Luominen artikkeliarkisto

Lita Cosner ja Jonathan Sarfati

Toissa vuonna tuli kuluneeksi 200 vuotta Charles Darwinin (1809–1882) syntymästä. Darwin tunnetaan parhaiten teoksestaan On the Origin of Species by Means of Natural Selection, or The Preservation of Favoured Races in the Struggle for Life (1859) [suom. Lajien synty luonnollisen valinnan kautta eli luonnon suosimien rotujen säilyminen taistelussa olemassaolosta]. Monet hänen ideoistaan syntyivät HMS Beaglen matkalla (1831–1836), ja erityisesti hänen kuukauden mittaisella vierailullaan kiehtovaan Archipiélago de Colónin saaristoon vuonna 1835, joka tunnetaan paremmin nimellä Galapagossaaret. Ne sijaitsevat 972 km länteen Ecuadorista.

Darwinia kiehtoivat saarten erikoiset eliöiden muunnokset, joihin kuului muun muassa jättiläiskilpikonna, josta saarten nimi on peräisin (esp. galápago, suom. ”satula” – jättiläiskilpikonnien satulan mallisen kilven mukaan). Mutta luontokappaleet, joiden väitetään inspiroineen Darwinin kehitysopillisia ajatuksia, ja joiden väitetään todistaneen luomista vastaan, olivat lintuja.

Galapagossaarten linnut ovat sopeutuneet ällistyttävällä tavalla ympäristöönsä ja tarjoavat erinomaisia esimerkkejä eläinten kyvystä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Galapagosinmerimetson siivet eivät enää toimi lentämistä ajatellen, mutta lintu pystyy uimaan ja sukeltamaan saalistaessaan paremmin kuin yhä lentokykyiset sukulaisensa. Sinijalka-, punajalka- sekä naamiosuulat ovat esimerkkejä niistä käyttäytymisen ja ulkoasun monimuotoisuuksista, joita saman luodun lajin [engl. kind] sisällä voi esiintyä. Darwinin sirkkujen 13 biologista lajia [engl. species: suppeampi, kuin luodut lajit] pystyvät erikokoisine nokkineen hyödyntämään erilaista ravintoa ja osoittavat jopa uudenlaisia käyttäytymismalleja.¹

Mutta ovatko mitkään näistä muunnelmista esimerkkejä evoluutiosta? Ja miten Raamatullinen luomismalli selittää ne?

Lentokyvyttömät merimetsot

Galapagosinmerimetso on ainoa merimetson muunnos, joka elää Galapagossaarilla, ja ainoa merimetso, joka ei osaa lentää. Se on jopa luokiteltu eri sukuun: se on Nannopterum-suvussa, kun taas muut merimetsot kuuluvat sukuun Phalacrocorax. Muutokset, jotka galapagosinmerimetso on käynyt läpi, ovat samanlaisia kuin muilla lentokyvyttömillä linnuilla: rintalastan harjakohta, joka tukee lentoon käytettäviä lihaksia, on paljon pienempi ja sen jalat ovat paljon vahvemmat kuin muilla merimetsoilla. Koska se ei tarvitse siipiään lentämiseen, ne ovat rappeutuneet tavoilla, jotka olisivat karsiutuneet lentokykyisten lintujen kohdalla. Sen sulat ovat esimerkiksi pehmeämpiä ja enemmän karvamaisia, pitkälti samaan tapaan, kuin muillakin lentokyvyttömillä linnuilla.²

Koska galapagosinmerimetsot eivät ole voineet uida mantereelta saarille (kalastaessaan ne eivät koskaan uskaltaudu sataa metriä kauemmaksi rannasta), kuinka se on sitten saanut alkunsa? Darwin ehdotti, että se kehittyi merimetsoista, jotka olivat lentäneet saarelle, mutta joiden jälkeläiset olivat menettäneet lentokykynsä. Nykyään ymmärrämme, että lentokyvyn häviäminen tapahtui mutaation eli geneettisen kopiointivirheen kautta. Tällainen mutaatio olisi normaalisti lintulajille [engl. species] haitallinen, mutta se on saattanut olla hyödyllinen merimetsoille tuolla nimenomaisella saarella.³

Tätä voisi verrata tapaukseen tuulisten saarten lentokyvyttömistä kovakuoriaisista: ne selviytyvät todennäköisemmin kuin lentokykyiset kovakuoriaiset, jotka tuuli helposti vie mukanaan.⁴ Kyse on saattanut olla myös yksinkertaisesti vähentyneestä valintapaineesta – vailla mantereen saalistajien uhkaa ja meren tarjoaman hyvän ravintotilanteen vuoksi lentokyvyn menetys olisi vähemmän vakava puute, samaan tapaan, kuten luolissa asuvilla eläimillä, jotka menettävät näkökykynsä sukupolvien saatossa.⁵ Tämä ei kuitenkaan ole esimerkki evoluutiosta: mutaatio, joka aiheutti galapagosinmerimetson lentokyvyn menetyksen, on esimerkki geneettisen informaation menettämisestä. Molekyyleistä mieheksi -evoluutio tarvitsisi muutoksia, jotka johtaisivat uuden geneettisen informaation syntymiseen.

