Tapaus Francis Collins ja Eero Junkkaalan kirja Onko mitään Järkeä uskoa Jumalaan?

Mikko Tuuliranta, heinäkuu 2021

Francis Collins (s.1950), teologi Eero Junkkaalan esikuva, on yhdysvaltalainen lääkäri ja geneetikko, joka johti vuonna 2003 valmistunutta Human Genome -projektia, jossa selvitettiin yli 90 % ihmisen genomin DNA-”kirjainten” järjestyksestä. Collins opiskeli ensin kemiaa ja kvanttimekaniikkaa, mutta vaihtoi sitten lääketieteeseen. Sairaalassa hän tapasi terminaalivaiheen syöpäpotilaita, jotka olivat löytäneet rauhan Jumalan kanssa ja lähtivät tästä maailmasta, ei katkerina, vaan kivuista huolimatta rauhallisina uuden elämän toivossa. Tämä vaikutti Collinsiin niin syvästi, että hän itsekin tuli uskoon. Mutta millaiseen uskoon, millaiseen jumalaan? Sellaiseen, että Jumala tosin on luonut maailman, mutta ei suoraan kuudessa päivässä kuten Raamatun luomiskertomuksessa sanotaan, vaan epäsuorasti evoluution kautta – ja että Hän vaikuttaa maailmaan vain evoluution kautta! Collinsin mukaan luomiskertomus on kiistämättä runoutta, ei historiallista kerrontaa; luomiskertomuksen Aadam ja Eeva eivät olleet todellisia historiallisia henkilöitä. Ihminen kehitettiin apinaihmisistä vuosimiljoonien saatossa ”Luojan koelaboratoriossa” Afrikassa! Tämän hän kertoo tiedemiehenä (ja tietona) vuonna 2006 ilmestyneessä ja suurta huomiota herättäneessä kirjassaan The Language of God – A Scientists Presents Evidence for Belief (Jumalan kieli – Tiedemies esittää todisteita uskon puolesta). Jumalan kielellä Collins tarkoittaa DNA-kieltä/koodia.

Monelle maamme luterilaisen kirkon johtavalle teologille Francis Collins saattaa olla kaikkein merkittävin tieteen auktoriteetti siinä mitä tulee heidän omaan ideologiaansa, teistiseen evoluutioon. Tämä tulee selvästi ilmi Eero Junkkaalan vuonna 2020 ilmestyneestä kirjasta Onko mitään Järkeä uskoa Jumalaan? (Perussanoma). Samaa voidaan sanoa luterilaisen kirkkomme piispojen vuonna 2019 julkaisemasta manifestista Tieteiden lahja. Molemmissa vedotaan paitsi Francis Collinsiin, myös hänen tapaansa tulkita sitä, mitä mieltä kirkkoisä Augustinus (354–430) mukamas oli luomisesta. Augustinus myös tuomitsee eräässä kirjassaan joitain oman aikansa ”pöpejä kristittyjä” (joiden hulluuden tausta jää tässä kuitenkin hämäräksi). Jos Augustinus eläisi nyt, hänen pöpinsä olisivat nuoren maan kreationisteja – näin teologimme ja Collins vaikuttavat ajattelevan, vaikka eivät sitä suoraan sano – paitsi Collins. (Collinsista ja piispojen manifestista pari sanaa liitteessä 1.)

Eero Junkkaalan kirja Onko mitään Järkeä uskoa Jumalaan on hämmentävä tiedeuskon manifesti, kuten väite, että ”evoluutioteoria on puhdasta luonnontiedettä” (katso liite 2). Katsoinkin olevani velvoitettu kirjoittamaan juuri ilmestyneen, Luominen ry:n kustantaman ”vastakirjan” Teologien tiedeusko. Tärkein yksittäinen ”tieteellinen tuki” Junkkaalan kirjan taustalla vaikuttaa olevan tuo Collinsin kirja The Language of God. Kirja herätti sen verran huomiota, että en voinut olla siitä kuulematta. Minulla oli kuitenkin maallisen työni puolesta niin paljon kiireitä, että ei ollut mahdollista lukea sitä. Löysin siitä kuitenkin kaksi Collinsin ”kohderyhmän” eli kreationistien itsensä kirjoittamaa arvioita. Laadin niistä liitteet kirjani loppuun. Kirjan ollessa taittovaiheessa Creation -lehdessä ilmestyi kolmaskin arvio sen johdosta, että vuonna 2020 Collinsille myönnettiin Templeton palkinto kirjansa ja DNA-projektinsa johdosta. (Artikkeli ilmestyy suomennettuna elokuussa Luominen -lehden numerossa 42).

