Mikko Tuuliranta, marraskuu 2025
Taustaa Joosuan tuhoamissodille
Ihmiskunnan historia on moraalin ja tuomion historiaa:
”Kuka uskaltaa syyttää sinua hävitetyistä kansoista, jotka sinä itse olet tehnyt? Kuka voi nousta sinua vastaan puolustamaan väärämielisiä ihmisiä?”
Joosuan kirjan hävityshistoria ei ole kovin mukavaa luettavaa. Joosuan vedoten ateistit ja humanistit ovatkin tehneet Israelin Jahvesta despootin, hirviön.
Saksalaiset 1800-luvun liberaaliteologit ja heidän ns. lähdekritiikkinsä vaati, että Raamatun kertomukset, ollakseen uskottavia, vaativat vahvistusta riippumattomista ulkopuolisista lähteistä (Quelle). Jos sellaisia ei löydy, kyseessä on pelkkä muinaisen paimentolaisheimon keksimä taru. (Näiden ”korkeamman kritiikin” edustajien oma lähde oli maailman ensimmäisessä kysymyksessä: ”Onko Jumala todella sanonut niin?”)
Käytän tässä muutamaa ulkopuolista lähdettä, jotka puhuvat sen puolesta, että Jahve ei puhunut Moosekselle pötyä:
”Kun Herra, sinun Jumalasi, vie sinut maahan, jonka menet ottamaan omaksesi, hän karkottaa edeltäsi monia kansoja: heettiläiset, girgasilaiset, amorilaiset, kanaanilaiset, perissiläiset, hivviläiset ja jebusialaiset, nuo seitsemän sinua suurempaa ja väkevämpää kansaa. Herra sinun Jumalasi antaa ne sinun käsiisi, ja sinä voitat ne. Sinun on vihittävä ne silloin tuhon omiksi. Älä tee liittoa niiden kanssa äläkä osoita niille armoa” (5. Moos.7:1-2).
”Kun Herra, sinun Jumalasi, työntää kansat pois edeltäsi, älä ajattele sydämessäsi: ´Minun vanhurskauteni tähden Herra on tuonut minut tänne, niin että voin ottaa tämän maan omakseni´. Ei, vaan näiden kansojen jumalattomuuden Herra karkottaa heidät sinun tieltäsi” (5. Moos. 9:4).
”Älä paljasta sisaresi häpyä. - - Älä paljasta poikasi tyttären tai tyttäresi tyttären häpyä - - Älä paljasta miniäsi häpyä…veljesi vaimon häpyä. - - Älä makaa lähimmäisesi vaimon kanssa. Älä anna lapsiasi poltettavaksi Molokille… Mies ei saa maata miehen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan. Se on iljettävää. Älä sekaannu mihinkään eläimeen, ettet saastuttaisi itseäsi, älköönkä nainen tarjoutuko eläimelle, että se parittelisi hänen kanssaan. Se on iljettävää. Älkää saastuttako itseänne millään näistä asioista, sillä niillä kaikilla ovat saastuttaneet itsensä kansat, jotka minä karkotan teidän edeltänne, ja niin maa on tullut saastaiseksi. Siksi minä rankaisen sen pahat teot, ja maa oksentaa asukkaansa” (3. Moos. 18:9-24).
Herra sanoi Joosualle: Ojenna kädessäsi oleva keihäs Aita kohti, sillä minä annan sen sinun käsiisi. - - Israelilaiset löivät heidät jättämättä jäljelle ainoatakaan; yksikään ei pelastunut eikä päässyt pakoon. Mutta Ain kuninkaan he ottivat kiinni elävänä ja toivat hänet Joosuan eteen. Kun israelilaiset olivat surmanneet kedolla, autiomaassa kaikki Ain asukkaat, jotka olivat ajaneet heitä takaa, ja kun nämä kaikki viimeiseen mieheen olivat kaatuneet miekkaan, kaikki israelilaiset palasivat Aihin ja tappoivat sinne jääneet miekalla. Niitä, jotka sinä päivänä kaatuivat, miehiä ja naisia, oli kaikkiaan kaksitoistatuhatta, kaikki Ain asukkaat. - - Joosua poltti Ain ja teki siitä ikuisen rauniokummun… Ain kuninkaan hän hirtti puuhun.” (Joosua 8: Ain valloitus ja hävitys).
”Sitten Joosua kääntyi takaisin ja valloitti Haasorin ja surmasi miekalla sen kuninkaan. Haasor oli nimittäin entisinä aikoina kaikkien näiden kuningaskuntien pääkaupunki. Israelilaiset surmasivat miekalla ja vihkivät tuhon omaksi jokaisen, joka siellä oli. Ketään ei jätetty henkiin, ja Haasorin Joosua poltti tulella” (Joos. 11:10-11).
