Mikko Tuuliranta, kirurgi

Ensikiinnostukseni Raamatun teksteihin heräsi 1960-luvulla, kun uskonnonopettajamme antoi meille läksyksi opetella ulkoa joitain Sananlaskujen kirjan jakeita.  Niissä vaikutti olevan jotain sellaista syvällisempää viisautta, että mielenkiintoni heräsi muitakin Salomonin sananlaskuja kohtaan.

Kesällä 1969 pyrin Helsingin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan.  Motiivi oli mielenkiintoni biologiaa, kemiaa ja muita luonnontieteellisiä aineita kohtaan.  Tutustuin ennakolta lääketieteellisen tiedekunnan opetussuunnitelmaan ja innostuin siitä valtavasti.  Pääsykokeita varten opettelin monien muiden tavoin lukion biologian kirjamme suurin piirtein ulkoa -kuitenkin sillä poikkeuksella, että evoluutiolukuun en juurikaan kiinnittänyt huomiota, koska evoluutiolla ei mielestäni ollut mitään tekemistä lääketieteen kanssa.  Karsintakurssien pääsykokeen toinen kysymys kuitenkin kuului ”Ihmisen sukupuu Kurténin mukaan”.  Tämä oli järkytys.  Taisin tuolloin hätäpäissäni peräti luvata Jumalalle, että jos pääsen opiskelemaan lääketiedettä, voin lähteä kehitysaputöihin vaikka ”pimeimpään Afrikkaan”!  (Tuo lupaus on vieläkin lunastamatta.)

En päässyt Helsinkiin, joten lähdin Ranskaan osaamatta juurikaan kieltä ja tietämättä, että siellä karsinta tapahtuu vasta opiskeluaikana: kuka tahansa ylioppilastutkinnon suorittanut voi kirjoittautua lääketieteelliseen tiedekuntaan, mutta suurin osa lentää ulos jo ensimmäisenä vuonna!
Mukaan otin Raamatun, mutta luin siitä vain noita rakastamiani Salomonin kirjoituksia, sananlaskuja ja Saarnaajaa.  Ennen matkaan lähtöä olin käynyt viiden viikon ranskan pikakurssin ja perillä opettelin kieltä omin päin iltaisin ja öisin.  Kuin ihmeen kaupalla selvisin jatkoon ja valmistuin seitsemän vuotta myöhemmin lääketieteen lisensiaatiksi.

Opiskeluaikana evoluutio ja ihmisen sukupuu eivät olleet mielessä, mutta biokemian, biologian ja fysiologian hämmästyttävä monimutkaisuus alkoivat askarruttaa.  En muista, että koko aikana kukaan professori tai opettaja olisi millään tavalla edes viitannut evoluutioon vaan pikemminkin tapahtui päinvastoin: Muistan esim. neurofysiologian opettajamme Karlin, joka selittäessään hermoimpulssin nopeaa ja hyppäyksellistä kulkua myeliinituppien peittämissä aksoneissa totesi: ”Todella neron keksintö tämä impulssin hyppäyksellinen johtuminen; ilman sitä meitä ei olisi!”  Biologian ja fysiologian kurssien jälkeen aloin uskoa, että elämän täytyy olla suunnittelun tulosta.  Evoluutiota ei koskaan tarjottu selitykseksi niille biologian ja fysiologian ilmiöille, joita meille opetettiin Pasteurin nimeä kantavassa yliopistossamme.  Ehkä siellä vielä tuohon aikaan kunnioitettiin tuon nimen omistajaa, suurta tiedemiestä ja kreationistia Louis Pasteuria, joka voitti Ranskan tiedeakatemian palkinnon todistaessaan kokeellisesti, että vain elämä voi synnyttää elämää. (Ja jota ei ole voitu kumota useista yrityksistä huolimatta.) –Kurténin sukupuuta ei näytetty tuntevan.  Vaikka sukupuukysymys olikin allekirjoittaneelle shokki, kesti sitä vain vähän aikaa.  Olisin menettänyt elämästäni todella paljon, jos Helsingissä olisi kysytty jotain biologiasta ja olisin päässyt sinne opiskelemaan.

