Luominen artikkeliarkisto

Russell Grigg

Richard Dawkins pohtii kirjassaan Jumalharha: ”Jos Jumala halusi antaa meille syntimme anteeksi, miksei Hän vain tehnyt sitä tarvitsematta itse kärsiä lunastuksen hintana kidutusta ja teloitusta – – ?”¹ Vastaus riippuu kolmesta seikasta: Mitä synti on? Miksi Jumala vastustaa sitä? Miten Jumala voi antaa sen anteeksi oikeudenmukaisesti?

Huomaa: Dawkins aloittaa perusoletuksella², että Jumalaa ei ole olemassa. Me aloitamme perusoletuksella, että Jumala on olemassa ja että Raamattu on Hänen kirjoitettua sanaansa.

1. Mitä synti on?

Kun Jumala loi Aadamin ja Eevan, Hän ei tehnyt ihmisiä riippuvaisiksi itsestään pelkästään olemassaolon ja elämän kannalta, vaan halusi myös että ihmiset nauttisivat elämästä Hänen kanssaan ja Hänen rakkaudestaan. Synnin perusolemus on ihmiskunnan halu elää vapaana tästä riippuvuudesta ja olla ilman minkäänlaista suhdetta Jumalaan.³

Kun saatana⁴ houkutteli Eevaa tottelemattomuuteen Jumalaa vastaan, hän käytti ”syöttinä” houkutusta: ”teistä tulee Jumalan kaltaisia”.⁵ Kun Aadam ja Eeva sitten söivät hedelmää, jonka Jumala oli heiltä kieltänyt, he uhmasivat Jumalaa, kielsivät Hänen käskyvaltansa ja nostivat oman tahtonsa Jumalan tahdon yläpuolelle.

Synti ei ensisijaisesti viittaa yksittäisiin tekoihin (synteihin), jotka pohjimmiltaan ovat vain ihmisen omapäisyyden aikaansaamia tekoja. Synti viittaa ensisijaisesti miehen ja naisen kapinaan Jumalaa vastaan, joka voi ilmetä huolettomana välinpitämättömyytenä tai raivoisana vihamielisyytenä, mistä Dawkinsin toiminta on ääriesimerkki. Synti on Jumalan ja hänen ihanteidensa vastustamista. Jos Jumalaa ei ole, koko syntikäsite on merkityksetön.

2. Miksi Jumala vastustaa syntiä?

Raamatun Luoja-jumala (1. Moos. 1. luvussa hepreaksi Elohim) on se suuri ”Minä olen se, joka olen” (jhWh, Jahve, 2. Moos. 3:14), joka väittää olevansa se yksi, pyhä, oikea ja rakastava Jumala, jonka sana ja käskyvalta ovat meitä kaikkia täydellisesti velvoittavia. Vertaa tekstiin: ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi – – Älköön sinulla olko muita jumalia minun rinnallani” (2. Moos. 20:2–3)

Synti on hyökkäys Jumalan ”jumaluutta” vastaan

Synti vastustaa Jumalan pyhyyttä, kiistää Hänen käskyvaltansa ja hylkää Hänen uhrautuvan rakkautensa. Jumala pysyy Jumalana, vaikka mitä tapahtuisi. Siksi hänen jumaluutensa eli Hänen ikuinen tahtonsa Jumalana olla se, joka Hän on, tarkoittaa, että Hänen on vastustettava syntiä ja Hän myös tekee sen. Jos Hän ei vastustaisi syntiä, Hän ei olisi Jumala. Tällöin ei olisi mitään perimmäistä eroa Jumalan tahdon ja syntisen ihmisen tahdon välillä, tai edes hyvän ja pahan välillä. Tästä syystä synnistä seuraa sekä Jumalan kirous (1. Moos. 3:14–19) että Jumalan viha.

Jumalan viha

Jumalan viha ei ole kiukuttelua vaan pyhää vihaa, koska ihminen on hylännyt totuuden Hänestä (Room. 1:18). Tämä osoittaa synnin vakavuuden. Samoin kuin synti vastustaa Jumalan ääretöntä pyhyyttä, Jumalan täydellinen oikeudenmukaisuus vaatii Hänen pyhää vihaansa. Muuten Hän lakkaisi olemasta Jumala.