Äitini kertomaa Libanonista
Äitini kävi kaksi kertaa Beirutissa 1970-luvun alkupuolella vähän ennen 15 vuotta kestänyttä sisällissotaa. Silloinen Beirut oli hänen mielestään rikas ja kaunis ja sitä kutsuttiinkin Lähi-idän helmeksi. Hän kertoi:
”Opas vei meidät erääseen museoon, jossa virkailija esitteli pientä kivistä esinettä, joka oli kuulemma kyynelmalja, ikään kuin pieni munakuppi. Se kuului maassa aikaisemmin asuneille kanaanilaisille. Maan uskontoon kuului, että kun perheen esikoislapsi täyttää viisi vuotta, hänet kuuluu uhrata Baalille. Äidin pitää seurata toimitusta ja hän ei saanut itkeä. Jos hän itki, Baal pahoitti mielensä, koska äiti ei ollutkaan antanut lastaan hänelle hyvällä ja kiitollisella mielellä. Siitä rangaistuksena Baal vaati uuden uhrin, joka tarkoitti sitä, että kun seuraava lapsi täyttää viisi vuotta, hänetkin oli uhrattava. Äiti sai toki itkeä, mutta vasta myöhemmin jossain takahuoneessa, jossa hänelle oli varattu kyynelmalja, johon kyyneleet piti kerätä. Epäselväksi jäi, oliko myös kyynelten määrällä jokin merkitys.”
Petra, Eesaun jälkeläisten kaupunki
Vuonna 1980 olin Tampereella tilaisuudessa, jossa muuan matkan johtaja kertoi kuvin sanoin, mitä heille näytettiin ja kerrottiin Petrassa, punertavaan hiekkakiveen hakatussa kaupungissa, joka sijaitsee nykyisessä Jordaniassa. Petra oli eedomilaisten eli Jaakobin veljen, Eesaun jälkeläisten kaupunki.
Matkan johtaja näytti kuvaa uhrihuoneesta ja alttarista, jonka ikkuna-aukko oli itään. Aina uudenkuun iltana alttarilla piti uhrata 18-vuotias nuorukainen seuraavan kaavan mukaan: Uhri sidottiin kiinni alttariin. Sitten pappi veti rintakehän auki isolla veitsellä ja irrotti sydämen. Sydän piti saada uhrikuppiin sykkivänä. Jos pappi ei ollut tarpeeksi nopea ja sydän oli ehtinyt pysähtyä, uhri hylättiin. Niinpä jonossa odotti aina varmuuden vuoksi muutama ”varanuorukainen” ja teurastusta jatkettiin niin kauan, että uhrikuppiin saatiin sykkivä sydän.
Jeremia (49) ennusti Eedomista:
”Kansojen keskelle on lähetetty sanansaattaja. Kokoontukaa ja hyökätkää Eedomia vastaan, nouskaa ja lähtekää sotaan. - - Eedomista tulee autio. Jokainen, joka kulkee sen ohi, tyrmistyy ja viheltää kaikkien sen vitsausten tähden. Niin kuin oli silloin kun Sodoma ja Gomorra naapurikaupunkeineen hävitettiin, ei sielläkään kukaan asu, ei yksikään ihminen oleskele.”
Samoin ennusti Obadja:
”Sinun sydämesi julkeus on pettänyt sinut, joka asut kallion halkeamissa, jonka asunto on korkeuksissa ja joka sanoit sydämessäsi: ´Kuka voi syöstä minut maahan´? Vaikka kohoaisit korkealle kuin kotka ja tekisit pesäsi tähtien keskelle, sieltäkin minä syöksen sinut alas, sanoo Herra.”
Joosua ei kuitenkaan hävittänyt eedomilaisia; heidät tuhottiin vasta paljon myöhemmin: Nabatealaiset arabit valtasivat heidän maansa vuoden 500 eKr. vaiheilla ja karkottivat jäljelle jääneet Negeviin, jossa heitä ruvettiin kutsumaan idumealaisiksi. Juutalaissotien aikana 66-70 jKr. heidän maansa, Idumea hävitettiin niin perusteellisesti, ettei sinne jäänyt kuin erämaa.
