Tas Walker
Suurimmalle osalle ihmisiä radioaktiivinen iänmääritys on jokseenkin mysteeri. Jos koet olevasi tietämätön isotoopeista, massaspektrografeista, rubidiumista, strontiumista tai puoliintumisajoista, niin älä huoli – olet normaali. Joten kun tiedemiehet kertovat jonkun olevan 200 miljoonan vuoden ikäinen, he pyytävät meitä luottamaan heihin – asiantuntijoihin. Ja useimmat ihmiset tekevätkin niin.
Kuitenkin ne, jotka lukevat Raamattuaan, ymmärtävät, että se puhuu tuhansien, ei miljoonien vuosien ikäisestä maasta. Joten keneen meidän tulisi luottaa, silloin kun emme itse pysty tarkistamaan tieteellisiä menetelmiä?
Radioaktiivisen iänmäärityksen takana olevia perusperiaatteita ei ole vaikea ymmärtää, koska me arvioimme säännöllisesti aikoja eri asioille. Ja kun teemme niin, ymmärrämme että mainittuja miljoonia vuosia ei ole mitattu, vaan että ne perustuvat oletuksiin.
Uintikilpailu
Uintikilpailu havainnollistaa niitä yksinkertaisia periaatteita, joita käytämme ajan mittaamiseen. Kuvittele uimari kilpailemassa 1500 metrin matkalla ja että sinulla on tarkka, kalibroitu rannekello. Havainnoit että sillä hetkellä, kun uimari koskettaa altaan reunaa, sinun rannekellosi näyttää 10:11 ja 19 sekuntia.
Miten pitkään kilpailijalta kului uida 1500 metrin matka?
Jos puhuisimme kasvotusten, kysyisit luultavasti: ”Mikä oli lähtöaika?” Miten voit laskea kuinka pitkään uimarilta kului, ellet tiedä rannekellon näyttämää aikaa kisan aloitus hetkellä? Me kaikki tiedämme, että ilman lähtöaikaa on mahdotonta vahvistaa kilpailuun kulunutta aikaa. Itse asiassa lähtöajan tietäminenkään ei vielä riittäisi. Uintikisan aikana sinun täytyy tarkkailla uimaria ja laskea montako altaanmittaa uimari on uinut, jotta voisit olla varma hänen todella uineen 1500 metriä. Lisäksi sinun tulee varmistua siitä, että hän koskettaa päätyä jokaisen altaanmitan päätteeksi. Jos et havainnoi tätä kaikkea, et voi olla varma ajan paikkansa pitävyydestä. Tästä syystä toimitsijat tarvitsevat vähintään kaksi, joskus kolme tuomaria mittaamaan pöytäkirjaan merkittävä vaatimukset täyttävä kilpailuaika. Heidän on oltava yksimielisiä siitä, että he ovat tehneet uintikisan havainnot moitteettomasti.
Tarvitaanko lisää tarkkuutta?
Olisiko sillä merkitystä, jos käyttäisimme tarkempaa rannekelloa? Ei tietenkään. Ilman luotettavia silminnäkijöitä, kellon tarkkuudella ei ole mitään merkitystä. Voimme vahvistaa ajan vain, jos sen mittasi kaksi tai useampi silminnäkijä, jotka näkivät lähdön, tapahtumien kulun ja maaliintulon.
Tämä havainnollistaa geologisten tapahtumien ajoittamisen ongelmaa, kun käytetään radioaktiivisuuteen perustuvia menetelmiä. Ne, jotka korostavat menetelmän luotettavuutta, puhuvat paljon radioaktiivisen hajoamisen yksityiskohdista, puoliintumisajoista, massaspektrometreistä jne. Mutta he eivät kerro menetelmien perusvirheestä. Emme voi mitata kiven ikää radioaktiivisella iänmäärityksellä, koska emme olleet paikalla mittaamassa kivessä olevia radioaktiivisia alkuaineita sen muodostuessa, emmekä seuranneet miten nuo alkuaineet muuttuivat kiven koko geologisen historian aikana.
Se on aivan kuin puhuisi rannekellon ihmeellisestä teknologiasta. Kuvittele, että kertoisin sinulle kaiken pienen pienestä kvartsikiteestä ja pietsosähköilmiöstä, mutta jättäisin mainitsematta, että en nähnyt kisan alkua.
Nyt voimme ymmärtää kaikkia radioaktiivisia iänmäärityksiä koskevan ratkaisevan ongelman: ne perustuvat olettamuksille menneisyydestä. Voit saada tulokseksi minkä tahansa iän, riippuen tekemistäsi olettamuksista.1 Ja geologit tekevät olettamuksensa sen jälkeen kun ovat saaneet tulokset iänmäärityslaboratoriosta. He kutsuvat sitä ”tulosten tulkitsemiseksi”.
