Luominen artikkeliarkisto

Matti Leisola, marraskuu 2025

Olen tehnyt tutkimustyöni biotekniikan alalla ja perehtynyt erilaisten entsyymien biokemiaan sekä niiden ja mikro-organismien käyttöön teollisissa prosesseissa. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä selvemmin olen alkanut ymmärtää, miten vähän tiedän ja ymmärrän edes omasta alastani. Olen myös opettanut varmoina monia asioita, jotka tiedon lisääntyessä ovat osoittautuneet vääriksi. Jos tämä on mahdollista kokeellisen tieteen alueella, niin kuinka epävarmoja ovatkaan tieteen nimissä esitetyt väitteet historiasta. Kuinka monesti olemmekaan saaneet esimerkiksi lukea, että uusi fossiililöytö mullisti käsityksemme ihmisen historiasta.

Tätä kirjoittaessani luin David F. Coppedgen mainion asiaa käsittelevä kirjoituksen¹, jossa hän osoittaa miten dramaattisesti ja nopeasti käsitykset voivat muuttua jopa sellaisten kovien tieteiden kuin fysiikan, kemian, biologian ja genetiikan alueilla, saati sitten kosmologian, historiallisen geologian puhumattakaan elämän alkuperää ja evoluutiota koskevan tutkimuksen aloilla. Jos tutkijat todella tietäisivät niin paljon kuin he suurella varmuudella väittävät, eivät he joutuisi niin kovin usein nöyrtymään ja muuttamaan käsityksiään. Oppikirjoissa kuitenkin vanhoja käsityksiä sitkeästi toistetaan ja opetetaan.

Tällä en tarkoita, etteikö monilla tieteen alueilla ymmärryksemme luonnosta olisi huimasti lisääntynyt. Näin kirjoitin kirjassani Darwin erehtyi – erehtyikö Einsteinkin ²: "Jos sekä luonnontieteiden että filosofian päämääränä on ymmärtää todellisuus, niin kemia ja biologia ovat edenneet määrätietoisesti tätä tavoitetta kohti: ymmärrämme yhä tarkemmin kemiallisten yhdisteiden rakenteita ja biologisten ohjelmistojen toimintaa. Teoreettisen fysiikan kohdalla tilanne on kuitenkin toinen: 'Kvanttimekaniikkaa ei voi ymmärtää' ja 'valon luonne on mysteeri', totesi 1900-luvun lopun ehkä tunnustetuin fyysikko, Richard Feynman. Tuore julkaisu ilmaisee asian näin kärkevästi: 'Nykyfysiikkaa halkoo järkyttävä kuilu'.”

Minä edustan kokeellista biokemiaa ja olen tottunut siihen, että erimielisyydet eri tutkijoiden välillä selviävät yleensä nopeasti, jos tutkijoilla on käytettävissä samanlaiset työvälineet ja lähtöaineet. Sama tulos eri laboratorioissa johtaa nopeasti erimielisyyksien ratkeamiseen.

Perehtyessäni muutama vuosi sitten fysiikan teorioihin minut yllätti, kuinka erimielisiä 1900-luvun fysiikan sankarit olivat keskenään. Fyysikkojen erimielisyydet nousivat jälleen suuren yleisön tietoisuuteen, kun Piers Morgan kutsui kaksi fyysikkoa keskustelemaan toukokuussa 2025 ohjelmassaan Uncensored ³. Keskustelua on analysoinut kanadalainen kirjailija, bloggaaja ja freelance toimittaja Denyse O'Leary⁴. Näin Morgan määritteli debatin:

Vuosisatojen ajan tiedemiehet ovat pohtineet kaikkein perustavinta kysymystä: mikä on todellisuus? Onko se terveen järjen kysymys? Vai voivatko vain Jumala tai jokin korkeampi olento tietää sen? Ja mitä oli olemassa ennen kuin alkuräjähdys loi maailman, jossa elämme?

Einstein mullisti ajattelutapamme – ja sitten tuli villi kvanttifysiikan maailma, jossa mikään ei noudata sääntöjä – edes Einsteinin sääntöjä – ja asiat näyttivät olevan kahdessa paikassa samanaikaisesti.