Collins on ollut merkittävä epätieteellisen roska-DNA -opin kannattaja, joten otin hieman selvää, onko hän sitä vielä ja laadin samalla lyhennelmän yllä mainitusta Creation-lehden artikkelista, jossa poimintoja ja kommentteja hänen kirjastaan The Language of God:

Francis Collins ja vuoden 2020 Templeton -palkinto

Russell Grigg, Creation, Vol. 43; 2, 2021 (allekirjoittaneen kääntämänä, editoimana ja täydentämänä)

Vuosittaista 1,1 miljoonan punnan Templeton -palkintoa jakaa Templeton-säätiö, jonka on perustanut John Templeton (1912–2008) vuonna 1987. John Marks Templeton oli maailman rikkaimpia miehiä ja hänen säätiönsä on jakanut vuosittain muun muassa 70 miljoonan dollarin arvosta lahjoituksia tieteellisiin tutkimuksiin. Vuonna 2000 Templeton julkaisi kirjan Humility-in-Theology (Nöyryys teologiassa). Templetonin mukaan meidän ei pidä olla niin ylpeitä itsestämme, että kuvittelisimme olevamme luomistyön huippu ja sen lopullinen päämäärä. Meidän on oltava avoimia uusille hengellisille ilmoituksille. Kuulostaa mielestäni New-Age -filosofialta ja jonkin sorttiselta progressiiviselta luomis/kehitysopilta, ehkä samantyyliseltä, johon Darwin uskoi: ”Ja koska luonnollinen valinta vaikuttaa ainoastaan työskentelemällä kunkin eliön hyväksi, pyrkivät kaikki ruumiilliset ja sielulliset kyvyt kehittymään täydellisyyttä kohti” (Lajien synty, s.666). Vai oliko Templeton jo transhumanisti?

Templetonin säätiö on jakanut 10 000 dollarin avustuksia sellaisille amerikkalaisille, kanadalaisille ja australialaisille evankelisille korkeakouluille (colleges), jotka opettavat evoluutiota. Säätiö on myös tukenut suomalaista Areiopagi-verkkolehteä (areiopagi.fi). (Areiopagi on oman ilmoituksensa mukaan ”luonnontieteiden, filosofian ja teologian suhteisiin keskittyvä verkkolehti, jonka tarkoitus on lisätä ymmärrystä eri maailmankatsomusten välillä sekä tarjota välineitä niiden arviointiin”.)

Templetonin verkkosivun mukaan palkinto myönnettiin Collinsille hänen työstään Human Genome -projektissa sekä hänen teististä evoluutiota markkinoivasta kirjastaan The Language of God. Alla Russel Grigg´n lainaukset kirjasta sekä hänen, kuin myös allekirjoittaneen kommentteja.

Luomiskertomuksen kieli on kiistämättä runoutta” (s.83).

Ei ole; luomiskertomus on kiistämättä historiallista narratiivia (kerrontaa). Vanhan testamentin runoudelle on tyypillistä parallelismi: ”Heprealaisessa runoudessa ei ole rytmiä eikä loppusointuja, vaan sille on luonteenomaista ´ajatusrytmi´, joka ilmaistaan rinnakkaisuudella, parallelismilla. Sen tavallisimmat muodot ovat: 1: Synonyyminen, jossa miltei sama ajatus esitetään säkeistön eri osissa, esimerkiksi: ´Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomien neuvossa, ei seiso syntisten tiellä eikä istu, missä pilkkaajat istuvat´ (Ps. 1:1). 2: Antiteettinen, jossa eri osien ajatukset ovat vastakkaisia, esimerkiksi: ´Herra tuntee vanhurskaiden tien, mutta jumalattomien tie vie kadotukseen´ (Ps. 1:6) 3. Synteettinen, jossa toinen osa kehittää ja täydentää ensimmäisen ajatusta: ´Pelasta kansasi ja siunaa perhekuntaasi. Kaitse heitä ja kanna heitä ainiaan´ (Ps. 28:9).” (Uurnas Saarnivaara: Johdatus Psalmeihin, Jumalan Pyhä Raamattu selityksin, Uusi Tie 1993.)

