08.03.2008 - Mikko Taivainen
Toteatte sivustollanne: "Kreationismi on ismi, joka sisältää useita teorioita ja hypoteeseja. Näin ollen minkään yksittäisen teorian tai hypoteesin vääräksi osoittaminen ei osoita koko kreationismia vääräksi" Aloitetaan vaikka itse Jumalasta. Miten voimme todistaa Hänet todelliseksi? Voidaanko todistusta tarkastella kriittisesti havaintojemme pohjalta? Raamattu, vaikka onkin todellinen, ei ole todistuskappale! Esittämänne teoria lajien synnystä on monilta osin johdonmukainen, mutta minua häiritsee kovasti "älykkään suunnittelijan" selittämättömyys. Se asettaa koko teorian erittäin kyseenalaiseksi.
Vastaus:
19.04.2008
Ohessa kommenttimme kysymyksiisi.
Raamattu, vaikka onkin todellinen, ei ole todistuskappale!
Näyttäisi siltä, että olet omaksunut sen todistamattoman olettamuksen, että vaikka Raamattu itsessään on todellinen niin sen sisältö ei ole. Raamatun kertomukset paikoista, tapahtumista ja henkilöistä ovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen osoittautuneet luotettaviksi. Näiden todisteiden valossa Raamatun ilmoitusta voidaan oikeutetusti pitää luotettavana. Se, että sinun mielestäsi Raamattu ei käy todistuskappaleeksi ei itsessään aseta Raamatun luotettavuutta millään tasolla kyseenalaiseksi. Onko sinulla esittää mitään painavia todisteita sen puolesta, että Raamatun ilmoitus ei olisi luotettava ja tosi? Kukaan meistä ei ollut paikalla kun Raamatun kuvauksen mukaisia tapahtumia on voitu todistaa, josta syystä voimme vain tutkia silminnäkijäkuvauksia (Raamattua) tapahtumista ja uskoa tai olla uskomatta niitä. Se uskommeko näin tapahtuneen vai emme ei kuitenkaan muuta tapahtumia tosiksi tai epätosiksi.
Kuten jo aikaisemmin mainittiin, on Raamatun kuvauksien mukaisia tapahtumia ja henkilöitä kyetty todentamaan mm. arkeologisten seikkojen kautta. Jos taas esität, että paikat, henkilöt ja osa tapahtumista voivat olla totta, mutta eivät kaikki on todistustaakka tämän näkökannan todeksi osoittamisesta sinulla.
Lopulta kyse on uskosta – puhummepa mistä tahansa menneisyyden tapahtumasta niin meillä on aina seuraavat vaihtoehdot:
1. Jos meillä on käytettävissä silminnäkijäkuvaus tapahtumista, voimme luottaa tai olla luottamatta siihen. Perimmiltään siis uskomme tai emme usko silminnäkijän ilmoitusta. Aihetodisteet voivat sitten tukea tai olla tukematta esitettyjä silminnäkijäkuvauksia.
2. Mikäli meillä on jokin fyysinen todistuskappale jonka pohjalta pyrimme tekemään johtopäätöksiä menneisyyden tapahtumista, joudumme aina turvautumaan tulkintoihin. Menneisyyttä käsittelevät tulkinnat lepäävät aina jonkin pohjaolettamuksen varassa. Alkuperätieteissä tämä pohjaolettamus on filosofinen (esimerkiksi evoluutiotutkimuksessa materialistis-naturalistinen), jonka pohjalta tulkinnat sitten tehdään. Kreationisteilla taas tämä pohjaolettamus on Raamattu ja sen tarjoama maailmankuva.
Aloitetaan vaikka itse Jumalasta. Miten voimme todistaa Hänet todelliseksi? Voidaanko todistusta tarkastella kriittisesti havaintojemme pohjalta?