Tänään planeetamme suurimmat älyköt ovat erimielisiä siitä, mitä tämä kaikki tarkoittaa – ja tässä erityisessä Uncensored-jaksossa Piers Morganin vieraana on kaksi tiedemiestä, joilla on hyvin erilaiset vastaukset suuriin kysymyksiin – tohtori Eric Weinstein ja professori Sean Carroll.

Olisi voinut odottaa syvällistä keskustelua, koska Eric Weinstein on matemaattinen fyysikko ja Sean Carroll on John Hopkinsin yliopiston kosmologi. Vastoin odotuksia keskustelusta tulikin hyvinkin ilkeä väittely, jota seurasi lähes miljoona katsojaa:

Weinstein: Sean ja minä emme todennäköisesti ole kovin eri mieltä edes säieteorian matematiikasta. Se, missä olemme pahasti eri mieltä, on se, että uskon Seanin ajattelevan, että järjestelmä toimii melko hyvin. Sanoisin, että hän kuuluu ”kaksi hurraa-huutoa instituutioille” -ryhmään, eli hänellä on -- kappale, jossa hän toki myöntää, että instituutioilla on ongelmia ja Hän toivoo, että asiat voitaisiin tehdä paremmin. Minä puolestani näen eettisyyden, tehokkuuden ja tuottavuuden täydellisen romahtamisen syvimmällä tasolla.

Carroll, joka on valtavirran edustaja, ei epäröinyt hetkeäkään kritisoidessaan Weinsteinia:

Ericin juuri kertoma tarina on eräänlainen sekopäinen ja täysin harhaanjohtava kuvaus fysiikan historiasta viimeisten 50 tai 60 vuoden ajalta.

Hän jatkoi hyökkäämällä Weinsteinin ammatillista työtä vastaan:

Hyvä uutinen on, että olen lukenut Ericin artikkelin. Tässä se on. Minulla on se itse asiassa tässä, juuri tässä. Ja se on huonompi kuin luulisi. Se ei ole vakavasti otettava. Se on kuin koira olisi syönyt kotitehtävät -tyyppinen juttu.

Muutama viikko myöhemmin saksalainen teoreettinen fyysikko Sabine Hossenfelder, lahjakas viestijä, esitti ajatuksia, jotka ovat joissakin suhteissa paljastavampia kuin Morganin ohjelmassa ollut väittely. Hän tekee selväksi, ettei jaa Carrollin Weinsteinia kohtaan osoittamaa halveksuntaa:

Jos otat tästä videosta yhden asian mukaan kotiin viemiseksi, olkoon se se, että Sabine sanoi Ericin olevan hyvä ja melko normaali ihminen. - Toisin kuin monet muut, jotka pitävät hyväksyttävänä paskoa ihmisiä, joista he eivät tiedä mitään.

Olen nähnyt valtavan määrän vihaa Ericiä kohtaan, jota hän ei ansaitse. Jos et ole kuullut Carrollgate-skandaalista, en halua sinun jäävän siitä paitsi, joten kerron sinulle siitä:

Ericillä on teoria kaikesta, kuten kaikilla muillakin ihmisillä, jotka tunnen. Hänen teoriansa nimi on ”geometrinen yhtenäisyys”. Hän on puhunut tästä jo 20 vuotta, se on käytännössä hänen elämäntyönsä. Vuonna 2021 hän julkaisi siitä muutamia muistiinpanoja. Fyysikot eivät olleet erityisen vaikuttuneita. En ole koskaan perehtynyt siihen yksityiskohtaisesti, koska en ole kiinnostunut yhtenäistämisideoista ja pidän niitä ajanhukkana. En ymmärrä, miksi luonnon perusvoimat pitäisi yhdistää, enkä ymmärrä, miksi niin monet ihmiset ovat siitä niin kiinnostuneita. Haluan kuitenkin yrittää antaa teille lyhyen käsityksen siitä, mistä tässä on kyse.

Hossenfelder käyttää kovaa kieltä kritisoidessaan fysiikan teoreetikkoja:

-- Eric on vain yksi henkilö, joka kirjoitti muutamia muistiinpanoja. Jos hän olisi tuhlannut miljoonia veronmaksajien rahoja postdoc-tutkijoiden palkkaamiseen ja aiheesta kirjoittamiseen, hän olisi voinut helposti peitellä nämä puutteet, kuten kaikki muutkin tekevät tällä alalla. Ja siksi tämä ärsyttää minua niin paljon. Sean tietää aivan hyvin, että suurin osa hänen kollegoistaan työskentelee samanlaisten epävarmojen asioiden parissa, mutta sitä on vain peitelty pidemmillä työajoilla (selvennys: voivat käyttää paljon aikaa ongelmien peittelyyn).