Suulat

Nimi suula [engl. booby] on todennäköisesti muunnos espanjan kielen bobosta [suom. pelle tai tyhmyri], sillä se hyppii erikoisesti ja sen naiivi laskeutuminen laivoihin merkitsi sitä, että niitä saatiin helposti kiinni.⁶ Suulilla on eteenpäin suuntautuneet silmät, jotka mahdollistavat stereoskooppisen näkökyvyn (syvyyshavainnoinnin) ja samalla kalojen saalistamisen korkealta ilmasta mahtavalla syöksysukelluksella veteen jopa sadan kilometrin tuntinopeudella. Suulien sukupuoli on helppo erottaa niiden ääntelyn perusteella: koiraat viheltävät käheästi kun taas naaraat raakkuvat.⁷ Suulat hautovat munansa lämmittämällä niitä jaloillaan, joissa on muuta kehoa tehokkaampi verenkierto. Poikaset pysyvät ensimmäisen elinkuukautensa lämpimänä seisomalla vanhempiensa jalkojen päällä.

Galapagoksella on kolme muunnosta: sinijalka-, punajalka- ja naamiosuula. Ne ovat kaikki saman heimon jäseniä, eivätkä ne poikkea toisistaan pelkästään ulkonäöltään vaan myös käyttäytymiseltään. Sini- ja punajalkasuulat parittelevat läpi vuoden, kun taas naamiosuulilla on vuotuinen parittelusykli, joka vaihtelee saaresta riippuen. Kaikki suulat pyydystävät kaloja samaan tapaan, mutta eri alueilla – sinijalkasuula kalastaa lähellä rantaa, kun naamiosuula taas menee hieman kauemmaksi ja punajalkasuula kalastaa kaikkein kauimpana rannasta. Niillä on myös erilaiset pesintäympäristöt. Sinijalkasuulat pesivät kallioilla lähellä rantaa, naamiosuulat korkeilla jyrkänteillä ja punajalkasuulat puissa. Erilaisista kalastus- ja pesintäpaikoista johtuen näiden kolmen suulalajin [engl. species] välillä on hyvin vähän kilpailua.^6,7

Kirkkaat värit lintujen jaloissa aiheutuvat sekä pigmentistä (keltaisista karotenoideista, jotka antavat oranssin värin myös porkkanoille) että rakenteesta (kollageenikuiduista aivan ihon alla). Erilaiset ulkonäöt eivät ole muuta kuin muunnelmia alkuperäisen luodun lajin [engl. kind] sisällä. Ne todennäköisesti toimivat tunnistussignaaleina parittelua varten vetämään puoleensa samalla tavalla käyttäytyviä kumppaneita. Tämän lisäksi koiraan jalkojen värikkyys vaihtelee nopeasti linnun terveydentilan mukaan, joten se on hyvä indikaattori [mittari] naaraiden etsiessä kumppania.⁸

Darwinin sirkut

Galapagoksen sirkut ovat kuuluisampia kuin kaksi edellä mainittua lintuheimoa, ja ne mainitaan useasti erinomaisena esimerkkinä evoluutiosta – todellakin – esimerkkinä, jonka väitetään inspiroineen Darwinin teorian. Darwin oletti, että kaikki sirkkujen muunnokset erilaisine nokkineen, jotka soveltuvat erilaisten ravinnonlähteiden hyödyntämiseen, polveutuivat kaikki samantyyppisestä sirkusta ja erilaiset sirkkujen muunnokset olivat syntyneet ajan mittaan.⁹

Tämä oli itse asiassa järkeenkäypää. Oletetaan, että Galapagossaarille tuli myrskyn mukana joitain sirkkuja, joilla oli monenlaisiin nokkiin tarvittava geneettinen informaatio, ja että joitain sirkkuja oli saarella, jonka pääravintolähde oli kovat siemenet. Linnut, joilla oli geenit paksuun ja vahvaan nokkaan, pystyivät selviytymään siementen kanssa helpommin, ja siten paremmin ruokittuina ne saivat todennäköisemmin jälkeläisiä. Sen sijaan linnut sellaisella saarella, jossa on vähän siemeniä, mutta paljon toukkia, tulisivat paremmin toimeen pitemmällä ja ohuemmalla nokalla, jonka voisi työntää syvemmälle maahan toukkien esiin kaivamiseksi.

Olemassa olevien geenien valikoituminen voisi aiheuttaa muuntelua nokkien muotoihin. Sitten luonnonvalinta voisi poistaa ohuisiin nokkiin tarvittavan informaation.

