutkainen järjestelmä ei kehity onnekkaiden sattumien avulla. Hunajamehiläiset toimivat käyttämällä esiasennettuja ohjelmia, jotka toimivat vain, jos kaikki osat ovat asennettuna kohdillaan, alkaen komennosta ”toimi!”.

Esimerkiksi hunajamehiläisten sisäänrakennettu ”satelliittinavigointi” on paljon suorituskykyisempi kuin mikään ihmisten rakentama vastine – ihmisten ohjelmoimat GPS-laitteet ovat joskus vieneet pahasti harhateille! Ja hunajamehiläisten antibakteeriset yhdisteet ovat usein parempia kuin ihmisten valmistamat versiot.

Hunaja – Jumalan makeutusaine ja lääke, vahvistaa taas kerran vakuuttavasti, että ”hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa” (Room. 1:20).

Lähdeluettelo ja kommentit
  1. Tarkoittaa suoraan tuottajalta, ei pastöroituna (kuumakäsiteltynä) kuten useimmissa supermarketeissa. Pastörointi on tietenkin tärkeä estämään tautien välittymistä monien elintarvikkeiden, myös hunajan, välityksellä. Kuitenkin, tuhotessaan harmillisia mikrobeja, kuumentaminen tuhoaa myös niitä bakteereja tappavia kemikaaleja, jotka tekevät hunajasta käyttökelpoisen esim. haavojen parantamisessa.
  2. Papyrus Ebers (University of Leipzig); Papyrus Brugsch (Berlin Museum, papyrus Berlin 3038); Kahun Medical Papyrus (University College London, UC32057); sisältävät kaikki hunajapohjaisia reseptejä ja hoitoja.
  3. Ransome H.M. The Sacred Bee in Ancient Times and Folklores, p. 26, Courier Dover, 2004.
  4. metmuseum.org/collection/the-collection-online/search/544626.
  5. Galizia, C.G. and Menzel, R., Odour perception in honeybees: coding information in glomerular patterns; Current opinion in Neurobiology 10(4):504–510, 2000.
  6. Robertson, H.M. and Wanner, K.W., The chemoreceptor superfamily in the honey bee, Apis mellifera: expansion of the odorant, but not gustatory, receptor family, Genome Research 16(11):1395–1403, November 2006.
  7. Katso manukahealth.co.nz. Tällä sivulla Manukahunajaa markkinoiva yhtiö ilmoittaa (huhtikuu 2014), että heidän hunajaansa on turvallista syödä (Manuka honey ‘safe to eat’). Mutta syötynä hunaja ei tietenkään pysty parantamaan systeemisiä infektioita kuten kliinisessä käytössä olevat antibiootit, jotka kulkeutuvat veren mukana infektoituneelle alueelle. Mutta vaikka hunajan onkin laboratoriokokeissa osoitettu kykenevän tappamaan bakteereja, ja että sillä täten saattaa olla merkittävää vaikutusta avointen haavojen hoidossa ja estämässä bakteerien leviämistä kudoksiin, ei se silti tarkoita sitä, että se kykenee tappamaan bakteereja, jotka jo ovat päässeet niihin leviämään.
  8. Ne eivät kuitenkaan todellisuudessa ole mitään ”superia” eivätkä ”evoluution” aikaansaannosta; ks. Wieland C. Superbugs not super after all, Creation 20(1):10–13, 1997; creation.com/superbugs.
  9. Todellisuudessa ryhmä molekyylejä, joista käytetään yhteisnimitystä apidaesiinit (engl. apidaecins). Ne ovat peptidejä eli aminohappoketjuja, jotka ovat liian lyhyitä, jotta niitä voitaisiin kutsua proteiineiksi.
  10. Nimitys ”gram-negatiivinen” viittaa bakteerin värjäytyvyyteen mikroskooppitutkimuksessa. [”Negatiivinen” tarkoittaa sitä, että bakteeri hylkii väriainetta ja jää vaaleaksi, suom. huom.] Tämän tyyppiset bakteerit ovat tavallisia ihmisen ruuansulatuskanavassa. Niitä ovat mm. Eschericia coli, Pseudomonas aeruginosa ja Helicobacter pylori, joista viimemainittu on tunnettu kyvystään aiheuttaa vatsahaavoja.
  11. Tätä nimitystä käytetään joukosta hyönteisten tuottamia antibakteerisia kemikaaleja.
  12. Mehiläisten rauhasten tuottama erikoiserite kehittyvien toukkien hoitoon. Ruokkimalla joitakin toukkia suurella määrällä tätä eritettä, ne saadaan kasvamaan kuningattariksi.
  13. Näitä ovat mm. Surgihoney™ ja Medihoney™. Muita viimeaikoina lääketieteellisessä hoidossa käytettyjä hunajia ovat Manukahunaja ja Tualanghunaja.
  14. Katso esimerkiksi Ingle, R. et al., Wound healing with honey—a randomized controlled trial, S. Afr. Med. J. 96(9):831–5, 2006; ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17068655. Katso myös ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2686636.