Kirjallisuus on täynnä artikkeleita, joissa ei ole asianmukaisia ennusteita, joissa ei ole Lagrange-funktioita, joissa on huonosti määriteltyjä operaattoreita tai joissa ongelmat ratkaistaan jossain ”tulevassa työssä”, jota ei koskaan tule. Sean tietää sen. Kaikki tällä kirotulla alalla tietävät sen. Mutta yleensä kukaan ei sano siitä mitään. Koska he ovat kaikki osallisina samassa huijauksessa. Paitsi jos idean esittäjä on Eric Weinstein, jolloin se on yhtäkkiä erittäin loukkaavaa ja kaikki alkavat huutaa.

No Sean, miksi et puhuisi vähän niistä tiiviistä ainetta koskevista AdS/CFT:n ”ennusteista”, joiden piti mullistaa suprajohtavuus. Mitä niille tapahtui? Ja miten säieteoria tarkalleen ottaen määritellään? Ovatko he todella ratkaisseet kvanttigravitaation ongelman, ovatko he todistaneet sen olevan äärellinen?

Nämä ovat aiheita, joihin tuhannet ihmiset ovat käyttäneet vuosikymmeniä ja miljardeja dollareita. Miksi et puhu tästä, sen sijaan että haukut Ericiä, joka on yksi ainoa ihminen, joka yrittää ainakin tehdä jotain uutta?

He sanovat haluavansa ihmisten ”ajattelevan laatikon ulkopuolella”. Mutta jos joku todella tekee niin, he sanovat: ”Ei, ei tällä tavalla.” Et puhu kuten me, et kävele kuten me, emme pidä ihmisistä, joiden kanssa leikit. Siksi emme tutustu ajatuksiisi.

Tämä on teoreettisen fysiikan surullinen tilanne tällä hetkellä.

Ja sitten kaikki nämä ihmiset liittyvät vihamieliseen joukkoon. Ryhmäajattelu on hyvin vahvaa. He kaikki ajattelevat, että on ihan okei vihata Ericiä, koska he odottavat kollegoidensa kannustavan heitä siinä. Ja ne, jotka ajattelevat, että Ericin idea ei ehkä ole niin huono, pitävät suunsa kiinni.

Nämä ovat kovaa puhetta tutkijalta, joka on itsekin teoreettinen fyysikko. Tämä episodi on hyvä pitää mielessä, kun asiantuntijat valittavat, että kansalaiset eivät luota tieteeseen tai että hallitus ei tue sitä tarpeeksi.

Seuraavaksi Wall Street Journal⁵ puuttui asiaan. Daniel Kagan-Kans kutsui artikkelissaan Sabine Hossenfelderiä ja muutamia muita tutkijoita fysiikan salaliittoteoreetikoiksi:

Viime vuosina joukko YouTubereita ja podcastaajia on houkutellut miljoonia katsojia julistamalla, että fysiikka on kriisissä. Heidän mukaansa alalla ei ole tehty merkittäviä löytöjä viimeisen 50 vuoden aikana, koska sitä hallitsee ryhmäajattelu, joka vaientaa kaikki, jotka uskaltavat poiketa valtavirran ideoista, kuten säieteoriasta.

Tämä tieteellisiä auktoriteetteja kohtaan tunnettu kauna on suurin vetovoimatekijä niin sanotussa ”salaliittofysiikassa”. Useimmat marginaaliset teoriat ovat liian salaperäisiä kuulijoiden ymmärtää, mutta kuka tahansa voi ymmärtää ajatuksen, että akateeminen fysiikka on vain yksi korruptoitunut ja omaa etuaan ajava instituutio. Saksalainen fyysikko Sabine Hossenfelder on kerännyt 1,72 miljoonaa YouTube-tilaajaa osittain hyökkäämällä kollegoitaan vastaan: ”Teidän ongelmanne on, että valehtelette ihmisille, jotka maksavat teille palkkaa”, hän julisti. ”Teidän ongelmanne on, että olette pelkureita, joilla ei ole tippaakaan tieteellistä integriteettiä.”