Kuten aikaisemmin jo mainitsimme niin meidän näkemyksemme on, että Raamattu on pätevä todistuskappale ja täten Raamatun ilmoitus Jumalan olemassaolosta on itsessään pätevä todiste. Tämän lisäksi näkemyksemme on, että useat aihetodisteet puhuvat Jumalan olemassaolon ja Raamatun luotettavuuden puolesta. Näistä muutamia mainitaksemme:
1. Raamatun arkeologinen luotettavuus: Kerta toisensa jälkeen Raamatun ilmoitukseen skeptisesti suhtautuneet arkeologit ovat joutuneet tunnustamaan uusien löytöjen ilmaantuessa, että Raamatun mukaiset kuvaukset ihmisista, tapahtumista ja paikoista ovat pitäneet paikkansa. William F. Albright, jota pidetään yleisesti yhtenä arvostetuimmista arkeologeista on todennut mm:
”Tärkeiden 18. ja 19. vuosisadan historiallisten koulujen Raamattuun kohdistama suunnaton skeptisyys, jonka kaltaista esiintyy vieläkin ajoittain, on kerta toisensa jälkeen osoittautunut aiheettomaksi. Löydös toisensa jälkeen on vahvistanut lukemattomien yksityiskohtien oikeellisuuden, ja nostanut Raamatun arvostusta historiallisena tietolähteenä.”1
2. Profetaalinen luotettavuus: Raamattu sisältää useita yksityiskohtaisia profetioita. McDowell2 on dokumentoinut 61 yksin Jeesukseen liittyvää profetiaa. Useat näistä kuten Hänen synnyinpaikkansa, aikansa ja tapansa olivat Hänestä riippumattomia. McDowell käsitteli myös 12 yksityiskohtaista profetiaa koskien kaupunkeja/paikkoja kuten: Tyros, Siion, Samaria, Gaza, Petra, Ammonia, Babylon, Jerusalem jne. Hän osoitti, että näitä profetioita ei kirjoitettu tapahtumien jälkeen vaan että ne todella olivat ennustuksia tulevista tapahtumista. Todennäköisyys, että kaikki kyseiset tapahtumat olisivat tapahtuneet aiemmin profetoidulla tavalla sattumalta on käytännössä nolla.
3. Raamatun rehellisyys: Joku on aikoinaan todennut, että ”Raamattu on kirja jonka kaltaista kukaan ihminen ei voisi itsessään kirjoittaa tai jonkalaista ihminen ei kirjoittaisi vaikka voisikin” Raamattu ei anna kunniaa ihmiselle vaan Jumalalle. Raamatun kuvaukset eri henkilöistä ovat hyvin todenmukaisia, sisältäen ihmisten heikkoudet ja paheet. Tätä taustaa vasten Jumalan pyhyys ja armo paistaa läpi. Useat ns. uskon sankaritkin on kuvattu Raamatussa paheineen ja epäonnistumisineen. Toisaalta useita Jumalan kansan vihollisia ylistetään useissa paikoissa, kuten Artakserksesta (Neh 2), Dareiosta (Dan 6), ja Juliusta (Apos 27:1-3). Perinteiset ihmisen lähtökohdista kirjoitetut kertomukset korottavat sankarit yli-ihmisiksi ilman heikkouksia ja viholliset hirviöiksi. Raamatun ihmiskuva on kuitenkin hyvin realistinen.
4. Havainnot luonnosta: Asioilla on universaali taipumus hajota ja rapistua. Tämä on selkeä merkki siitä, että universumilla on täytynyt olla alku. Syy-seuraussuhde sanelee, että kaikella millä on alku on myös syy. Universumi ei siis ole ikuinen. Tämä näkemys on täysin yhteensopiva Raamatun ilmoituksen kanssa ”Alussa Jumala loi...” Meidän ei kuitenkaan tarvitse mennä ajassa taaksepäin kovinkaan pitkälti, kun sekulaaritiede esitti maailmankaikkeuden olleen olemassa ikuisesti. Myöhemmät havainnot ovat kuitenkin osoittaneet, että Raamatun ilmoitus asiasta, että universumilla on ollut alku, oli tosi jo alkujaan.
Luonnossa on havaittavissa useita rakenteita jotka sisältävät merkkejä suunnitelmallisuudesta (mm. veren hyytymisjärjestelmä) ja joita ei voida tyydyttävästi selittää evolutionistien esittämien prosessien kautta.3 Esimerkiksi evolutionistien rummuttama luonnonvalinta voi kohdistua vain jo olemassa olevaan informaatioon. Se ei voi luoda uutta spesifistä informaatiota. Useat evolutionistitkin myöntävät nykyään, että useat luonnossa havaitut rakenteet ”näyttävät suunnitelluilta”, mutta koska he ovat sitoutuneet materialistiseen maailmankuvaan, he eivät voi esittää, että kyseiset rakenteet olisivat tulosta suunnittelusta, vaan että ne vain ”näyttävät suunnitelluilta”. Tämän rajavedon taustalla on puhtaasti filosofinen maailmankuva eikä mikään operatiivisen tieteen sanelema välttämättömyys.
