Amerikka ja vedenpaisumus

12.10.2007 - Mietteliäs

Kiitos hienoista sivuista. Kuitenkin minua mietityttää yksi vaikea asia joka yhtenä iltana tuli mieleen. Toivoisin että pystyisitte vastaamaan asiaan. Mietin siis sitä että loiko Jumala alussa maan niin että oli pangaia (kokonainen manner). Kun asiaa miettii niin Eeva on ihmisten kantaäiti joten hänen kauttaa on tämä koko ihmissuku syntynyt. Tosin mietin miten esim isot nisäkkäät ja ihmiset ovat pystyneet asumaan Amerikassa? Vedenpaisumushan tuhosi koko maan eläimet sun muut joten jos Amerikka oli erillään miten siellä oli jo biisoneja silloin kun "Kolumbus" löysi sen? Vedenpaisumus olisi tuhonnut koko elämän Amerikasta jolloinka se olisi jäänyt "autioksi" moneksi tuhanneksi vuodeksi. Olen jo itse vähän ottanut etukäteen selvää Raamatusta ja yrittänyt löytää kohtaa joka kertoisi miten se on mahdollista että vedenpaisumuksen jälkeen edelleen oli Amerikassa isoja nisäkkäitä ja ihmisiä. 1 moos:8luku 2jae: "SYVYYDEN LÄHTEET ja taivaan ikkunat sulkeutuivat, ja sade taukosi." Syvyyden lähteet toivat heti mieleen mannerlaatat ja "Pangaian". Mitä mieltä te olette asiasta? Kiitos vastauksesta etukäteen.

Vastaus:

29.01.2008

Kiitos kysymyksistäsi. Alla vastauksemme esittämiisi kysymyksiin/kommentteihin.

Mietin siis sitä, että loiko Jumala alussa maan niin, että oli pangaia (kokonainen manner).

1. Mooseksen kirjan 1:9 antaa ymmärtää, että luomisen aikoihin on hyvinkin saattanut olla vain yksi alkumanner. On itse asiassa ironista, että juuri kyseinen 1. Moos. 1. luvun sivulauseen maininta yhdestä mantereesta innoitti mannerlaattojen tektoniikan isänä pidetyn Alfred Wegenerin esittämään teoriansa rikkoutuneesta alkumantereesta. Toki Wegener sai näkemykselleen tukea myös mannerkarttojen palapelistä etenkin Afrikan ja Etelä-Amerikan suhteen. Mielenkiintoisena yksityiskohtana voidaan mainita, että häntä syrjittiin Raamattu-harrastuksensa ohella myös 1. Maailmansodan jälkeisenä saksalaisena ja meteorologina geologien keskellä. On toki totta, että hän ei kyennyt selittämään pätevästi mannerlaattojen liikkeen syytä. Tästä huolimatta: Wegener oli oikeassa.

Tosin mietin, miten esim. isot nisäkkäät ja ihmiset ovat pystyneet asumaan Amerikassa. Vedenpaisumushan tuhosi koko maan eläimet sun muut. Jos Amerikka oli erillään, miten siellä oli jo biisoneja silloin, kun "Kolumbus" löysi sen?

Ensinnäkin on tärkeää muistaa, että maapallon muoto, rakenne ja ilmasto ovat jatkuvassa muutoksessa. Toisinaan muutokset ovat nopeita ja radikaaleja (kuten Nooan tulvassa) ja sitten saatamme taas elellä pidemmän ajanjakson ilman sen suurempia mullistuksia. Toisin sanoen mantereiden etäisyydet, merenpohjan taso yms. ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä nykyään erilaiset kuin hiljattain Nooan tulvan jälkimainingeissa. Kyseiseen aiheeseen liittyen voimme tutkiskella yhtä esimerkkitapausta aivan lähimenneisyydestä. Britannica -tietosanakirja kertoo mm. seuraavasti Surtseyn ja Krakatoan saarista ja niissä tapahtuneesta lajien lisääntymisestä:

Kuusi kuukautta Surtseyn saarella 1963 tapahtuneen tulivuorenpurkauksen jälkeen oli saarelle asettunut muutama bakteeri, home, hyönteinen ja lintuja. Noin vuosi Krakatoan saarella vuonna 1883 tapahtuneen tulivuorenpurkauksen jälkeen oli saarella havaittavissa muutamia ruoholajikkeita, hyönteisiä ja selkärankaisia. Vain muutama vuosikymmen näiden tapahtumien jälkeen sadat lajit olivat saavuttaneet saaret. Kaikki saarille päätyneet lajit eivät kykene asuttamaan saarta pysyvästi, mutta lopulta saarien eliöyhteisöt stabiloituvat saavuttaen dynaamisen tasapainon.