Hämmästyttävä Mehiläinen

Kommunikaatio

Mehiläiset käyttävät ”väristelytanssia”, erikoista tapaa kertoa muille mehiläisille, mistä löytää mettä. Ks. Dancing bees, Creation 17(4):46–48, 1995: creation.com/dancing-bees.

Parven päätöksentekoa

Kun tiedustelijat ilmoittavat uusista mahdollisista pesäpaikoista, parvi käyttää päätöksenteossa ryhmäkilpatanssia hylätäkseen huonommat vaihtoehdot ja valitakseen siten parhaan pesäpaikan. Katso Luominen 6:23; Miten mehiläiset päättävät? tai creation.com/how-bees-decide.

Navigointi

Mehiläisillä on biologisia lennonnopeusmittareita, gyroskooppeja, kompasseja ja muutakin, jotka mahdollistavat tarkkuuslennon ja navigoinnin. Ks. Creation 25(2):44–45, creation.com/can-it-bee. Ne käyttävät eräänlaista ”optista virtausvalvontaa” laskeutuakseen turvallisesti mitä erilaisimmille pinnoille satoja kertoja päivässä. Tiedemiehet kilpailevat soveltaakseen tätä löytöä kauko-ohjattaviin lentokoneisiin ja muihin miehittämättömiin lentolaitteisiin. Ks. Creation 36(3):56, 2014.

Tietojenkäsittelyä

Surullisen kuuluisa ”matkustavan kauppamiehen ongelma” – löytää lyhin reitti useisiin eri paikoissa sijaitseviin kohteisiin – on ongelma, joka voi pitää supertietokoneet kiireisinä päiväkaupalla. Mutta mehiläisen pienenpienet aivot ratkaisevat rutiininomaisesti tällaiset satoihin eri kohteisiin liittyvät ongelmat. Ks. Luominen 16:48; Mehiläiset päihittävät supertietokoneet tai creation.com/bees-outsmart-supercomputers.

Pölytys

Kukkivat siemenkasvit tuottavat siitepölyä, joka sisältää kasvin koiraspuolisen geneettisen materiaalin. Kun mehiläiset ja muut hyönteiset kuljettavat jonkun kukan siitepölyä, se voi hedelmöittää toisen kukan emin eli naarasosan. Tätä kutsutaan ristipölytykseksi. Suuremman geneettisen monimuotoisuuden kannalta se on kaikkein hyödyllisin tapa. Mehiläiset ovat tehokkaita pölyttäjiä, koska siitepöly tarttuu helposti niiden untuvaiseen ulkokuoreen. Ne myös tarkoituksellisesti keräävät siitepölyä takaraajojensa erikoisrakenteisiin. Se ei kuitenkaan ole tarkoitettu hunajan valmistukseen vaan toukkien ruokinnan proteiinilähteeksi.

PATRICK CLARKE Kirjoittajalla on ollut lapsuudesta saakka suuri kiinnostus muinaista Egyptiä kohtaan. Hänen erikoisalaansa ovat faaraoiden haudat Kuninkaiden laaksossa: niiden arkkitehtuuri, taide ja tuonpuoleiseen liittyvät tekstit. Tällä hetkellä hän asuu perheineen Ranskassa.

Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla. creation.com