Kielten synty

Baabelin torni

Taiteilijoiden jäljitelmä Baabelin tornista. Muinainen historioitsija Herodotos, joka näki tornin matkallaan halki Babylonian, kuvailee tornia kahdeksantasoiseksi, jättiläismäiseksi, 60 metriä (noin 20 nykyisen kerrostalon kerrosta) korkeaksi. Tämä muinaisten zikkuratien mukaan muotoiltu näkymä on luultavasti hyvin samanlainen kuin miltä Baabelin torni on näyttänyt. Vasemmalla: Entisöidyt zikkuratin portaat Uurissa, nykypäivän Irakissa. Credit: Yhdistelmägrafiikka: Brendon O’Loughlin ja Steve Cardno.

Carl Wieland

Luotiinko kaikki nykyiset kielet erikseen? Ja jos ei, ovatko kielet sitten kehittyneet? Kuten tavallista, vastaus löytyy Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta.

”Dr Wieland”, sanoi rohkein kolmesta nuoresta kristitystä lähestyessään minua Singaporen kirkossa pitämäni luomisseminaarin tauolla, ”Me kaikki olemme koulutukseltamme kielitieteilijöitä; olemme valmistautumassa lähetystyöhön Myanmariin [Burma]. Olisitteko hyvä ja kertoisitte meille sanooko Raamattu mitään kielten synnystä?”

Toivuttuani yllättävän kysymyksen aiheuttamasta hämmennyksestä sanoin: ”Kyllä tosiaankin sanoo”. Selitin heille miten maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta eloonjääneet (kaikki polveutuivat Nooan perheestä) uhmasivat Jumalan käskyä, jonka mukaan heidän olisi kuulunut levittäytyä ja täyttää maa. Sinearin (Sumeria/Babylonia) lakeudella he alkoivat rakentaa suurkaupunkia nimeltä Baabel sekä tornia, jonka huippu ulottuisi ”taivaaseen”.1 Tuohon aikaan, ehkä vain noin 100 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen, he kaikki elivät yhä samassa yhteiskunnassa ja puhuivat samaa kieltä.

Rangaistukseksi heidän kapinoinnistaan Jumala sekoitti heidän kielensä, niin etteivät he pystyneet ymmärtämään toisiaan ja hajaantuivat yli kaiken maan. Siten tämä erilaisten kielten luominen oli äkillinen ja ihmeellinen tapahtuma.

Huomasin nuorten kristittyjen olevan ymmällään, jopa huolissaan. ”Olisitteko hyvä ja voisitte näyttää meille missä kohden tuo sanotaan?” Niinpä avasin Ensimmäisen Mooseksen kirjan ja luin ääneen olennaiset kohdat. Tämä näytti vain lisäävän heidän levottomuuttaan, vaikkakin se oli naamioitu heidän kulttuurinsa luontaiseen kohteliaisuuteen.

Jätin sivuun silmiinpistävän kysymyksen siitä, miten he voisivat olla lähes valmiita menemään lähetyskentille noin huonolla Raamatullisen historian tuntemuksella ja mietin miksi saman Herran Sana, jota he olivat lupautuneet palvelemaan lähetyskentillä, aiheutti sellaisen tyrmistyksen?

Sitten asia valkeni minulle. Kielitieteilijöinä nämä ihmiset olivat täysin tietoisia siitä, miten kielet muuttuvat kaiken aikaa. Eikä ainoastaan tästä vaan he olivat tutkineet todisteita nykyisin melko erilaisilta vaikuttavien kielten historiallisista yhteyksistä. Ja kuitenkin Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa oli kohta, jonka olisi pinnallisella vilkaisulla voinut ajatella tarkoittavan, että kaikki kielet, joita nykyään puhuttiin heidän alueellaan (heidän omien sukujensa hokkienkiina, heidän intialaisen naapurikansansa puhuma tamilin kieli ja Myanmarin karenien heimolaisten käyttämä kieli) ilmaantuivat samaan aikaan, ihmeen kautta.

Mutta Ensimmäinen Mooseksen kirja ei tietenkään opeta tällä tavoin, eikä myöskään sitä, että kaikki noin 800 Papua-Uuden-Guinean kieltä (ja monta muuta murretta) saivat alkunsa Lähi-idästä välittömästi.  Katsokaamme ensiksi tätä kieli-aihetta ja kielten muuttumista.

