Oravaevoluutiota?

Toimittajalta: Tämä on vanha artikkeli Luominen-lehden numerosta 7. Julkaisemme säännöllisesti verkkosivuillamme artikkeleita vanhoista, myynnistä poistuneista Luominen-lehdistä. Vanhat artikkelit eivät ota huomioon uuden tutkimuksen paljastamaa lisätietoa ja uusia näkökulmia. Toisinaan samasta aiheesta on myöhemmin julkaistu uusia artikkeleita.
Harmaa orava. Kuva ©: stockxpert
Shaun Doyle

Kaikkialla Isossa-Britanniassa aikanaan yleinen kotimainen orava (Sciurus vulgaris) on kärsinyt melkoisia vastoinkäymisiä. Se on häädetty pois kotipaikoiltaan pohjoiseen Englantiin ja eteläiseen Skotlantiin, elinympäristönsä rajoille. Tämä tapahtui sen jälkeen kun itäinen harmaaorava (Sciurus carolinensis) tuotiin Amerikasta Englantiin 1870-luvulla. Koska itäinen harmaaorava on sekä isompi että sitkeämpi kuin kotimainen orava, harmaaorava kykeni menestyksekkäästi kilpailemaan kotimaisen oravan kanssa ja ajamaan sen kaikkein pohjoisimmille elinympäristönsä alueille. Tämä on ollut huolenaihe monille Iso-Britannian luonnonsuojelijoille, jotka pitävät harmaaoravaa tuontituholaisena.

Kuitenkin tätä nykyä itäinen harmaaorava on joutumassa ”maistamaan omaa lääkettään” uudelta populaatiolta, joka on noussut sen omista riveistä. Muutamien viime vuosikymmenien aikana mustien oravien luku on suuresti lisääntynyt Englannissa, ja ne ovat olleet ajamassa harmaaoravia pois näiden perinteisiltä asuinalueilta.1

Dr Alison Thomas, Cambridgen Anglia Ruskin -yliopiston biologisten tieteiden professori, joka on tutkinut Englannin oravapopulaatioiden ekologiaa ja genetiikkaa, sanoi mustista oravista:

”Populaatio on viimeaikoina kasvanut räjähdysmäisesti. Ne ovat voittamassa harmaaoravien populaation joissakin osissa maata.

Ensimmäinen havainto tehtiin vuonna 1912, mutta havainnot olivat hyvin harvinaisia muutamiin viime vuosiin saakka. Mustia oravia tavattiin ensin Letchworth Garden Cityn ympärillä, lähellä Roystonia, Hertfordshiressä – joka nykyisin on Yhdistyneen kuningaskunnan suurimman yhdyskunnan koti.

Mutta sen jälkeen ne ovat muuttaneet pohjoissuuntaan, tunkeutuen 1990-luvulla Cambridgen kaupungin rajojen sisälle. Nyt ne muodostavat 50 % oravavapopulaatiosta Cambridgen ympäristökylissä ja ovat levittäytymässä Bedfordshireen ja Huntingdonshireen.”

Mustat oravat näyttävät olevan voimakkaampia kuin harmaat serkkunsa ja voittavat ne ruoka- ja kumppanikilpailussa. Jonkinlaista sukupuolivalintaa mustien oravien eduksi on myös esitetty, koska naaraat näyttävät suosivan mustia oravia parittelukumppaneina.

Onko tämä esimerkki ”toimivasta evoluutiosta”?

Jotta tästä olisi kyse, ominaisuuksien täytyisi ensinnäkin olla seurausta geneettisen informaation lisääntymisestä. Mustalla oravalla on sekä melaniinin että testosteronin lisääntynyt tuotanto, mikä selittäisi sen värin ja lisääntyneen elinvoimaisuuden. Tämä on mutaation tulosta – on kuitenkin aivan selvää, että informaatiota on menetetty, sillä pätkä DNA:ta tosiasiassa ”puuttuu” mustilta verrattuna harmaisiin.

