Luominen artikkeliarkisto

Russell Krigg

”Ja Jumala sanoi: ’Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lentäkööt linnut maan päällä, taivaanvahvuuden alla’. Ja Jumala loi suuret merieläimet ja kaikkinaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikkinaiset siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä. Ja Jumala siunasi ne sanoen: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä’. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, viides päivä.”
(1. Moos. 1:20-23).

Luomisviikon viidentenä päivänä maapallo oli valmis eläviä olentoja varten. Jumala oli tehnyt veden, maan, ilman ja kasvit sekä hedelmät ruoaksi. Hän oli myös luonut auringon antamaan valoa ja lämpöä. Nyt Jumala loi maapallon ensimmäiset asukit – ne eläimet jotka elävät meressä ja ne jotka lentävät ilmassa.

Jälleen kerran Hän yksinkertaisesti käski niiden tulla olemassa oleviksi. Ja ne tulivat!

Kaikki merieläimet

Kun Jumala puhui, meri kuhisi yhtäkkiä kaikenlaisia luontokappaleita – pienen pieniä olioita kuten krillejä, pieniä kaloja kuten sardiineja, keskikokoisia kaloja kuten lohia, suurempia kaloja kuten marliineja ja miekkakaloja, ja paljon suurempia luontokappaleita kuten valaita ja joutsenliskoja, eli plesiosauruksia. Jumala teki myös meduusat ja ankeriaat, korallit ja taskuravut, mustekalat ja pyöriäiset, ja kaikki muutkin merieläimet.

Jotkut ihmiset sanovat, että valaat kehittyivät lehmän tapaisesta – tai muusta maalla elävästä – eläimestä, joka päätti, että se haluaa elää meressä ja alkaa syödä ruohon asemesta meriheinää tai muita merieläimiä. Mutta miksi se sellaista tekisi? Tällaista ajatusta tukevaa vakuuttavaa todistusaineistoa ei ole olemassa. Ja Jumala kertoo meille, että Hän teki maaeläimet vasta kuudentena päivänä.

Tiesitkö, että suurin osa kaloista ei syö toisiaan, vaan vedenalaista kasvimateriaalia kuten meriheinää, levää (kuten vihreä lima kivillä), ja ajelehtivia pienen pieniä kasveja joita kutsutaan planktoniksi (oikeastaan kasviplanktoniksi).

Kaikki lentävät olennot

Ja aivan yhtäkkiä, Jumalan käskystä, oli kaikenlaisia lentäviä olentoja – lintuja kuten papukaijoja, kyyhkysiä ja siipikarjaa; lentäviä hyönteisiä kuten perhosia, mehiläisiä ja muita ötököitä; sekä lepakoita (jotka ovat nisäkkäitä); ja lentäviä liskoja joita me kutsumme pterosauruksiksi. Miten suurenmoinen näky se onkaan ollut! Ja kuinka suurenmoinen ääni onkaan kuulunut kun linnut ovat alkaneet laulaa!

Jumala teki näille luontokappaleille neljää erilaista siipityyppiä. Lintujen siivet on tehty höyhenistä; hyönteisten siivet on tehty kalvoista tai ohuista suomuista; lepakkojen siivet on tehty pitkän käsivarren ja käsiluiden väliin venytetystä nahasta; kun taas lentoliskojen siivissä nahka on venytetty pitkän neljännen sormiluun yli.

Lentosulilla on merkittäviä ominaisuuksia. Kun lintu kohottaa siipensä, sulat liikkuvat erilleen ja päästävät ilman lävitseen ja vähentävät vastusta. Mutta siipeä alas lyötäessä sulat sulkeutuvat täysin kasvattaen suuresti nostovoimaa. Tämän lisäksi lintu voi vaihdella siipiensä asentoa tehokkaampaa nousua, räpyttelyä, liitelyä ja laskeutumista varten.

Ihmisillä, jotka eivät usko Luojaan, ei ole selitystä sulkien ainut laatuisille suunnittelupiirteille. Useimmat heistä väittävät, että liskon suomut muuttuivat suliksi. Kuitenkaan koskaan ei ole löydetty ainoatakaan fossiilia, joka osoittaisi muutoksen suomusta sulaksi.