Aabraham vannotti talonsa vanhimmalle palvelijalle, ettei hänen saa ottaa pojalleen Iisakille vaimoa ympärillä asuvien kanaanilaisten tyttäristä, vaan hänen omasta maastaan, omasta suvustaan (Rebekka). Iisakin ja Rebekan toinen poika Eesau otti kuitenkin vaimoikseen kaksi heettiläisten tytärtä, Jehuditin ja Baasematin:
”Näistä tuli Iisakille ja Rebekalle mielipahan aihe.” ”Rebekka sanoi Iisakille: Minä olen kyllästynyt elämääni heettiläisten naisten tähden. Jos myös Jaakob ottaa vaimon heettiläisistä naisista, tämän maan tyttäristä, sellaisen kuin nämä, niin miksi minä eläisin?” (1. Moos. 26:35, 27:46).Tämä viittaa siihen, että Aabrahamin ja Rebekan kotimaan, Kaldean Uurin kulttuuri oli erilaista; sen maan tyttäret eivät olleet niin kuin Iisebel, kanaanilaisen kuninkaan tytär, Israelin kuninkaan Ahabin vaimo:
”Totisesti ei ollut ketään, joka olisi niin myynyt itsensä tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä, kuin Ahab kun hänen vaimonsa Iisebel yllytti häntä. Hän teki ylen kauhistuttavasti, kun lähti seuraamaan kivijumalia, aivan kuten tekivät amorilaiset, jotka Herra karkotti israelilaisten tieltä” (1. Kun. 21:25-26).(Ahab kaatui taistelussa ja Iisebelin söivät koirat.)
Niinpä Eesau, kun huomasi, että kanaanilaisten tyttäret olivat vastenmielisiä hänen vanhemmilleen, meni Ismaelin luo ja otti vaimokseen vielä Ismaelin tyttären Mahalatin. Eesau otti kaiken väkensä ja omaisuutensa ja muutti toiseen maahan. Siellä, Petrassa hänen jälkeläisensä omaksuivat kanaanilaisten heimojen tavat ihmisuhreineen.
Kanaanilaisten synnit Viisauden kirjassa (12)
(Viisauden kirja, joka kuuluu Vanhan testamentin ns. apogryfisiin kirjoihin, on kirjoitettu noin v. 100 eKr. Monet apogryfiset kirjat löytyvät katolilaisten Raamatusta, mutta Luther ei hyväksynyt niitä omaan käännökseensä.)
”Sillä pyhän maasi entisiä asukkaita sinä vihasit, koska he harjoittivat mitä inhottavampia noituuden tekoja ja mitä saastaisimpia jumalanpalvelusmenoja; noita säälimättömiä lastensa surmaajia, noiden sisälmystensyöjäin uhriateriaa, jossa syötiin ihmislihaa ja verta, noita salamenoisia heidän remuavan uhrijuhlansa keskellä. Ja vanhemmat, jotka surmasivat avuttomat lapsensa, sinä tahdoit hävittää meidän isäimme kätten kautta, että maa, joka oli kaikista kallein sinun silmissäsi, saisi Jumalan lapsista arvoisensa väestön.
Mutta heitäkin sinä säälit, koska he olivat ihmisiä; sinä lähetit herhiläisiä sotajoukkosi edelläjuoksijoiksi, että ne vähitellen tuhoaisivat heidät - - tuomitessasi vähitellen sinä annoit tilaisuutta parannukseen, vaikka hyvin tiesit, että heidän alkujuurensa on paha ja heidän pahuutensa syntyperäinen, ja ettei heidän ajatuksensa ikinä muuttuisi. Sillä se oli alusta saakka kirottu sukukunta. Sinä et myöskään siitä syystä, että olisit jotakuta peljännyt, jättänyt heitä rankaisematta heidän synneistänsä. Sillä kuka uskaltaa sanoa: Mitä sinä olet tehnyt? Tai kuka voi asettua sinun tuomiotasi vastaan? Ja kuka uskaltaa syyttää sinua hävitetyistä kansoista, jotka sinä itse olet tehnyt? Taikka kuka voi nousta sinua vastaan puolustamaan väärämielisiä ihmisiä?”
”Muuten – olen sitä mieltä, että Karthago pitää hävittää!”
Roomalainen senaattori Marcus Porcius Cato (vanhempi Cato 234-149 eKr.), lopetti puheensa, oli kyse sitten mistä tahansa näillä sanoilla (Carthago delenda est). Ei vain siksi, että Karthago oli sotilaallinen uhka Roomalle, vaan myös heidän uskontonsa tähden, uskonnon, jonka rituaaleissa uhrattiin lapsia: vastasyntyneitä poltettiin Baalille. Eivät roomalaisetkaan mitään pyhäkoulupoikia olleet, mutta systemaattista jumalille uhraamista ei siellä sillä tavalla ainakaan hallitsijoiden siunauksella harjoitettu. Cato pelkäsi tavan leviävän Roomaankin. Historioitsija Ben Kiernanin mukaan Caton puheet saatavat olla historian ensimmäiset kirjatut dokumentit kansanmurhaan yllyttämisestä.