Suomeen palattuani luin erään Eric von Dänikenin kirjan, jossa hän väitti ufojen joskus vierailleen maapallolla.  Hän myös väitti, että nykyisen Raamattumme tekstit ovat varhaiskirkon oman mielensä mukaan sensuroimia ja ”toimittamia”.  Koska olin aina tuntenut syvää kunnioitusta Salomonin kirjoituksia kohtaan, päätin ottaa selvää Dänikenin väitteistä.  Motivaatiota lisäsi vielä se, että lääketieteen opintojeni ansiosta olin tullut kaikkea muuta kuin vakuuttuneeksi darvinistisesta luomiskertomuksesta. –Ja tietysti taustalla kummitteli tuo Kurténin sukupuu.  Minusta nämä olivat niin suuria kysymyksiä, että yritys selvittää niitä vaikutti vaivan arvoiselta.  Olen aina ollut jonkin sortin evidentialisti, henkilö, jonka mielestä tässä niin monenlaisten oppien maailmassa väittämät tai usko johonkin pitäisi pystyä edes jotenkin perustelemaan.  Epäilin Dänikeniä kuin myös Darwinia ja Kurténia ja päätin ottaa selvää löytyykö heidän väitteidensä tueksi mitään evidenssiä.

Tutkimusmatkaani kuului tietysti myös Raamatun opiskelu.  Siinä törmäsin melko pian kirjan lukuisiin ennustuksiin ja totesin hämmästyksekseni, että melkoinen osa niistä oli jo toteutunut: Danielin ym. ennustukset Israelin valtion uudelleen perustamisesta vielä toisen kerran maailmanlaajuisen diasporan jälkeen oli toteutunut v. 1948 eli vuotta ennen syntymääni.  Huomasin juutalaisen kansan aivan ällistyttäväksi sekä Raamatun, historian että nykypäivän valossa.  Kurssillani oli paljon juutalaisia ja opiskelukaupungissani asui Ranskan suurin juutalaisyhteisö, omassa pienryhmässäni oli juutalainen jne.  En voi koskaan unohtaa juutalaisia opiskelutovereitani.  Siihen aikaan ihmettelin heitä, joskus kadehdinkin, ja näin jälkikäteen muistellen taisin olla yhteen aikaan melkein antisemitisti.  Vasta muiden Raamatun tekstien kuin Salomonin kirjoitusten lukeminen avasi silmäni juutalaisten suhteen. –Ja oikeastaan vasta sitten tajusin senkin, että myös Salomo oli juutalainen!  Napoleon tuskin oli mikään mallikristitty.  Mutta hän kuitenkin uskoi Jumalan olemassaoloon.  Kerran Laplace, kuuluisa matemaatikko ja ateisti, vaati häneltä perusteluja uskolleen.  Napoleon vastasi yhdellä sanalla ”juutalaiset”.  -Hän oli enemmän kuin oikeassa.  Juutalaiset eivät ole mikään mallikansa siinä missä tuskin mikään muukaan kansa sitä on.  Tämä jos mikään käy Raamatustakin varsin selvästi ilmi.  Mutta heille on annettu erikoisrooli ihmiskunnan historiassa.  Niinpä sukukuntamme historia ja monet sen saavutukset niin hyvässä kuin pahassa nivoutuvat juutalaisen kansan historiaan.  Ateistille ajatus, että Jumala olisi aktiivisesti vaikuttamassa historiaan, on kauhistus.  Mutta on selvää, että jos historia olisi pelkkää determinististä syyn ja seurauksen lakia, juutalaiset olisi hävitetty sukupuuttoon jo ajat sitten.  Kirjassa, jossa on niin syvällistä viisautta kuin mitä on meille ilmoitettu Salomonin kautta tai Jeesuksen puheissa, tai joka kuvaa holokaustia tai täydellistä ympäristötuhoa jopa tuhansia vuosia ennen niiden tapahtumista, täytyy olla jotain muutakin kuin inhimillistä.  Tällainen kirja ja sitä vastaan esitetyt väitteet vaikuttivat enemmän kuin tutustumisen arvoisilta.

Uskonratkaisulleni ei ollut darvinistisia esteitä, kiitos koulutukseni.  Olen tietoinen siitä, miten monet ovat joutuneet hylkäämään lapsuuden uskonsa jouduttuaan yliopistoissa naturalistisen aivopesun uhreiksi.  Minulle kävi päinvastoin: Minulla ei ollut elävää lapsuuden uskoa, mikäli sillä ymmärretään, että henkilö on kokenut tulleensa uskoon.  Kotini oli melko maallistunut, vaikka iltarukous joskus varhaislapsuudessa luettiinkin.  Uskonasiat alkoivat pikkuhiljaa kypsyä opiskeluvuosina ja saivat lisäpotkua kun aloin ottaa selvää Dänikenin väitteistä.  Oman henkilökohtaisen uskonratkaisuni tein elokuussa 1980.  Tuolloin 5-vuotias tyttäremme oli juuri sairastunut diabetekseen ja joissain piireissä uskoontuloni tulkittiin jonkinlaiseksi ”paniikkireaktioksi”. –Näin ei kuitenkaan ollut.  Ratkaisuni oli alkanut kypsyä jo vuosia aikaisemmin.