Jumala välittää kaikista

Jumala oli mielissään kun Hän katsoi mitä Hän oli viidentenä päivänä tehnyt. Sen lisäksi, että Hän sanoi sen olevan sangen hyvää, Hän myös siunasi kalat ja linnut ja käski niiden lisääntyä – jokainen teki itsensä kaltaisia eläinlapsia.

Vaikka Jumala ei rakastakaan eläimiä samalla tavalla kuin Hän rakastaa ihmisiä, Hän silti huomaa kun varpunen putoaa maahan (Matt. 10:29), ja Hän välittää niistä. Miten paljon enemmän Jumala välittääkään sinusta ja minusta!

”Kunkin lajinsa mukaan”

Raamattu kertoo meille, että Jumala teki jokaisen eläimen ”lajinsa mukaan”. Ne ihmiset, jotka eivät usko Jumalan luoneen sanovat, että yhdenlainen eläin kehittyi toisenlaisesta eläimestä ihan itsestään.

Kuitenkaan ei ole todisteita, että jonkin luodun lajin eläin olisi ikinä muuttunut toisen luodun lajin eläimeksi. Alussa ei ollut vuosimiljoonia kestänyttä kehitysopillista taistelua olemassaolosta kuolemineen ja sairauksineen.

Kalat eivät syntyneet tai saaneet alkuaan jossain muinaisessa lammessa olleesta madosta, eivätkä linnut syntyneet dinosauruksista. Raamattu sanoo, että Jumala loi kaikki linnut ennenkuin hän loi ainuttakaan maaeläintä. Jos eläimet tekivät itse itsensä muista eläimistä pitkien aikojen kuluessa, meidän pitäisi löytää miljoonia ja taas miljoonia fossiileja ”puolitiessä olevista” eläimistä, mutta niitä ei löydy!

Evoluutio väittää, että ensin tuli elämä meressä, sitten maakasvit, sitten maaeläimet, ja sitten linnut. Mutta Jumala sanoo, että Hän teki ensin kasvit ja sitten yhtä aikaa merenelävät ja linnut.

Jumala ei käyttänyt evoluutiota ja miljoonia vuosia luomisessa.

Jumalan rajaton taito, viisaus ja voima ovat paljon selvemmin nähtävissä Hänen lyhyessä ajassa tapahtuneessa luomistyössään, kuin jos Hän olisi käyttänyt pitkittynyttä ja julmaa kehitysopillista prosessia. Ennen kuin Aadam teki syntiä olemalla tottelematon Jumalalle, ei ainuttakaan eläintä tai ihmistä kuollut.

Viidentenä päivänä Jumala yksinkertaisesti antoi käskyn siitä, että eläviä olentoja pitäisi olla meressä ja ilmassa, ja niin ne tulivat olemassa oleviksi. Jumalan voimallinen sana toteutettiin täsmälleen niin, kuin Hän sanoi.

Miksi linnut osaavat lentää, mutta me emme??

Jumala suunnitteli linnut lentämään, mutta meidät Hän suunnitteli eri tavalla. Linnuilla on kevyet, suurimmaksi osaksi ontot luut, joissa on ristikkäisiä osia vahvikkeena [kuvassa vasemmanpuoleinen luu]. Meidän luumme ovat painavia ja umpinaisia, koska niiden tulee kannattaa meitä, kun kävelemme, juoksemme tai hypimme. Jopa linnun nokka on suunniteltu säästämään painoa. Se on tehty keratiinista, kevyestä materiaalista (jota on meidän hiuksissamme ja sarvikuonon sarvessa); meidän leukamme on tehty painavasta luusta.

Linnuilla on vahvat rintalihakset siipien räpyttelyä varten – meillä ei ole. Linnuilla on erityiset keuhkot, joissa on pienen pieniä yksisuuntaisia putkia; meidän keuhkoissamme niitä ei ole. Meidän keuhkomme saavat kaiken tarvitsemamme hapen juostaksemme ympäriinsä, kun taas lintujen keuhkot on suunniteltu saamaan lentämiseen tarvittavan lisähapen. Ilmassa lintujen ruumiit ovat virtaviivaistettuja tuulen vastuksen alentamiseksi; meidän ruumiitamme ei ole muotoiltu lentämistä varten. Tämä ei ole estänyt ihmisten lentoyrityksiä hyppimällä alas silloilta levyt kiinnitettyinä käsiin.

Kuitenkin ihminen oppi vasta viime vuosisadalla tekemään ja lentämään lentokoneita – tarkkailemalla Jumalan luomia lintuja.