Synti ei ole mitätön asia

Kun synti ymmärretään tahallisena kapinana äärettömän pyhää ja rakastavaa Jumalaa vastaan, käsitetään, ettei Jumala voi ”vain antaa niitä anteeksi”, kuten Dawkins naiivisti ehdottaa. Synti ei ole pelkästään tekojamme, vaan kuvastaa asennettamme Jumalaa kohtaan Hänen täydellisen pyhyyteensä valossa – eli kertoo meidän ajautuneen äärimmäisen kauas Hänen kirkkaudestaan. Dawkinsin ehdottama ”kättä-heilauttamalla-synnit-anteeksi” pitää syntiä niin mitättömänä, että sen tekemisellä ei ole mitään väliä. Tällainen välinpitämättömyys Jumalan puolelta rohkaisisi jatkamaan kapinointia Jumalaa vastaan siinä luulossa, että tekomme jäisivät rankaisematta.

Yksi Aadamin ja Eevan synnin seurauksista oli se, että he saivat jälkeläisiä, joilla oli taipumus syntiin. Meillä kaikilla on syntymästämme asti syntinen luonto, joten synti kuuluu erottamattomana osana ihmisluontoon (Room. 5:12).⁶ Kun olemme tässä tilassa, kukaan ei pääse Jumalan luo ilman, että joutuu ensin tuomioistuimen eteen.

3. Kuinka Jumala voi antaa synnit anteeksi oikeudenmukaisesti?

Kristus, Jumalan Poika

Koska koko ihmiskunta on Jumalan tuomion alainen, me emme voi sovittaa sitä. Aloitteen täytyy tulla Jumalalta. Rakkaudessaan ja armossaan Hän teki juuri niin. Hän suunnitteli pelastavansa meidät itse. Hän tuli ihmiseksi Poikansa Jeesuksen Kristuksen persoonassa⁷ vapauttaakseen meidät synnin orjuudesta. Jeesuksen jumaluus on elintärkeää meidän pelastuksellemme, sillä jos pelastus ei olisi Jumalan teko, se olisi täysin arvoton. Lisäksi Lunastajan on oltava jumalallinen kestääkseen Jumalan äärettömän vihan. Luotu olento ei sitä kestäisi, eikä kenenkään muun kuin Jeesuksen kuolemalla olisi pelastavaa merkitystä. Jos Jeesus ei ole Jumala, evankeliumia ei ole olemassa.

Kristus on sijaiskärsijämme

Kristuksen tuli myös olla yksi meistä – täysi ihminen, mutta ilman syntiä ja ensimmäisen Aadamin jälkeläinen (1. Moos. 3:20) Marian kautta. Siksi Häntä kutsutaan viimeiseksi Aadamiksi (1. Kor. 15:45). Näin Hän on jumaluutensa lisäksi samalla jokaisen ihmisen verisukulainen (ja siksi arvollinen olemaan sukulunastaja, joka ennustettiin Raamatussa Jes. 59:20). Täydellisen pyhästä ja Jumalan tahdolle kuuliaisesta elämästä johtuen synnillä ei ollut mitään valtaa Jeesukseen. Näin Hän oli sekä ainutkertainen että täydellinen sijaiskärsijä koko ihmiskunnan puolesta. Hän ei ollut kuten Israelin papit, joiden piti (ennen uhrimenoja) ensin uhrata omien syntiensä sovittamiseksi (Hepr. 7:27).

Lunastajalta edellytetty kaksiosainen luonto on täydellisesti sopusoinnussa 1. Tim. 2:5 kanssa: ”Jumala on yksi, yksi on myös välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus.” Ollakseen tehokas välittäjä kahden ryhmän välillä, välittäjän tulee ihannetapauksessa olla molempien ryhmien jäsen. Jeesus on tällainen välittäjä, koska hän on molempien ryhmien jäsen: Jumala ja ihminen.

Jumalan osuus pelastuksestamme oli maksaa hinta rikkomuksistamme Hänen lakiaan vastaan. Kristuksen, synnittömän Jumalan Pojan, piti kuolla ristillä meidän sijastamme (Hänen henkensä meidän henkemme sijasta), jotta Hän maksaisi syntiemme vaatiman hinnan.⁸ Jumalan Poika otti meidän kirouksemme päällensä.⁹ Ei ollut mitään lievennettyä tuomiota, koska se olisi tarkoittanut, että Jumala ei olisi todellisesti vastustanut syntiä ja että syntiä ei olisi täydellisesti käsitelty. Koska meidän rangaistuksemme on maksettu täydellisesti, Jumala voi antaa oikeudenmukaisesti anteeksi kaikille niille, jotka uskovat ja tekevät parannuksen.¹⁰ Näin voimme varmasti tietää, että olemme saaneet syntimme anteeksi.