Kielten syntyMuuttuvat kielet

Jokainen, joka epäilee, että kielet eivät muutu voi lukea runoilija Geoffrey Chaucersin 600 vuotta sitten kirjoittamaa kirjaa Canterbury Tales (Canterburyn tarinoita)englanninkielellä. Tässä esimerkki kirjasta: ”… the yonge sonne hath in the ram his half cours yronne, and small fowls maken melodye, that slepen all the night with open yë”. Vaikka nykypäivien Kuningas Jaakon Raamatunkäännöksen (King James Bible) vuoden 1769 tarkistettu painos ei olekaan aikamme englanninkieltä, myös se on huomiota herättävän erilainen kuin sen alkuperäinen vuoden 1611 painos.2 Siihen on tehty kymmeniätuhansia välttämättömiksi katsottuja muutoksia, jotta se olisi ymmärrettävä kansalle, jonka oma englanninkieli on jatkanut muuttumistaan.

Kirjoitusten, erityisesti painetun sanan leviäminen on luultavasti hidastanut erilaistumistahtia, joka voi olla erityisen nopeaa kulttuureissa, joissa ei ole kirjallista kieltä.3 Näin käy varsinkin siellä missä ryhmät eristetään joksikin aikaa niin, etteivät he voi olla yhteydessä toisiinsa. Kaksi papualaista kylää eristäytyi toisistaan karun, vuoristoisen seudun vuoksi. Näiden kylien asukkaat, jotka puhuivat samaa kieltä kymmeniä sukupolvia sitten, eivät nykyään välttämättä pystyisi edes kommunikoimaan keskenään (katso kuva oikealla).

Lisäksi on kiehtovia todisteita eri kielten välisistä yhteyksistä. Osaan sekä saksaa että englantia ja huomasin, että pystyin usein ymmärtämään myös hollanninkielisiä tekstinpätkiä, vaikka en ymmärrä ollenkaan puhuttua hollantia. Ikään kuin hollanninkieli olisi jotakin näiden kahden kielen ”väliltä”. Esimerkiksi:

Englanti Hollanti Saksa
Water [vesi] Water Wasser
dog (hound) [koira] hond hund
clock [kello] klok uhr

Kun sitten kävin 500 vuoden ikäisellä hollantilaisten merimiesten hautausmaalla Malakassa (Melaka) Malakan niemimaalla, huomasin ymmärtäväni paremminhautakivien kaiverruksia kuin nykyhollantia. Ilmeisesti nämä kielet ovat olleet aikaisemmin vieläkin lähempänä toisiaan. Ne ovat ”vieraantuneet” toisistaan ja ajan kuluessa etääntyminen jatkuu edelleen.

Yhtäläisyydet saksan, hollannin ja englannin välillä kuulostavat aivan perustelluilta, kuten myös yhtäläisyydet vaikkapa italian, portugalin, espanjan (joitakin niin kutsutuista romaanisista kielistä) ja muinaisen latinan välillä. Lisäksi yhtäläisyydet myös näiden kahden ryhmän välilläovat silmiinpistävän ilmeisiä. Huomioi esimerkiksi kuinka aiemman esimerkin saksankielinen kello-sana ”uhr” kuulostaa samalta kuin englanninkielen ”hour” [aika, hetki, tunti], mikä vuorostaan on kuin latinan ”hora”.4

Eivätkä pelkästään nämä kielet vaan itse asiassa valtava määrä niin kutsutuista ”indoeurooppalaisista” kielistä, mukaan lukien kreikka, venäjä ja jopa muinainen sanskrit, ovat yhteydessä tällä tavoin. Jos kiistät indoeurooppalaisten kielten sukulaisuuden, sinun pitäisi sanoa myös alla olevantaulukon, johon on listattu eri kielillä samaa tarkoittavia ja samantapaisilta kuulostavia sanoja, olevan täynnä uskomattomia yhteensattumia.

Tämä tarkoittaa, että kaiken todennäköisyyden mukaan kaikilla näillä kielillä, lukuun ottamatta unkaria (äärimmäisenä oikealla), on sama ”edeltäjä”. Kielitieteilijät kutsuvat sitä ”indoeurooppalaiseksi kantakieleksi” ja ovat jopa tehneet melko järkeviä päättelyitä siitä mitä jotkut tuon kielen sanat olisivat alun perin olleet.