Fossiilit todistavat sadoista miljoonista vuosista ja on olemassa hyvää todistusaineistoa välimuodoista, jotka osoittavat kehityksen matelijoista lintuihin ja matelijoista nisäkkäisiin” (s.93–6).

Collins ei kuitenkaan anna yhtäkään esimerkkiä todellisista välittävistä muodoista. Todellisuudessa fossiileja sisältävät kerrostumat kertovat maailmanlaajuisesta katastrofista ja äkillisestä hautautumisesta (synnyttävä kalalisko, pienempää kalaa nielevä petokala, taistelevat dinosaurukset jne.).

Kukaan vakavasti otettava nykypäivän biologi ei epäile, etteikö evoluutioteoria selitä elämän ihmeellistä monimutkaisuutta ja moninaisuutta” (s.99).

Collins valehtelee: dissentfromdarwin.org -sivustolla on yli 1 200 tiedemiehen lista, jotka ovat allekirjoittaneet julistuksen, että he epäilevät neosynteettistä evoluutioteoriaa ja sen kykyä selittää elämän monimutkaisuutta ja monimuotoisuutta. Collins taitaa olla omasta mielestään ”vakavasti otettava nykypäivän biologi”, mutta nämä 1 200 eivät.

Evoluutiota on nähtävissä siinä, miten tietyt sairauksia aiheuttavat virukset, bakteerit ja loiseliöt tulevat nopeasti vastustuskykyisiksi lääkkeille; lääketiedettä ja biologiaa olisi mahdotonta ymmärtää ilman evoluutiota” (s.132-3).

Collins käyttää loogista harhautusta, jota kutsutaan kaksiselitteisyyden virhelogiikaksi: perinteinen neosynteettinen evoluutioteoria on määritelty uudella tavalla: nyt se ei olekaan lajityyppien (biologistan perusryhmien) muuttumista toisenlaisiksi, kehittyneimmiksi lajityypeiksi (esimerkiksi apina >> ihminen) vaan mutaatioiden aikaansaamaa muuntelua (rappeuttavaa), jonka seurauksena mutantti pärjää vain ympäristössä, kuten sairaalassa, missä terveet lajitoverit on myrkytetty penisilliinillä tms. Olen opiskellut lääketiedettä 49 vuotta eli pidempään kuin Collins ja olen ymmärtänyt alaani kuin myös biologiaa ja mikrobiologiaa (ainakin omasta mielestäni) melko hyvin, koska en ole antanut ”evoluution sekoittaa ympyröitäni”. Olen toiminut kuten Arkhimedes: Kun roomalaiset valloittivat Syracusan, muuan sotilas tuli ryöstämään hänen taloaan hänen ollessaan syventyneenä johonkin geometriseen ongelmaan. Arkhimeden terveiset sotilaalle olivat: ”Noli turbare circulos meos” (älä sotke ympyröitäni).

DNA-tasolla ihmiset ja simpanssit ovat 96-prosenttisesti identtisiä, mikä on todiste läheisestä sukulaisuudesta” (s.137).

Niinhän joskus luultiin ja julistettiin.