Tämä todellakin on esimerkki sopeutumisesta ja luonnonvalinnasta. Huomionarvoista on kuitenkin, että itse asiassa tämä poistaa geenejä populaatioista – saarella, jossa on runsaasti siemeniä, mutta vähän toukkia, pitkän ja kapean nokan tuottava informaatio todennäköisesti häviää, kun taas informaatio paksuun ja vahvaan nokkaan häviää saarelta, jossa on runsaasti toukkia mutta vähän siemeniä (ks. diagrammi oikealla). Tämä muutos on siis päinvastaisen suuntainen kuin molekyyleistä mieheksi -evoluutiossa, joka tarvitsee toimiakseen uusia geenejä ja uutta informaatiota.¹⁰ Tätä tuskin voi ylikorostaa: luonnonvalinta ei ole evoluutiota.¹¹ Todellakin: luonnonvalinnan keksivät kreationistit ennen Darwinia,¹² ja nyt se on tärkeä osa Raamatullista luomismallia.

Darwin peittoaa luomismallin kompromissit, mutta häviää Raamatulliselle luomiselle

Evolutionistinen propagandakirja Yhdysvaltain kansallisesta tiedeakatemiasta esittää tyypilliseen tapaan:

”Darwin ei kyennyt näkemään, kuinka hänen aikansa vallitseva näkemys voisi selittää nämä havainnot, jonka mukaan: jokainen biologinen laji [engl. species] oli luotu itsenäisesti niin, että kuhunkin paikkaan parhaiten soveltuvat lajit [engl. species] oli luotu jokaisen nimenomaiseen sijaintipaikkaansa maapallolla.”¹³

Tämä ei kuitenkaan ollut Raamatullinen näkemys, vaan se on pikemminkin sukua progressiivisen [etenevän] kreationismin näkökulmalle, jota muun muassa Hugh Rossin kaltaiset edustavat.¹⁴ Se oli seurausta aiemmasta taipumisesta miljoonille vuosille, mikä johtui Raamatullisen vedenpaisumuksen kieltämisestä a priori [edeltä käsin].¹⁵ Raamatullisen mallin mukaan vedenpaisumus tuhosi koko maapallon, ja sen asuttivat uudelleen Nooan arkilta, Araratin vuoristosta levittäytyneet eläimet. Näin ollen Raamatulliset kreationistit odottaisivatkin Galapagossaarien eläinten saapuneen Etelä-Amerikan mantereelta ja odottaisivat saarten eliöiden olevan muunnoksia mantereen eliöistä.

”Galapagoksen sirkut ... mainitaan useasti erinomaisena esimerkkinä evoluutiosta.”

Raamatulliset kreationistit ennustaisivat myös uusien muunnosten ja jopa biologisten lajien [engl. species: suppeampi kuin luotu laji] nopean muodostumisen. Tämä on päätelty sen tosiasian pohjalta, että monien nykyisten maalla elävien selkärankaisten muunnosten täytyy olla lähtöisin suhteellisen harvoista eläimistä, jotka lähtivät arkista vain 4 500 vuotta sitten. Darwin ajatteli päinvastoin, että sellainen prosessi veisi hyvin pitkän ajan. Eläintieteilijä Peter Grantin 18 vuoden mittainen tutkimus kuitenkin osoitti, että muuntelu oli tarpeeksi nopeaa uuden biologisen lajin [engl. species] syntymiseksi vain 200 vuodessa,¹⁶ mikä tahattomasti tukee Raamatullista luomismallia.^17,18 Lisäksi joskus muuntelu näyttää olevan syklistä – kun kuivuus aiheutti hienoista kasvua nokan koossa, muutos kääntyi toiseen suuntaan sateiden palattua. Näin ollen muuntelu sopii pikemminkin sisäänrakennettuun sopeutumiskykyyn monenlaisiin ilmasto-olosuhteisiin kuin darvinistiseen evoluutioon.

Kompromissi miljoonien vuosien kanssa ei täten ollut ainoastaan myönnytys, joka mahdollisti Darwinin etenemisen hyökkäysretkellään Raamatun auktoriteettia vastaan, vaan se myös haittasi johdonmukaisten mallien kehittämistä.¹⁹

Yhteenveto

• Galapagoksen linnusto sisältää huomattavan määrän muunnoksia.
• Osa muunnoksista johtuu informaation menetyksestä mutaatioiden ja luonnonvalinnan seurauksena.
• Kirkon kompromissi miljoonien vuosien kanssa oli helppo kohde Darwinille, ja se haittasi luotettavan luomismallin kehittämistä.

LITA COSNER
on humanististen tieteiden kandidaatti Raamatullisista opinnoista Oklahoman Wesleyanin yliopistosta vuodelta 2008. Nykyään hän opiskelee filosofian maisteriksi Uuden Testamentin opinnoista Trinity Evangelical Divinity Schoolissa. Hän on ollut kristitty vuodesta 2002, ja siitä lähtien, kun hän löysi CMI:n nettisivut – joilla oli osansa hänen pelastumisessaan – hän on ollut kiinnostunut apologetiikasta.