Kielitaulu

Kun vertailemme eri kielten samaa tarkoittavia sanoja keskenään, huomaamme niiden välisen ”sukulaisuuden”. Italia, espanja, ja ranska ovat selvästi lähempänä toisiaan (ja muinaista latinaa) kuin mikään niistä on esimerkiksi saksan, englannin tai tanskan kanssa. Silti jopa tämä suppea esimerkki osoittaa sukulaisuuden kaikkien värillisten sarakkeiden kielten välillä, jotka kaikki kuuluvat indoeurooppalaiseen kieliperheeseen. (Huom. kreikan ja venäjän kielissä on erilaiset aakkoset, joten ne on muutettu vastaamaan suunnilleen meidän aakkosiamme.) Kiinnostavaa kyllä unkari ei kuulu indoeurooppalaisiin kieliin, kuten näemme värittömästä sarakkeesta, vaikka sitä puhuukin kansakunta Manner-Euroopassa. Baskin kieli, nyky-Espanjassa asuvan ihmisryhmän käyttämä kieli, on kokonaan toisesta kieliperheestä. Mitkään kielet eivät ole sukua oman ryhmänsä ulkopuolella oleviin kieliin. Tämä on yhdenmukaista sen ajatuksen kanssa, että jokaisen ryhmän kaikki kielet ovat peräisin yhdestä Baabelin ”alkukielestä” (katso teksti). *Huom!: Ei Felis, kuten yleisesti luullaan.

Kehittyvätkö kielet?

Kielet muuttuvat selkeästi ja useita kieliä voi syntyä ”edeltäjäkielen” erkaantumisesta, mutta tähän loppuukin ajatus kielten kehityksen suurista yhtäläisyyksistä biologisen evoluution kanssa.

Mielestäni on itse asiassa harhaanjohtavaa puhua mistään ”kielen evoluutiosta”. Muutokset kielessä johtuvat pääasiassa ihmiskunnan kekseliäisyydestä, myötäsyntyisestä luovuudesta ja joustavuudesta, eivät valinnan aikaansaamista satunnaisista geneettisistä mutaatioista. Lisäksi nykyisin tutkitut, kaiken aikaa muuttuvat kielet näyttävät enimmäkseen tulevan yksinkertaisimmiksi, eivät monimutkaisimmiksi. Jotkut kaikkein ”alkukantaisimmista” heimoista puhuvat kieliä, joiden kielioppi on erittäin monimutkaista.5 Ehkäpä kielen ”devoluutio” (rappeutuminen) olisi parempi ilmaisu.

Entä Baabel?

Ensimmäinen Mooseksen kirja (10:32) näyttää viittaavan siihen, että ihmisten hajaantuminen yli maan tapahtui tavallisesti sukukunnittain. Luvussa 11 kerrottu hajottaminen oli äkillinen uusien kielten luominen, jonka seurauksena ihmiset eivät enää ymmärtäneet toisiaan. Sellaisessa äärimmäisessä ”kommunikaation katkeamisessa” päreet palaisivat herkästi, epäluuloja olisi viljalti ja vihamielisyydet ajaisivat nopeasti eri kieliä puhuvat ryhmät pois toistensa läheisyydestä. Kuitenkin yllä mainittu jae viittaa siihen, että jokaisella sukukunnalla tai ”heimolla” olisi pitänyt olla sama kieli, jotta ne olisivat pysyneet koossa.

Koska vedenpaisumuksesta oli kulunut vain hyvin vähän aikaa, heimoja ei ole välttämättä ollut satoja. Ehkä Jumala loi vain muutaman tusinan erilaisia kieliä, jotta jokaisella heimolla olisi omansa ja Jumalan päämäärä saavutettaisiin nopeasti, kuten tapahtuikin.

Vähitellen, sukupolvi sukupolvelta heimot siirtyivät yhä edemmäs toisistaan ja jotkut ryhmät sen sisällä irrottautuivat erillisiksi. Tällä tavalla mitkä tahansa alkuperäisistä ”Baabelin kielistä”, tai kaikki niistä, pystyivät muuttumaan ja jakautumaan moniksi erilaisiksi, uusiksi kieliksi, joissa kaikissa oli merkkejä sukulaisuudesta.

Suhteellisen lyhyiden ajanjaksojen kuluessa muutokset enenevät ja synnyttävät erilaisia murteita (esim. englannin murteet Skotlannissa, Liverpoolissa ja Australiassa; Yhdysvaltojen pohjoisosan murre vs. eteläosan murre). Ajan mittaan nämä tulevat niin erilaisiksi, että toisen murteen puhuja ei ymmärrä toista ollenkaan – kriteeri, jonka mukaan ne luokitellaan eri kieliksi.6

Näin indoeurooppalaisten kielten ”kieliperhe” olisi lähtöisin jostakin Baabelin ”alkukielestä”. Kielten sekoittamisen jälkeen on kulunut tuhansia vuosia, jolloin kourallisesta erillisiä (luotuja) kieliä on syntynyt monia satoja kieliryhmiä.

