
Jonathan Sarfati & Joel Tay
Dinosaurukset kuuluivat Jumalan ihmeellisimpiin luomuksiin, mutta ikävä kyllä niistä ei ole nykyisin jäljellä ainoatakaan.1
Dinosaurusten sukupuutto on ollut arvoitus sekä kreationisteille että evolutionisteille siitä lähtien, kun ne löydettiin (uudelleen) 1800-luvulla. On olemassa yli 100 teoriaa siitä, miksi dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon. Niihin lukeutuvat esimerkiksi käsitykset, joiden mukaan dinosaurukset kuolivat tulivuorenpurkauksista kertyneeseen hiilidioksidiin, ilmaston lämpenemiseen/viilenemiseen, epidemioihin tai munia syövien nisäkkäiden saalistukseen. Omituisempia ehdotuksia sukupuuton syiksi ovat päihdyttävien kasvien kehittyminen, krooninen ummetus ja kutistuneet aivot. Näin lukuisat erilaiset teoriat viittaavat siihen, ettei naturalistisilla tutkijoilla ole todellisuudessa tyydyttävää ratkaisua tähän ongelmaan.
Oliko kyseessä asteroidi?
Viime vuosikymmenien ehdottomasti suosituin teoria on ollut asteroidin törmäys. Mutta vaikka se on vanginnut suuren yleisön mielikuvituksen, monet evolutionistit tuovat edelleen esille siihen liittyviä ongelmia.2,3
Kyseisen asteroidin uskotaan aiheuttaneen Jukatanin niemimaalla Meksikossa sijaitsevan Chicxulubin kraatterin. Törmäyksen aiheuttaja oli joko kivinen asteroidi tai komeetta, halkaisijaltaan 11–81 km, massaltaan 1,0 × 1015–4,6 × 1017 kg ja energialtaan 1,3 × 1024–5,8 × 1025 J.4 Käsityksen mittasuhteista antaa se, että kaikkien aikojen voimakkain räjäytetty ydinase, neuvostoliittolainen vetypommi RDS-220 eli ”Tsar-bomba”, tuotti 2,1 × 1017 J. Näin ollen alhaisinkin arvio Chicxulubin räjähdyksen voimasta vastaa yli kuutta miljoonaa Tsar-bombaa.
Teorian mukaan törmäyksen aiheuttaja nostatti 60 kertaa oman massansa verran hienoksi murskautunutta kiviainesta stratosfääriin. Tästä aiheutunut pöly esti auringonvalon pääsyn Maahan, mikä aiheutti maailmanlaajuisen viilenemisen, joka tuhosi 50 % kaikista elämänmuodoista, dinosaurukset mukaan lukien (ns. ”ydintalviteoria”).
Iridiumkerrokset?
Tukea tälle ajatukselle on haettu ohuista iridiumkerroksista, joissa on piirteitä, jotka sopivat suuren meteoriitin törmäykseen. Yleisesti arvellaan, että näitä ohuita kerroksia löytyy kivikerroksista ympäri maailmaa K-Pg-rajalta5 (aiemmin K-T-raja) – evolutionistit olettavat dinosaurusten kuolleen sukupuuttoon tuolloin.
Tämä iridiumkerros ei kuitenkaan ole niin selkeä kuin aiemmin ajateltiin. Tällä hetkellä on yli 100 tunnettua K-Pg-iridiumanomaliaa [ts. ilmiö tai tapaus, joka ei sovi kaavaan, suom. huom.]. K-Pg-rajaan liittyy paljon kehäpäättelyä. Toisin sanoen, dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon K-Pg-rajalla. Miten se määritellään? Yksinkertaisesti: mikä tahansa kivikerros, jossa on dinosaurusten jäänteitä tai jalanjälkiä, osoittaa sen olevan tämän rajan alapuolella.6
Emme sulje pois sitä mahdollisuutta, että vedenpaisumuksen aikana Maahan olisi törmännyt meteoriitteja, koska ne sopivat raamatulliseen vedenpaisumusmalliin, jonka mukaan taivaan ikkunat aukenivat (1. Moos. 7:11, 8:2). Niinpä ei olisi yllättävää löytää vedenpaisumuksen muodostamista kerrostumista jälkiä tällaisesta törmäyksestä.