1. Moos. 2 on toinen kuvaus ihmisen luomisesta… eikä se ole täysin sopusoinnussa ensimmäisen kanssa” (s.150).

Kyllä on, sopusoinnussa – jos huomioi, että 1: varhaisissa heprean kielisissä Mooseksen kirjoissa (kuin ei muissakaan Vanhan testamentin kirjoissa) ei ollut lukujakoa. Myöhemmin lisätty lukujako on ainakin luomiskertomuksen tapauksessa mennyt väärin: toisen luvun tulisi alkaa vasta jakeen 4 toisesta lauseesta, jossa sekä ihmisen luomisesta että paratiisista annetaan lisätietoa: ”Siihen aikaan kun Herra Jumala teki maan ja taivaan...” Ja 2: Sitä edeltävä lause ”Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin”, kuuluisi olla ensimmäisen luvun viimeinen lause, joka on tyypillistä muinaista itämaista kerrontaa, loppukirjoitus tapahtuneesta (kolofoni) preesens-aikamuodossa tyyliin ”Tässä ovat tämän illan uutiset”, eikä kuten monissa muissa kielissä ”Tässä olivat tämän illan uutiset”.

...kukaan ihminen ei tiedä, mikä 1. Moos. 1 ja 2:n merkitykseksi oli tarkasti ottaen tarkoitettu” (s.153).

Jeesus ja Uuden testamentin kirjoittajat ymmärsivät merkityksen varsin hyvin: ”Ettekö ole lukeneet, että jo luomakunnan alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi” (Matt. 19:4, Mark. 10:6). Collins ei ymmärrä, koska tämä ei sovi evoluutioon.

Nuoren maan kreationistit uskovat, että kaikki lajit oli erikseen luotu Jumalan erillisillä luomistöillä” (s.172).

Carl Linneaus (von Linné) (1707–78), kuuluisa ruotsalainen kasvitieteilijä ja taksonomisti oli kreationisti, joka asiaa mietittyään, hylkäsi ajatuksen lajien muuttumattomuudesta. Samoin ajattelevat tietääkseni ainakin kaikki biologiaa tuntevat kreationistit, mutta voihan joku poikkeuskin olla.

Nuoren maan kreationistien ahdas tulkinta on viimeisen sadan vuoden keksintöä” (s.175).

Ei ole. 1800 vuotta kristikunta kirkkoisineen ja tieteen pioneereineen uskoi hiljattain tapahtuneeseen luomiseen.

Nuoren maan kreationistit uskovat, että jokainen Raamatun sana pitää tulkita kirjaimellisesti” (s.175).

Pötypuhetta. Raamattu on tulkittava/ymmärrettävä sen tekstityylin mukaan; tekstityylille ei saa tehdä väkivaltaa: Historiallinen kerronta tarkoittaa todellista, tapahtunutta (”kirjaimellista”) historiaa, osat Sananlaskuista ja Psalmeista pitää tulkita kielikuvina. Esimerkiksi Creation Ministries International allekirjoittaa ”Chicagon julistuksen”:

”Olemme vakuuttuneet tarpeesta tulkita Raamattu sen kirjallisessa, normaalissa merkityksessä. Kirjallinen (kirjaimellinen) merkitys on kieliopillis-historiallinen merkitys. Se on kirjoituksen suoraa ymmärtämistä sen pohjalta, mitä kirjoittaja tarkoittaa. Siinä huomioidaan tekstin kielikuvat ja kirjaimelliset muodot” (Chicago Statement on Biblical Hermeneutics, Article XV).

Samaan viittaa Paavali: ”Eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta kuin se, minkä voitte lukea ja ymmärtää” (2. Kor. 1:13).

Nuoren maan kreationistit ovat hiljattain ruvenneet väittämään, että kaikki tämä todistusaineisto [luonnosta] on Jumalan suunnittelemaa tarkoituksenaan johtaa meitä harhaan ja siten koetella uskoamme” (s.176).

Tämä taitaa olla Collinsin typeryyden huippu. En minä eikä Griggs tunne yhtäkään kreationistia tai kreationistista yhdistystä, joka julistaisi tällaista hölynpölyä eikä Collinskaan osaa nimetä yhtä ainoata. Kyseessä on olkiukko-argumentti, joka nolaa vain esittäjänsä: Ensin keksitään jokin erityisen typerä väite (olkiukko) ja pannaan se jonkun toisen suuhun. Sitten se potkitaan kumoon ja todistetaan, miten typerä väitteen esittäjä on.

