Ari Takku
Kädessäsi on Luominen-lehden juhlanumero. Juhlaan on aihetta, sillä ”pyöreiden numeroiden” lisäksi ensimmäisen Luominen-lehden julkaisusta tulee tänä vuonna kuluneeksi pyöreät kymmenen vuotta.
Herra Jeesus opetti, että ”hedelmästä puu tunnetaan” (Mt. 12:33). Sivulta 4 alkavassa artikkelissa tutkitaan evoluutioteorian hedelmiä, jotka kuvottavuudessaan johtavat ajatukset tämän ateistisen filosofian todelliseen alkuperään – luomista seuranneeseen ihmistä ja ihmisviisautta korottavaan konsultaatioon: ”Onko Jumala todella sanonut” (1. Moos. 3).
Sama kysymys kaikuu nykyäänkin kristikunnassa. Ja valitettavasti moni kuvittelee voivansa yhdistää tämän pohjimmiltaan täysin jumalattoman ajatusrakennelman Raamattuun. Todellisuudessa ajatus teistisestä evoluutiosta on täysin Raamatun vastainen, (s. 40) ja kerran sille tielle lähdettyään, on valitettavasti mahdollista liukua lopulta jopa pois uskosta.
Samasta lähteestä ovat saaneet alkunsa niin mormonismi kuin islamkin: ”vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu” (Gal. 1:8b).
Ei siis ihme, että entinen sunnimuslimi kiistää jyrkästi ajatukset kristinuskon ja islamin samankaltaisuudesta (s. 7).
Sivulta 36 alkavassa artikkelissa käsitellään Nooan kuuttatoista pojanpoikaa ja osoitetaan, miten Raamatun ilmoittama historia on jälleen kerran täysin paikkansa pitävää ja miten jäljet johtavat Nooan ajoista meidän päiviimme saakka.
Luomisesta lapsille -osiossa (s. 14) käsitellään tällä kertaa tiedettä: mitä se on? Kun lapset oppivat eron kokeellisen tieteen ja alkuperätieteen välillä, he saavat hyvän varustuksen kestää ateististen uskomusten väitteet ja oppivat itse selvittämään asioita perin pohjaisesti – joka väistämättä johtaa heidät Raamatun totuuteen.
Samaa periaatetta käyttäen voimme hämmästellä sitä, miten Kuuta voidaan pitää miljardeja vuosia vanhana, vaikka tosiasiat osoittavat täysin toiseen suuntaan (s. 10).
Raamatun historian valossa emme hämmästy siitäkään, että timanttien sisältä löytyy hiili-14:ta, jota ei mitenkään voisi olla, jos timanttien ikä olisi edes ”miljoonia” vuosia. Timantin muodostuminen vie todellisuudessa saman verran aikaa kuin auton pesu (s. 12)!
Ajatus neandertalinihmisen alkeellisuudesta kumotaan (jälleen kerran) sivulta 18 alkavassa artikkelissa. Sitä seuraavassa artikkelissa (s. 19) käsitellään Missoula-järven tulvaa, joka antaa jotain osviittaa siitä, miten valtava mullistus vuoden mittainen Vedenpaisumus on ollut.
Eliöiden lisääntyminen on tavattoman monimutkainen prosessi (s. 23). Täytyy todella ihmetellä niiden uskon vahvuutta jotka ajattelevat moisen mekanismin syntyneen itsestään luonnollisten prosessien tuloksena. Äskettäinen Jumalan erityinen luominen on paljon järkevämpi selitys lisääntymisprosessille, kuin myös Polypterus-kalan sopeutumiselle (s. 26), sekä jättimäisten verkkosilmien (s. 35) ja luodun papukaija-lajityypin (s. 28) alkuperälle.
Jumalan luomien dinosaurus-lajityyppien määrä on todellisuudessa pienempi mitä aiemmin on luultu, koska tutkijoiden nimeämishuumassa saman dinosauruslajin eri kehitysvaiheen fossiilit on nimetty usein eri nimillä (s. 32).
Myytti litteästä maasta nousee aika ajoin esille. Sivulta 44 alkavassa artikkelissa käsitellään tämä myytti alusta loppuun. Sitä seuraavassa artikkelissa (s. 48) osoitetaan, miten alkuräjähdysteoria on täynnä korjauskertoimia. Professori Richard Lieun mukaan kosmologit käyttävät ”tuntemattomia” selittämään ”tuntemattomia”, ja eivätkä siten ole hänen mukaansa oikeastaan tekemässä astrofysiikkaa.
Lehden loppupuolella (s. 52) esitellään yksi kuuluisimmista luomiseen uskovista tiedemiehistä – Carl Linnaeus.
Takakannen artikkeli (s. 56) on hyvä muistutus siitä, että ei kannata uskoa kaikkea mitä netistä lukee. Siihen liittyvä Raamatun jae sopii erityisen hyvin meille lopun aikojen ihmisille: ”mutta koetelkaa kaikki ja pitäkää se, mikä on hyvää” (1. Tess. 5:21).
Used with permission. Käytetty luvalla.
Kuva ©: creation.com