Asteroiditörmäysteorian ongelmia
Kaikki naturalistiset teoriat dinosaurusten sukupuutosta kohtaavat lukuisia ongelmia, myös Chicxulub-teoria. Esimerkiksi, jos asteroidi osui Maahan johtaen ydintalveen, kuinka yhteyttämisestä riippuvaiset kasvit selvisivät? Miksi hentoiset mehiläiset ja perhoset tai edes herkät sammakkoeläimet, kuten sammakot ja salamanterit, selvisivät? Jos tulivuoritoiminta ja myrkylliset kaasut täyttivät maan sukupuuton jälkeen (kuten tulivuori- tai hiilidioksiditeoriassa sukupuutosta), miten linnut olisivat voineet selvitä? Lintujen keuhkojen ainutlaatuinen suunnittelu tekee niistä herkempiä myrkyllisille kaasuille – ajatellaan vaikkapa kanarialintuja hiilikaivoksissa. Jos törmäys esti auringonvalon pääsyn Maahan, miten monet sellaiset eläimet, jotka tarvitsevat päivittäistä auringonvaloa, olisivat selvinneet? Joka tapauksessa on ollut massiivisia tulivuorenpurkauksia, kuten Krakataun, jotka ovat aiheuttaneet ilmaston maailmanlaajuista viilenemistä mutta eivät joukkosukupuuttoja.
Toinen ongelma on, että evoluutioteorian mukaiset ajoitukset eivät täsmää. Esimerkiksi evoluutioajoitusten mukaan monet dinosaurukset olivat jo kuolleet sukupuuttoon ennen törmäystä. Muun muassa koko Stegosauria-alalahkon sanottiin kadonneen jo kauan sitten, samoin Diplodocoidea-yläheimon. Muilla alueilla lukumäärät ja lajit vähenevät vähitellen, eivät äkillisesti.
Lopuksi ydintalviväitteitä murensi vuonna 2023 tehty tutkimus, joka koski ilman lämpötilan vuosittaista keskiarvoa (engl. mean annual air temperature, lyh. MAAT) liitukauden viimeisten 4 000 (uniformitarianistisen) vuoden aikana ja paleogeenikauden ensimmäisten 30 000 vuoden aikana. Itse asiassa MAAT oli korkeimmillaan paleogeenikauden ensimmäisellä vuosituhannella. Kaikki viileneminen oli melko lievää ja vähittäistä: MAAT viileni 25 ℃:n keskiarvosta 20 ℃:seen 30 000 ensimmäisen (uniformitarianistisen) vuoden aikana törmäyksen jälkeen. Lisäksi ei ole näyttöä pitkäaikaisesta, törmäyksen tai tulivuoritoiminnan aiheuttamasta lämpenemisestä.7,8 Jotkut ovat ehdottaneet, että ilmakehän pöly aiheutti maailmanlaajuisen pimeyden, joka kesti enintään vuosikymmenen (”ydinyö”?).7 Sellainen tappaisi sukupuuttoon yhteyttävät kasvit, monien ravintoketjujen perustan. Kuitenkin ydinyöllä on monia samoja ongelmia kuin ydintalvella: tiedämme, että monet yhteyttävät kasvit selvisivät K-Pg-rajan läpi. Samoin selvisivät monet hennot, näistä kasveista riippuvaiset olennot.8
Raamatun kanssa yhteensopivia sukupuuttoteorioita
Metsästys
Jotkut kreationistit ovat huomauttaneet, että koska dinosaurukset elivät samaan aikaan ihmisten kanssa vedenpaisumuksen jälkeen, metsästys olisi voinut vaikuttaa niiden sukupuuttoon. Monet eläimet ympäri maailmaa ovat kuolleet sukupuuttoon metsästyksen vuoksi. 1800-luvulla Singapore tunnettiin siitä, että siellä oli niin paljon tiikereitä, että jotkin raportit väittävät, että ne tappoivat lähes päivittäin yhden ihmisen. Kokonainen kylä jopa hylättiin tiikereiden hyökkäysten vuoksi. Niinpä tiikereiden tappamisesta alettiin tarjota palkkioita. Vuoteen 1930 mennessä saaren kaikki tiikerit oli tapettu.9
Samaan tapaan useat muinaiset legendat kertovat sankareista, jotka surmasivat lohikäärmeitä. Nämä ”lohikäärmeet” ovat saattaneet olla dinosauruksia. Muinaiset ihmiset tunsivat dinosauruksen kaltaisia olentoja, joten on mahdollista, että nämä olennot metsästettiin sukupuuttoon.

Useat muinaiset legendat kertovat sankareista, jotka surmasivat ”lohikäärmeitä”. Ne ovat voineet olla eloonjääneitä dinosauruksia.