Erinäisten lentokyvyttömien eläimien päätyminen eristyksissä oleville saarille tai mantereille ei siis ole nykypäivänäkään muodostunut ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi eri eliöille. Samalla tapaa useat lajit ovat voineet siirtyä alueilta toisille tulvan jälkeisissä olosuhteissa. Vaihtoehtoja on monia, joista tässä mainitsemme vain muutamia:

– Useat niistä olisivat voineet kulkeutua tulvan jälkeen jättämien puu- / kasvillisuuslauttojen mukana. Nooan tulva repi varmasti juuriltaan tulvaa edeltäneitä metsiä. Näiden metsien puut ja kasvillisuus olisivat sitten kelluneet ja kulkeutuneet merivirtojen mukana vuosikymmenien ajan.
– Ihmiset olisivat myös kuljettaneet mukanaan eri lajien edustajia.
– Kolmas mainitsemisen arvoinen tapa on, että eläimet olisivat ylittäneet mannerten / maa-alueiden välisiä maasiltoja nykyisten vesistöjen yli. Tällä tapaa useat evolutionistitkin esittävät ihmisten ja monien eläimien siirtyneen Aasiasta Amerikkaan – Beringin salmen ylittävän maasillan kautta. Jotta muita mantereiden välisiä maasiltoja olisi voinut olla olemassa, joudumme mahdollisesti olettamaan, että merenpinnan taso oli yleisesti ottaen matalammalla tulvan jälkimainingeissa – olettamus, joka istuu Raamattuun pohjautuvaan jääkausimalliin.

Vedenpaisumus olisi tuhonnut koko elämän Amerikasta, jolloin se olisi jäänyt "autioksi" moneksi tuhanneksi vuodeksi.

Kuten jo aikaisemmin mainitsemamme vulkaanisen toiminnan seurauksena autioituneet saaret osoittavat, ei kyseiselle näkemykselle löydy tukea nykypäivänkään esimerkeistä.Mitä tulee sitten eliökunnan nopeaan leviämiseen tulvan jälkimainingeissa, seuraavat esimerkit antavat jotain osviittaa siitä, kuinka nopea tämä prosessi on voinut olla.

Esimerkiksi Australia on historiallisena aikana saanut todistaa monen mannermaalta tuodun eläinlajin räjähdysmäisen nopeaa leviämistä. Eläinpopulaation on vaikeaa hyppelehtiä sukupolven pituisina hyppyinä saarimantereelle, mutta mahdotonta se ei ole. Perille päästyään melkein mikä tahansa laji yleistyy Australiassa kilpailun vähäisyyden ja olosuhteiden suopeuden vuoksi. Saarimantereella ei ollut kaniineja ennen kuin Thomas Austin vuonna 1859 toi niitä Euroopasta 24 kappaletta metsästystä varten. Kaniinit asettuivat ekologiseen lokeroon, jossa niillä ei ollut lainkaan luonnollisia vihollisia. Nykyään maassa on 300 miljoonaa kaniinia, joita ei ole kyetty hävittämään mittavista yrityksistä huolimatta.

Ruusupääkakadu on australialainen versio puluista. Räjähdysmäisesti levinneet jättiläismäiset parvet autioittavat viljelyksiä, sekoittavat liikennettä, taittavat painollaan antenneja ja kuorivat puhelin- ja sähkölinjojen eristepinnoitetta oikosulkuja aiheuttaen. Karppi on Australian vesien ja mehiläinen sen ilmojen kaniini. Operaatio Bufo marinuksen oli tarkoitus pelastaa Australian sokeriruokoviljelmät tuholaisilta, vaan toisinhan siinäkin kävi. Jättiläisrupikonnan levitykseen ryhdyttiin 1920- ja 1930-luvuilla. Kun 101 tulokasta oli monistunut 3400:ksi, vapautettiin ne neljässä eri paikassa. Tänään puhelimen pärinää muistuttavaa ääntä tuottava, hieman alle 20-senttinen, syyläinen ja limainen kurnuttaja on valloittanut suurimman osan Queenslandia ja on tunkeutumassa muuallekin maahan. Valloitusvauhti on ollut 40 kilometriä vuodessa joka suuntaan.