Siispä ajatus maapallon miljardien vuosien iästä ei ole seurausta radioaktiivisesta iänmäärityksestä. Tämä ajatus oli yleinen jo kauan ennen kuin radioaktiivisuus havaittiin2, ja ajatus on tuotu myös radioaktiiviseen iänmääritykseen. Ajatus sai alkunsa geologisesta filosofiasta, joka jätti tarkoituksella huomiotta Nooan aikaisen vedenpaisumuksen katastrofaaliset vaikutukset. Maapallon miljardien vuosien ikä on olettamus – ei tieteellinen mittaustulos.
Jokainen ikä täytyy tulkita
Oletko kuullut kertomusta vanhasta metsurista, joka kerskui kirveellään? ”Minulla on ollut tämä luotettava kirves 50 vuoden ajan,” hän sanoi. ”Siinä on ollut vain kaksi uutta päätä ja kolme uutta vartta.” Kysymys kuuluu: kuinka vanha hänen kirveensä oli?
Asiassa on paljon yhtäläisyyksiä kivien kanssa. Kun geologi vasaroi näytteen graniitista tai basaltista, hänen on tiedettävä sen historia. Eri mineraalit olisivat kiteytyneet eri aikoina riippuen siitä, miten sula magma jäähtyi. Magman mukana on saattanut kulkeutua joitain pieniä paloja toista kiveä, tai jopa vieraita mineraaleja, jotka olivat olemassa jo ennen kuin kivi kiteytyi. Toiset mineraalit ovat saattaneet muodostua kiven sisässä myöhemmin, aikana jolloin alue kuumeni ja koki metamorfoosin. Jotkut mineraalit ovat saattaneet kiteytyä vielä myöhemmin, alueen pohjavesien tihkuessa kiven huokosten läpi. Joten kysymys kiven iästä on monimutkainen, ja meidän tulisi ensin tietää sen koko historia ennen kuin pystyisimme kehittämään tarinan, joka selittää mitattujen atomien lukumäärän.
Tämä tarkoittaa sitä, että radioaktiivinen ”ikä” yksistään on merkityksetön. Geologit tiedostavat tämän. Geologi ei koskaan poimisi kiveä satunnaisesti ja lähettäisi sitä yksinään radioaktiiviseen iänmääritykseen. Tulos ei merkitsisi mitään. Jokainen radioaktiivinen ikä on tulkittava, ennen kuin kukaan voi sanoa mitä se merkitsee.
Geologi merkitsee tarkoin muistiin mistä hän kiven keräsi. Hän tutkii alueen geologiaa, jotta hän voi ymmärtää sen geologisen historian – mihin kohtaan geologisten tapahtumien järjestystä hänen kyseinen näytteensä sopii. Hän tarkistaa muiden geologien alueen toisille kiville antamat iät. Hän tutkii näytteitä kivestään mikroskoopilla, etsien johtolankoja siitä miten se kiteytyi, kokiko se myöhemmin kuumenemista, muovautumista, muuttumista tai rapautumista.
Kun laboratorio sitten lähettää hänelle hänen kivensä ”iän”, hän voi päättää mihin ikä viittaa. Ilmaiseeko se aikaa jolloin kivi kiteytyi vai aikaa jolloin se jäähtyi? Ehkäpä ikä viittaa aikaan, jolloin kivi kuumeni, muovautui tai muuttui, tai johonkin aikaan näiden välissä. Tai ehkä ikä viittaa vielä varhaisempaan aikaan, jolloin magma suli ennen kuin kivi oli edes muodostunut. Geologilla on siis paljon vaihtoehtoja joista valita, kun hän kehittää tarinan selittämään mitä hänen kivensä ikä tarkoittaa. Hän voi jopa yhdistää joukon eri selityksiä selittämään tulostaan.
Ja jopa sen jälkeen, kun geologi on tulkinnut kivensä iän ja julkaissut sen tieteellisessä julkaisussa, toinen geologi voi myöhemmin päättää, että tulkinnassa oli jokin ongelma, ja sanoa että ikä tulisi jättää huomioon ottamatta tai tulkita uudelleen.1
Radioaktiivinen iänmääritys ei siis koskaan sano viimeistä sanaa. Se ei ole puolueetonta, toisin kuin mitä maallikot on johdettu uskomaan.
- Esimerkki todellisesta elämästä, katso: Lubenow, M., The pigs took it all, Creation 17(3):36–38, 1995; creation.com/pigstook.
- Kun voimme tarkistaa kiven iän silminnäkijähavainnolla, huomaamme, ettei radioaktiivinen iänmääritys toimi. Katso: Austin, S., Excess argon within mineral concentrates from the new dacite lava dome at Mount St Helens volcano, Journal of Creation 10(3):335–343, 1996; creation.com/lavadome.
- Walker, T., Western culture and the age of the earth, Journal of Creation 19(2):46–50, 2006; creation.com/images/pdfs/tj/j19_2/j19_2_46-50.pdf.
Copyright © Creation Ministries International.
Used with permission. Käytetty luvalla.
Kuvat ©:
Uimari: iStockphoto/swimnews;
Kello: Andres Rueda
