Luominen artikkeliarkisto

Dominic Statham

Professori Richard Dawkins, johtava ateisti, on todennut, että DNA on evoluution vakuuttavin todiste. Kirjassaan Maailman hienoin esitys: Evoluution todisteet hän kertoo, että DNA-koodi (eli DNA-kieli) on sama kaikissa elämänmuodoissa – hänen mukaansa tämä tosiasia ”on kaikkein selvin osoitus siitä, että elävät olennot polveutuvat samasta esi-isästä.”^1,2 Väite on kuitenkin hyvin harhaanjohtava, sillä tästä ”tosiasiasta” on paljon poikkeuksia – monet eliöt käyttävät koodin muunnelmaa.^3,4 Nämä poikkeukset ja koodin luonne itsessään muodostavatkin yhden vahvimmista väitteistä evoluutioteoriaa vastaan.

DNA:ta on kaikissa kehomme soluissa, ja se on muodoltaan kuin kaunis kierreportaikko. Askelmat (eli poikkipuut) ovat kuin aakkostemme kirjaimia, jotka nousevat tai laskeutuvat portaita muodostaen yhdessä merkityksellisiä sanoja. Ihmisen DNAssa on yhteensä noin kolme miljardia kirjainta, mikä on valtava määrä tietoa⁵ – noin tuhannen Raamatun kokoisen kirjan verran.⁶ Siinä on esimerkiksi ohjeet vauvan rakentamiseksi hedelmöityneestä munasolusta alkaen – kuinka sydän, keuhkot, aivot jne. kootaan. Tarvitsemme DNA:ta aikuisinakin, sillä siinä ovat ohjelmat, joiden avulla elimistömme toimii.

Eräs DNA:n tehtävistä on säädellä useiden terveen elimistön kannalta välttämättömien valkuaisaineiden eli proteiinien valmistamista. Esimerkiksi veren hemoglobiini-proteiini on rakennettava erittäin huolellisesti, jotta se kykenee kuljettamaan keuhkoista happea kaikkialle kehoomme. Jotkut proteiinit toimivat vasta-aineina, joiden avulla voimme torjua bakteerien ja virusten hyökkäyksiä.⁷ Sormiemme kynnet, samoin kuin hiuksemme, rakentuvat keratiini-nimisestä proteiinista. Vaikka erilaisia proteiineja on kehossamme satojatuhansia, ne kaikki koostuvat samoista aminohapoiksi kutsutuista rakennuspalikoista. Ihmisessä (kuten useimmissa eliöissä) on vain 20 erilaista aminohappoa, jotka yhdistyvät toisiinsa muodostaen ketjuja.⁸ Tyypillinen proteiini koostuu useista sadoista aminohapoista. Proteiinien erot ja hyvinkin erilaiset toiminnot johtuvat aminohappoketjun aminohappojen järjestyksestä.

”Tutkijat ovatkin arvelleet, että perus-DNA-koodi saattaa olla paras mahdollinen lukemattomista vaihtoehdoista.”

©iStock.com/BlackJack3D

DNA:n ”kirjainten” järjestys on kuin kieli, jossa kullakin kirjainyhdistelmällä on oma merkityksensä. Suomen kielessä aakkosia on 29, DNA-kielessä vain neljä: A, C, T ja G. Näitä neljää kirjainta käyttämällä DNA määrää kunkin aminohapon paikan ketjussa. DNA-kielessä kolmikirjaiminen ”sana” CAT tarkoittaa: ”ketjuun seuraavaksi histidiini-niminen aminohappo”; kirjainyhdistelmä GGT tarkoittaa: ”ketjuun seuraavaksi glysiini-aminohappo”; kirjainyhdistelmä GTG tarkoittaa: ”ketjuun seuraavaksi valiini-aminohappo”. ”Sanojen” muodostama ”lause” määrää aminohappojen asennusjärjestyksen. Näin CATGGTGTG tarkoittaa ”kokoa käyttäen ensin histidiiniä, sitten glysiiniä ja tämän jälkeen valiinia”.

DNA:n nerokkuus

Monet ominaisuudet tekevät DNA-koodista hyvin hienostuneen.⁹ Yksi tällainen ominaisuus on keino, jolla se selviytyy kopiointivirheistä. Samoin kuin tietokone kopioi ohjelmiston avulla tietoa kovalevyltä muistiin, niin myös DNA on kopioitava ennen käyttöä. (Kopio on itse asiassa hieman erilainen molekyyli nimeltään RNA.) Kopioitaessa tulee virheitä, joiden seurauksena aminohappo voi päätyä väärään kohtaan ketjussa. DNA-kieli on kuitenkin määritelty minimoimaan tällaisten virheiden vaikutukset. Koodi on rakenteeltaan sellainen, että vaikka kopiointivirheen seurauksena valittaisiin väärä aminohappo, on tällä usein samantapaiset ominaisuudet ja lähes yhtä hyvä toimivuus kuin sen paikalle alun perin määrätyllä oikealla aminohapolla. Joskus taas kopiointivirheestä huolimatta valitaan oikea aminohappo.

Ihmisten käyttämät kielet, kuten englanti, ranska ja latina, käyttävät kaikki eriävää koodia eli niissä kirjainten erilaiset yhdistelmät merkitsevät samoja asioita. Suomeksi ”ihmisen paras ystävä” on koira, englanniksi dog, ranskaksi chien ja latinaksi canis. Samaan tapaan DNA-kielessä monien erilaisten koodien käyttö olisi ollut mahdollista, jolloin erilaiset kirjainyhdistelmät olisivat voineet määrätä erilaisia aminohappoja. Tämä johtuu siitä, että DNA-koodin kirjainten tai sitä lukevan ja tulkitsevan koneiston kemialliset ominaisuudet eivät vaadi tietyn koodin käyttöä. Itse asiassa vaihtoehtoja olisi miljoonittain, ja kopiointivirheiden torjunnassa toiset olisivat toista parempia. DNA-kielestämme tekee nerokkaan sen käyttämän koodin erinomainen kyky mitätöidä virheiden vaikutukset. Toisin sanoen se on optimoitua suunnittelua. Eräät tutkijat ovatkin arvelleet, että perus-DNA-koodi (jota ylivoimaisesti suurin osa eliöistä käyttää) saattaa olla paras mahdollinen lukemattomista vaihtoehdoista.^10,11,12

Voiko evoluutio tuottaa tällaisen koodin?