Lisäksi Collins kirjoittaa sivulla 136: ”Valtavat viipaleet perimäämme on roskattu muinaisilla toistojaksoilla (AREs) niin, että karkeasti ottaen 45% ihmisen genomista koostuu tästä hylkytavarasta.” (Samalla sivulla hän kuitenkin varovaisesti myönsi, että puhe roskasta saattaa johtua tämänhetkisestä tietämättömyydestämme.)

Kun Collinsia haastateltiin kirjansa The Language of God johdosta eräässä tilaisuudessa New Yorkissa v. 2006, hän kertoi, että ”roska-DNA:n olemassaolo on todiste siitä, että ihmisillä ja hiirillä on ollut yhteinen kantamuoto, koska Jumala ei olisi koskaan luonut ihmistä hyödyttömien geenien kera”.

Vuonna 2015, tosiasioiden pakottamana, hän viimein joutui perumaan puheensa ja myönsi asenteensa olleen ylimielinen (J.P. Morgan Healthcare konferensissa San Franciskossa): ”Emme enää käytä termiä roska-DNA, koska ajattelen, että on ylimielistä julistaa, että tiedämme genomistamme niin paljon, että voimme väittää osan siitä olevan tarpeetonta… Suurin osa genomiamme, jonka kuvittelimme olevan vain täytettä, onkin osoittautunut toiminnalliseksi.”

Hyvä näin. Tämä on yksi lisä siihen jo vuosikymmeniä kasvaneeseen listaan, jossa evoluutioon uskovat ovat joutuneet myöntämään, että kyseessä ei ollutkaan evoluution todiste kuten surkastuma, huono suunnittelu tai selkärankaisalkion kasvusta tehty kehitysopillinen johtopäätös. Näitä ovat mm. ihmisen umpilisäke, häntäluu, silmän vilkkuluomi, "väärin päin kytketty" verkkokalvo, ihokarvat ja karvankohottajalihas, korvalehden liikuttajalihakset, puhumattakaan pernasta, kilpirauhasesta, lisäkilpirauhasista, lisämunuaisista, kateenkorvasta, nielurisoista, kitarisasta tai suorasta vatsalihaksesta (”pyykkilautalihas”, joka todistaa, että olemme kehittyneet kaloista, joilla on jaokkeiset lihakset), tai ihmisalkion kiduksista, hännästä, ruskuaispussista jne.

Kirjassaan Collins paljastaa, että hän ei tiedä nuoren maan kreationisteista, heidän tieteellisistä pätevyyksistään ja tutkimuksistaan muuta kuin sen, mitä joku on hänelle heistä kertonut (että he eivät ole ”vakavasti otettavia”). Sen perusteella hän pystyttää olkiukon, jonka hän sitten sankarillisena uskon puolustajana kaataa ja potkii nuoren maan kreationistit hörhöjen marginaaliin.

Collins on nyt joutunut kiusalliseen valoon myös korona-pandemian johdosta: On näet käynyt ilmi, että hänen johtamansa Yhdysvaltain kansallinen terveysvirasto (NIH) on jo vuosia rahoittanut Wuhanissa tapahtunutta koronavirus -tutkimusta. On esitetty uskottavan tuntuisia argumentteja sen puolesta, että Covid-19 saattaa olla tuosta kiinalaisesta laboratoriosta karkuun päässyt manipuloitu viruskanta. Näin siksi, että mistään luonnossa esiintyvästä koronaviruksesta ei ainakaan kesään -21 mennessä ole tavattu erästä Covid-19:ssa esiintyvää geeni-jaksoa (T-CCT-CGG-CGG-GC). Tämä viittaa siihen, että virus ei olekaan siirtynyt lepakosta ihmiseen jonkin väli-isännän kuten muurahaiskävyn kautta, kuten aluksi esitettiin. Kyseinen geenijakso lisää viruksen S-proteiinin kriittiseen kohtaan neljä aminohappoa. Tällöin ihmisen solukalvon pinnalla oleva furiini -entsyymi kiinnittyy siihen ja halkaisee sen. Tämä avaa solukalvon, jolloin virus pääsee solun sisään.