Eräs mahdollinen tapa, josta näiden molempien hormonien lisääntynyt tuotanto voi johtua on deleetio [yhden tai useamman DNA-ketjun emäksen (”kirjaimen”) puuttuminen] geneettisessä informaatiossa, jossa mustat ”mutantit” ovat menettäneet kyvyn (tai niillä on alentunut kyky) säädellä melaniinin ja testosteronin tuotantoa johtuen tästä deleetio-mutaatiosta. Tämä on selvästikin hyödyllinen mutaatio, koska se antaa mustille oraville lisääntyneen kyvyn säilyä elossa sekä siirtää eteenpäin geenejänsä. Mutta tämän tyyppinen säätelymekanismin spesifisyyden [tarkkuuden] menetys on silti informaation menetystä. Sen tähden tämä ei tarjoa mitään apua todisteluille, joilla yritetään näyttää toteen evoluutiota – jos tällä sanalla tarkoitetaan tapahtumia, jotka voivat johtaa mikrobien muuttumiseen mikrobiologeiksi ja kaikenlaisiksi muiksi monimutkaisiksi olennoiksi. Tähän olisi tarvittu valtava kokonaisinformaation (täsmennetyn monimutkaisuuden) nettolisäys.

Musta orava. Kuva ©: iStockphoto

Raamatun vastaus

Mutaatio ja luonnonvalinta ovat järkeenkäypiä raamatullisissa puitteissa. Mutaatiot ovat kopiointivirheitä, joita tapahtuu DNA:ssa syntiinlankeemuksen seurauksena. Tämä johtaa vähittäiseen, mutta väistämättömään genomin [perimän] ”romahdukseen”, koska erittäin suuri osa mutaatioista on vahingollisia, eikä niitä voida karsia pois luonnonvalinnalla.

On olemassa joukko esimerkkejä hyödyllisistä mutaatioista, jotka johtuvat informaation menetyksestä.2,3 Mutta mitkään näistä eivät auta evoluutiota, koska ne ovat vastakohtia sille, mitä molekyyleistämieheksi-evoluutio tarvitsee: autokuormittain mutaatioita, jotka eivät ole vain hyödyllisiä vaan myös lisäävät informaatiosisältöä eliössä.

Luonnonvalintaa tapahtuu, kun eliöllä on ominaisuus, joka mahdollistaa sen hengissä selviytymisen ja lisääntymisen paremmin kuin muun populaation. Tämä antaa ominaisuudelle suuremman mahdollisuuden selviytyä ja menestyä populaatiossa ja se voi ajan mittaan vallata tuon populaation, eliminoiden muut ominaisuudet, jotka olivat yksilöille vähemmän hyödyllisiä.4

Yhteenveto ja johtopäätökset

Englannin harmaiden ja mustien oravien tapaukset ovat erinomainen esimerkki menestyksekkäästä sopeutumisesta luonnonvalinnan (ja ehkä sukupuolivalinnan) avulla. Uudet tulokkaat voittivat kilpailussa alueen aikaisemman oravatyypin useilla tavoilla, mikä tarkoitti, että valinta suosi niitä. Siksi ne hallitsivat lukumääräisesti populaatiossa. Mutaatio, joka antoi mustille oraville valintaedun, hävitti informaatiota. Luonnonvalinta itsessään ja itsestään ei lisää geneettistä informaatiota; se johtaa populaation erikoistumiseen, kaventaen geenipoolissa [populaation perintötekijöissä] olevan muuntelun määrää. Nämä muutokset oravapopulaatioissa ovat täysin yhdenmukaisia Raamatun kanssa; niihin sisältyy alkuperäisen luodun lajin informaation valikointi ja kokonaismenetys.

Lähdeluettelo
  1. Derbyshire, D., The pack of mutant black squirrels that are giving Britain’s grey population a taste of their own medicine, Dailymail.co.uk, 26.4.2008.
  2. Wieland, C., Lentokyvyttömät kovakuoriaiset, Luominen nro 1, s.24; www.luominen.fi/sivut/lentokyvyttomat-kovakuoriaiset-geenivirhekin-voi-olla-joskus-etu.
  3. Lamb, A., CCR5 delta32: a very beneficial mutation, Journal of Creation  20(1):15, 2006; creation.com/ccr5.
  4. Wieland, C., Muddy waters, Creation  23(3):26–29, 2001; creation.com/muddy.

SHAUN DOYLE
on toimittaja, jolla on monien vuosien kokemus sanomalehtityöstä Australiassa. Nykyään hän työskentelee valtion mediavirkailijana Kaakkois-Queenslandissa ja suoritti luonnontieteiden kandidaatin (ympäristötiede) tutkinnon kunniamaininnoin sekä graduate diploman [kandidaatin ja maisterin tutkinnon välissä] Queenslandin yliopistossa Brisbanessa, Australiassa.hän on innokas luomista puolustavien järjestöjen kannattaja.

Creation  31(2):52-53, maaliskuu 2009
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Kuvat ©: stockxpert, iStockphoto