Hossenfelder on oikeassa. Säieteoria ei ole itse asiassa edennyt mihinkään, minkä Kagan-Kans myöntääkin artikkelin lopussa: ”Säieteoria ei ole täyttänyt fyysikoiden alkuperäisiä unelmia siitä, että se tulisi olemaan lopullinen selitys kaikille voimille ja aineelle universumissamme.” Erimieliset fyysikot huomaavat varmasti, kuinka paljon aikaa, energiaa ja rahaa niin merkittävä teoria on vienyt, kun se osoittautuukin vääräksi. Yllä mainittu toimittaja Denyse O'Leary kommentoi tilannetta seuraavasti⁶:

Hossenfelderin syytökset ovat yhdenmukaisia fysiikan tilanteen kanssa: säieteoria on ollut jumissa jo vuosikymmeniä kuten Kagan-Kans myöntää.

Vielä jokin aikaa sitten vain harvat ammattifyysikot kiinnittivät huomiota verkossa esitettyyn kritiikkiin tai vaatimuksiin puhdistaa tiede korruptiosta. Tilanne on kuitenkin muuttunut, kun Trumpin hallinto on leikannut miljardeja dollareita National Science Foundationin budjetista ja aikoo leikata lisää. Fyysikoiden uramahdollisuudet ovat katoamassa tai siirtymässä ulkomaille. Carrollin mukaan alalla on alkanut herätä tietoisuus siitä, kuinka paljon ala riippuu julkisesta uskottavuudesta.

Stanfordin teoreettisen fysiikan instituutin johtaja Leonard Susskind sanoo, että fyysikoiden on oltava sekä maltillisempia että tarkempia puhuessaan yleisölle. Säieteorian rajoitukset on tunnustettava, hän sanoo, mutta ajatus siitä, että edistyminen on hidastunut, ei ole totta. Viime vuosikymmeninä hän ja muut fyysikot ovat keksineet, miten edetä valtavassa projektissa, jossa yhdistetään yleinen suhteellisuusteoria ja kvanttimekaniikka, fysiikan vuosisataiset pilarit, yhdeksi selitykseksi universumista.

Jos fysiikan valtavirta on vasta nyt alkanut ymmärtää, että julkinen rahoitus riippuu julkisesta uskottavuudesta, niin nyt on oikea hetki toimia. Ja salaliittoteorioiden toistaminen ei korvaa todellisia saavutuksia. Kysyin kokeelliselta fyysikolta Rob Sheldonilta, mitä hän ajattelee tästä kaikesta. Näin hän vastasi:

”Ensinnäkin kunnioitan Sabineä ja Ericiä, vaikka en useinkaan ole samaa mieltä heidän kanssaan. He ovat vilpittömiä fyysikoita, jotka etsivät totuutta, vaikkakin paikoista, jotka olen jo itse hylännyt. Sean Carroll on toinen juttu. Hän on julkista rahaa saava akateemikko, joka on saanut asemansa olemalla aina samaa mieltä rahoittajiensa kanssa. Hänen kohtelunsa Ericiä kohtaan oli vilpillistä ja itsekästä.

Mutta paljastaa ”professori” Daven [minä: en tiedä ketä tarkoitetaan] ja professori Carrollin esittämät syytökset salaliitosta. Salaliittoja on sekä hyviä että pahoja. Kun oma puolesi voittaa, kyseessä ei tietenkään ole salaliitto, vaan pikemminkin taitava viestintä tai vastaava.

Yksi asia, josta voimme olla yhtä mieltä, on se, että yksi hullu ei tee salaliittoa, vaan siihen tarvitaan vähintään kaksi. Joten Ericin teoreettisen fysiikan artikkeli – jonka vain hän itse ymmärtää – ei voi olla salaliittofysiikkaa. Toisaalta Seanin artikkeleissa on tarpeeksi kirjoittajia ja sponsoreita, jotta ne ylittävät helposti määrällisen kynnyksen.

Kuinka voimme sitten erottaa totuuden salaliittoteorioista? Kuten jokainen fyysikko tietää, emme työskentele totuuden kanssa, vaan datan, hypoteesien, mallien ja matemaattisten arvioiden kanssa. (korostus minun)

Joten samalla kun tiedemiehet kamppailevat fyysisen maailman ymmärtämiseksi, hallitukset kamppailevat veronmaksajien rahojen jakamisesta – jota kukaan ei nauti henkilökohtaisena oikeutenaan (eli saada rahaa). On valitettavaa, että Wall Street Journal päättää hyökätä eri mieltä olevia fyysikoita vastaan sen sijaan, että keskustelisi näistä asioista suoraviivaisemmin.