Liite 1 (piispojen manifesti ja heidän kansainvälisesti tunnetut biologinsa)

Ote piispojen julkilausumasta Tieteiden lahja (2019, s.17, korostus alkuperäinen): ”Edellä mainittuja luomisteologisia periaatteita soveltaen lajien synty luonnollisten prosessien kautta sopii hyvin kristilliseen käsitykseen. Evoluutio ja luominen ovat eri tasoilla toimivia selityksiä, vaikka yhteyksiäkin niiden välillä voi etsiä.”42

Piispojen auktoriteetteja löytyy viitteestä 42 : ”Esimerkiksi seuraavat kansainvälisesti tunnetut biologit ja geologit kannattavat teistiseksi evoluutioksi kutsuttua näkemystä, jossa evoluutiota ja kristillistä teismiä pidetään yhteensopivina: Genomiprojektin johtaja, geneetikko Francis Collins… biologi Kenneth Miller…”

Collins: Kristittynä ja kansainvälisesti arvotettuna tiedemiehenä Collins mustamaalaa raamatulliseen luomiseen uskovia kreationisteja kutsuen heitä eriskummalliseen vähemmistöön (bizzare minority) kuuluviksi hulluiksi (lunatic). (”Mutta joka sanoo: ´Sinä hullu´, on ansainnut helvetin tulen”. Matt. 5:22.)

Miller: Kuuntelin hänen saarnaansa (noin vuonna 2010), jossa hän kristittynä tiedemiehenä julistaa teistisen evoluution ilosanomaa ja todistaa ihmisen kehittyneen etelänapinoista. Vahvin tieteellinen todiste Millerin mielestä oli ihmisen ”fuusiokromosomi 2”: Serkullamme simpanssilla on 2 x 24 kromosomia, ihmisellä 2 x 23. Oli mukamas osoitettu, että ihmisen kromosomi 2 on syntynyt siitä kun apinaihmisen kromosomit 12 ja 13 yhtyivät (fuusio), sillä yhteen liitettyinä simpanssin kromosomit 12 ja 13 muistuttivat joidenkin mielestä läheisesti ihmisen kromosomia 2. Jotkut kuitenkin epäilivät, mutta Miller uskoi ja julisti: ”Jos fuusio ei ole totta, ihminen ei ole polveutunut apinasta. Jos ihminen ei ole polveutunut apinasta, evoluutio ei ole totta!” Fuusio ei ole totta (samoin kuin ei myöskään Collinsin roska-DNA). Katso esimerkiksi luominen.fi ja sieltä ”Ihmisen fuusiokromosomi” ja ”roska-DNA” (tai tiedelehti Nature No. 7414, 6.9. 2012: The ENCODE).

Piispojen tapa vedota henkilöihin, jotka ovat ”kansainvälisesti tunnettuja” ei ehkä ollut kovin viisasta. Ja mitä fuusioon tulee, yhtä hyvin voitaisiin esittää, että Aadamilla ja Eevalla oli 2 x 24 kromosomia, mutta myöhemmin tapahtui fuusio ja nyt meillä on 2 x 23 kromosomia. Jos fuusio voi tapahtua apinaihmisissä, se voi tapahtua myös ihmisissä. (Kuitenkin, jos tapahtuisi, seurauksena olisi todennäköisesti alkion varhaisvaiheen kuolema, keskenmeno.)

Liite 2 (Eero Junkkaalan ”puhdas luonnontiede”)

Tiedeyhteisön ulkopuolisena ja vailla luonnontieteellistä koulutusta*, Eero Junkkaala ei vaikuta ymmärtävän ”puhtaiden” luonnontieteiden ja historiantieteiden välistä selvää eroa. Jos joku kritisoi darvinistista evoluutioteoriaa ja teististä evoluutiota eli evoluutioteorian sovittamista raamatulliseen luomiseen, Junkkaalalla on aina sama stereotyyppinen vastaus (paremman puutteessa): ”Sekoitat biologisen evoluutioteorian ja evolutionistisen maailmankatsomuksen. Edellinen on luonnontiedettä, jälkimmäinen on ateistinen maailmankatsomus. Kristillistä uskoa ja normaalia luonnontiedettä evoluutioteorioineen ei ole mitään syytä asettaa vastakkain.” Jos joku tässä jotain sekoittaa, se on Junkkaala, joka sekoittaa luonnonhistorian / evoluution sekavat ja alati muuttuvat tulkinnat ”normaaleihin” luonnontieteisiin. Totta kuitenkin on, että evoluutioteoria on siinä mielessä ”neutraali”, että se ei ota suoraan kantaa Jumalan olemassaoloon. (Ja tämä on se, joka tekee siitä Junkkaalan mielestä puhdasta luonnontiedettä!) Teorian ateistinen kanta on kuitenkin selvästi jokaisen luettavissa rivien välistä: Ihminen on kehittynyt ”alkuliemestä” luonnollisten eli jumalattomien prosessien vaikutuksesta – ”evoluutiolla ei ollut ihmistä mielessään” – ihminen on ”kosminen vahinko”.