Muutamat uskoontulostani vaivaantuneet -tai huvittuneet kollegani esittivät minulle joitain tyypillisiä darvinistisia väitteitä kuten esim. etelänapinoiden ja ihmisen ”todistettu” sukulaisuussuhde tai valaiden ”todistettu” kehittyminen maaeläimistä, koska niillä piti oleman takaraajojen surkastumat jne.  Kaikkiin noihin väittämiin en silloin pystynyt vastaamaan, joten otin eräänlaiseksi ”elämäntehtäväkseni” perehtyä näihin kysymyksiin.

Mitä enemmän olen näiden vuosikymmenien aikana perehtynyt Raamatun, historian ja luonnontieteiden väliseen suhteeseen, sitä enemmän vakuuttuneeksi olen tullut siitä, että Raamattu ei ole ristiriidassa sen suhteen mitä ihmiskunnan historiasta, kosmologiasta ja biologiasta varmuudella tiedetään.  Olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että uskonnollisista kysymyksistä on mahdollista saada tietoa ja että niitä koskevia kannanottoja voidaan perustella järkiperäisesti. Agnostikot ovat aina väittäneet päinvastaista, mutta heillä ei ole koskaan ollut tarjota mitään hyviä perusteita väitteensä tueksi.  Esim. maamme johtava tieteenfilosofi Ilkka Niiniluoto (tosin ateisti eikä agnostikko) on perustellut ateismiaan sillä, että se on ”näytön puutteesta seuraavaa uskoa Jumalan ei-olemassaoloon”.  Britannian johtava, mutta nyt ”uskonsa menettänyt ateisti” Anthony Flew totesi nuorempana, että ”siihen asti kunnes hyviä perusteita etsitään, meillä ei yksinkertaisesti ole mitään syytä uskoa, ja tässä tilanteessa ainoa järjellinen asenne on joko kielteinen ateismi tai agnostismi”. –Mutta esim. hiljattain edesmennyt Henry M. Morris, insinööri ja ns. ”tieteellisen kreationismin” luoja ja maailman ensimmäisen luomistutkimusinstituutin (ICR) perustaja, on Niiniluodon kanssa täysin päinvastaista mieltä ja perustaa näkemyksensä 60 vuotta kestäneeseen tutkimusretkeen Raamatun, historian ja luonnontieteiden maailmaan.  Hän kirjoittaa: ”…niinpä tämä konflikti oli ratkaistava.  Ja se ratkesi täysin selvästi: Raamattu oli oikeassa ja evoluutioteoria väärässä!  Tämä ei ollut minulle enää pelkkä uskonasia niin kuin monet väittävät, vaan se perustuu tieteen ja historian tosiasia-aineistoon.  Näyttö Raamatun erehtymättömyyden puolesta oli kirkas ja selkeä, mutta evolutionismi oli epätieteellistä ja perustui pääosiltaan totalitaarisen naturalismin olettamuksille.” (Acts and Facts, ICR huhtikuu 2006.) –Tämä on hyvin voimakkaasti ilmaistu, sillä esim. nykysuomen sanakirja määrittelee uskon ”tietoon perustumattomaksi käsitykseksi jostain”. Mutta määritelmä ei sulje pois sitä, etteikö uskoon voisi liittyä myös tiedollista komponenttia.  Myös Flew puolustaa tätä kantaa ja muutti mielensä v.2004 tutustuttuaan luonnontieteiden uusimpaan näyttöön.

Oman tutkimusretkeni pituus ja syvyys on tuskin puoliakaan siitä mihin Henry Morris ehti saavutettuaan 88 vuoden iän.  Silti totesin jo vuosia sitten, etten voi muuta kuin yhtyä hänen näkemykseensä, näkemykseen, joka on nyt vain vahvistunut sitä enemmän mitä enemmän olen asiaa tutkinut: Uskonnollisista kysymyksistä on mahdollista saada tietoa; kristillistä uskoa voidaan perustella tiedolla ja järkisyillä. –Samalla on minulle käynyt yhä selvemmäksi se, että naturalistinen maailmankatsomus on kaikkea muuta kuin tieteellinen: Naturalistinen filosofia näyttää perustuvan lähinnä uskolle uskon antiteesiin, väitteisiin, joita ei ole mahdollista verifioida historian- tai luonnontieteiden menetelmin. –Naturalisti, joka väittää maailmankatsomustaan tieteelliseksi, on näyttänyt unohtavan sen tosiseikan, että alkuperäkysymyksissä ei ole niinkään kyse empiirisistä luonnontieteistä kuin elämän ja universumin historiasta. –Inhimilliset silminnäkijätodistajat puuttuvat ja todisteet ovat aina pelkkiä aihetodisteita – tai yliluonnollinen ilmoitus siinä tapauksessa, että maailman synnylle on olemassa yliluonnollinen ja persoonallinen alkusyy.  Ja jos näin on, olisi peräti kummallista, ellei tuo persoona olisi antanut itsestään ja tarkoitusperistään mitään ilmoitusta luomilleen järjellisille olennoille.