Sabine Hossenfelder kommentoi tilannetta blogissaan⁷ 17.9.2025 seuraavasti:

Tervetuloa seuraamaan uutta jaksoa Sabinen seikkailuista. Minuun otti äskettäin yhteyttä muuan fyysikko, joka oli hyvin järkyttynyt, kun arvioin heidän tutkimuksensa olevan 100 % hevonpaskaa (bullshittiä).

Hän vaati minua poistamaan videoni, ja kun kieltäydyin kohteliaasti, hän valitti minusta joillekin ihmisille, joita hän luultavasti piti esimiehenäni, tarkoituksenaan painostaa minua.

(Sen seurauksena) Minut on syrjäytetty Münchenin matemaattisen filosofian laitokselta. Saksa, vapaiden ajattelijoiden maa! Jos tiede olisi sirkus, he olisivat jo kaikki klovneja. Se on hänelle oikein, voisi joku sanoa. Ei olisi pitänyt käyttää B-sanaa. Hyvä on. Tiedän, että jotkut ihmiset loukkaantuvat kielenkäytöstäni… Mutta voin sanoa tämän täysin ilman kirosanoja: Suuri osa fysiikan perusteiden tutkimuksesta on nykyään pseudotiedettä. Siinä ei ole noudatettu tieteellistä menetelmää vuosikymmeniin… Mutta minua huolestuttaa se, että jotkut fyysikot eivät vieläkään ymmärrä ongelmaa, jota he kutsuvat tieteeksi.

En tietenkään ole ainoa, joka on huomannut ongelman. Kutsun sitä matemaattisiksi tarinoiksi tai matemaattisiksi fiktioiksi -- Toiset ovat kutsuneet sitä matemaattiseksi voimisteluksi tai satufysiikaksi. Siksi David Lindley julisti fysiikan olevan lopussa. Ja se on yksi syy, miksi John Horgan julisti tieteen olevan lopussa. En esitä siis mitään erityisen uutta havaintoa.

Mutta tilanne vain jatkuu. Tämä hämmentää minua. Ei ole väliä, kuinka ilmeistä pseudotiedettä tämä on. Ei ole väliä, kuinka moni tuo tämän ongelman esiin, kuinka monta kirjaa siitä kirjoitetaan. Ei ole väliä, mitä sanon videoissani. Tilanne vain jatkuu.

He tuottavat päivittäin lisää näitä roskajulkaisuja, ja ne julkaistaan edelleen, ja he saavat edelleen siitä rahaa, ja sitten he julkaisevat lehdistötiedotteita, ja media poimii ne, ja ihmiset kysyvät minulta, mitä mieltä olen, ja minä sanon, että se on hevonpaskaa, koska se on sitä.

Ongelma on laajalti tunnettu alan ihmisten keskuudessa, jotka yleensä tunnustavat sen yksityisesti, mutta eivät koskaan myöntäisi sitä julkisesti, koska heidän rahansa ja maineensa riippuvat siitä.

Olen yli viisikymmentä vuotta kritisoinut elämänsynty- ja makroevoluutioteorioita niiden pseudotieteellisyydestä. Ongelmat, jotka ovat yleisesti tutkijoiden tiedossa eivät pääse valtavan ryhmäpaineen vuoksi koskaan kunnolla yleisön tietoisuuteen. Jo kuningas Salomo tiesi, että ihmispelko panee paulan. Vaikuttaa siltä, että myös suuri osa fysiikan perusteiden tutkimuksesta on vain julkisia varoja tuhlaavaa pseudotiedettä, jossa tieteellistä menetelmää ei ole noudatettu vuosikymmeniin. Ystäväni Branko Kozulic pitää alaa taikauskona.⁸ Jos fyysikot alkavat ”huolestua seurauksista”, joita keskustelu pitkään tutkitun teorian epäonnistumisesta voi aiheuttaa, on kohtuullista olettaa, että alalla on vielä vakavampiakin ongelmia.

MATTI LEISOLA, Bioprosessitekniikan emeritus professori