Laajimmalle levinnyt autralialainen kasvi on jättiläismimosa, joka tuotiin maahan 1800-luvun lopulla. Sadassa vuodessa kasvi on levinnyt niin laajalle, että suuret luontoalueeet ovat muuttuneet viidakoksi. Opuntiakaktusta vietiin aikoinaan Australiaan aitakasviksi. Paikalliset eläimet eivät kuitenkaan voineet syödä sen piikkejä, ja se levisi leviämästä päästyään. 1880-lukuun mennessä yli 30 miljoonaa hehtaaria itäistä Australiaa oli paksun kaktusmaton peitossa. Uudessa Seelannissa liki puolet kasveista ja 94 % nisäkkäistä on tulokaslajeja.

Vastaavia ekologisen lokeron valtaajia löytyy toki muualtakin. Härkäsammakot söivät myös Ranskan järvistä lähes kaikki muiden sammakkolajien poikaset. Vain 26 yhdyskuntaa afrikkalaisia mehiläisiä riitti valloittamaan suurimman osan Etelä-Amerikkaakin 25 vuodessa ja oli päässyt 90-luvulle tultaessa Yhdysvaltoihin asti. "Tappajamehiläiset" pistävät herkemmin, hyökkäävät usein valtavina parvina ja seuraavat uhriaan tuntikausia kauas pesästään. Rotta ja mustarotta ovat levinneet nykyaikaisen merenkulun mukana aavikoita, arktisia alueita ja suuria metsiä lukuunottamatta kaikkialle. Galápagos-saariin kuuluvan Isabela-saaren vuorten rinteillä kiipeilee jo satojatuhansia vuohia, kun niitä joitakin vuosikymmeniä sitten piti olla vain kymmenkunta. Vuonna 1959 Pintan saarelle tuotiin kolme vuohta. Sittemmin Darwin-aseman henkilökunta joutui 25 vuoden aikana ampumaan yhteensä 40 000 näiden jälkeläistä. Saksan 100 000 pesukarhuyksilön väitetään olevan niiden 23 eläimen jälkeläisiä, jotka pääsivät karkuun turkistarhalta II Maailmansodan aikana. Rusakko on levinnyt viimeisten 160 vuoden aikana Kaspianjärven pohjoispuolelta Baikalin yli itään noin 4000 km. Pohjois-Amerikassa taas kaikki 500 miljoonaa kottaraista periytyvät niistä 160 esi-isästä, jotka tulivat Euroopasta vuonna 1891. Muuttokyyhkyjä oli intiaanien aikaan satoja miljoonia, mutta viimeinen yksilö kuoli 1900-luvun alussa.

Usein lajit kuitenkin puuttuvat alueilta, joille ne näyttäisivät ekologisesti soveltuvan. Esimerkiksi jääkarhu esiintyy arktisella, muttei anti-arktisella alueella. Afrikan ja Etelä-Amerikan eliömaailma on erilainen, vaikka nämä mannerpalapelin helpoimmat palat olisivat karttakirjan värityksenkin puolesta helppo sovittaa toisiinsa. Pohjoiset maanosat poikkeavat toisistaan eliömaantieteellisesti varsin vähän. Erot niin maalla kuin vedessä ovat sitä suuremmat mitä lähemmäs päiväntasaajaa mennään. Tämä on mielenkiintoista, kun muistetaan Etelä- ja Pohjoisnapaa myöten löytyvät hiilikerrostumat ja viitteet muinaisesta globaalista rehevyydestä läpi linjan jättiläismäisine elämänmuotoineen. Ekologisesti erikoistuneiden lähisukulaisten, kuten kohosoita vaativan kihokin, maailmanlaajuinen levinneisyys puhuu ns. kehityskeskuksista tapahtunutta vähittäistä levittäytymistä vastaan. Siniharakat asuvat vain Kiinassa ja eräällä Espanjan kulmalla. Hydromantes-salamanteri elää läntisen Välimeren alueella ja Kaliforniassa. Tapiireja on Etelä- Amerikassa ja Itä-Aasiassa, fossiileina niitä löytyy mistä sattuu. Muurahaiskarhuja on nykyisin vain Etelä-Amerikassa, fossiileina myös Saksassa. Ongelma koskee myös makean veden kaloja, joiden olisi luullut olleen vaikea ylittää valtameriä. Täysin epäyhtenäinen levinneisyys on NDT:ssä (uus-Darwinistisessa teoriassa) vaikeasti selitettävissä.

Vaikka emme tässä vastauksessa pystykään kertomaan aukottomasti, kuinka eläimet ovat levittäytyneet Nooan tulvan jälkimainingeissa maapallon eri kolkkiin, koska emme olleet paikan päällä todistamassa tämän tapahtumista, osoittavat yllä olevat käytännön esimerkit ja teoriat, että kysymys ei kuitenkaan horjuta Raamatun kertomusten luotettavuutta.

Toivottavasti vastauksemme selvensi näkemyksiämme riittävän selkeästi.