On selvää, että naturalistien päinvastaisista väitteistä huolimatta tiedettä ei voida asettaa uskonnollisten vakaumusten vastakohdaksi.  Eikä ole liioin olemassa mitään yhtä ja yhtenäistä tieteellistä käsitystä tai menetelmää, joka voitaisiin asettaa uskontoa vastaan.  On esim. sanottu, että darvinistien yksimielisyys päättyy siihen, että he ovat samaa mieltä vain siitä, että makroevoluutio on tapahtunut tosiasia. –Mutta tämänkin käsityksen tieteellisyys voidaan empiirisen todistusaineiston lähes täydellisen puuttumisen vuoksi asettaa hyvin kyseenalaiseksi.

Kristinopin kannalta eräs suuri ongelma nykymaailmassa on monien mielestä se, että Raamatun mukaan luominen olisi tapahtunut vasta joskus 6.000 vuotta sitten, mutta tiedemiesten mukaan maapallo ja universumi ovat ehkä miljoona kertaa vanhempia.  Nuorena en pitänyt tätä tärkeänä, koska uskoin ns. aukkoteoriaan: Kyseessä on 1. Mooseksen kirjan 1. luvun toisen jakeen tulkinta, jonka mukaan Maa tuli autioksi ja tyhjäksi pitkiksi ajoiksi pian luomisen jälkeen.  Olen sittemmin ottanut asiasta selvää ja muuttanut mieleni todettuani, että kieliasiantuntijat pitävät tulkintaa selvästi vääränä; oikea tulkinta on ”Maa oli autio ja tyhjä”.  Ns. ”teistinen” evoluutionäkemyskin perustuu osittain tähän virheelliseen tulkintaan ja huonoon kompromissiin Raamatun ja ns. ”virallisen tiedeyhteisön yleisesti hyväksymän totuuden” välillä.  -Mutta teistiset evolutionistit ovat tuskin ymmärtäneet sitä miten jyrkässä ristiriidassa tämä kompromissi on sekä Raamatun tekstien että ns. tiedeyhteisön virallisen näkemyksen kuin myös empiiristen havaintojen kanssa.

Esim. Maan ja universumin ikää voidaan arvioida kymmenillä eri menetelmillä, jotka kaikki perustuvat oikeiksi todistamattomiin lähtökohtaolettamuksiin, ja jotka kaikki antavat toisistaan hyvinkin poikkeavia vuosilukuja.  Esim. nykyään yleisesti hyväksytty Maan ikä juontaa juurensa Claire Patterson työryhmän v. 1956 julkaisemasta tutkimuksesta, jossa Maan iäksi saatiin 4.55 ± 0.07 miljardia vuotta.  Se perustuu lähinnä meteorien radioaktiivisten aineiden isotooppisuhteisiin ja sen perustana on n. 60 oikeaksi todistamatonta hypoteesia.  Tämä ikä on monien muiden ehdokkaiden joukosta hyväksytty lähinnä vain siksi, että se sopii evoluutiohypoteesiin: Toimiakseen darvinistinen evoluutio tarvitsee valtavia ajanjaksoja; jos vuosimiljardit voitaisiin kyseenalaistaa, darvinismilta putoaisi pohja.  Onkin hyvin merkittävää, että kreationististen geologien ja fyysikkojen vuosien tutkimustyön tuloksena olemme nyt saaneet runsaasti uutta ja mielenkiintoista tietoa Maan ja universumin iästä.  Se asettaa mm. Pattersonin työryhmän tuloksen kyseenalaiseen valoon.  Samojen tutkijoiden ansiosta olemme saaneet myös Raamatussa kerrotun maailmanlaajuisen vedenpaisumuksen puolesta puhuvaa näyttöä kuin myös näyttöä siitä, että jääkausia oli vain yksi, ja että sen synty voidaan selittää vain Nooan tulvan kaltaisen katastrofin jälkiseuraamuksilla.   Näiden kuin myös monien muiden naturalismin kanssa ristiriidassa olevien tutkimustulosten kansantajuinen julkaiseminen on ollut Creation-aikakauslehden artikkeleiden tarkoitus nyt jo lähes 30 vuoden ajan ja nyt osa niistä tulee olemaan saatavilla myös suomenkielellä.