Peruslogiikan pohjalta voidaan esittää, että mikäli jokin rakenne vaikuttaa suunnitellulta niin on täysin perusteltua esittää, että kyseinen rakenne on suurella todennäköisyydellä suunniteltu. Tähän logiikkaan perustuu mm. arkeologien toiminta. Kun arkeologi löytää esimerkiksi kaulakorun kaivauksiltaan on täysin hyväksyttävää esittää, että kyseisen esineen taustalla on toiminut tietoinen ja viisas suunnittelija/toteuttaja. Kenellekään ei tulisi mieleen esittää, että kyseinen kaulakoru olisi muodostunut sattumalta ajan saatossa. Luonnossa tavataan miljoonia rakenteita joiden toiminta on mittaamattomasti monimutkaisempi ja hienompi kuin minkään ihmisen kehittämän järjestelmän. Tästä huolimatta ei ole hyväksyttyä esittää, että nämä rakenteet todella olisivat suunnittelun tulosta.
Raamatun arkeologinen luotettavuus, profetaalinen luotettavuus, luonnosta löydettävät suunnitelmallisuuden merkit, maailmankaikkeuden synty ja hienosäätö jne puhuvat mielestämme sen puolesta, että Raamattu on kokonaisuudessaan luotettava silminnäkijäkuvaus, jonka mukaisesti kaiken näkemämme ja havaitsemamme taustalla on älykäs tekijä/suunnittelija – Raamatun Jumala. Lopulta kyse on kuitenkin uskosta, kuten kaikissa menneisyyttä käsittelevissä ja toistettavissa olemattomissa tapahtumissa/tekijöissä. Mikään nykyhetkessä esitetty kaava tai kemiallinen seos ei voi selittää Jumalaa.
Esittämänne teoria lajien synnystä on monilta osin johdonmukainen, mutta minua häiritsee kovasti "älykkään suunnittelijan" selittämättömyys. Se asettaa koko teorian erittäin kyseenalaiseksi.
Se, että emme voi tyhjentävästi käsittää / selittää jotakin asiaa ei välttämättä tarkoita sitä, etteikö kyseistä asiaa olisi olemassa. Maailmankaikkeudessa on monia asioita joiden tiedämme olevan tosia, mutta joille emme pysty antamaan tyhjentäviä selityksiä.
Toiseksi mitä tulee älykkään suunnittelijan selittämättömyyteen ja sen aiheuttamaan ”koko teorian kyseenalaistamiseen” niin samanlainen argumentti voidaan esittää yleistä evoluutioteoriaa kohtaan. Kukaan ei ole pystynyt tyydyttävästi selittämään kuinka elämä olisi voinut syntyä elottomasta aineesta. Samalla logiikalla tämä elämän synnyn selittämättömyys asettaa koko evoluutio-opin kyseenalaiseksi. Sillä jos elämä ei pääse edes käyntiin niin kuinka voi tapahtua mitään oletettua kehitystäkään. Argumentti, että elämän on täytynyt syntyä elottomasta, koska maapallo on nykyään täynnä elämää ei itsessään selitä mitään. Tämän näkemyksen omaksuminen vaatii vähintäänkin yhtä paljon uskoa kuin usko Raamatun mukaiseen luomiseen.
Yhteenvetona voitaneenkin sanoa, että sekä evoluutio-oppi, että kreationismi pohjaavat perimmiltään uskomuksiin. Evoluutio perustuu materialistiseen filosofiaan kun taas kreationismi lepää tarkoituksenmukaisen luomisen harteilla. Kyse on siis perimmiltään kahdesta lähtökohtaisesti toisistaan eriävästä uskomuksesta/uskonnosta, joiden oppeja sitten erinäiset aihetodisteet voivat tukea tai olla tukematta.