*Eero Junkkaala on harrastanut Israelin arkeologiaa, mutta se ei tee hänestä luonnontieteilijää.

Liite 3 (teologian opetuksesta nykysuomessa)

Tapasin joitain aikoja sitten muuan teologian opiskelijan, joka kertoi muun muassa seuraavaa:

1) ”Filosofian kurssi on teologisen tiedekunnan ensimmäisiä. Oppikirjana on mm. eräs Esa Saarisen kirja, missä ateismi esitetään koko ajan totuutena.”

Kommentti: Teologian opiskelijoille on hyvä opettaa myös ”maallista filosofiaa” - työssään he kuitenkin törmäisisivät siihen jossain vaiheessa. Heidät pitäisi kuitenkin kouluttaa antamaan selkeät vasta-argumentit: ateistisen filosofian perusta ja monet väittämät on helppo kyseenalaistaa. Esimerkiksi Tapio Puolimatkan kirjoista löytyy hyviä argumentteja samoin kuin joistain Luominen -lehden artikkeleista. Jos teologinen tiedekunta ei anna eväitä Esa Saarisen ateistisia oppeja vastaan, mitä silloin tehdään koko tiedekunnalla?

2) ”Kurssilla opetetaan, että kreationismi on astrologiaan ja homeopatiaan verrattavaa epätiedettä.”

Kommentti: Kreationismi (joka on siis ”ismi”) tulee englanninkielen sanasta creation (luominen). Kreationismi on siis luomisoppia, johon kreationistit uskovat ja joka on myös Uuden testamentin perusta: ”Mutta jo luomakunnan alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi” (Mark. 10:6 – ei siis apinaihmisiksi, kuten Eero Junkkaala uskoo). Kreationismi ei ole tiedettä eikä epätiedettä; miten jokin historiallinen kertomus, kuten luomiskertomus voisi olla tiedettä? Tiedän toki, että jotkut käyttävät termiä ”scientific creationism” (tieteellinen kreationismi). Minusta se ei ole kovin onnistunut termi. Kuitenkin, monet jotka uskovat luomiseen ja joilla on luonnontieteellinen tausta, erityisesti biotieteistä, ovat luonnontieteiden havaintoihin ja tutkimustuloksiin vedoten perustellusti kyseenalaistaneet/potkineet kumoon uusdarvinistisen evoluutioteorian (siis ns. makro/megaevoluution). Kyseenalaistaminen perustuu siis siihen, mitä tiedetään kuin myös siihen, mitä evolutionistit eivät tiedä (vaikka teeskentelevätkin tietämistä). Kritiikki siis perustuu tieteisiin, mutta ei ole tiedettä.

On kuitenkin useita luomiseen uskovia tiedemiehiä, jotka (lahjoitusvarojen turvin) tekevät tieteen menetelmiin perustuvia tutkimuksia sellaista evoluutioteorian kannalta kiistanalaisista aiheista kuten sedimenttikallioiden ikä (esim. RATE-projekti) tai ihmisen ja simpanssin vertaileva DNA-tutkimus (joka on osoittanut näiden kahden lajin väliset selvät geneettiset erot). Tällaista tutkimusta voitaisiin kutsua tieteelliseksi kreationismiksi yhtä hyvin kuin jotkut kutsuvat tieteeksi ns. elämänsyntykokeita (kuten Urey-Miller) tai jonkin muinaisen apinan (kuten Ardipithecus, joka Junkkaala on pitänyt ihmisen esi-isänä) jäänteiden tutkintaa ja tulkintaa.