Monilla on se käsitys, että erilaisia uskontoja ja maailmankatsomuksia on niin paljon, ettei edes kannata yrittää lähteä ottamaan niistä selvää, vaikka haluaisikin. –Käsitys on virheellinen; esim. ns. pyhinä pidettyjen vanhojen tekstien kokoelma ei ole niin suuri, etteikö niitä voi lukea kuka tahansa asiasta kiinnostunut ja muodostaa niistä oman kriittisen näkemyksensä. (Itse lukisin näiden tekstien joukkoon myös Darwinin Lajien synnyn!)  Ns. suuria maailmanuskontoja tai maailmankatsomuksia ei ole kuin kuudesta yhdeksään laskutavasta riippuen.  Kaikki nykyiset uskonnot ja maailmankatsomukset ovat näiden tiettyjen ”perususkomusten” erilaisia yhdistelmiä tai variaatioita.  Vain sellainen, joka ei ole viitsinyt nähdä asioihin perehtymisen vaivaa, voi väittää, että niistä ei ole mahdollista saada mitään tolkkua.  On tietysti ymmärrettävää, että moni nuori on näistä asioista vielä melkoisen tietämätön. (Heitä varten olenkin laatinut asiasta melko laajan selonteon, jonka ehkä julkaisen myöhemmin omilla nettisivuillani.) -Mutta jos henkilö on saanut elää jo 60-70 vuotta ja edelleenkin väittää, että ei ole mahdollista saada mitään luotettavaa tietoa, on syytä epäillä, että hän on epärehellinen, välinpitämätön tai laiska, henkilö, joka on mieluimmin viettänyt aikansa katsomalla telkkarista jääkiekkoa tai Kauniita ja rohkeita kuin ryhtynyt ottamaan asioista selvää.  Mutta historia ja nykypäivä todistavat, että monet tavalliset kadunmiehet kuin myös ne tieteellisen ja filosofisen koulutuksen saaneet henkilöt, jotka ovat nähneet asioihin perehtymisen vaivan, ovat päätyneet siihen tulokseen, että kristillinen maailmankatsomus on ainoa, joka antaa järkiperäisen selityksen sille miksi hyvä ja paha maailmamme on sellainen kuin se on.

1970- ja 80-luvuilla Yhdysvalloissa käytiin lukuisia julkisia väittelyjä kreationistien ja darvinistien välillä evoluutioteorian tieteellisyydestä.  Monet niistä käytiin yliopistokampuksilla ja niihin osallistui parhaimmillaan jopa 5.000 opiskelijaa.  Esim. biokemisti ja kreationisti Duane Gish kävi 80 tällaista suurta ja julkista väittelyä ja voitti ne kaikki.  Niinpä darvinistit eivät enää yleensä uskaltaudu väittelyihin asioista perillä olevien kreationistien kanssa: Monet naturalistien hallinnassa olevat yliopistot ovat viime vuosina järjestelmällisesti kieltäneet nämä tilaisuudet. –Heidän perustelunsa on ollut, että kreationistit ovat ”aivopesseet” kuulijakunnan ja väittely on hyödytön.  Yksipuolista keskustelua käydäänkin nyt naturalistien hallinnassa olevien tiedelehtien sekä liberaalilehdistön palstoilla lähinnä leimaamisen ja parjaamisen tasolla: Kreationistit ovat esim. pelkkiä pseudotieteilijöitä, koska heillä ei juurikaan ole julkaisuja vaikutusvaltaisten tiedelehtien (esim. Nature tai Science) palstoilla. –Näinkin voidaan sanoa, mutta tämä johtuu siitä, että näiden lehtien naturalistiset päätoimittajat eivät hyväksy lehtiinsä mitään sellaisia tutkimuksia, jotka kumoaisivat darvinistisen evoluutiokäsityksen ja tukisivat esim. älykkään suunnitelman teoriaa.  Luominen-lehti tarjoaakin toisenlaisen näkökulman.  Sen artikkelit perustuvat alan asiantuntijoiden haastatteluihin.
Mikko Tuuliranta, kirurgi

Copyright © Mikko Tuuliranta