Karthagolaiset olivat Libanonista 800-luvulla eKr. lähtöisin olleita kanaanilaisia, foinikealaisten sukuisia heimoja, Baalin palvelijoita. Yksi heistä oli kuuluisa sotapäällikkö Hannibal eli Baalin poika. Heidän pääkaupunkinsa sijaitsi nykyisessä Tunisiassa. Lähellä ns. puunilaisia satamia (Punic Ports) sijaitsee uhrilehto, josta arkeologit ovat löytäneet 20 000 vastasyntyneen hiiltyneet jäänteet. Yleensä uhrattiin köyhien tai orjien lapsia, mutta jos kyseessä olivat erityisen huonot, kirotut ajat, myös ylhäisten lapsia piti uhrata Baalin lepyttämiseksi.
Vaikuttaa siltä, että tässä asiassa Cato oli Israelin Jahven kanssa samoilla linjoilla.
Ja mitä Kanaanin maahan tulee, on hyvä muistaa, että Jumalan kärsivällisyys odotti yli 400 vuotta, jotta kanaanilaiset olisivat tehneet parannuksen. Heillä olisi ollut siihen mahdollisuus. Olihan heillä aikoinaan Saalemissa eli nykyisessä Jerusalemissa muun muassa rauhan kuningas nimeltä Melkisedek, Jumalan Korkeimman pappi, joka toi Aabrahamille leipää ja viiniä hänen palattuaan sotareissulta veljensä poikaa Lootia pelastamasta.
Melkisedekin persoona jäänee arvoitukseksi. Nimi kuulemma viittaa henkilöön, jolla ei ole nimeä. Myös Seem, Nooan poika, joka eli 500 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen ja 150 vuotta yhdessä Aabrahamin kanssa, tarkoittaa ”ei nimeä”. Juutalaisen perimätiedon mukaan Melkisedek olisi ollut Seem: ”Ei isää, ei äitiä, ei sukuluetteloa…” Viittaako se siihen, että hän ja koko hänen sukunsa oli toisesta maailmasta, siitä, joka suuressa tuomiossa, vedenpaisumuksessa hävisi jäljettömiin?
Historiaan sisältyy Jumalan tuomiota: Ihmiskunnan historia on aina ollut tuomion historiaa, historiaa, joka on tarkoitettu varoitukseksi tuleville sukupolville. Näin kirjoitti brittiläinen historioitsija Herbert Butterfield kirjassaan Kristinusko ja historia (WSOY 1955). Eurooppa ja länsimainen kulttuuri tuomiolla: Butterfieldin mukaan kohtalomme, suurin tragediamme on se, että me emme ymmärrä aikamme syntistä luonnetta, sitä että historiaan kudelmaan on kudottu tuomio, Jumalan viha:
”Kun minä kutsuin, te estelitte.
Kun ojensin kättäni, kukaan ei kuunnellut.
Te vieroksuitte kaikki minun neuvojani,
ettekä suostuneet varoituksiini.
Niin minäkin nauran teidän hädällenne,
pilkkaan, kun tulee se, mitä te pelkäätte,
kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte,
kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.
Silloin he kutsuvat minua, mutta
minä en vastaa; etsivät minua,
mutta eivät löydä” (Snl. 1).
Kun Jumala sanoo olevansa rakkaus, tarkoittaa se myös sitä, että Hän on oikeudenmukainen. Se taas tarkoittaa sitä, että hänen luonteeseensa kuuluu myös viha ja tuomio: Viha1 ja tuomio kuurolle ja jumalattomalle sukukunnalle. Kaikella, kärsivällisyydelläkin on aikansa: ”Faarao, Egyptin kuningas on hukassa. Hän on laiminlyönyt aikansa” (Jeremia 46). Entä nyky-Eurooppa, isiensä uskosta ja armeijastaan luopunut? Eurooppa tulee Jeesuksen äidinkielestä, arameasta, jossa se tarkoittaa auringonlaskua ja pimeyttä. Israelissa Euroopasta onkin jo pitkään käytetty nimitystä ”Lost Continent” (kadotettu manner).
- Raamatun mukaan Jumalan rakastaminen on pahan vihaamista.