Sovitus

Sovitus on jumalallista synnin peittämistä ja pois laittamista, ja se luo sovinnon meidän ja Jumalan välille.¹¹ Raamattu sanoo: ”Siinä on rakkaus – – että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.” (1. Joh. 4:10). Kreikkalainen sovitukseksi käännetty sana on [englanninkielisissä] KJV-, NASB- ja ESV-versioissa ”propitiation” (rauhanteko, sovitus), sekä RSV-käännöksessä ”expiation” (hyvitys). NIV-käännöksessä se on muunnettu muotoon ”atoning sacrifice” (hyvitysuhri). Se tarkoittaa, että kun Herramme Jeesus kuoli vuodattamalla verensä ristillä, Hän oli se tapa, jolla hinta sovinnostamme Jumalan kanssa tuli maksetuksi (hyvitettiin) ja Jumalan viha meitä kohtaan syntiemme tähden käännettiin meistä pois (Hän teki rauhan). Huomaa, että Raamattu ei sano, että Jeesus lepytti Jumalan tai että Jeesus jotenkin suostutteli vastentahtoisen Jumalan antamaan meille anteeksi. Itse Jumala rakkaudessaan tarjosi hyvittävän uhrin eli Jeesus itse on meidän syntiemme sovitus (1. Joh. 2:2). Jumala itse tekee rauhan, hyvittää, sovittaa, antaa anteeksi, tekee sovinnon ja ottaa pois synnin (Jes. 43:11).¹²

Jeesuksen ylösnousemuksen tärkeys

Risti ei ollut vain pelkkä armahdus.¹³ Se oli teko, jonka seurauksena syntimme on käsitelty, voitettu ja hävitetty. Pelastus ei ole pätevä, ellei se osoita oikeaksi Jumalan pyhyyttä ja vanhurskautta sekä Hänen rakkauttaan ja armoaan. Roomalaiskirje 3:25 kertoo meille Jeesuksesta, jonka: ”Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä osoittaakseen vanhurskautensa, koska oli jumalallisessa kärsivällisyydessään jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit”. NIV-versiossa sanotaan vapaasti suomennettuna ”– – näyttääkseen oikeudenmukaisuuttaan”. Lisäksi Jumala vahvisti tämän Jeesuksen ylösnousemuksessa – Hänen joka ”annettiin alttiiksi meidän rikkomustemme tähden ja herätettiin kuolleista meidän vanhurskauttamisemme tähden” (Room. 4:25).

Dawkins ihmettelee, miksi Kristuksen oli pakko kuolla. Kaiken yllä olevan lisäksi siihen on olemassa vielä yksi syy: Hän voitti kuoleman nousemalla kuolleista (ennen taivaaseen astumistaan). Näin Jeesuksen ylösnousemus vahvisti voiton: synti hävitettiin voittamalla ja hävittämällä kuolema (joka on synnin seuraus). Kuten teologi Thomas Torrance selvittää: ”Jos kuolemaa ei ole voitettu, ei anteeksianto ole poistanut syntiä juuria myöten ja hävittänyt sitä.”¹⁴

Dawkinsin kannattaisi myös pohtia sitä Raamatun ilmoittamaa tosiasiaa, että Jeesuksen ylösnousemus todistaa kuolleille ja eläville tulevasta tuomion päivästä, jolloin Jeesus on tuomarina (Ap.t. 17:31, 10:42).¹⁵ Kannattaa myös muistaa, että Raamatussa todetaan: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä. Mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, ei ole näkevä elämää, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällään” (Joh. 3:36).

RUSSELL GRIGG, Filosofian maisteri
oli teollisuuskemisti, ennen kuin hän palveli 20 vuotta Ulkomaiden lähetystyöntekijäin yhteisössä (Overseas Missionary Fellowship, nykyään OMF International). Hän kuuluu Creation Ministries Internationalin Australian toimipisteen henkilökuntaan.