Lähetin tammikuun alussa 2006 nykyiselle arkkipiispallemme kirjoitukseni ”Kristityn apologia ja maallistumisen lyhyt historia”. Kirjoitin, että kristinuskon apologian pitää lähteä luomisesta, joka on koko Raamatun perusta, ilman perustaa muitakaan Raamatun oppeja ei voida järkevästi puolustaa naturalistien ”tieteellisiä” hyökkäyksiä vastaan. Arkkipiispa vastasi 25. tammikuuta mm. (lihavointi allekirjoittaneen):

”Kiinnostavasta aiheesta kirjoitit ja olen kanssasi samaa mieltä, että oma aikammekin tarvitsee apologiaa. Aihepiirihän on tavattoman laaja ja kovin vaikea eikä sen pohtimista yhtään helpota, että sillä on kristikunnassa pitkät ja kunniakkaat perinteet, jotka juontavat kaukaa historiasta. Olen tosiaan itse väitellyt teologian ja luonnontieteiden suhteesta ja pitänyt aihepiiristä lukuisia esitelmiä. Keskityin lähinnä fysiikkaan ja sen filosofiaan, joten biologia ja evoluutioproblematiikka jäi väkisin vähemmälle. Sen verran kuitenkin asiaa pohdin, että kreationismia en nykyisessä muodossaan pidä varteenotettavana näkökulmana, jota apologian keinoin pitäisi puolustaa. Oleellisempana pidän dialogin rakentamista teologian/kristinuskon ja luonnontieteiden välille. Kirjoituksesi vaikuttaa kiinnostavalta sen perusteella, mitä kirjoitit Jossain toisessa elämänvaiheessa voisin hyvinkin ottaa tekstiä luettavakseni...”

Kirjeestä saa sen käsityksen, että a) piispa ei tiedä kreationismista eikä varsinkaan raamatulliseen luomiseen uskovista luonnontieteilijöistä muuta kuin mitä joku on hänelle heistä kertonut – ja b) hän ei taida edes tietää mitä apologia on.

Muuan hyvä ystäväni, biologian dosentti ja yli 50 vuotta uskossa ollut mies totesi jo vuosia sitten: ”Jos Suomeen vielä joskus tulee herätystä, se tulee luomiseen uskovien rohkeiden tiedemiesten kautta, jotka eivät nöyristele ja uskaltavat sanoa, että keisarilla ei ole vaatteita – nykyteologeista ei siihen ole.” He nöyristelevät naturalisteja ja taitavat pelätä luonnontieteellisen taustan omaavia kreationisteja. Oliko pelko yksi syy piispojen manifestiin Tieteiden lahja, kuten naturalistinen evoluutiobiologi Mikael Fortelius epäili: ”Yksi tärkeä syy piispojen julkilausumaan taitaa olla kreationismin pelko.” (Julkilausumassa kreationistit [epäsuorasti] leimataan pöpeiksi.) (Virkaanastujaishaastattelussaan Sana -lehdessä arkkipiispa totesi, että kreationisteilla ei ole asiaa luterilaiseen kirkkoon.)

Muuan toinen teologian opiskelija kirjoitti teologisesta tiedekunnasta:

”Eräs professori sanoi, että osan Paavalin kirjeistä on kirjoittanut joku muu, joka halusi arvovaltaa mielipiteelleen, mutta se on yhtä hyvää Jumalan sanaa, vaikka se onkin hyväntahtoisen huijarin tekemä. Darwinin evoluutio on nostettu pyhimmäksi asiaksi teologisessa tiedekunnassa. Papiston on siellä nieltävä Darwinin evoluutio tieteellisenä tosiasiana.”

Miten tähän on tultu? Siitä kirjani luvussa ”Taustaa kirkon vesittyneelle teologialle: 300-luvun Roomasta 1800-luvun Saksaan”. Kirjassani myös otteita professori Matti Leisolan puheesta ”Piispojen ajattelun juurilla”.