On kiistatonta, että ihmiset ovat metsästäneet tai kesyttäneet paljon suurempia olentoja kuin he itse ovat. Valaat, joista jotkut ovat suurempia kuin suurimmat dinosaurukset, metsästettiin lähes sukupuuttoon jopa puisilla purjelaivoilla ja käsikäyttöisillä harppuunoilla. Niin kävi huolimatta siitä, että valailla on suhteellisesti suuremmat aivot – ja siten melkein varmasti suurempi älykkyys – kuin dinosauruksilla ja että meressä niillä on ”kotikenttäetu” ihmisiin nähden.
Koska ihmiset ovat pärjänneet valaille, niin vielä paremmin ihmiset olisivat voineet pärjätä dinosauruksillekin. Jo ennen moderneja tuliaseita muinaiset ihmiset saattoivat käyttää tulta, katapultteja, teräväkärkisiä aseita ja syviä ansakuoppia. On siis mahdollista, että ihmiset olisivat voineet metsästää joitakin dinosauruksia sukupuuttoon. Olisiko metsästys voinut tappaa kaikki dinosaurukset? Metsästys on saattanut olla osasyy suurten ja vaarallisten dinosaurusten sukupuuttoon, mutta on vaikea käsittää, miten metsästys olisi voinut aiheuttaa pienempien dinosaurusten sukupuuton tutkimattomien viidakoiden uumenissa.
Kilpailu
Mitkä ihmeen olennot olisivat voineet kilpailla valtavien dinosaurusten kanssa? Ehkei niiden tarvinnutkaan. Loppujen lopuksi kaikki suuret olennot ovat ensin pieniä. Joten vaikka muut eläimet eivät vetäneetkään vertoja täysikasvuisille dinosauruksille, ne ovat saattaneet voittaa nuoret yksilöt ennen kuin ne kasvoivat jättiläisiksi. Vertailun vuoksi artikkeli vuodelta 2019 selittää jättiläishai Carcharocles (tai Otodus) megalodonin sukupuuton näin.10 Se väittää, että kun megalodonin tavallisesti saalistamat pienet valaat vähenivät, aikuiset valkohait päihittivät nuoret megalodonit.11
Geneettiset syyt
Toinen mahdollinen syy dinosaurusten sukupuuttoon on vedenpaisumuksesta johtunut sisäsiitosheikkous. Sisäsiitosheikkous on biologisen kelpoisuuden vähenemistä tietyssä populaatiossa pullonkaulatapahtuman jälkeisen sukusiitoksen seurauksena. Pullonkaulailmiö viittaa tilanteeseen, jossa suuri eläinpopulaatio äkisti vähenee muutamaan yksilöön, jotka sitten lähtevät lisääntymään tietyllä alueella.
Vedenpaisumus on esimerkki pullonkaulailmiöstä. Pääongelma on monimuotoisuuden menetys pitkittyneessä pullonkaulassa.12 Se ei vaikuttanut ihmisiin yhtä pahasti, koska 1. Moos. 10:stä näemme, että väestö kasvoi nopeasti vedenpaisumuksen ja Baabelin jälkeen.
Jotkin olennot saattoivat kuitenkin vedenpaisumuksen jälkeen epäonnistua lisääntymisessä ja nopeassa sopeutumisessa uuteen ympäristöön. Toisin sanoen ne lisääntyivät keskenään pienissä ja eristyneissä populaatioissa pitkän aikaa. Pitkittyneet pullonkaulat vähentävät eliöiden geneettistä monimuotoisuutta ja myös lisäävät sen todennäköisyyttä, että haitalliset tai vahingolliset mutaatiot vakiintuvat pysyvästi populaatioon. Nykyään geneettistä monimuotoisuutta pidetään yhtenä biologisen suojelun tärkeimmistä tekijöistä. Kysymykseksi kuitenkin jää, miksi tämä olisi johtanut kaikkien dinosauruslajityyppien sukupuuttoon.13
Jääkausi
Useimmat raamatulliset kreationistit uskovat, että on ollut vain yksi jääkausi, joka alkoi muutama sata vuotta vedenpaisumuksen jälkeen ja saavutti huippunsa noin 500 vuotta vedenpaisumuksen jälkeen. Jääkausiasiantuntija Mike Oard oli aiemmin ehdottanut: ”Chicxulubin törmäys saattoi alentaa lämpötiloja maailmanlaajuisesti yli 26 ℃ 3–15 vuoden ajaksi jälkivaikutusten kestäessä jopa 30 vuotta.”14 Tällainen ei sovi uniformitarianistisiin malleihin mutta on hyvin linjassa luomismallien kanssa, joissa on yksi vedenpaisumuksesta aiheutunut jääkausi. Kylmä sää olisi saattanut vaikeuttaa vedenpaisumuksen jälkeen eläneiden dinosaurusten selviytymistä napaseuduilla. Tiedemiehet ovat kuitenkin tunnistaneet napa-alueiden dinosauruksia, kuten esimerkiksi Leaellynasauran, ja jos he ovat oikeassa, se osoittaa, ettei kylmä sää ehkä ollut kohtalokasta dinosauruksille.