Jotkut evoluutioon uskovat väittävät, että luonnonvalinnalla voidaan selittää parhaan mahdollisen koodin synty. Heidän mukaansa mutaatiot olisivat muuttaneet koodia vuosimiljoonien kuluessa, ja aina kun tämä olisi parantanut koodia, ”kelpoisimman eloonjäänti”-periaatteen seurauksena siitä olisi tullut uusi koodi. Ajatus, että mutaatiot tuottaisivat uuden, toimivan koodin, on kuitenkin järjetön. Se muistuttaisi tilannetta, jossa näppäimistön kirjaimia vaihdeltaisiin. Ellei tietokoneen ohjelmistoa samanaikaisesti muutettaisi, tekstiin tulisi mittavasti kirjoitusvirheitä. Tämän takia toinen DNA:n rakenteen selvittäjistä, Francis Crick, totesi, että DNA lukkiutui muuttumattomaksi heti synnyttyään, sillä sen muuttaminen olisi hyvin vaikeaa – ellei jopa mahdotonta.¹³

On mielenkiintoista, että professori Richard Dawkins tiedostaa nämä ongelmat. Hän kirjoittaa kirjassaan Maailman hienoin esitys: Evoluution todisteet: ”Yhdelläkin geneettisen koodin mutaatiolla … olisi välittömät katastrofaaliset vaikutukset – ei ainoastaan yhdessä paikassa vaan koko eliössä. Jos yhdenkin kirjaimen … merkitys muuttuisi siten, että se määrittäisi toisen aminohapon, lähes kaikki elimistön proteiinit muuttuisivat välittömästi … Toisin kuin tavanomainen mutaatio, joka vaikuttaisi vaikkapa raajan pituuteen, lyhentäisi siipeä tai tummentaisi silmää, geneettisen koodin muutos muuttaisi heti kaiken kaikkialla kehossa ja merkitsisi katastrofia.”¹⁴

Kun tiedetään, että vaihtoehtoisia koodeja on miljoonittain, väite luonnonvalinnasta koodin optimoijana on kuin uskoisi luonnon tekevän ihmeitä. Koodi voisi optimoitua vain, jos lukuisat mutaatiot kerta toisensa jälkeen samanaikaisesti muuttaisivat kerralla lähes koko DNA:ta ja samalla muuttaisivat tapaa, jolla proteiineja rakentava koneisto tulkitsee uutta koodia. Tämän koodia parantavan tapahtuman olisikin pitänyt tapahtua heti evoluutioprosessin alussa, koska lähes kaikki eliöt luonnossa käyttävät samaa koodia. Näin ollen kaikille näille ihmeille ”varattu” aika jäisi varsin lyhyeksi.

Dawkinsin sekaannus

Vaikka Dawkins väittää koodin olevan sama kaikissa eliöissä, hän kuitenkin myöntää kirjansa loppupuolella, että todellisuudessa poikkeuksia on. Hän pitää niitä kuitenkin merkityksettöminä ja liian ”vähäpätöisinä” horjuttamaan väitettään.¹⁵ Ne ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin vähäpätöisiä: olemme jo todenneet, että evoluutioteoria on täysin kykenemätön selittämään, mistä koodin muunnelmat ovat peräisin. Entä miten Dawkins selittää koodin optimaalisuuden? Hän ei mainitse sitä! Evoluutioon uskovien mukaan luonnolliset tapahtumat saattoivat tavalliset kemikaalit jollain tavoin yhteen DNA:ksi ja koneistoksi, jota tarvitaan DNA:n lukemiseen ja monimutkaisten proteiinien rakentamiseen. Kukaan ei ole koskaan osoittanut, miten tämä olisi mahdollista, mutta tutkijat, jotka sanovat, etteivät usko tätä, kohtaavat usein huomattavaa vihamielisyyttä.¹⁶ Samoin, jos epäilee avoimesti darvinistisen mekanismin kykyä hienosäätää DNA-koodia, kohtaa vastarintaa ja syrjintää.¹⁷ Miksi näin on? Raamatun vastaus on, että nämä kauniit ja hienostuneet biologiset järjestelmät kertovat Luojasta, ja tämän tunnustamista monet epätoivoisesti vastustavat. (Katso Room. 1:20-28.)

Psalmin 139 jakeessa 14 kuningas Daavid kirjoittaa, että ”olen tehty ylen ihmeellisesti”, ja tämä todella pitää paikkansa. Meidät tehnyt Jumala on äärimmäisen tarkka, pieniä DNA:n yksityiskohtia ja soluissa proteiineja valmistavaa järjestelmää myöten. Hän suunnitteli järjestelmän, valitsi sinne optimaalisen koodin ja ohjelmoi elämän. Nähdessämme käytännöllisesti katsoen kaikkien eliöiden käyttävän tätä koodia, on ilmeistä, että elämä on saman, ei monen, suunnittelijan käsialaa,¹⁸ ja se seikka, että on myös joitakin pieniä poikkeuksia, riittää tekemään tyhjäksi kaikki yritykset kuvitella, kuinka tällainen järjestelmä olisi voinut itse tehdä itsensä.