Tämän perusteella voidaan tehdä ennuste, jonka mukaan nykyisessä maailmassa olevat lukuisat kielet pitäisi olla mahdollista ryhmitellä ”perheiksi” samaan tapaan kuin indoeurooppalaisten kielten kieliperhe. Mutta näiden ”perheiden” välillä ei pitäisi olla linkkejä. Tämä siksi, että tässä mallissa jokainen erillinen kieliperhe on haarautunut alkuperäisistä Baabelin ”alkukielistä”, jotka taas eivät ole syntyneet aikaisempien edeltäjäkielien muuttumisen tuloksena.

Tämä sopiikin havaintoihimme. Ajatellaan esimerkiksi sinoaasialaista kieliperhettä, johon sisältyy kiina, japani ja korea. Ei ole todisteita siitä, että se olisi peräisin ”yhteisestä edeltäjäkielestä”, joka olisi yhteinen indoeurooppalaisten kielten kanssa – tai minkään muunkaan toiseen kieliperheeseen kuuluvan kielen kanssa.

Kielet alkavat kuolla sukupuuttoon eivätkä kielitieteilijät ole tutkineet moniakaan niistä. Arviot erilaisten ”kieliperheiden” määristä vaihtelevat ja niitä on vaikea tehdä. Mutta arviot ovat yleensä 8 – 20 paikkeilla (tyypillisimmin 12 – 13). Tämä sopii erittäin hyvin Ensimmäisen Mooseksen kirjan kuvauksiin.

Kehitysopin kannattajat ovat yrittäneet kovasti ”linkittää” erilaisia kieliperheitä niin, että ne viittaisivat yhteiseen edeltäjäkieleen. Toisin sanoen he yrittävät osoittaa alkuperäisten indoeurooppalaisten ja sinoaasialaisten kielten olevan peräisin jostakin niitä edeltävästä kielestä. Mutta heidän yrityksensä ovat olleet tuloksettomia. Todisteet ovat loistavan yhdenmukaisia sen ajatuksen kanssa, että pieni määrä Baabelissa erillään luotuja kieliä on jakaantunut nykyiseksi kielten monimuotoisuudeksi.

Lähdeluettelo ja kommentit
  1. Tässä kohden oleva hepreankielinen teksti voidaan käsittää usealla eri tavalla. Se voi tarkoittaa, että tornin oli tarkoitus ulottua taivaaseen, jolloin tämä tarkoittaisi kielikuvana, että se olisi vaikuttavan korkea (aivan niin kuin puhumme ”taivaita hipovista” tai saksaksi wolkenkratzer ”pilviä hipovista” rakennuksista). Teksti voi tarkoittaa myös, että tornin huippu olisi, kuten joissakin muinaisen Babylonian (Baabel) zikkurateissa, avoinna taivasta kohden, aivan niin kuin tuon ajan epäjumalien palvontaa varten olevissa jättimäisissä astrologisissa observatorioissa.
  2. Vuoden 1611 alkuperäisteos sisälsi apokryfiset kirjat ja 8 000 reunahuomautusta. Siinä käytettiin erilaista kirjoitustapaa, kuten Iesus (nyk. Jesus [Jeesus]), Iehovah (nyk. Jehovah [Jehova]) ja beleeve (nyk. believe [uskoa]).
  3. Myös television ”samanlaistava” vaikutus kieleen hidastaa kielen erilaistumista ja voi olla jopa vastuussa esim. Australiassa ja Yhdysvalloissa puhutun englannin lähentymisestä.
  4. Analysoimalla yhteisiä piirteitä kielitieteilijät pystyvät selvittämään romaanisten kielten erkaantuneen yhteisestä edeltäjäkielestään myöhemmin kuin tämä kieli erkaantui germaanisten kielten (englanti, hollanti, saksa jne.) yhteisestä edeltäjästä.
  5. Linton, R., The Tree of Culture, Alfred A. Knopf, New York, 1955, p. 9.
  6. Joskus toisen kielen ymmärtämättömyyden kriteeri jää toissijaiseksi verrattuna poliittisiin perusteisiin – esim. norja, tanska ja ruotsi. Huomioi myös, että jokainen yksilö puhuu hieman eri tavalla kuin muut – yksilön persoonallisia kielimuotoja kutsutaan idiolekteiksi.

CARL WIELAND, Lääkäri
Dr Wieland on Creation Ministries International-järjestön toimitusjohtaja Brisbanessa, Australiassa. Hän on myös perustanut Creation-lehden, jonka suomalainen versio Luominen-lehti on.

Copyright © Creation Ministries International. http://www.Creation.com
Used with permission. Käytetty luvalla.