Napaseutujen dinosaurusten olemassaolo on kuitenkin kiistanalaista. Eikä jääkausikaan selitä, miksi dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon päiväntasaajalla. Se ei myöskään selitä, miksi dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon mutta monet muut matelijat, kuten krokotiilit tai suuret käärmeet, eivät. Tämä on kuitenkin ongelma myös evolutionisteille, jotka vetoavat maailmanlaajuiseen viilenemiseen tai ydintalveen oletetun asteroidin törmäyksen jälkeen.
Dinosaurukset ovat erittäin monimuotoinen eläinryhmä. Selitykset sille, miksi yksi dinosaurustyyppi olisi kuollut sukupuuttoon, eivät yleensä onnistu selittämään, miksi kaikki muutkin dinosaurustyypit kuolivat sukupuuttoon. Ja dinosaurusten lisäksi myös lentävät matelijat, merimatelijat ja monet muut eläintyypit kuolivat sukupuuttoon.
Johtopäätös: arvoitus molemmille osapuolille
Dinosaurusten sukupuutto on arvoitus sekä luomiseen että evoluutioon uskoville. Se saattaa olla seurausta eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta: ilmasto, metsästys, kyvyttömyys sopeutua vedenpaisumuksen jälkeiseen maailmaan, sopivan ravinnon puute, geneettisen monimuotoisuuden väheneminen, elinympäristö ja niin edelleen. Sama pätee muidenkin olentojen sukupuuttoon.
Loogisesti ajatellen, jos kysymys on ongelma molemmille osapuolille, sitä ei voida käyttää todisteena toisen osapuolen hyväksi. Kuitenkin raamatulliset selitykset ovat sisäisesti johdonmukaisia. Samaa ei voida sanoa evoluutioselityksistä.
- Carter, R.W., Bates, G., and Sarfati, J., Dinosaurs are almost certainly extinct: It is time to let go of the idea of ‘living dinosaurs’, creation.com/dinos-extinct, 22.2.2018.
- MacPherson, K., Princeton geoscientist offers new evidence that meteorite did not wipe out dinosaurs,princeton.edu, 4.5.2009.
- Officer, C. & Page, J., The Great Dinosaur Extinction Controversy, Basic Books, 1996. Ks. kirja-arvostelu: Wieland, C., J. Creation 12(2):154–158, 1998; creation.com/dino-extinct-controversy.
- Durand-Manterola, H.J. & Cordero-Tercero, G., Assessments of the energy, mass and size of the Chicxulub Impactor, arXiv:1403.6391v1, 2014.
- K-T-raja = liitukauden-tertiäärikauden raja, mutta tertiäärikausi on nykyään paleogeenikausi, joten nykyinen nimitys on K-Pg-raja.
- Oard, M., End-Mesozoic extinction of dinosaurs partly based on circular reasoning,J. Creation 15(2):6–7, 2001; creation.com/dino-extinction.
- O’Connor, L.K. et. al., Steady decline in mean annual air temperatures in the first 30 k.y. after the Cretaceous-Paleogene boundary, Geology 51(5):486–490, 2023.
- Thompson, J., Dinosaur-killing asteroid did not trigger a long ‘nuclear winter’ after all, livescience.com, 19.4.2023.
- Omar, M., Tigers in Singapore, Singapore infopedia, National Library Board, eresources.nlb.gov.sg, 17.1.2007.
- Boessenecker, R.W. and 5 others, The Early Pliocene extinction of the mega-toothed shark Otodus megalodon: a view from the eastern North Pacific, PeerJ 7:e6088, 13.2.2019.
- Fessenden, M., Did great white sharks drive Megalodon to extinction? smithsonianmag.com, 15.2.2019.
- Carter, R., Effective population sizes and loss of diversity during the Flood bottleneck, J. Creation 32(2):124–127, 2018; creation.com/post-flood-pop.
- Willoughby, J.R. et. al., The reduction of genetic diversity in threatened vertebrates and new recommendations regarding IUCN conservation rankings, Biological Conservation 191:495–503, 2015.
- Oard, M., Flood impacts reinforce volcanic cooling to start the Ice Age, J. Creation 33(1):77–84, 2019; creation.com/flood-impacts-cooling
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Otsakekuva ©: CC0 | 12222786 | Pixabay
Pyhä Yrjö ©: CC0 | Georgi_Ivanov | Pixabay